Hei virtahepo

[Kowalski]

Arvostelusta en ole maininnut sanallakaan mitään, vaikka sinä olet minua useaan otteeseen eri ketjussa väittänyt muiden tapojen arvostelijaksi. Yrität saada minut tahallasi ärsyytymään.. Kirjoitit, että "onhan lapseni vasta yksivuotias", siitä sai juurikin kuvan, että haluat vähätellä minua, yhden pienen lapsen äitiä, ja tottakai toit esille sen, että hänelle voi tulla korvatulehduskierre. Jännä, ettet pystynyt huomaamaan mitään hyvää tekstissäni, vaan sinun oli poimittava joku kohta ja päästä siitä minulle jotain ilkeään sävyyn sanomaan. Minusta se kertoo enemmän sinun luonteesta kuin minusta

Ei, vaan mä ihan tosissani muistan, miten itsekin esikoisen ollessa vuoden vanha hehkutin, että meille ei tullutkaan mitään korvakierteitä. Mutta tuli silti. Siksi sanoin, että voi se vielä teillekin tulla, vaikkei lapsi vielä olekaan sairastanut.
Jos sä koet joka ikisen lauseen henk.koht. loukkauksena, niin sille en voi mitään.

 

[virtahepo]

[]

Hiukan jo väsyttää, joten en muista puoliakaan lukemastani.. Vastasin kysymykseen hyvän äidin kriteereistä, mutta toki isäkin kuuluu yhtälailla lapsen elämään ja hänellä on myöskin velvollisuuksia ja vastuuta yhteisestä lapsesta. Olin jossain kohdin samaa mieltä, että silloin levätään kun on tarve ym. Mutta en sanoisi lapsentahtisuutta uskonnoksi, vaan se kykyä vastata lapsentarpeisiin hänen vaatimalla tavalla. Esim. kun vauva huutaa nälkäänsä, ni otetaan heti rinnalle ja muutenkin vastataan vauvantarpesiin heti ym. Ja en ymmärrä miksi pidät imetysasioita mystisinä uskomuksina? Ja sinunko mielestä kaikki opukset ovat täyttä soopaa?

Mitäs jos on kaksi vauvaa ja teet toisen kanssa jotain ja toinen alkaa huutamaan niin miten sitten vastataan vauvan tarpeisiin heti?? Miten repeät kahteen jos olet vaikka yksin kotona?? Ja kun niiden kahden vauvan tai sen yhden vauvan lisäksi voi olla monta muutakin pientä tarpeineen miten vastaat heti vauvan tarpeisiin tai uhmaikäisen tai ... jos niitä lapsia on useampia niin kyllä silloin ei aina voi heti paikalla rynnätä jonkun luo kun niillä muillakin on tarpeet. Ja se lapsentahtisuus on paljon vaikeampaa kun on useita pieniä lapsia.

Pohdin tätä asiaa omalta näkökannalata ja olen siis yhden lapsen äiti. Kaksostenäitinä on varmasti erinlaista. Kahteen paikkaan et voi revetä yht'aikaa,tietenkään. Mutta lasten tarpesiin voi yrittää vastata heti, eikä suhtautua niin, että huutakoot aikansa ja oppiipahan odottamaan. Kaksosia voi myös imettää samanaikaisesti ja muutenkin yrittää rytmittää elämää niin, että pystyy vastaamaan heidän tarpeisiin mahdollisimman pian. Ja jos perheessä on monia pieniä lapsia, ni toki heistä joku joutuu vuoroaan odottamaan.. Mutta en näe mitään syytä, että miksi hylkäisi ajatuksen lapsentahtisuudesta jo alkuunsa, yrittämättä, vain sen takia, että perheessä on jo ennestään lapsia.

Apua. Mä olen samaa mieltä
Kaksosista en sano mitään, kun meille on syntynyt vaan yksi lapsi kerrallaan, mutta hienosti meillä lapsentahtisuus sujui kuopuksen kanssa, vaikka perheessä oli jo juuri 2 v täyttänyt esikoinen. Se lapsentahtisuus tuli ikään kuin siinä sivussa: kun vauva kitisi, ei ollut aikaa miettiä mitä tehdä, kun piti olla esikoisenkin kanssa, joten vauva sai tissin suuhun ja oli tyytyväinen. Imettäminen oli vaivatonta, voitiin esim. ulkoilla esikoisen päivärytmin tahtiin kun maito kulki mukana, luin samalla esikoiselle kirjaa tai katsoin hänen kanssaan piirrettyä, vauva tissillä ja isompi lapsi toisessa kainalossa. Perhepeti oli se helpoin vaihtoehto, kun oli kaksi pientä: äitikin sai levättyä, kun ei tarvinnut juosta taaperon sängyn, vauvan sängyn ja oman sängyn väliä pitkin yötä. Leikin esikoisen kanssa ja vauva köllötteli kantoliinassa, jne. Vauvaa ei koskaan itketetty, mutta niin hän kuin esikoinenkin oppivat siihen, että kumpikaan ei voi saada äidin 100% huomiota koko ajan, vaan vuoroaan pitää joskus odottaa.
Eli meillä nuo pehmeämmät arvot ja lapsentahtisuus oli laiskan äidin pelastus , helpommalla pääsin kun tein niin. Moni on sanonut, ettei voi imettää kun taaperokin vaatii huomiota...mä taas totean, ettei tuottanut mitään vaikeuksia sekä imettää että antaa huomiota esikoiselle, koska se imetys sujui muuallakin kuin sängyllä maaten ja hipihiljaa ollen. Sitä treenasin tosissani jo sairaalassa: halusin oppia imettämään miten päin vaan, koska esikoista osasin imettää vain sängyssä, ja se sitoi kyllä ihan liikaa.

Pakko kysyä, oliko tuo ensimmäinen kohta, jossa olet kanssani samaa mieltä? Eikö mikään noista, mitä tuossa ihan alussa kirjoitin, ole sinun mielestäsi osa hyvää äitiyttä? Sen voin toki myöntää, olen perus
laiska ihminen ja olen kokenut tuon lapsentehtisuuden helpoksi.

 

[Kowalski]

Pakko kysyä, oliko tuo ensimmäinen kohta, jossa olet kanssani samaa mieltä? Eikö mikään noista, mitä tuossa ihan alussa kirjoitin, ole sinun mielestäsi osa hyvää äitiyttä? Sen voin toki myöntää, olen perus
laiska ihminen ja olen kokenut tuon lapsentehtisuuden helpoksi.

Olen mä aikaisemminkin ollut samaa mieltä =)
Esim. aika monessa asiassa liittyen siihen, millainen on hyvä äiti. Se oli vaan niiiiiiin pitkä teksti, että en jaksanut alkaa sitä lainaamaan, muokkaamaan ja kommentoimaan.

 

[virtahepo]

Pakko kysyä, oliko tuo ensimmäinen kohta, jossa olet kanssani samaa mieltä? Eikö mikään noista, mitä tuossa ihan alussa kirjoitin, ole sinun mielestäsi osa hyvää äitiyttä? Sen voin toki myöntää, olen perus
laiska ihminen ja olen kokenut tuon lapsentehtisuuden helpoksi.

Olen mä aikaisemminkin ollut samaa mieltä =)
Esim. aika monessa asiassa liittyen siihen, millainen on hyvä äiti. Se oli vaan niiiiiiin pitkä teksti, että en jaksanut alkaa sitä lainaamaan, muokkaamaan ja kommentoimaan.

Ok Tekstistäni tuli kyllä hieman pitkä, mutta yritin siihen miettiä kaikkea mitä mieleen tuli. Tähän loppuun voisin lisätä vielä sen, että vaikka kirjoitinkin hyvän äidin "kriteereistä", niin ei se sitä tarkoita, että aina itse niihin kykenisin vaan se on enemminkin pyrkimys.

 

[Kowalski]

Olen sitä mieltä, että hyvä äiti yrittää noudattaa monia suosituksia, eikä aina kuvittele olevansa oikeassa oman maalaisjärkensä kanssa. Ne suositukset kun on tehty lapsen parhaaksi ja niitä on todella tutkittu. Toki voi jossain määrin itsekkin käyttää järkeä ja miettiä niiden suositusten sopivuutta, mutta siis yleisesti ottaen suosituksia ei ole tehty kenenkään kiusaksi vaan avuksi.

