Hei virtahepo

[Gloria Mundi]

Ei kai siina mitaan vikaa ole etta ihminen pyrkii olemaan 'hyva aiti' omien maaritelmiensa mukaan. Mutta se rassaa aika tavalla etta kun on parhaansa tehnyt, niin suosituksien kuin maalaisjarjenkin mukaan, ja loppu tulos kuitenkin menee perseelleen,,, missas se vika sitten on? Lapsessa?

Ei kun asenteessa

Kenen asenteessa? Siis mita?

 

[virtahepo]

Myös se on mielestäni ymmärrettävää, että haluat olla mahdollisimman hyvä äiti lapsellesi, kun sinulla on ollut huonoja kokemuksia omassa lapsuudessasi. Tällä palstalla kannattaisi itse kunkin yrittää keskustella asiallisesti, vaikka ei olisikaan aina samaa mieltä asioista-asioiden kuuluisi riidellä keskenään, ei ihmisten =). On luonnollista, että hermot menee kun kaikki hyökkää yhden kimppuun, kokemusta on .

No hermot kyllä menee minulla välillä liiankin helposti täällä, mutta päätin, kun kävin tätä kirjoittamaan, että yritän pysyä asiallisena. Toistaiseksi ole tainnut onnistua. Toisaalta hyvä kun täällä on hermonsa mennettänyt ja kiukunnut, niin olen sitten miehelleni ja lapselleni oikein hyvällä tuulella. Pitäisi oikeasti muistaa tuo, että asiat riitelee, ei ihmiset.

 

[virtahepo]

olenko ainut joka ei edes vaivautunut lukeen virtahevon vastausta? totta hitossa jokainen meistä tietää lapsensa kautta onko hyvä äiti vai ei :headwall:

En ymmärrä miksi vaivauduit tähän vastaamaan, jos et edes lukenut minun kirjoitusta. Itse vastasin vain minulle esitettyyn kysymykseen, että minkälainen on minun mielestä hyvä äiti.

 

[Terveisiä maalta]

Ei kai siina mitaan vikaa ole etta ihminen pyrkii olemaan 'hyva aiti' omien maaritelmiensa mukaan. Mutta se rassaa aika tavalla etta kun on parhaansa tehnyt, niin suosituksien kuin maalaisjarjenkin mukaan, ja loppu tulos kuitenkin menee perseelleen,,, missas se vika sitten on? Lapsessa?

Ei kun asenteessa

Kenen asenteessa? Siis mita?

Äidin asenteessa ilmeisesti. Koska äitiys on asenteesta kiinni.Kai.

 

[virtahepo]

Ei kai siina mitaan vikaa ole etta ihminen pyrkii olemaan 'hyva aiti' omien maaritelmiensa mukaan. Mutta se rassaa aika tavalla etta kun on parhaansa tehnyt, niin suosituksien kuin maalaisjarjenkin mukaan, ja loppu tulos kuitenkin menee perseelleen,,, missas se vika sitten on? Lapsessa?

En minä tiedä missä vika silloin on, jos tietäisin, olisin hemmetin fiksu Joskus vaan lapsesta ei kasva järkevää ihmistä, vaikka kuinka kasvattaisi ja toisaalta erittäin huonoista olosuhteista kasvaneista voi tulla ihan normaaleja.

 

[virtahepo]

Ei kai siina mitaan vikaa ole etta ihminen pyrkii olemaan 'hyva aiti' omien maaritelmiensa mukaan. Mutta se rassaa aika tavalla etta kun on parhaansa tehnyt, niin suosituksien kuin maalaisjarjenkin mukaan, ja loppu tulos kuitenkin menee perseelleen,,, missas se vika sitten on? Lapsessa?

Ei kun asenteessa

Kenen asenteessa? Siis mita?

Äidin asenteessa ilmeisesti. Koska äitiys on asenteesta kiinni.Kai.

Häh, meni pointti ohi..?!

 

[Gloria Mundi]

Ei kai siina mitaan vikaa ole etta ihminen pyrkii olemaan 'hyva aiti' omien maaritelmiensa mukaan. Mutta se rassaa aika tavalla etta kun on parhaansa tehnyt, niin suosituksien kuin maalaisjarjenkin mukaan, ja loppu tulos kuitenkin menee perseelleen,,, missas se vika sitten on? Lapsessa?

Ei kun asenteessa

Kenen asenteessa? Siis mita?

Äidin asenteessa ilmeisesti. Koska äitiys on asenteesta kiinni.Kai.

En ma ymmarra nyt ollenkaan - siis missa asenteessa? Jos lapsi paatyy asumaan huumetalon huumesohvalla huumekavereiden kanssa niin se on aidin asenteesta kiinni? En tajuu,,,,

 

[Gloria Mundi]

Ei kai siina mitaan vikaa ole etta ihminen pyrkii olemaan 'hyva aiti' omien maaritelmiensa mukaan. Mutta se rassaa aika tavalla etta kun on parhaansa tehnyt, niin suosituksien kuin maalaisjarjenkin mukaan, ja loppu tulos kuitenkin menee perseelleen,,, missas se vika sitten on? Lapsessa?

En minä tiedä missä vika silloin on, jos tietäisin, olisin hemmetin fiksu Joskus vaan lapsesta ei kasva järkevää ihmistä, vaikka kuinka kasvattaisi ja toisaalta erittäin huonoista olosuhteista kasvaneista voi tulla ihan normaaleja.

Sepa se on aitiyden palkka - yhta arpapelia koko homma - teet niin tai nain niin tuloksista ei ole mitaan takuuta. Oman tunnon helpottamiseksi sita tekee kaikki kuvitelmiensa mukaan 'oikein' ja lopputulos voi kuitenkin lassahtaa kuin pannukakku. Mutta silloin ei onneksi voi kuitenkaan syyttaa itseaan,,,,

 

[Terveisiä maalta]

No kun tuo virtahepo on sitä mieltä, että sekin onko lapsi ns. "helppo" vai vaativa, on asenteesta kiinni.... Minä taas väitän, ettei ole. Itse oon suhtautunut samalla asenteella jokaiseen lapseeni ja silti yksi on ollut joka tavalla työläämpi kuin kaksi muuta yhteensä.

Ei kai äitinä tai vanhempana ylipäätään voi tehdä enempää kuin parhaansa, loppu on luojassaan, niin ku anoppi tapaa sanoa.

 

[Gloria Mundi]

No kun tuo virtahepo on sitä mieltä, että sekin onko lapsi ns. "helppo" vai vaativa, on asenteesta kiinni.... Minä taas väitän, ettei ole. Itse oon suhtautunut samalla asenteella jokaiseen lapseeni ja silti yksi on ollut joka tavalla työläämpi kuin kaksi muuta yhteensä.

Ei kai äitinä tai vanhempana ylipäätään voi tehdä enempää kuin parhaansa, loppu on luojassaan, niin ku anoppi tapaa sanoa.

Ahaa,, se meni minulta ohi - ja juu samaa mielta olen sun kanssas. Sama asenne minulla, lapsia nelja - ja voi taivas kuin erilaista jokaisen kanssa. Eka, kolmas ja neljas menevat ihan omalla painollaan, toka ihan ekasta sekunnista lahtien ei niinkaan,,,,

 

[virtahepo]

Kaikki tekevät virheitä, joten täydellistä äitiä tuskin on olemassa. Osa omistautuu äitiyteen enemmän kuin jotkut ja toiset meistä vaan ovat äidillisempiä kuin toiset. Mielestäni hyvään äitiyteen kuluu lapsen huomioon ottaminen, tietynlainen lapsentahtisuus ja halu toimia lapsensa parhaaksi, eikä tehdä päätöksiä itsekkäästi tai rahan kannalta.

Minusta kenenkään ihmisen ei tarvitse asettua lapsensa sylkykupiksi. Jos äiti ei rakasta ensin itseään sekä aseta rajoja lapselleen, hän ei todellakaan ole oikeastaan äiti lainkaan. Lapsentahtisuus on lapsen mielivaltaa eikä sitä voi mitenkään puolustaa. Se on yksi uskonto monien joukossa.

Olen sitä mieltä, että hyvä äiti yrittää noudattaa monia suosituksia, eikä aina kuvittele olevansa oikeassa oman maalaisjärkensä kanssa. Ne suositukset kun on tehty lapsen parhaaksi ja niitä on todella tutkittu. Toki voi jossain määrin itsekkin käyttää järkeä ja miettiä niiden suositusten sopivuutta, mutta siis yleisesti ottaen suosituksia ei ole tehty kenenkään kiusaksi vaan avuksi.

Minun lapsistani ei yksikään ole kohdustani syntynyt oma opaskirjansa kädessään. On aivan helvetin hailee mitä supermutsi-kirjoja olen lukenut, sillä yksikään niistä ei ole kirjoitettu minun lapsestani. Vain me vanhemmat voimme toimia lapsemme hyväksi.

Mielestäni hyvä äiti ottaa imetyksestä kunnolla selvää ja koettaa kaikkensa, että onnistuisi imetyksessä. Ei pidä heti antaa periksi ja lykätä sitä lisämaitoa, vaan imettää, niin kyllä sitä maitoa erittäin todennäköisesti käy tulemaan vauvantarpeisiin. Täysimetystä olisi hyvä jatkaa sinne puolen vuoden ikään asti(ellei esim. lääkäri ole toisin terveydellisistä syistä määrännyt). Sen jälkeen aloittaa soseet ja imettää ainenkin vuoden ikään, ellei pidempäänkiin soseiden ohella.

Hyvät vanhemmat eivät kuvittele, ettei heillä olisi velvollisuutta ruokkia lastaan siten kuin se on heille mahdollista. Hyvät vanhemmat eivät anna vauvan kuihtua nesteen puutokseen. Se mitä sinä ja miehesi teette, on teidän asianne, mutta kaikkien vanhempien asia on ottaa selvää oman lapsensa ruokintamahdollisuuksista ja sen he tekevät ilman mystisiä uskomuksia. Hyvät vanhemmat antavat lapselle riittävästi ruokaa.

Hyvä äiti ymmärtää kotihoidon merkityksen lapselle, eikä lykkää häntä heti pienenä ulkopuoliselle hoitoon. Hyvä äiti heittää oman itsekkyytensä taka-alalle ja haluaa seurata ja olla mukana näkemässä lapsensa kehittymistä ja on hänen kanssaan kotona. Hyvä äiti myöskin järjestää raha-asiansa niin, ettei rahan puutteen takia joudu jättämään lastaan heti pienestä saakka hoitoon.

Ei se vanhemmasta itsekästä tee, että hän pitää huolen perheensä kaikinpuolisesta hyvinvoinnista. Sinä olet ratkaissut asiat noin, muut ratkaisevat siten kuin he itse arvioivat olevan parasta. Niin tekevät kaikki hyvät vanhemmat.

Hyvä äiti takaa lapselleen turvallisen ja rakastavan ympäristön elää ja olla. Hyvä äiti elää tasapainoisessa suhteessa ja näin ollen näyttää lapselleen mallia kuinka vanhemmat kunnioittavat toisiaan. Ja jos jostain syystä asiat parisuhteessa ei ole mallillaan, ne on syytä yrittää korjata tai ottaa ero, lapsen takia ei yhdessä kannata olla. Hyvä äiti ei ole mikään kynnysmatto, vaan lapsen isän kanssa yhdessä huolehtivat jälkikasvustaan.

Hyvä vanhempi pyrkii muuttamaan perheen arjen sellaiseksi, että lapsi vaistoaa perheessä vallitsevan rakkaudellisen ilmapiirin. Jokainen tekee sen automaattisesti siten kuin juuri hän sen hyväksi näkee. Lapsen takia kannattaa olla yhdessä ja suosittelen, että vanhemmat tekevät kaikkensa perheen eheyden ylläpitämiseksi, koska tuolloin he todella ovat hyvät vanhemmat. Hyvä äiti lepää kun häntä väsyttää. Hyvä isäkin lepää. Ja kun lapselle opetetaan hyvät nukahtamisedellytykset, koko perhe lepää riittävästi.

Hyvä äiti ymmärtää, että vauvalla/lapsella on tarpeensa, eikä näin ollen ole heti muutaman viikon jälkeen valittamassa väsysmystään ja mielenterveyttään, kun vauva sattuu yöllä heräämään usein syömään. Toki en nyt tässä puhu masentuneita äideistä, vaan niistä jolla muka mielenterveys ei kestä normaaleja vauvan vaatimuksia.

Hyvä äiti tunnistaa synnytysmasennuksensa ja turvautuu mahdollisimman pian toisiin ihmisiin - ja lepää sekä hoitaa ensisijaisesti omaa mielenterveyttään, koska vain siten hän todella jaksaa olla lapselleen hyvä äiti. Mikäli lapsen äiti ei kestä normaaleja vauvan vaatimuksia, hyvä äiti luovuttaa hoitovastuun mielellään lapsen isälle.

Hyvä äiti leikkii lapsensa kanssa, kehuu häntä ja tukee uuden oppimisessa. Hyvä äiti ulkoilee lasten kanssa, hassuttelee ja näyttää lapselleen rakkautensa määrän.

Hyvät vanhemmat antavat lapselleen sylin, mutta toisaalta he ymmärtävät, ettei lapsi ole osa heitä, vaan aivan oma persoonansa. Hyvät vanhemmat totuttavat lapsensa elämään yhteydessä toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan.

Hyvällä äidillä on se halu olla hyvä äiti. Eli haluaa imettää ja näin ollen tarjota lapselleen parasta mahdollista maitoa, halu olla kotona lapsen kanssa ja halu tarjota lapselleen parasta.

Hyvät vanhemmat ymmärtävät, että heidän on aika tarkkailla lastaan ja huolehtia hänen kaikinpuolisesta hyvinvoinnista, jolloin yksittäiset vippaskonstit voidaan typerinä uskomuksina heittää romukoppaan.

Rakkaus ja rajat ovat myöskin osa hyvän äidin kasvatuperiaatteita. Hyvä äiti opettaa lapselleen käytöstapoja ja yrittää hillitä hermojaan.

Kyllä, juuri niin hyvät vanhemmat yhteisymmärryksessä tekevät.

