Hei taas! Nyt lähti omasta tahdostani B1 lähete psykiatriseen hoitoon

[QUOTE="väsynyt";29771284]Miten osa saa näitä lähetteitä, kun minä yritin itsemurhaa enkä päässyt edes yöksi Auroraan..?[/QUOTE]

Lääkäri soitti minulle kuten hänellä tapana on ja pyysin lähetettä jonka hän teki heti. Vajaa vko ja ilmoitus että minulle on paikka varattuna. Toivottavasti saat apua, haleja

 

Jaksamista ja paranemisia sinulle :hug: :heart:

Kaunis kiitos.

 

Tsemppiä paljon ja muista että sulla on monia syitä elää hyvää elämää

 

Kun menet vapaaehtoisesti, niin se kertoo siitä että ymmärrät vielä tarvitsevas apua Vapaaehtoisuus silti myös tarkoittaa hoitoon sitoutumista. Eli et mene osastolle jatkamaan kotirutiineja. Teet niin kuin hoitoon liittyen kuuluu tehdä, otat lääkkeet, osallistut keskusteluihin, noudatat osaston sääntöjä, et vahingoita ittees (syömättömyydelläkään) jne..

Olet juu periaatteessa vapaa lähtemään, mutta se toimii myös niin päin, että jos et toistuvista keskusteluista huolimatta noudata osastolla sovittuja sääntöjä, niin ne myös voi laittaa sut kotia miettimään tilannetta.. Anoreksia itsessään ei ole pakkohoitokriteerejä täyttävä sairaus, vain mielenterveyssairaudet on, ja niissäkin on lisäehdot ett pitää olla esim tuota psykoottisuutta, itselle tai muille vaaraksi jne.. Mutta niin kuin aikaisemmin kirjoitinkin, niin hyvin monen anorektikon sairauden takana onkin joku muu sairaus, esim tuo masennus, josta syömättömyys on vain oire, hiljainen passiivinen tapa kuihduttaa itsensä pois, mutta yhtä kaikkinensa on itsetuhoisuutta..ja käytännössä hengenvaarallisessa aliravitsemustilassa oleva laitetaan nokkaletkulle somaattisin syin perustellen, eli tyyliin kun aliravitsemustas pyörryt kotona, niin heräät sairaalassa ravitsemusletkun kanssa (josset ole saanut rytmihäiriöö ja sydänkohtausta sitä kautta...)..

Kun menet vapaaehtoisesti, niin he koittaa kaikin keinoin pitää sun hoitosuhteen vapaaehtoisena, niin on sun kannalta paras kun pidät hoitoa hyvänä asiana. Mutta kun sanoit että psykoottistasoista masennusta, nii kannattaa muistaa että käytännössä ne pystyy muuttaa sun hoidon ainakin väliaikaisesti pakkohoidoks yhdellä lääkärin tapaamisella. Näin esim sillon jos alat psykoottisuuttas käyttäytyy aggressiivisesti, tai täysin kieltäydyt syömästä, tai muuten alat ihan päättömäks..kuvittelet asioita, epäilet kaikkee -sellasta perinteistä. Sun kohdalla joudutaan myös miettii voiko sua päästää kotia, ootko psykoottisuuttas vaaraksi lapsille? Kykenetkö hoitaa heitä..

 

Kun menet vapaaehtoisesti, niin se kertoo siitä että ymmärrät vielä tarvitsevas apua Vapaaehtoisuus silti myös tarkoittaa hoitoon sitoutumista. Eli et mene osastolle jatkamaan kotirutiineja. Teet niin kuin hoitoon liittyen kuuluu tehdä, otat lääkkeet, osallistut keskusteluihin, noudatat osaston sääntöjä, et vahingoita ittees (syömättömyydelläkään) jne..

Olet juu periaatteessa vapaa lähtemään, mutta se toimii myös niin päin, että jos et toistuvista keskusteluista huolimatta noudata osastolla sovittuja sääntöjä, niin ne myös voi laittaa sut kotia miettimään tilannetta.. Anoreksia itsessään ei ole pakkohoitokriteerejä täyttävä sairaus, vain mielenterveyssairaudet on, ja niissäkin on lisäehdot ett pitää olla esim tuota psykoottisuutta, itselle tai muille vaaraksi jne.. Mutta niin kuin aikaisemmin kirjoitinkin, niin hyvin monen anorektikon sairauden takana onkin joku muu sairaus, esim tuo masennus, josta syömättömyys on vain oire, hiljainen passiivinen tapa kuihduttaa itsensä pois, mutta yhtä kaikkinensa on itsetuhoisuutta..ja käytännössä hengenvaarallisessa aliravitsemustilassa oleva laitetaan nokkaletkulle somaattisin syin perustellen, eli tyyliin kun aliravitsemustas pyörryt kotona, niin heräät sairaalassa ravitsemusletkun kanssa (josset ole saanut rytmihäiriöö ja sydänkohtausta sitä kautta...)..

Kun menet vapaaehtoisesti, niin he koittaa kaikin keinoin pitää sun hoitosuhteen vapaaehtoisena, niin on sun kannalta paras kun pidät hoitoa hyvänä asiana. Mutta kun sanoit että psykoottistasoista masennusta, nii kannattaa muistaa että käytännössä ne pystyy muuttaa sun hoidon ainakin väliaikaisesti pakkohoidoks yhdellä lääkärin tapaamisella. Näin esim sillon jos alat psykoottisuuttas käyttäytyy aggressiivisesti, tai täysin kieltäydyt syömästä, tai muuten alat ihan päättömäks..kuvittelet asioita, epäilet kaikkee -sellasta perinteistä. Sun kohdalla joudutaan myös miettii voiko sua päästää kotia, ootko psykoottisuuttas vaaraksi lapsille? Kykenetkö hoitaa heitä..

Aggressiivinen en ole koskaan ollut, päinvastoin olen hiljainen ja rauhallinen. Muita en häiritse. Psykoottisuutta en ole itse diagnosoinut vaan se luki minun uusimmissa papereissa. Uskon tai tiedän että kauemmin joudun siellä olemaan kuin muutaman päivän jopa paria kuukautta mainittiin näin ens alkuun. Saas nähdä. Tässä olen vielä muutaman päivän kotona ja teen lasten kanssa jotain todella kivaa. Taitaa olla turha mun kuvitellakaan että saisin yksin ulkoilla, käydä ostamassa esim. lehtiä ja tupakkaa ja päästä kotona käymään. Ihan tottako siellä sitten joudutaan jopa miettimään voidaanko mua päästää kotiin huolehtimaan lapsista jos todetaan psykoottista masennusta? Tänään soitti minulle tuttu psykiatrinen sairaanhoitaja (oma hoitajani) osasto paikasta ja oli huojentunut että menen osastolle niin hänen huoli vähenee. Oli sitä mieltä että kun paikka tuli vajaassa vkossa niin minun tilanteeni on katsottu vakavaksi että paikka löytyi lähes heti. Nyt alkaa kyllä hirvittää todetaanko mut ihan hulluksi

 

Tsemppiä osastolle, toivotaan että saat apua sieltä =)

 

Mihin ap sun lapsesi menee kun sinä menet sairaalaan?

 

[QUOTE="noh";29772767]Mihin ap sun lapsesi menee kun sinä menet sairaalaan?[/QUOTE]

Lasten isä asuu sen ajan kotonani ja pitää lapsista huolta

 

Ne voi miettiä sitä niin että jaksatko sinä huolehtia lapsista?? Ethän ole jaksanut enää huolehtia itsestäsikään. Huonosti siinä käy lopulta. Ei kenenkään sinunkaan tarvitse pelätä että tekisit jotain lapsille, ei psykoottisuus sitä aina tarkoita. Ne elämän realiteetit vaan heittää..esim se jo voidaan katsoa psykoottisuudeksi ettet ymmärrä omaa ravitsemustilaasi ja uskot ihan hyvin pärjääväsi syömisilläsi. Tuo aggressiivisuus ja sekavuus oli vain viite siihen että jos jotakn tommosta kävisi, niin sit vasta ne alkais miettii sitä vapaaehtoisuuden vaihtamista pakkohoidoks.
Eli siis tuskin sun tarvii sellasista murehtia ne haluaa pitää sut sielä vapaaehtoisesti, koska se on sulle kaikkein parasta. Ja kotilomista kannattaa heti kysyä, että onnistuisko vaikka esim aina sunnuntaisin. Tai kysyä selkeät tavoitteet millon paino on noussu tarpeeks jne.
Tykkäätkö muuten lukea, neuloa, askarrella? Kannattaa tommosia ottaa mukaan, sielä tulee helposti aika pitkäks

 

[QUOTE="vieras.";29754118]Sairaalaruualla hoidettu syömishäiriö [/QUOTE]

Sori, ei sais nauraa, mut sama reaktio oli ...:-D

Mut tässä asiaa:
Biolinnan Roope-setä - Työelämä - Talouselämä

 