Hyvä äiti ottaa lapsensa huomioon jo silloin kun tämä on vielä mahassa. Hyvä äiti ottaa kohdussa olevan sikiön kaikin tavoin huomioon ja toimii hänelle parhaaksi ja pyrkii elämään suht tervellisesti.

Mielestäni hyvä äiti ottaa imetyksestä kunnolla selvää ja koettaa kaikkensa, että onnistuisi imetyksessä. Ei pidä heti antaa periksi ja lykätä sitä lisämaitoa.

Hyvä äiti ymmärtää kotihoidon merkityksen lapselle, eikä lykkää häntä heti pienenä ulkopuoliselle hoitoon.

Hyvä äiti takaa lapselleen turvallisen ja rakastavan ympäristön elää ja olla. Hyvä äiti elää tasapainoisessa suhteessa ja näin ollen näyttää lapselleen mallia kuinka vanhemmat kunnioittavat toisiaan. Ja jos jostain syystä asiat parisuhteessa ei ole mallillaan, ne on syytä yrittää korjata tai ottaa ero, lapsen takia ei yhdessä kannata olla. Hyvä äiti ei ole mikään kynnysmatto, vaan lapsen isän kanssa yhdessä huolehtivat jälkikasvustaan.

Hyvä äiti ymmärtää, että vauvalla/lapsella on tarpeensa, eikä näin ollen ole heti muutaman viikon jälkeen valittamassa väsysmystään ja mielenterveyttään, kun vauva sattuu yöllä heräämään usein syömään. Toki en nyt tässä puhu masentuneita äideistä, vaan niistä jolla muka mielenterveys ei kestä normaaleja vauvan vaatimuksia.

Hyvä äiti leikkii lapsensa kanssa, kehuu häntä ja tukee uuden oppimisessa. Hyvä äiti ulkoilee lasten kanssa, hassuttelee ja näyttää lapselleen rakkautensa määrän.

Rakkaus ja rajat ovat myöskin osa hyvän äidin kasvatuperiaatteita. Hyvä äiti opettaa lapselleen käytöstapoja ja yrittää hillitä hermojaan.

Hyvä äiti tajuaa myös ottaa lapsen terveyden huomioon, eikä pienestä vauvasta asti tuputa ja opeta häntä syömään kaikkea mahdollista makeaa.

Hyvä äiti voi olla ihan kuka tahansa, kuka vaan rakastaa lastaan ja asettaa lapsen tarpeet ensimmäiseksi. Ei ole väliä, että onko ydinperheenäiti, uusioperheenäiti,yksinhuoltaja tai vaikkapa lesboäiti. Tuollaiset ovat äitiydessä sivuseikkoja.

Do dii, noissa asioissa joita tuossa ylhäällä on, olen samaa mieltä. Poistin ne kohdat, joissa olin joko eri mieltä, tai sitä mieltä että asiassa on monta puolta, eli mielipiteeni ei ole ehdoton joko-tai.

 

[Hei]

Minä olen virtahevon kanssa taistellut ennenkin ja taas on pakko kommentoida Sun hyvän äidin kriteerit on todellakin munkin näkökulmasta hyviä, noin minäkin toimisin JOS onnistuis. Mutta se pistää todellakin vihaksi, että sä oikeasti kuvittelet, että asiat on noin musta-valkoisia, jos haluaa niin onnistuu. Ei se yksinkertaisesti mene niin! Täydellisyyteen kannattaa pyrkiä, mutta siihen ei käytännössä voi ikinä päästä. Mua suututtaa sun kirjoituksissa erityisesti noi imetysjutut, koska mä olen neljän vauvan kanssa yrittänyt päästä täysimetykseen ja aina se epäonnistuu ja joka kerta se on mulle yhtä kova pala, sitten kun lukee kommentteja missä selvästi annetaan ymmärtää, että se on vain mun huonoa äitiyttä, niin tuntuu todellakin pahalta Musta taas tuntuu aika oudolta sun pakkoimetys, jos kerran sun vauvan paino ei sun omien sanojen mukaan ole koskaan noussut sitä 170g/vko (muistaakseni kansainvälinen suositus) tai 500g/kk (suomalainen suositus tai sitten toisin päin), ettet ole antanut lisämaitoa. Onko se lapsen paras? Ja jos myös vauvasi jatkuvasti syö 0,5-1,5 tunnin välein, niin eikö se kerro jotain? Mä olen kuullut, että vauva saa tarvittavat vasta-aineet äidinmaidosta vaikka osa ravinnosta tulisikin korvikkeesta, niin en käsitä miksi vauvaa pitäisi pitää väkisin nälässä vain sen tähden, että vois sanoa täysimettävänsä...

 

[vieras]

ja vieläkään vuoden ikään mennessä hän ei ole nukkunut viittä tuntia kauempaa unijaksoa. Hän syö vieläkin yleensä öisin parin tunnin välein, usein tiuhempaankin

Onko tuo ihan "normaalia" vuoden ikäisellä, kuulostaa hurjalta että jopa noin tiuhaan syö öisin? Vuoden ikäinen, sentään. Viisi tuntia pisin unijakso? Eikö vuoden ikäinen tarvitsisi jo pidempiä unijaksoja? Jos YLENSÄ nukkuu vain parin tunnin jaksoja?

 

[vieras]

Ihan oikeasti, kertokaa nyt joku, eikö vuoden ikäinen tarvi vielä paria tuntia pitempiä unijaksoja?

 

[vieras]

Joko virtahepo olisi paikalla? Hyvänä äitinä olet varmaan ajatellut tuota uniasiaa ja osaat perustella minulle, onko tuo yhtäjaksoinen parin tunnin unimäärä riittävä lasellesi ja miksi?

 

[häh]

Ihan oikeasti, kertokaa nyt joku, eikö vuoden ikäinen tarvi vielä paria tuntia pitempiä unijaksoja?

Siis eikö ap:n yksivuotias lapsi saa vielä mitään muuta ravintoa kuin rintamaitoa?!

 

[vieras]

Ihan oikeasti, kertokaa nyt joku, eikö vuoden ikäinen tarvi vielä paria tuntia pitempiä unijaksoja?

Siis eikö ap:n yksivuotias lapsi saa vielä mitään muuta ravintoa kuin rintamaitoa?!

En tiedä saako muuta, mutta varsinkin jos muutakin jo syö, niin tuntuu oudolta tarve herätä ruokailemaan parin tunnin välein. Vai oleko ainoa jota ihmetyttää?

 

[virtahepo]

Minä olen virtahevon kanssa taistellut ennenkin ja taas on pakko kommentoida Sun hyvän äidin kriteerit on todellakin munkin näkökulmasta hyviä, noin minäkin toimisin JOS onnistuis. Mutta se pistää todellakin vihaksi, että sä oikeasti kuvittelet, että asiat on noin musta-valkoisia, jos haluaa niin onnistuu. Ei se yksinkertaisesti mene niin! Täydellisyyteen kannattaa pyrkiä, mutta siihen ei käytännössä voi ikinä päästä. Mua suututtaa sun kirjoituksissa erityisesti noi imetysjutut, koska mä olen neljän vauvan kanssa yrittänyt päästä täysimetykseen ja aina se epäonnistuu ja joka kerta se on mulle yhtä kova pala, sitten kun lukee kommentteja missä selvästi annetaan ymmärtää, että se on vain mun huonoa äitiyttä, niin tuntuu todellakin pahalta Musta taas tuntuu aika oudolta sun pakkoimetys, jos kerran sun vauvan paino ei sun omien sanojen mukaan ole koskaan noussut sitä 170g/vko (muistaakseni kansainvälinen suositus) tai 500g/kk (suomalainen suositus tai sitten toisin päin), ettet ole antanut lisämaitoa. Onko se lapsen paras? Ja jos myös vauvasi jatkuvasti syö 0,5-1,5 tunnin välein, niin eikö se kerro jotain? Mä olen kuullut, että vauva saa tarvittavat vasta-aineet äidinmaidosta vaikka osa ravinnosta tulisikin korvikkeesta, niin en käsitä miksi vauvaa pitäisi pitää väkisin nälässä vain sen tähden, että vois sanoa täysimettävänsä...

Kirjoitinkin jo tuonne ylemmäksi, että en itsekkään aina noihin "hyvän äidin kriteereihin" pysty, mutta se on minun tavoitteeni ja haluan toimia noin. En esim. ulkoile lapseni kanssa joka päivä, siis jos vaikka sataa kaatamaalla vettä, jäämme sisälle koko päiväksi. Yritin kirjoittaa asiallisesti ja mielestäni tekstini ei ollut kovinkaan mustavalkoista ajattelua. Turhaan sinä pahoitat mielesi minun kirjoituksesta, jos tiedät tehneesi kaiken imetyksen sujuvuuden eteen, niin sepä hienoa. En ole mikään "pakkoimettäjä", enkä olisi väkisin täysimettänyt, jos se ei siis olisi ollut millään tapaa mahdollista, mutta arvostan toki äitejä, jotka haluavat tarjota lapselleen parasta mahdollista maitoa.. Imetys sujui hienosti ja lapseni oli perustyytyväinen ja aina iloinen, vaikkakin hänen painonnousunsa on ollut hidasta. Olen kyllä käyttänyt häntä joka ikinen kuukausi neuvolassa, jossa painoa on seurattu, mutta sen verran kasvua on kuitenkin tullut, ettei jatkotutkimuksia ole tarvinnut tehdä. Lapseni paino ei ole nosuut kertaakaan 170g viikkoa kohden, joka siis tekisi 680g kuukaudessa, mutta joinain kuukausina hän on kasvanut tuon 500g/kk, joka tekee viikkoa kohden n.125g. Alinmillaan yhden kuukauden aikana painoa on tullut n.70g ja tämä silloin, kun kiinteitä oli jo jonkun aikaa syötetty. Lapseni kasvu on hidasta ja hän on hoikanpuoleinen, mutta kyse ei ole siitä, etteikö hän ole tarpeeksi ruokaa saanut vaan siitä, että hän vaan kasvaa hitaasti. Sanottakoon vielä, että edes rasvalisä ei ole tuonut kummempia muutoksia hänen painoonsa. On niin vilkas tapaus, että varmasti kuluttaa tosi hyvin kaiken energian ja siksi paino nousee hitaasti. Ja en imetä enää ½-1½ tunnin välein, tämä oli näin ensimmäisen puoli vuotta. Hän oli vaan tissitakiainen ja käytti/käyttää minua tuttina. Myös lapseni pieni koko vaikuttaa varmasti syömistiheyteen ja maidonkoostumus, sillä pienen vauvan mahaan ei kerralla paljon mahdu ja sekin vähä jota sinne mahtuu, niin sulla nopeasti pois, joten uusi nälkä yllätti nopeasti sitten uudelleen

 

[=)]

siksi avasin

 

[vieras]

Mutta viisi tuntia on edelleen pisimmät unet ja sitten jo nälkä herättää?

 

[Yksivuotiaan unirytmistä]

voitte lukea esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta, siellä on hyvää tietoa.

 

[vieras]

voitte lukea esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta, siellä on hyvää tietoa.

Suora linkki olis aina ihan kätevä

 

[Tässä]

http://vanhemmat.mll.fi/hoivaan_ja_kasvatan/uni/uni_yksiv.php

 

[vieras]

Kiitos linkistä, mutta en huomannut siinäkään mitään mainintaa siitä joko vuosikas tarvitsisi keskeytymätöntä unta useampia tunteja.

 

[virtahepo]

Ihan oikeasti, kertokaa nyt joku, eikö vuoden ikäinen tarvi vielä paria tuntia pitempiä unijaksoja?

Siis eikö ap:n yksivuotias lapsi saa vielä mitään muuta ravintoa kuin rintamaitoa?!

En ole ap, mutta tarkoittanet minua kysymykselläsi. Kyllä lapseni syö kiinteää ruokaa; aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen ja iltapuuro, näiden lisäksi imetän.

 

[vieras]

Ihan oikeasti, kertokaa nyt joku, eikö vuoden ikäinen tarvi vielä paria tuntia pitempiä unijaksoja?

