Sulla oli paljon hyvää asiaa aloituksessasi, virtahepo, mutta sellainen tietynlainen ehdottomuutesi on ehkä syy, mikä johtaa konflikteihin. Kirjoitat usein vastauksesi siihen tyyliin, että on vain yksi oikea tapa ja se on se, miten sinä asiat teet. Luonnollisesti tuollainen herättää vastarintaa. Noista kaikista äitiys- ja lapsioppaista myös sen verran, että niissäkin on paljon erilaisia "tyylisuuntia", eivät edes kaikki asiantuntijat jaa täysin samoja ajatuksia.
Minusta on turhaa vähätellä sellaisen äidin mielipiteitä, jolla on vain yksi lapsi, omista kokemuksistaan käsinhän hän asiaa tarkastelee. Minä taas voin kertoa jotain kolmilapsisen perheen arjesta, se on aikalailla erilaista, mitä siinä vaiheessa, kun lapsia oli yksi.
Lapsentahtisuus onnistui todella mukavasti ensimmäisen lapsen kohdalla, mutta siinä vaiheessa, kun toinen lapsemme syntyi, esikoinen oli kolmivuotias. Hän oli myös juuri lopettanut päiväunien nukkumisen, mikä oli minulle suhteellisen kova haaste. Esikoisen vauva-aikana mulla ei ollut ongelmia tiheiden yösyöttöjen kanssa, minähän pystyin kaikessa rauhassa nukkumaan silloin kuin vauvakin nukkui. Toisen lapsen kanssa tilanne oli eri. Valvoin yöt vauvaa syöttäessäni/hänen vatsavaivojaan helpottaessani, mutta en voinutkaan nukkua sitten aamun tullen, jolloin vauva yleensä nukkui parhaiten. Minun oli luonnollisesti noustava ylös viimeistään klo 7, kun esikoinen heräsi. Ja kun esikoinen ei enää nukkunut päiväunia, mulla ei ollut päiväsaikaan mitään mahdollisuuksia nukkua silloin kuin vauva nukkui. Ja tokihan tuota kolmivuotiasta käytin kerhossa ja puistoissa yms. Virtaa herralla tuntui olevan loputtomasti. Käytännössä homma meni usein niin, että valvoin lähes viisi vuorokautta putkeen (mies vaativassa työssä, usein poissa), viikonloppuisin kun mies oli kotona, sain nukkua, kun hän otti vastuun lastenhoidosta. Toki jokainen ymmärtänee sen, että kahdessa yössä ei korvata viiden vuorokauden valvomista...mä jaksoin tuota rytmiä (eli jatkuvaa valvomista) 5kk ajan, enkä mielestäni ollut ollenkaan huono äiti, kun aloitin vauvalle pikku hiljaa kiinteitä ruokia tuossa vaiheessa ja harvensin yösyöttöjä, mikä johti siihen että 6kk iässä meillä siirryttiin rintamaidosta korvikkeen käyttöön, kun maidontuloni tyrehtyi. Kiinteiden myötä minäkin sain nukuttua yöt (vauvalle tuli selkeä päivärytmi).
Nyt kun meille syntyi kolmas vauva, esikoinen on jo ekalla luokalla, keskimmäinen 4-vuotias. On kouluun saattamista/hakemista (autoa meillä ei ole käytössä, se on miehellä ), keskimmäisen kerhoon viemistä/hakemista, harrastuksia jne. Eli meillä lapsentahtisuus tarkoittaa käytännössä tällä hetkellä kolmenlapsentahtisuutta...

Silloin on pakko tehdä kompromisseja. Minun on huomioitava vauvan lisäksi muutkin lapseni. Näin ollen imetys on mennyt suurin piirtein samaa rataa kuin keskimmäisenkin kanssa, ihan tietoisena valintana, jotta jaksan päivisin hoitaa kaikki ne asiat, joita lapsiperheessä on hoidettava. Enkä mä todellakaan koe siitä huonommuutta.
Tästä tuli aikamoinen romaani, mutta halusin nyt vain raottaa meidän kolmilapsisen perheemme arkea.