Hei virtahepo

[Viblsp]

Tietenkin monen lapsen äidillä on enemmän kokemusta äitiydestä, kuin yhden lapsen äidillä. Se on selvä.

Ensimmäisen kanssa sitä on helposti ehdoton; näin teen, en tee noin, en minä väsy/masennu, ikinä en huuda lapselle jne. Paljon muuttuu, kun lapsi kasvaa ja lisää tulee.

Monesta asiasta olen samaa mieltä. Tulisi pyrkiä siihen, että imettää, tulisi pyrkiä siihen, että lasta ei vietäisi hoitoon pienenä, tulisi pyrkiä moneen asiaan. Kaikki ei vain tosiaan mene suunnitelmien mukaan.

Meillä kaksoset (huomenna 1v) ja nelivuotias ja parivuotias. Kaksoset heräilevät öisin ja imetän ne uneen, kuten virtahepokin tekee. Toistaiseksi se on suht helppoa, mutta kun tätä jatkuu pitempään, voi olla erittäin hankala yösyöttövieroitus edessä.

Hienoahan se on, että virtahepo nauttii äitiydestä. Hienoa, että se on vielä helppoa ja pelkkää ruusuilla tanssimista, ei hyvän äidin vaatimuksiin kuulu se, että kokee äitiyden rankaksi.

 

[virtahepo]

Päätin jo , etten enää kommentoi ap:lle, kun hän jo kerran syytti mua asiattomuudesta, mut ihan pakko on kysyä, että miten sä valmistaudut etukäteen jaksamaan? Korvakierrettä, koliikkia tai allergioita ei tilata, ne eletään ja niiden kanssa kipuillaan sillon, kun ne kohdalle osuu. Huomaa kyllä, että virtahevolle ei ole osunut. Tulee ap:sta ihan joku aiempi nikki mieleen... täällä on näitä valistajia ollut ennenkin. Mut mikäs siinä, kyllähän joukkoon mahtuu! =)

Oliko kysymyksesi ap:lle vai minulle virtahevolle..? Vaikka en siis ole ap, kun en ketjua ole aloittanut, niin vastaan silti. Valmistaudun omaan jaksamiseeni mm. niin, että raskausaikana nukuin paljon, varastoon, että jaksan sitten vauvan synnyttyä ja kyllä kannatti. Myös terveelliset elämäntavat auttaa jaksamaan, ylipinoisena väsyy helpommin ym. Tiedän kyllä, etten voi vaikuttaa paljoakaan siihen saanko sairaan- vaiko terveenlapsen, mutta en käytä etukäteen aikaa tuollaisen murehtimiseen. Jos lapsellani olisi ollut vaikka koliikkia, ni ei minun yksin tarvitse lasta hoitaa. Olen valinnut rinnalleni hyvän miehen, josta uskoin olevan hyväksi isäksi ja oikeassa olen hänen suhteensa tähän asti ollut. Mieheni auttaa minua jaksamaan ja minä miestäni. En ole valistaja, vaan vastasin kysymykseen jonka joku harmaa nikki oli minulle esittänyt. Kuinka se voi olla valistamista, jos vastaa esitettyyn kysymykseen, en ymmärrä.

 

[nöppönen]

Tietenkin monen lapsen äidillä on enemmän kokemusta äitiydestä, kuin yhden lapsen äidillä. Se on selvä.

Ensimmäisen kanssa sitä on helposti ehdoton; näin teen, en tee noin, en minä väsy/masennu, ikinä en huuda lapselle jne. Paljon muuttuu, kun lapsi kasvaa ja lisää tulee.

Monesta asiasta olen samaa mieltä. Tulisi pyrkiä siihen, että imettää, tulisi pyrkiä siihen, että lasta ei vietäisi hoitoon pienenä, tulisi pyrkiä moneen asiaan. Kaikki ei vain tosiaan mene suunnitelmien mukaan.

Meillä kaksoset (huomenna 1v) ja nelivuotias ja parivuotias. Kaksoset heräilevät öisin ja imetän ne uneen, kuten virtahepokin tekee. Toistaiseksi se on suht helppoa, mutta kun tätä jatkuu pitempään, voi olla erittäin hankala yösyöttövieroitus edessä.

Hienoahan se on, että virtahepo nauttii äitiydestä. Hienoa, että se on vielä helppoa ja pelkkää ruusuilla tanssimista, ei hyvän äidin vaatimuksiin kuulu se, että kokee äitiyden rankaksi.

totta, eikä se tee huonoa äitiä että kokee sen äitiyden välillä raskaaksi =)

 

[virtahepo]

Tietenkin monen lapsen äidillä on enemmän kokemusta äitiydestä, kuin yhden lapsen äidillä. Se on selvä.

Ensimmäisen kanssa sitä on helposti ehdoton; näin teen, en tee noin, en minä väsy/masennu, ikinä en huuda lapselle jne. Paljon muuttuu, kun lapsi kasvaa ja lisää tulee.

Monesta asiasta olen samaa mieltä. Tulisi pyrkiä siihen, että imettää, tulisi pyrkiä siihen, että lasta ei vietäisi hoitoon pienenä, tulisi pyrkiä moneen asiaan. Kaikki ei vain tosiaan mene suunnitelmien mukaan.

Meillä kaksoset (huomenna 1v) ja nelivuotias ja parivuotias. Kaksoset heräilevät öisin ja imetän ne uneen, kuten virtahepokin tekee. Toistaiseksi se on suht helppoa, mutta kun tätä jatkuu pitempään, voi olla erittäin hankala yösyöttövieroitus edessä.

Hienoahan se on, että virtahepo nauttii äitiydestä. Hienoa, että se on vielä helppoa ja pelkkää ruusuilla tanssimista, ei hyvän äidin vaatimuksiin kuulu se, että kokee äitiyden rankaksi.

:flower: olet ymmärtänyt minua, hienoa.

 

[vieras]

Virtahepo, vastaisitko siihen kysymykseeni, kuten lupasit? Kiitos. Ja voisitko samalla hieman arvioida, minkä verran sinulla on omaa aikaa esim. viikossa?

 

[Viblsp]

Tietenkin monen lapsen äidillä on enemmän kokemusta äitiydestä, kuin yhden lapsen äidillä. Se on selvä.

Ensimmäisen kanssa sitä on helposti ehdoton; näin teen, en tee noin, en minä väsy/masennu, ikinä en huuda lapselle jne. Paljon muuttuu, kun lapsi kasvaa ja lisää tulee.

Monesta asiasta olen samaa mieltä. Tulisi pyrkiä siihen, että imettää, tulisi pyrkiä siihen, että lasta ei vietäisi hoitoon pienenä, tulisi pyrkiä moneen asiaan. Kaikki ei vain tosiaan mene suunnitelmien mukaan.

Meillä kaksoset (huomenna 1v) ja nelivuotias ja parivuotias. Kaksoset heräilevät öisin ja imetän ne uneen, kuten virtahepokin tekee. Toistaiseksi se on suht helppoa, mutta kun tätä jatkuu pitempään, voi olla erittäin hankala yösyöttövieroitus edessä.

Hienoahan se on, että virtahepo nauttii äitiydestä. Hienoa, että se on vielä helppoa ja pelkkää ruusuilla tanssimista, ei hyvän äidin vaatimuksiin kuulu se, että kokee äitiyden rankaksi.

totta, eikä se tee huonoa äitiä että kokee sen äitiyden välillä raskaaksi =)

Ei niin.

 

[Tumpula]

Kaksoset heräilevät öisin ja imetän ne uneen, kuten virtahepokin tekee. Toistaiseksi se on suht helppoa, mutta kun tätä jatkuu pitempään, voi olla erittäin hankala yösyöttövieroitus edessä.

Ei välttämättä. Mä vieroitin pojan reilu 1v 2kk ikäisenä, oli tosi helppoa. Tytön vieroitusta odotin kauhulla, oli ja on edelleen sen verran kipakka tapaus ja suorastaan asui rinnalla yöt. Lopetettiin sitten imetys kun tyttö oli reilun 1v 4kk, ilmoitin vaan eräänä aamuna että tissi on rikki, sieltä tulee pelkkää sinappia. Yllättävän helposti meni, ei ollut ollenkaan niin rankka juttu kuin pelkäsin. =)

*vähän alkuperäisen aiheen vierestä meni mutta menköön*

 

[Puhut asiaa]

Virtahepo! Olen täydelliseti kanssasi samaa mieltä. Olen kolmen lapsen äiti, kätilö ja terveystieteiden maisteri.

 

[virtahepo]

Siis virtahepo, selitäpä nyt. Siis jos äidin jaksaminen on tärkeää -ja onhan se, sinäkin saat omaa aikaa niin paljon kuin haluat. Niin jos joku muu haluaa omaa aikaa eli huolehtia jaksamisestaan, ja tekee sen käymällä töissä, niin miksi se on niin paljon pahempaa kuin sinun oman ajan vietotapasi? Ehdotit jo aiemmin esim. lastenhoitajaa siksi aikaa, että äiti saa huokaista. Miksi sitten pph tai päiväkodin lastenhoitaja on mielestäsi huonompi vaihtoehto?

Juu'u, saan omaa aikaa niin paljon kuin haluan, mutta en tarvitse sitä kuitenkaan mitenkään älyttömästi, sillä haluan viettää perheeni kanssa aikaa. Toki suon lapselle ja isällekkin kahden keskistä aikaa, se on heille tärkeää ja minä saan silloin olla rauhassa. Se, että saan hetken olla yksin riittää, joskus se hetki on puolituntia ja toisinaan vaikka kaksi tuntia ja on päiviä jolloin en omaa aikaa kaipaa.. Toki kaikille on tärkeää huolehtia itsestään ja saada omaa aikaa, mutta se ei mielestäni saa tapahtua lapsen kustannuksella. Ja kun minä vietän omaa aikaa, lapsi on isänsä kanssa tai jo yöunillaan ja se on eri asia kuin lapsi olisi hoitajan kanssa, joka on tietysti lapselle vieraampi kuin isä(olettaen että isä siis on lapsen elämässä mukana). Ja se, että jos sillon tällön ottaa muutamaksi tunniksi lastenhoitajan tuttuun ja turvalliseen kotiin olemaan lapsen kanssa, on eri asia kuin lyktä lapsi viidesti viikossa hoitoon moneksi moneksi tunniksi ryhmään, jossa ei huomiota saa samalla tavoin, koska lapsia on paljon.

 

[virtahepo]

Virtahepo, vastaisitko siihen kysymykseeni, kuten lupasit? Kiitos. Ja voisitko samalla hieman arvioida, minkä verran sinulla on omaa aikaa esim. viikossa?

Vastasin, se on tuossa alenpana. Jaa, en osaa sinulle sanoa mitään keskivertoa, joka on minulle omaa aikaa. Öisin saatan istua tunteja koneella viettäen omaa aikaa, kun mieheni ja lapseni nukkuu.Ja päivällä/viikonloppuna aina välillä vietän omaa aikaa tehden omia juttujani. Mutta en pysty sinulle sanomaan mitään tarkkaa tuntimäärää.

 

[virtahepo]

Virtahepo! Olen täydelliseti kanssasi samaa mieltä. Olen kolmen lapsen äiti, kätilö ja terveystieteiden maisteri.

Kiva, että löytyy joku joka ajattelee samoin

 

[vieras]

lyktä lapsi viidesti viikossa hoitoon moneksi moneksi tunniksi ryhmään, jossa ei huomiota saa samalla tavoin, koska lapsia on paljon.

Ei kaikki ole viitenä päivänä viikssa 8 tuntia joka päivä. Jos hoitopäivä on esim. 6 tuntia, joista 2 menee päivänien merkeissä, jää 4 tuntia. Ja hoitopäiviä esim. 10 / kk. Tämäkin esimerkkinä siitä että asiat eivät ole mustavalkoisia.

 

[virtahepo]

Olen tässä viime aikoina lukenut kirjan jos toisenkin äidin ja vauvan vuorovaikutuksesta sekä lapsen henkisestä kehityksestä. Olen alkanut hahmottaa hyvän vanhemmuuden laajempana kuin aikaisemmin. Aikaisemmin minullakin oli imetys ja listerian välttämiset sun muut ns. fyysiset (eli terveyteen tms vaikuttavat ) kriteerit aika korkealla. Nyt olen hieman laajentanut näkökulmaani... Jos nyt edes haluaa mitään kriteerejä tai mitta-asteikkoa äitiydelle asettaa, niin minusta ainoa oikea arviointitapa on katsoa lasta: jos lapsi on tyytyväinen, onnellinen ja tasa-painoinen voi äiti ( ja isä ) katsoa onnistuneensa ja olevansa hyvä vanhempi. Tietenkin tässäkin poikkeus vahvistaa säännön: erityislapset eivät välttämättä, vanhempien ponnisteluista huolimatta, ole tasa-painoisia tai onnellisia. Minusta ei voi sanoa, että tekemällä näin ja näin olet hyvä äiti, koska jokainen lapsi on erilainen. Ei äiti ole kaikille lapsilleen äiti samalla tavalla, sanoo oma äitini ja taitaa olla oikeassa

Tässä oli kyllä paljon hyvää asiaa.

