Heips!
Täällä vm. -88, alkutaipaleen odottaja ilmoittautuu mukaan.
Kerrompa vähän itsestäni:
Eli Hämeenlinnassa asustelen 4 vuotta vanhemman avokkini kanssa. Emme mitenkään suunnitelleen lapsen hankintaa, koska molemmat vielä koulussa. Tapahtuipa sitten pieni myllerrys elämään, kun 5.5. suostuin testaamaan (menkat olivt 3vkoa myöhässä), ja plussahan sieltä pärähti.
Tämän testauksen jälkeen tapahtui kyllä ihme myllerrys, etten ole ihan itsekkään vielä ajan tasalla.
Seuraavana päivänä testauksesta soitin neuvolaan, ja sain ekan ajan 9.5. siellä käytiin ja vino pino lappuja ym. Viimeiset menkat oleet 11.3., joten sen mukaan neuvolassa laskivat että LA 15.12. ja viikkoja silloin olisi ollut 8+4. Ehdein tuossa käymään jo neuvolalääkärillä (11+3), neuvolassa (12+1) sekä np-ultrassa (12+2).
Tuo kuuluisa np-ultra oli eilen. Mutta eipä sitä voinut oikein siksi sanoa, kun kätilö löysi masusta vasta 21,10mm pitkän pötkylän. Vastasi vasta viikkoja 9+0. Nyt olen tässä sitten ollut silmät pyöreänä, että mitä ihmettä? En ikinä ole kuullut että noin paljon voisi heittää (paitsi jos epäsäännölliset menkat). Mutta tiesin melkein päivän päälle koska menkat alkaa. Nyt on tos hassu olo. Juuri sait sen stressin jotenkin ohitettua mielestä pois, mutta sitten joutuukin palaamaan takapakkia ja elämään näitä kriisiviikkoja uudelleen.
Mutta vähän nyt on pessimistinen olo ja epätoivo iskee, kun olen tässä nyt itsekseni miettinyt että jos pikkuinen onkin niin heikko, ettei ole jaksanut kasvaa ? Ultrassa kyllä näkyi pikkuisen sydän ja löi kyllä upeasti. Mut nyt sitä on entistä stressaantuneempi ja vainoharhasempi kui aiemmin "samoilla viikoilla"--- Tuntuu muutenkin hölmöltä, kun on elänyt "valeraskaana" 3viikkoa ja 2pv.
Olen tässä yrittänyt ottaa selville, että millaiset selviytymismahdollisuudet pikkuisella on jos ultrassa on nähty elossa ja sydän löi hienosti? Onko tietoa?
Ja tämä hämmennys ja ihmetys, pelko ja paniikki, kun esikkoa odotellaan. Ja olen tässä lukenut kaikkia mahd. km-palstoja ja nettisivuja ja voin sanoa, että pienikin vääränlainen vihlaisu väärästä paikasta niin tämä tyttö on jo vessassa "ei kai vaan, ei kai vaan...?!"
Kovasti tosiaan jouluvaavia odoteltiin, mutta LA siirtyi 7.1. ja tässä nyt sitten elellään stressin kanssa 25.6. asti. Ahdistavinta tässä on vielä se, ettei kukaan tutuista ole tälläistä kokenut.
Aiemmin sitä uskalsi iloita ja olla onnellinen asiasta, mutta nyt sitten kun on nähnyt pikkuisen ja hän olikin pienempi kuin piti, niin nyt on jotenki TODELLA varautunut...
Moffales ja vipeltäjä 9+1 (Tuskastuttaa laskea näitä ainaisia alkuviikkoja )
P.s. Tulipas omaa napaa :ashamed:
Täällä vm. -88, alkutaipaleen odottaja ilmoittautuu mukaan.
Kerrompa vähän itsestäni:
Eli Hämeenlinnassa asustelen 4 vuotta vanhemman avokkini kanssa. Emme mitenkään suunnitelleen lapsen hankintaa, koska molemmat vielä koulussa. Tapahtuipa sitten pieni myllerrys elämään, kun 5.5. suostuin testaamaan (menkat olivt 3vkoa myöhässä), ja plussahan sieltä pärähti.
Tämän testauksen jälkeen tapahtui kyllä ihme myllerrys, etten ole ihan itsekkään vielä ajan tasalla.
Seuraavana päivänä testauksesta soitin neuvolaan, ja sain ekan ajan 9.5. siellä käytiin ja vino pino lappuja ym. Viimeiset menkat oleet 11.3., joten sen mukaan neuvolassa laskivat että LA 15.12. ja viikkoja silloin olisi ollut 8+4. Ehdein tuossa käymään jo neuvolalääkärillä (11+3), neuvolassa (12+1) sekä np-ultrassa (12+2).
Tuo kuuluisa np-ultra oli eilen. Mutta eipä sitä voinut oikein siksi sanoa, kun kätilö löysi masusta vasta 21,10mm pitkän pötkylän. Vastasi vasta viikkoja 9+0. Nyt olen tässä sitten ollut silmät pyöreänä, että mitä ihmettä? En ikinä ole kuullut että noin paljon voisi heittää (paitsi jos epäsäännölliset menkat). Mutta tiesin melkein päivän päälle koska menkat alkaa. Nyt on tos hassu olo. Juuri sait sen stressin jotenkin ohitettua mielestä pois, mutta sitten joutuukin palaamaan takapakkia ja elämään näitä kriisiviikkoja uudelleen.
Mutta vähän nyt on pessimistinen olo ja epätoivo iskee, kun olen tässä nyt itsekseni miettinyt että jos pikkuinen onkin niin heikko, ettei ole jaksanut kasvaa ? Ultrassa kyllä näkyi pikkuisen sydän ja löi kyllä upeasti. Mut nyt sitä on entistä stressaantuneempi ja vainoharhasempi kui aiemmin "samoilla viikoilla"--- Tuntuu muutenkin hölmöltä, kun on elänyt "valeraskaana" 3viikkoa ja 2pv.
Olen tässä yrittänyt ottaa selville, että millaiset selviytymismahdollisuudet pikkuisella on jos ultrassa on nähty elossa ja sydän löi hienosti? Onko tietoa?
Ja tämä hämmennys ja ihmetys, pelko ja paniikki, kun esikkoa odotellaan. Ja olen tässä lukenut kaikkia mahd. km-palstoja ja nettisivuja ja voin sanoa, että pienikin vääränlainen vihlaisu väärästä paikasta niin tämä tyttö on jo vessassa "ei kai vaan, ei kai vaan...?!"
Kovasti tosiaan jouluvaavia odoteltiin, mutta LA siirtyi 7.1. ja tässä nyt sitten elellään stressin kanssa 25.6. asti. Ahdistavinta tässä on vielä se, ettei kukaan tutuista ole tälläistä kokenut.
Aiemmin sitä uskalsi iloita ja olla onnellinen asiasta, mutta nyt sitten kun on nähnyt pikkuisen ja hän olikin pienempi kuin piti, niin nyt on jotenki TODELLA varautunut...
Moffales ja vipeltäjä 9+1 (Tuskastuttaa laskea näitä ainaisia alkuviikkoja )
P.s. Tulipas omaa napaa :ashamed: