Kun menet vapaaehtoisesti, niin se kertoo siitä että ymmärrät vielä tarvitsevas apua
Vapaaehtoisuus silti myös tarkoittaa hoitoon sitoutumista. Eli et mene osastolle jatkamaan kotirutiineja. Teet niin kuin hoitoon liittyen kuuluu tehdä, otat lääkkeet, osallistut keskusteluihin, noudatat osaston sääntöjä, et vahingoita ittees (syömättömyydelläkään) jne..
Olet juu periaatteessa vapaa lähtemään, mutta se toimii myös niin päin, että jos et toistuvista keskusteluista huolimatta noudata osastolla sovittuja sääntöjä, niin ne myös voi laittaa sut kotia miettimään tilannetta.. Anoreksia itsessään ei ole pakkohoitokriteerejä täyttävä sairaus, vain mielenterveyssairaudet on, ja niissäkin on lisäehdot ett pitää olla esim tuota psykoottisuutta, itselle tai muille vaaraksi jne.. Mutta niin kuin aikaisemmin kirjoitinkin, niin hyvin monen anorektikon sairauden takana onkin joku muu sairaus, esim tuo masennus, josta syömättömyys on vain oire, hiljainen passiivinen tapa kuihduttaa itsensä pois, mutta yhtä kaikkinensa on itsetuhoisuutta..ja käytännössä hengenvaarallisessa aliravitsemustilassa oleva laitetaan nokkaletkulle somaattisin syin perustellen, eli tyyliin kun aliravitsemustas pyörryt kotona, niin heräät sairaalassa ravitsemusletkun kanssa (josset ole saanut rytmihäiriöö ja sydänkohtausta sitä kautta...)..
Kun menet vapaaehtoisesti, niin he koittaa kaikin keinoin pitää sun hoitosuhteen vapaaehtoisena, niin on sun kannalta paras kun pidät hoitoa hyvänä asiana. Mutta kun sanoit että psykoottistasoista masennusta, nii kannattaa muistaa että käytännössä ne pystyy muuttaa sun hoidon ainakin väliaikaisesti pakkohoidoks yhdellä lääkärin tapaamisella. Näin esim sillon jos alat psykoottisuuttas käyttäytyy aggressiivisesti, tai täysin kieltäydyt syömästä, tai muuten alat ihan päättömäks..kuvittelet asioita, epäilet kaikkee -sellasta perinteistä. Sun kohdalla joudutaan myös miettii voiko sua päästää kotia, ootko psykoottisuuttas vaaraksi lapsille? Kykenetkö hoitaa heitä..