 

[virtahepo]

Mutta sen lapsen pitäisi olla etusijalla elämässä ja hänen vuoksi olisi hyvä jaksaa ja jos ei jaksa, ni sitten voi pyytää apua.. Tiedän, ettei kaikkeen voi vaikuttaa, mutta on silti hyvä miettiä, että käykö sitä enää lisääntymään, jos jo ennestään menee huonosti ja on ongelmia oman jaksamisen suhteen. Tässä kirjoitankin omalta kannalta tätä asiaa, että mikä on MINUN mielestä hyvä äiti, ni miksi minun pitäisikään tässästuoda esille se, että minkälainen on hyvä äiti jonkun toisen näkökantilta..?

tottakai, mut jos sitä ihminen väsyy niin sitä väsyy. ja vaikka lapsi/lapset on etusijalla elämässä on muistattava ajatella myös itseään, kyllä mä ainakin koen että on lapsillekin parempi että minä jaksan. siitä olen samaa mieltä ettei lapsia kannata tehdä lisää jos on entistenkin kanssa väsynyt, mut usein käy myös niin et yliarvioi omat voimavarat. esim niin että tehdään se kolmas lapsi, mut sit ei enää voimat riitäkään. mä en puhunut siitä että sun pitäis nähdä hyvän äidin kriteerit muiden silmin vaan siitä että sä katselisisit vähän ympärillesi ja näkisit ettei se sinun tapa ole ainoa oikea. hyvä vanhempi voi olla monella eri tapaa. me jokainen ollaan erilaisia, meidän lapset on erilaisia, samoin elämäntilanteet.

Olen jo tuonut tässä keskustelussa esille, etten hoe mitään "tämä on ainoa oikea tapa tehdä asioita", vaan kerron omia näkemyksiä ja kokemuksia

 

[nöppönen]

Olen jo tuonut tässä keskustelussa esille, etten hoe mitään "tämä on ainoa oikea tapa tehdä asioita", vaan kerron omia näkemyksiä ja kokemuksia

näkemyksesi on vaan aika ehdottomia ja silloin kieltämättä tulee kuva et "vain näin toimit oikein äitinä". mun kuopus tulee menemään hoitoon alle kolme vuotiaana, mut kotona olen siinä vaiheessa kaikkiaan ollut kuitenkin miltei 5v ja oikeasti sitä alkaa jo kaipaamaan jotain muutakin elämään. viimeiset kaksi vuotta olen ollut lasten kanssa yksin ja kyllä se vaan on verottanut mun voimavaroja aikalailla. apua jaksamiseeni olen hakenut ja saanut, mutta koen että nyt on jo jonkun uuden aika ja lapset menee hoitoon ja minä harjoitteluun. koen myös että päivittäinen muiden aikuisten ihmisten tapaaminen tulee olemaan ihanaa.

 

[virtahepo]

Olen jo tuonut tässä keskustelussa esille, etten hoe mitään "tämä on ainoa oikea tapa tehdä asioita", vaan kerron omia näkemyksiä ja kokemuksia

näkemyksesi on vaan aika ehdottomia ja silloin kieltämättä tulee kuva et "vain näin toimit oikein äitinä". mun kuopus tulee menemään hoitoon alle kolme vuotiaana, mut kotona olen siinä vaiheessa kaikkiaan ollut kuitenkin miltei 5v ja oikeasti sitä alkaa jo kaipaamaan jotain muutakin elämään. viimeiset kaksi vuotta olen ollut lasten kanssa yksin ja kyllä se vaan on verottanut mun voimavaroja aikalailla. apua jaksamiseeni olen hakenut ja saanut, mutta koen että nyt on jo jonkun uuden aika ja lapset menee hoitoon ja minä harjoitteluun. koen myös että päivittäinen muiden aikuisten ihmisten tapaaminen tulee olemaan ihanaa.

Tulkinta kysymyshän tuo on, että miten ymmärrät kirjoitukseni. Näistä olen pyrkinyt jättämää "ehdottomuuden" pois, mutta jos sinä sellaista rivienvälistä luet niin selvä. Johan sinä oletkin kerennyt kotiäitinä olemaan ja uskon kyllä, että ihanaa tavata muita aikuisia sitten harjoittelussa, varsinkin jos et ole kotiäinä ollessa ole muiden aikuisten kanssa ollut paljoakaan tekemisissä.

 

[Viblsp]

Kaksoset heräilevät öisin ja imetän ne uneen, kuten virtahepokin tekee. Toistaiseksi se on suht helppoa, mutta kun tätä jatkuu pitempään, voi olla erittäin hankala yösyöttövieroitus edessä.