Hiukan jo väsyttää, joten en muista puoliakaan lukemastani.. Vastasin kysymykseen hyvän äidin kriteereistä, mutta toki isäkin kuuluu yhtälailla lapsen elämään ja hänellä on myöskin velvollisuuksia ja vastuuta yhteisestä lapsesta. Olin jossain kohdin samaa mieltä, että silloin levätään kun on tarve ym. Mutta en sanoisi lapsentahtisuutta uskonnoksi, vaan se kykyä vastata lapsentarpeisiin hänen vaatimalla tavalla. Esim. kun vauva huutaa nälkäänsä, ni otetaan heti rinnalle ja muutenkin vastataan vauvantarpesiin heti ym. Ja en ymmärrä miksi pidät imetysasioita mystisinä uskomuksina? Ja sinunko mielestä kaikki opukset ovat täyttä soopaa?

 

[virtahepo]

Ei kai siina mitaan vikaa ole etta ihminen pyrkii olemaan 'hyva aiti' omien maaritelmiensa mukaan. Mutta se rassaa aika tavalla etta kun on parhaansa tehnyt, niin suosituksien kuin maalaisjarjenkin mukaan, ja loppu tulos kuitenkin menee perseelleen,,, missas se vika sitten on? Lapsessa?

En minä tiedä missä vika silloin on, jos tietäisin, olisin hemmetin fiksu Joskus vaan lapsesta ei kasva järkevää ihmistä, vaikka kuinka kasvattaisi ja toisaalta erittäin huonoista olosuhteista kasvaneista voi tulla ihan normaaleja.

Sepa se on aitiyden palkka - yhta arpapelia koko homma - teet niin tai nain niin tuloksista ei ole mitaan takuuta. Oman tunnon helpottamiseksi sita tekee kaikki kuvitelmiensa mukaan 'oikein' ja lopputulos voi kuitenkin lassahtaa kuin pannukakku. Mutta silloin ei onneksi voi kuitenkaan syyttaa itseaan,,,,

Juurikin näin

 

[virtahepo]

No kun tuo virtahepo on sitä mieltä, että sekin onko lapsi ns. "helppo" vai vaativa, on asenteesta kiinni.... Minä taas väitän, ettei ole. Itse oon suhtautunut samalla asenteella jokaiseen lapseeni ja silti yksi on ollut joka tavalla työläämpi kuin kaksi muuta yhteensä.

Ei kai äitinä tai vanhempana ylipäätään voi tehdä enempää kuin parhaansa, loppu on luojassaan, niin ku anoppi tapaa sanoa.

En ole sanonut, että kaikki vauvat olisvat helppoja, uskon kyllä että esim. allergiset- ja koliikkivauvat tai muuten vaan sairaat ovat taatusti/luultavasti muita vaativimpia. Mutta on osittain myös asenteesta kiinni, että miten suhtaudut vauvaan. Toiset pitävät yöheräilyjä aivan kamalina ja toiset taas ymmärtävät että se on monilla vauvoilla ominaisuus. joku voisi pitää minun vauvaa vaativana kaikine heräilyineen, tiuhaan syömisineen ja erittäin vilkkaan luonteen takia, mutta minusta lapseni on helppo. Ymmärsitkö nyt mitä tarkoitan?

 

[Kowalski]

Että mustavalkoista ajattelua, no miten vaan..Kyllä esikoiseni on aivan ihana, kiltti, hyväntuulinen, iloinen,ym. Hän on perustyytyväinen eikä ole kertaankaan vielä ole ollut kipeänä, johon uskon imetyksellä olleen suuri vaikutus.

Tuuria se taitaa olla.
Mun 6½ kk pelkkää rintamaitoa saanut poikani (joka oli osittaisimetyksellä 1 v 9 kk ikään saakka) sairasti ekan korvatulehduksensa 5 viikon iässä, hieman alle 3 kk iässä oli sairaalassa kun sai influenssan, ennen imetyksen loppumista oli ehtinyt sairastaa ainakin 10 korvatulehdusta. Kotihoidossa oli. Pulloruokittu (3 kk osittaisimetetty) esikoiseni taas oli täysin terve elämänsä ekat 1 v 2 kk. Eli kyllä mä uskon tuuriin tässä asiassa, enkä imetykseen.
Ehtii sinunkin poikasi vielä ne korvakierteet saada, jos huonosti käy, onhan hän vasta yksivuotias. Ja seuraava lapsi voi olla aina sairaana, vaikka imettäisit. Mä voisin kokemukseni perusteella väittää, että rintaruokitut lapset sairastaa enemmän ja pulloruokitut on terveempiä, mutta en usko siihen itsekään, sillä se on vain tuurista kiinni. Sattumankauppaa.

 

[Koiranilma]

No kun tuo virtahepo on sitä mieltä, että sekin onko lapsi ns. "helppo" vai vaativa, on asenteesta kiinni.... Minä taas väitän, ettei ole. Itse oon suhtautunut samalla asenteella jokaiseen lapseeni ja silti yksi on ollut joka tavalla työläämpi kuin kaksi muuta yhteensä.

Ei kai äitinä tai vanhempana ylipäätään voi tehdä enempää kuin parhaansa, loppu on luojassaan, niin ku anoppi tapaa sanoa.

Ahaa,, se meni minulta ohi - ja juu samaa mielta olen sun kanssas. Sama asenne minulla, lapsia nelja - ja voi taivas kuin erilaista jokaisen kanssa. Eka, kolmas ja neljas menevat ihan omalla painollaan, toka ihan ekasta sekunnista lahtien ei niinkaan,,,,

Tätä viimestä on helppo peesailla. Itselläni kolme muksua ja jo odotusaikana olleet niin erilaisia. Ensimmäiset elämän sekunnit, kaikki niin erilaisia.

 

[salainen]

Suomalaisilla äideillä ja kotiäideillä olisi paljon opittavaa kanssasisariltaan muualta Euroopasta. Asenteesta on paljon kiinni miten äitiyteen suhtaudutaan ja kotona olemiseen.

Hyvä virtahepo !

 

[Kotona Kirves Kädessä]

joku "älykkö" harmailija joka luulee itestään vähä liikoja

Yleinen vaiva, lähes kaikilla tämän palstan kirjoittelijoilla, ilmoittaudun heti mukaan :wave: :wave: :wave:

 

[maissikas]

Sanon vielä, että mielestäni tuo on kovin ikävä asenne, että yhden lapsen äiti ei muka voi tietää äitiydestä niin paljon kuin useamman lapsen äiti :/. Toki on varmasti erilaista olla yhden kuin kolmen lapsen äiti, mutta yhden lapsen äideillä on ihan yhtä suuri oikeus kertoa mielipiteitään, ei se lasten lukumäärä ole näissä asioissa mielestäni kovinkaan oleellista. Tuntuu jotenkin ylimieliseltä sanoa, että sinulla on vain yksi lapsi, etkä tiedä sen vuoksi vielä paljon äitiydestä :|. Yhtä inhottavaa kuin se, että minun mielipiteitäni usein vähätellään täällä siksi, että olen lapseton ja nuori.

yleensä se menee vaan niin että jos on yksi pieni lapsi, joka on helppo, ei oikein pysty laittamaan itseään kolmen lapsen äidin asemaan, jolloin saattaa joutua tasapainottelemaan esiteinin, kymmenvuotiaan ja uhmaikäisen ongelmien kanssa. monesti äidillä viimeistään tulee negatiivisia ajatuksia lapsesta silloin kun mahdollinen paha uhma on pahimmillaan. ja jos sitä ei ole käynyt vielä läpi on hirvittävän helppo sanoa että huono äiti raivostuu joskus lapselle!

 

[seepra]

[]

Hiukan jo väsyttää, joten en muista puoliakaan lukemastani.. Vastasin kysymykseen hyvän äidin kriteereistä, mutta toki isäkin kuuluu yhtälailla lapsen elämään ja hänellä on myöskin velvollisuuksia ja vastuuta yhteisestä lapsesta. Olin jossain kohdin samaa mieltä, että silloin levätään kun on tarve ym. Mutta en sanoisi lapsentahtisuutta uskonnoksi, vaan se kykyä vastata lapsentarpeisiin hänen vaatimalla tavalla. Esim. kun vauva huutaa nälkäänsä, ni otetaan heti rinnalle ja muutenkin vastataan vauvantarpesiin heti ym. Ja en ymmärrä miksi pidät imetysasioita mystisinä uskomuksina? Ja sinunko mielestä kaikki opukset ovat täyttä soopaa?[/quote]

Mitäs jos on kaksi vauvaa ja teet toisen kanssa jotain ja toinen alkaa huutamaan niin miten sitten vastataan vauvan tarpeisiin heti?? Miten repeät kahteen jos olet vaikka yksin kotona?? Ja kun niiden kahden vauvan tai sen yhden vauvan lisäksi voi olla monta muutakin pientä tarpeineen miten vastaat heti vauvan tarpeisiin tai uhmaikäisen tai ... jos niitä lapsia on useampia niin kyllä silloin ei aina voi heti paikalla rynnätä jonkun luo kun niillä muillakin on tarpeet. Ja se lapsentahtisuus on paljon vaikeampaa kun on useita pieniä lapsia.

 

[maissikas]

vielä tosta virtahevon kirjoituksesta:
ei, se ei ole huono äiti joka lähtee töihin koska perheen toimeentulo on uhattuna, eikä todellakaan ole huono äiti se jolla imetys ei onnistu! mä en pysty käsittää miksi imettävä äiti olisi parempi äiti kuin korviketta antava. molemmat antavat lapselle ravintoa hengenpitimiksi!!!!!!!!!!

 

[virtahepo]

Että mustavalkoista ajattelua, no miten vaan..Kyllä esikoiseni on aivan ihana, kiltti, hyväntuulinen, iloinen,ym. Hän on perustyytyväinen eikä ole kertaankaan vielä ole ollut kipeänä, johon uskon imetyksellä olleen suuri vaikutus.

Tuuria se taitaa olla.
Mun 6½ kk pelkkää rintamaitoa saanut poikani (joka oli osittaisimetyksellä 1 v 9 kk ikään saakka) sairasti ekan korvatulehduksensa 5 viikon iässä, hieman alle 3 kk iässä oli sairaalassa kun sai influenssan, ennen imetyksen loppumista oli ehtinyt sairastaa ainakin 10 korvatulehdusta. Kotihoidossa oli. Pulloruokittu (3 kk osittaisimetetty) esikoiseni taas oli täysin terve elämänsä ekat 1 v 2 kk. Eli kyllä mä uskon tuuriin tässä asiassa, enkä imetykseen.
Ehtii sinunkin poikasi vielä ne korvakierteet saada, jos huonosti käy, onhan hän vasta yksivuotias. Ja seuraava lapsi voi olla aina sairaana, vaikka imettäisit. Mä voisin kokemukseni perusteella väittää, että rintaruokitut lapset sairastaa enemmän ja pulloruokitut on terveempiä, mutta en usko siihen itsekään, sillä se on vain tuurista kiinni. Sattumankauppaa.

Sinun oli sitten ihan pakko tulla vähättelemään minua, kun olenhan minä vasta yhden yksivuotiaan äiti ja manailemaan, että kerkeehän se lapsesi saada vaikka minkälaisen korvatulehdus kierteen.. Toki hän voi sairastua, mutta uskon silti imetyksen olevan hyväksi terveydelle. Maidossa on vasta-aineita, jotka siirtyvät lapseen ja näin ollen sillä on vaikutusta. Kirjoitin sitä paitsi, että minä uskon, että lapseni on osittain varmasti pysynyt imetyksen vuoksi terveenä. Sinä voit uskoa ihan miten haluat ja jos voit kahden lapsen perusteella väittää sattumankaupaksi imetyksen vaikutuksen terveyteen, niin ihan vapaasti, usko mitä haluat.

 

[Kowalski]

Että mustavalkoista ajattelua, no miten vaan..Kyllä esikoiseni on aivan ihana, kiltti, hyväntuulinen, iloinen,ym. Hän on perustyytyväinen eikä ole kertaankaan vielä ole ollut kipeänä, johon uskon imetyksellä olleen suuri vaikutus.

Tuuria se taitaa olla.
Mun 6½ kk pelkkää rintamaitoa saanut poikani (joka oli osittaisimetyksellä 1 v 9 kk ikään saakka) sairasti ekan korvatulehduksensa 5 viikon iässä, hieman alle 3 kk iässä oli sairaalassa kun sai influenssan, ennen imetyksen loppumista oli ehtinyt sairastaa ainakin 10 korvatulehdusta. Kotihoidossa oli. Pulloruokittu (3 kk osittaisimetetty) esikoiseni taas oli täysin terve elämänsä ekat 1 v 2 kk. Eli kyllä mä uskon tuuriin tässä asiassa, enkä imetykseen.
Ehtii sinunkin poikasi vielä ne korvakierteet saada, jos huonosti käy, onhan hän vasta yksivuotias. Ja seuraava lapsi voi olla aina sairaana, vaikka imettäisit. Mä voisin kokemukseni perusteella väittää, että rintaruokitut lapset sairastaa enemmän ja pulloruokitut on terveempiä, mutta en usko siihen itsekään, sillä se on vain tuurista kiinni. Sattumankauppaa.

Sinun oli sitten ihan pakko tulla vähättelemään minua, kun olenhan minä vasta yhden yksivuotiaan äiti ja manailemaan, että kerkeehän se lapsesi saada vaikka minkälaisen korvatulehdus kierteen.. Toki hän voi sairastua, mutta uskon silti imetyksen olevan hyväksi terveydelle. Maidossa on vasta-aineita, jotka siirtyvät lapseen ja näin ollen sillä on vaikutusta. Kirjoitin sitä paitsi, että minä uskon, että lapseni on osittain varmasti pysynyt imetyksen vuoksi terveenä. Sinä voit uskoa ihan miten haluat ja jos voit kahden lapsen perusteella väittää sattumankaupaksi imetyksen vaikutuksen terveyteen, niin ihan vapaasti, usko mitä haluat.

Mä en vähätellyt - sinä itse koit tulleeksi vähätellyksi. Siinä on eroa.

Kerroin vain sen, että meillä ei imetys suojannut sairauksilta. Esikoiset (imetetty tai ei) sairastaa muutenkin usein vähemmän kuin perheen seuraavat lapset, jotka saavat pöpöjä sisaruksiltaan, jotka taas tuovat niitä kerhoista, kouluista, päiväkodeista....Sekä totesin sen, että 1 v lapsesta ei oikein vielä voi sanoa tuleeko korvakierrettä vai ei, kun monella se alkaa vasta myöhemmin. Ei ole tarkoitus vähätellä, mutta nämä asiat olen havainnut itse sekä omassa perheessäni että ystävieni perheissä, lisäksi lastenlääkäri on kertonut samaa.

Olen toki tietoinen rintamaidon eduista, vasta-aineista, jne. Kukapa ei olisi.

Sinä kerrot vain mielipiteesi, mutta kun joku muu kertoo oman näkemyksensä, on se sinun mielestäsi vähättelyä, manaamista ja arvostelua. Hupaisaa =)

 

[virtahepo]

[]

Hiukan jo väsyttää, joten en muista puoliakaan lukemastani.. Vastasin kysymykseen hyvän äidin kriteereistä, mutta toki isäkin kuuluu yhtälailla lapsen elämään ja hänellä on myöskin velvollisuuksia ja vastuuta yhteisestä lapsesta. Olin jossain kohdin samaa mieltä, että silloin levätään kun on tarve ym. Mutta en sanoisi lapsentahtisuutta uskonnoksi, vaan se kykyä vastata lapsentarpeisiin hänen vaatimalla tavalla. Esim. kun vauva huutaa nälkäänsä, ni otetaan heti rinnalle ja muutenkin vastataan vauvantarpesiin heti ym. Ja en ymmärrä miksi pidät imetysasioita mystisinä uskomuksina? Ja sinunko mielestä kaikki opukset ovat täyttä soopaa?

Mitäs jos on kaksi vauvaa ja teet toisen kanssa jotain ja toinen alkaa huutamaan niin miten sitten vastataan vauvan tarpeisiin heti?? Miten repeät kahteen jos olet vaikka yksin kotona?? Ja kun niiden kahden vauvan tai sen yhden vauvan lisäksi voi olla monta muutakin pientä tarpeineen miten vastaat heti vauvan tarpeisiin tai uhmaikäisen tai ... jos niitä lapsia on useampia niin kyllä silloin ei aina voi heti paikalla rynnätä jonkun luo kun niillä muillakin on tarpeet. Ja se lapsentahtisuus on paljon vaikeampaa kun on useita pieniä lapsia.[/quote]

Pohdin tätä asiaa omalta näkökannalata ja olen siis yhden lapsen äiti. Kaksostenäitinä on varmasti erinlaista. Kahteen paikkaan et voi revetä yht'aikaa,tietenkään. Mutta lasten tarpesiin voi yrittää vastata heti, eikä suhtautua niin, että huutakoot aikansa ja oppiipahan odottamaan. Kaksosia voi myös imettää samanaikaisesti ja muutenkin yrittää rytmittää elämää niin, että pystyy vastaamaan heidän tarpeisiin mahdollisimman pian. Ja jos perheessä on monia pieniä lapsia, ni toki heistä joku joutuu vuoroaan odottamaan.. Mutta en näe mitään syytä, että miksi hylkäisi ajatuksen lapsentahtisuudesta jo alkuunsa, yrittämättä, vain sen takia, että perheessä on jo ennestään lapsia.

 

[Kowalski]

Pohdin tätä asiaa omalta näkökannalata ja olen siis yhden lapsen äiti. Kaksostenäitinä on varmasti erinlaista. Kahteen paikkaan et voi revetä yht'aikaa,tietenkään. Mutta lasten tarpesiin voi yrittää vastata heti, eikä suhtautua niin, että huutakoot aikansa ja oppiipahan odottamaan. Kaksosia voi myös imettää samanaikaisesti ja muutenkin yrittää rytmittää elämää niin, että pystyy vastaamaan heidän tarpeisiin mahdollisimman pian. Ja jos perheessä on monia pieniä lapsia, ni toki heistä joku joutuu vuoroaan odottamaan.. Mutta en näe mitään syytä, että miksi hylkäisi ajatuksen lapsentahtisuudesta jo alkuunsa, yrittämättä, vain sen takia, että perheessä on jo ennestään lapsia.

Apua. Mä olen samaa mieltä
Kaksosista en sano mitään, kun meille on syntynyt vaan yksi lapsi kerrallaan, mutta hienosti meillä lapsentahtisuus sujui kuopuksen kanssa, vaikka perheessä oli jo juuri 2 v täyttänyt esikoinen. Se lapsentahtisuus tuli ikään kuin siinä sivussa: kun vauva kitisi, ei ollut aikaa miettiä mitä tehdä, kun piti olla esikoisenkin kanssa, joten vauva sai tissin suuhun ja oli tyytyväinen. Imettäminen oli vaivatonta, voitiin esim. ulkoilla esikoisen päivärytmin tahtiin kun maito kulki mukana, luin samalla esikoiselle kirjaa tai katsoin hänen kanssaan piirrettyä, vauva tissillä ja isompi lapsi toisessa kainalossa. Perhepeti oli se helpoin vaihtoehto, kun oli kaksi pientä: äitikin sai levättyä, kun ei tarvinnut juosta taaperon sängyn, vauvan sängyn ja oman sängyn väliä pitkin yötä. Leikin esikoisen kanssa ja vauva köllötteli kantoliinassa, jne. Vauvaa ei koskaan itketetty, mutta niin hän kuin esikoinenkin oppivat siihen, että kumpikaan ei voi saada äidin 100% huomiota koko ajan, vaan vuoroaan pitää joskus odottaa.
Eli meillä nuo pehmeämmät arvot ja lapsentahtisuus oli laiskan äidin pelastus , helpommalla pääsin kun tein niin. Moni on sanonut, ettei voi imettää kun taaperokin vaatii huomiota...mä taas totean, ettei tuottanut mitään vaikeuksia sekä imettää että antaa huomiota esikoiselle, koska se imetys sujui muuallakin kuin sängyllä maaten ja hipihiljaa ollen. Sitä treenasin tosissani jo sairaalassa: halusin oppia imettämään miten päin vaan, koska esikoista osasin imettää vain sängyssä, ja se sitoi kyllä ihan liikaa.