Siis eikö ap:n yksivuotias lapsi saa vielä mitään muuta ravintoa kuin rintamaitoa?!

En ole ap, mutta tarkoittanet minua kysymykselläsi. Kyllä lapseni syö kiinteää ruokaa; aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen ja iltapuuro, näiden lisäksi imetän.

Syö hyvin ja silti herää nälkään useita kertoja yössä?

 

[virtahepo]

Joko virtahepo olisi paikalla? Hyvänä äitinä olet varmaan ajatellut tuota uniasiaa ja osaat perustella minulle, onko tuo yhtäjaksoinen parin tunnin unimäärä riittävä lasellesi ja miksi?

Joo, olen paikalla ja olen ajatellut tuota uniasiaa, paljonkin. Tietysti olisi kaikkien kannalta ihanaa ja todella hyvä, jos lapseni nukkuisit yöt läpeensä heräämättä. Tosiaan, yhden kerran lapseni on nukkunut 5tuntia putkeen heräämättä. En ole huomannut lapselleni koituneen juuri mitään haittaa yöheräämisistä, paitsi hampaista olen huolissani, kun syö niin useasti. Lapseni heräilee parin tunnin välein ja usein lykkään tissin suoraan suuhun, kun kitinä alkaa, näin pääsemme kaikki nopeimmin jatkamaan unta. Joskus lapseni on kyllä rauhoittunut yöllä ilman tissiä, mutta todella harvoin, joten helpompi on heti syöttää. Nälkäinen hän tuskin joka syötöllä on, ehkä tapa enempi, mutta aamuyöstä syö jo sen verran kauemmin, että silloin varsin on nälkäinen. Nuo jotkut heräämiset on lyhyitä, hän ottaa vähän maitoa ja se on siinä, eikä meistä kukaan paljon kerkeä häiriintymään vaan unia jatketaan samantien. Nukumme siis perhepedissä, joten imetys on kätevää, mutta voi toisaalta vaikuttaa siihen, että lapsi haistaa maidon ja heräilee sen takia usein syömään. Unikoulua emme ole vielä kokeilleet, sillä uskon lapseni jättävän yöheräilyt sitten, kun hän on siihen valmis. Toki en aio häntä kouluikään asti öisin imettää, että jos muutosta ei tapahdu, niin on tietysti otettava unikoulukeinot käyttöön. En usko, että lapselleni on harmia näistä lyhkäsistä unijaksoista, sillä hän on aivan normaalisti kehittynyt, on kävellyt jo jonkin aikaa, sanoo muutamia sanoja ym. Toki otan miellelläni vinkkejä vastaan siitä, että kuinka voin pehmeinkeinoin saada lapseni nukkumaan öisin pidempiä jaksoja

 

[vieras]

eli lähinnä omaa parastasi ajatellen lykkäät tissin suuhun yöllä, helpompaa niin?

Löytyihän se särö sinustakin.

 

[virtahepo]

Ihan oikeasti, kertokaa nyt joku, eikö vuoden ikäinen tarvi vielä paria tuntia pitempiä unijaksoja?

Siis eikö ap:n yksivuotias lapsi saa vielä mitään muuta ravintoa kuin rintamaitoa?!

En ole ap, mutta tarkoittanet minua kysymykselläsi. Kyllä lapseni syö kiinteää ruokaa; aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen ja iltapuuro, näiden lisäksi imetän.

Syö hyvin ja silti herää nälkään useita kertoja yössä?

Toisinaan syö hyvin ja toisinaan huonommin, esim. hampaiden puhkeaminen on vaikuttanut syömiseen niin, ettei ruoka silloin hänelle maistu. Muutaman kuukauden hän kuitenkin on pääsääntöisesti syönyt hyvin. Noin 10kk:n ikään asti hän ei mielelllään syönyt lämmintäruokaa kunnolla, paitsi puuroa jotenkuten.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

eli lähinnä omaa parastasi ajatellen lykkäät tissin suuhun yöllä, helpompaa niin?

Löytyihän se särö sinustakin.

Kaikista löytyy särö, jos toinenkin. Ja kyllä mäkin imetin vuoden vanhaa öisin.

 

Sulla oli paljon hyvää asiaa aloituksessasi, virtahepo, mutta sellainen tietynlainen ehdottomuutesi on ehkä syy, mikä johtaa konflikteihin. Kirjoitat usein vastauksesi siihen tyyliin, että on vain yksi oikea tapa ja se on se, miten sinä asiat teet. Luonnollisesti tuollainen herättää vastarintaa. Noista kaikista äitiys- ja lapsioppaista myös sen verran, että niissäkin on paljon erilaisia "tyylisuuntia", eivät edes kaikki asiantuntijat jaa täysin samoja ajatuksia.

Minusta on turhaa vähätellä sellaisen äidin mielipiteitä, jolla on vain yksi lapsi, omista kokemuksistaan käsinhän hän asiaa tarkastelee. Minä taas voin kertoa jotain kolmilapsisen perheen arjesta, se on aikalailla erilaista, mitä siinä vaiheessa, kun lapsia oli yksi.

Lapsentahtisuus onnistui todella mukavasti ensimmäisen lapsen kohdalla, mutta siinä vaiheessa, kun toinen lapsemme syntyi, esikoinen oli kolmivuotias. Hän oli myös juuri lopettanut päiväunien nukkumisen, mikä oli minulle suhteellisen kova haaste. Esikoisen vauva-aikana mulla ei ollut ongelmia tiheiden yösyöttöjen kanssa, minähän pystyin kaikessa rauhassa nukkumaan silloin kuin vauvakin nukkui. Toisen lapsen kanssa tilanne oli eri. Valvoin yöt vauvaa syöttäessäni/hänen vatsavaivojaan helpottaessani, mutta en voinutkaan nukkua sitten aamun tullen, jolloin vauva yleensä nukkui parhaiten. Minun oli luonnollisesti noustava ylös viimeistään klo 7, kun esikoinen heräsi. Ja kun esikoinen ei enää nukkunut päiväunia, mulla ei ollut päiväsaikaan mitään mahdollisuuksia nukkua silloin kuin vauva nukkui. Ja tokihan tuota kolmivuotiasta käytin kerhossa ja puistoissa yms. Virtaa herralla tuntui olevan loputtomasti. Käytännössä homma meni usein niin, että valvoin lähes viisi vuorokautta putkeen (mies vaativassa työssä, usein poissa), viikonloppuisin kun mies oli kotona, sain nukkua, kun hän otti vastuun lastenhoidosta. Toki jokainen ymmärtänee sen, että kahdessa yössä ei korvata viiden vuorokauden valvomista...mä jaksoin tuota rytmiä (eli jatkuvaa valvomista) 5kk ajan, enkä mielestäni ollut ollenkaan huono äiti, kun aloitin vauvalle pikku hiljaa kiinteitä ruokia tuossa vaiheessa ja harvensin yösyöttöjä, mikä johti siihen että 6kk iässä meillä siirryttiin rintamaidosta korvikkeen käyttöön, kun maidontuloni tyrehtyi. Kiinteiden myötä minäkin sain nukuttua yöt (vauvalle tuli selkeä päivärytmi).

Nyt kun meille syntyi kolmas vauva, esikoinen on jo ekalla luokalla, keskimmäinen 4-vuotias. On kouluun saattamista/hakemista (autoa meillä ei ole käytössä, se on miehellä), keskimmäisen kerhoon viemistä/hakemista, harrastuksia jne. Eli meillä lapsentahtisuus tarkoittaa käytännössä tällä hetkellä kolmenlapsentahtisuutta... Silloin on pakko tehdä kompromisseja. Minun on huomioitava vauvan lisäksi muutkin lapseni. Näin ollen imetys on mennyt suurin piirtein samaa rataa kuin keskimmäisenkin kanssa, ihan tietoisena valintana, jotta jaksan päivisin hoitaa kaikki ne asiat, joita lapsiperheessä on hoidettava. Enkä mä todellakaan koe siitä huonommuutta.

Tästä tuli aikamoinen romaani, mutta halusin nyt vain raottaa meidän kolmilapsisen perheemme arkea.