Ei välttämättä. Mä vieroitin pojan reilu 1v 2kk ikäisenä, oli tosi helppoa. Tytön vieroitusta odotin kauhulla, oli ja on edelleen sen verran kipakka tapaus ja suorastaan asui rinnalla yöt. Lopetettiin sitten imetys kun tyttö oli reilun 1v 4kk, ilmoitin vaan eräänä aamuna että tissi on rikki, sieltä tulee pelkkää sinappia. Yllättävän helposti meni, ei ollut ollenkaan niin rankka juttu kuin pelkäsin. =)

*vähän alkuperäisen aiheen vierestä meni mutta menköön*

Niin, siksi kirjoitin tuon tummennetut sanat. Koska mikään ei ole lasten kanssa mitenkään varmaa.

 

[Virtahepo,]

mikä on kommentisi siihen, että lapseni menipäiväkotiin 1 v 3 kk:n iässä kymmeneksi päiväksi kuussa ihan siksi koska kaipasin omaa aikaa työn merkeissä, ja rahatilannekin vaati sitä?

 

[nöppönen]

Tulkinta kysymyshän tuo on, että miten ymmärrät kirjoitukseni. Näistä olen pyrkinyt jättämää "ehdottomuuden" pois, mutta jos sinä sellaista rivienvälistä luet niin selvä. Johan sinä oletkin kerennyt kotiäitinä olemaan ja uskon kyllä, että ihanaa tavata muita aikuisia sitten harjoittelussa, varsinkin jos et ole kotiäinä ollessa ole muiden aikuisten kanssa ollut paljoakaan tekemisissä.

eli suurin osa vaan ymmärtää sut ihan väärin? mä en nimittäin ole ainoa joka pitää mielipiteidesi esitystapaa ehdottomana.

 

[vieras]

Tulkinta kysymyshän tuo on, että miten ymmärrät kirjoitukseni. Näistä olen pyrkinyt jättämää "ehdottomuuden" pois, mutta jos sinä sellaista rivienvälistä luet niin selvä. Johan sinä oletkin kerennyt kotiäitinä olemaan ja uskon kyllä, että ihanaa tavata muita aikuisia sitten harjoittelussa, varsinkin jos et ole kotiäinä ollessa ole muiden aikuisten kanssa ollut paljoakaan tekemisissä.

eli suurin osa vaan ymmärtää sut ihan väärin? mä en nimitääin ole ainoa joka pitää mielipiteidesi esitystapaa ehdottomana.

Et tosiaan ole ainoa

 

[nöppönen]

musta olisi niin tärkeää edes yrittää nähdä muiden ihmisten valintojen taakse.. jokaiseen ratkaisuun on päädytty tietystä syystä ja jokainen meistä ratkaisee asiansa omin tavoin.

 

[virtahepo]

lyktä lapsi viidesti viikossa hoitoon moneksi moneksi tunniksi ryhmään, jossa ei huomiota saa samalla tavoin, koska lapsia on paljon.

Ei kaikki ole viitenä päivänä viikssa 8 tuntia joka päivä. Jos hoitopäivä on esim. 6 tuntia, joista 2 menee päivänien merkeissä, jää 4 tuntia. Ja hoitopäiviä esim. 10 / kk. Tämäkin esimerkkinä siitä että asiat eivät ole mustavalkoisia.

Tätä en sitten tajua, että jos hoidossa joutuisi olemaan vaan näin vähän, ni miksi viedä pieni lapsi päiväkotiin, kun ihan hyvin muutamaksi tunniksi voisi palkata hoitajan kotiin, joka jaksaa huomioida lapsen, jos siis itse ei millään voi oman lapsen kanssa kotona olla. Tai jos töitä tekee vain vähän, ni onko se sitten kannattavaa jos siitä ei rahallisestikkaan ole älytöntä apua, ni viedä lapsi hoitoon. Eikö silloin voisi elää niukemmin ja olla lasten kanssa kotona. Tai jos tekee miehensä kanssa eri vuoroa töissä, jotta lapsi olisi vain vähän ulkopuolisella hoidossa, niin onko sekään sitten mukavaa, kun tosi vähän voi viettää aikaa perheenä, kun "aina" on jompikumpi vanhemmista töissä. Rahako ratkaisee..

 

[virtahepo]

Tulkinta kysymyshän tuo on, että miten ymmärrät kirjoitukseni. Näistä olen pyrkinyt jättämää "ehdottomuuden" pois, mutta jos sinä sellaista rivienvälistä luet niin selvä. Johan sinä oletkin kerennyt kotiäitinä olemaan ja uskon kyllä, että ihanaa tavata muita aikuisia sitten harjoittelussa, varsinkin jos et ole kotiäinä ollessa ole muiden aikuisten kanssa ollut paljoakaan tekemisissä.

eli suurin osa vaan ymmärtää sut ihan väärin? mä en nimittäin ole ainoa joka pitää mielipiteidesi esitystapaa ehdottomana.

Toki minulla on vahvat mielipiteet lähes asiaan kuin asiaan, mutta olen mielestäni tässä kirjoituksessani panostanut siihen, että en kirjoita asioita tuomitsevasti. Ja siihen olen jo tottunut, että minut aina ymmärretään väärin ja kun koitan kertoa, että mitä tarkoitan,niin minua ei kuunnella tai kuuntelijoilla, tässä tapauksessa lukijoilla menee pointti ohi..

 

[vieras]

lyktä lapsi viidesti viikossa hoitoon moneksi moneksi tunniksi ryhmään, jossa ei huomiota saa samalla tavoin, koska lapsia on paljon.

Ei kaikki ole viitenä päivänä viikssa 8 tuntia joka päivä. Jos hoitopäivä on esim. 6 tuntia, joista 2 menee päivänien merkeissä, jää 4 tuntia. Ja hoitopäiviä esim. 10 / kk. Tämäkin esimerkkinä siitä että asiat eivät ole mustavalkoisia.

Tätä en sitten tajua, että jos hoidossa joutuisi olemaan vaan näin vähän, ni miksi viedä pieni lapsi päiväkotiin, kun ihan hyvin muutamaksi tunniksi voisi palkata hoitajan kotiin, joka jaksaa huomioida lapsen, jos siis itse ei millään voi oman lapsen kanssa kotona olla. Tai jos töitä tekee vain vähän, ni onko se sitten kannattavaa jos siitä ei rahallisestikkaan ole älytöntä apua, ni viedä lapsi hoitoon. Eikö silloin voisi elää niukemmin ja olla lasten kanssa kotona. Tai jos tekee miehensä kanssa eri vuoroa töissä, jotta lapsi olisi vain vähän ulkopuolisella hoidossa, niin onko sekään sitten mukavaa, kun tosi vähän voi viettää aikaa perheenä, kun "aina" on jompikumpi vanhemmista töissä. Rahako ratkaisee..

Hoitaja kotin olisi kalliimpi ja se vaatisi enemmän työvuoroja, jotta olisi varaa maksaa. Toisaalta, tarvitseeko sen olla rahallisesti hirmuisen tuottavaakaan, jos äiti tarvitsee sen ajan ihan vain "pysyäkseen tolpillaan"? Ja vaikka eri vuoroissa olisikin, ei "aina" ole jompi kumpi töissä Vuorotyöläisellä saattaa olla jopa useampi vapaapäivä peräkkäin jolloin voi olla lapsen kanssa. Okei, toinen vanhemmista voi olla silloin töissä, mutta ethän sinäkään voi olla läsnä ja poissa yhtä aikaa

Tottakai rahakin vaikuttaa. Ilman rahaa ei voi oikein perhettä elättää.

 

[virtahepo]

musta olisi niin tärkeää edes yrittää nähdä muiden ihmisten valintojen taakse.. jokaiseen ratkaisuun on päädytty tietystä syystä ja jokainen meistä ratkaisee asiansa omin tavoin.

Kyllähän minä yritän, mutta en vain käsitä sitä, miten jollekkin vaikkapa se alkoholi raskausaikana on niin tärkeää, että lasillinen on juotava , mahdollisista haitoista piittaamatta. Tai miksi tehdä lapsi, jos sen heti kun on vaan mahdollista, niin lykkää ulkopuoliselle hoitoon. Lista on loputon. Mutta jos ne eivät mene minun ymmärrykseen, niin ei mene, en voi tajuta mitä liikkuu henkilön päässä, jolle esim. se viinilasi on tärkeämpi kuin kohdussa oleva vauva. Ja te ette taas tunnu ymmärtävän minun kantaani. Toki tiedän, että monia asioita voi tehdä eri tavoin, mutta olisiko se sitten kivaa keskustelua, kun kirjoittaisin vain lauseita lauseiden perään, että tämän voi tehdä näin, näin, näin ja vielä kerran näin...