 

[virtahepo]

Että mustavalkoista ajattelua, no miten vaan..Kyllä esikoiseni on aivan ihana, kiltti, hyväntuulinen, iloinen,ym. Hän on perustyytyväinen eikä ole kertaankaan vielä ole ollut kipeänä, johon uskon imetyksellä olleen suuri vaikutus.

Tuuria se taitaa olla.
Mun 6½ kk pelkkää rintamaitoa saanut poikani (joka oli osittaisimetyksellä 1 v 9 kk ikään saakka) sairasti ekan korvatulehduksensa 5 viikon iässä, hieman alle 3 kk iässä oli sairaalassa kun sai influenssan, ennen imetyksen loppumista oli ehtinyt sairastaa ainakin 10 korvatulehdusta. Kotihoidossa oli. Pulloruokittu (3 kk osittaisimetetty) esikoiseni taas oli täysin terve elämänsä ekat 1 v 2 kk. Eli kyllä mä uskon tuuriin tässä asiassa, enkä imetykseen.
Ehtii sinunkin poikasi vielä ne korvakierteet saada, jos huonosti käy, onhan hän vasta yksivuotias. Ja seuraava lapsi voi olla aina sairaana, vaikka imettäisit. Mä voisin kokemukseni perusteella väittää, että rintaruokitut lapset sairastaa enemmän ja pulloruokitut on terveempiä, mutta en usko siihen itsekään, sillä se on vain tuurista kiinni. Sattumankauppaa.

Sinun oli sitten ihan pakko tulla vähättelemään minua, kun olenhan minä vasta yhden yksivuotiaan äiti ja manailemaan, että kerkeehän se lapsesi saada vaikka minkälaisen korvatulehdus kierteen.. Toki hän voi sairastua, mutta uskon silti imetyksen olevan hyväksi terveydelle. Maidossa on vasta-aineita, jotka siirtyvät lapseen ja näin ollen sillä on vaikutusta. Kirjoitin sitä paitsi, että minä uskon, että lapseni on osittain varmasti pysynyt imetyksen vuoksi terveenä. Sinä voit uskoa ihan miten haluat ja jos voit kahden lapsen perusteella väittää sattumankaupaksi imetyksen vaikutuksen terveyteen, niin ihan vapaasti, usko mitä haluat.

Mä en vähätellyt - sinä itse koit tulleeksi vähätellyksi. Siinä on eroa.

Kerroin vain sen, että meillä ei imetys suojannut sairauksilta. Esikoiset (imetetty tai ei) sairastaa muutenkin usein vähemmän kuin perheen seuraavat lapset, jotka saavat pöpöjä sisaruksiltaan, jotka taas tuovat niitä kerhoista, kouluista, päiväkodeista....Sekä totesin sen, että 1 v lapsesta ei oikein vielä voi sanoa tuleeko korvakierrettä vai ei, kun monella se alkaa vasta myöhemmin. Ei ole tarkoitus vähätellä, mutta nämä asiat olen havainnut itse sekä omassa perheessäni että ystävieni perheissä, lisäksi lastenlääkäri on kertonut samaa.

Olen toki tietoinen rintamaidon eduista, vasta-aineista, jne. Kukapa ei olisi.

Sinä kerrot vain mielipiteesi, mutta kun joku muu kertoo oman näkemyksensä, on se sinun mielestäsi vähättelyä, manaamista ja arvostelua. Hupaisaa =)

Arvostelusta en ole maininnut sanallakaan mitään, vaikka sinä olet minua useaan otteeseen eri ketjussa väittänyt muiden tapojen arvostelijaksi. Yrität saada minut tahallasi ärsyytymään.. Kirjoitit, että "onhan lapseni vasta yksivuotias", siitä sai juurikin kuvan, että haluat vähätellä minua, yhden pienen lapsen äitiä, ja tottakai toit esille sen, että hänelle voi tulla korvatulehduskierre. Jännä, ettet pystynyt huomaamaan mitään hyvää tekstissäni, vaan sinun oli poimittava joku kohta ja päästä siitä minulle jotain ilkeään sävyyn sanomaan. Minusta se kertoo enemmän sinun luonteesta kuin minusta