Ne voi miettiä sitä niin että jaksatko sinä huolehtia lapsista?? Ethän ole jaksanut enää huolehtia itsestäsikään. Huonosti siinä käy lopulta. Ei kenenkään sinunkaan tarvitse pelätä että tekisit jotain lapsille, ei psykoottisuus sitä aina tarkoita. Ne elämän realiteetit vaan heittää..esim se jo voidaan katsoa psykoottisuudeksi ettet ymmärrä omaa ravitsemustilaasi ja uskot ihan hyvin pärjääväsi syömisilläsi. Tuo aggressiivisuus ja sekavuus oli vain viite siihen että jos jotakn tommosta kävisi, niin sit vasta ne alkais miettii sitä vapaaehtoisuuden vaihtamista pakkohoidoks.
Eli siis tuskin sun tarvii sellasista murehtia ne haluaa pitää sut sielä vapaaehtoisesti, koska se on sulle kaikkein parasta. Ja kotilomista kannattaa heti kysyä, että onnistuisko vaikka esim aina sunnuntaisin. Tai kysyä selkeät tavoitteet millon paino on noussu tarpeeks jne.
Tykkäätkö muuten lukea, neuloa, askarrella? Kannattaa tommosia ottaa mukaan, sielä tulee helposti aika pitkäks

Mitä tarkoitat huonosti siinä käy lopulta? Että lapset viedään minulta kun sairastuin ja jouduin sairaalaan? Apua....muutenkin on niin paljon huolenaiheita. Entäs jos minulla on edes joitakin ihmisiä ympärilläni jotka auttavat esim. lasten isä? Tiedän etten pääse kotiin ennenkuin tukiverkkoa on rakennettu perheeni tarpeeseen.

 

Eiköhän tuo huonosti käyminen tarkoita sitä, että jos näännytät itsesi syömättömyydellä niin jossain vaiheessa elimistö pettää ja lapsillasi ei enää ole äitiä. Sinun täytyy ottaa tilanteesi vakavasti ja sitoutua hoitoon, vaikka varmasti tulee hetkiä jolloin tekisi mieli vain kävellä ulos. Hoito on sinun parhaaksesi ja sitä kautta lastesi parhaaksi. Voimia.

 

Joudutko olemaan huolissasi siitä, että sos.työntekijät lastensuojelusta puuttuvat sinun ja perheesi tilanteeseen? Itse olen tosi huolissani jo etukäteen tuollaisesta. Mulla on synnytyksen jälkeen aina ollut sellainen ylivireys, että en pysty nukkumaan, ja siinä menee noin kuukausi ennen kuin alan rentoutua ja pystyn nukkumaan. Aiempien synnytysten jälkeen on ollut karua huomata, että jo synnytyssairaalassa ollaan puuttumassa erittäin kärkkäästi asiaan. Nyt jos ja toivottavasti meille tulisi joskus perheenlisäystä, en haluaisi joutua kokemaan enää samaa Mutta onnea sinulle, että saat oikeasti tarvitsemaasi apua tilanteeseen!

 

Ei en tietenkään tarkoita että lapset vietäisiin, ei varmasti viedä Sinähän olet heidän äitinsä joka hoitaa heitä ja rakastaa ja pitää hyvänä.
Tarkoitin juur tuota mitä Suzytte sanoi. Ilman hoitoa ihan jo pelkkä anoreksia saattaa esim saada sinut pyörtyilemään, kuivuminen lisää tätä, aliravitsemus voi aiheuttaa esim niitä rytmihäiriöitä jotka voi olla vaarallisiakin. Tämä on todella kaukaa haettu, mutta mitäs jos noin käy esim autonratissa? Anoreksia on tappava sairaus, ihan oikeasti on. Sitä tarkoitin että huonosti siinä lopulta käy.
Kyllä ne tietää sielä osastolla, että sun sairauksista huolimatta SUN suurin huoli ja ajatukset on niissä lapsissa ja miten pärjäävät kotona, niin he kyllä koittaa auttaa sua järjestää lasten hoidon mahd hyvin sun hoidon ajan. Ne työntekijät on sielä sua varten, että sinä parantuisit ja pääsisit mahdollisimman hyvässä kunnossa takaisin kotia

 

Huomenta. Täällä laittelen kaikki kuntoon ennenkuin lähden. Kotona siis vielä tämän ja huomisen päivän. Nyt on alkanut niin pelottaan etten saa nukuttua, pitää ottaa ensi yöksi unilääke jos auttaisi. On niin levoton olo

 

Oletko lapsillesi asiasta kertonut että siis lähdet sairaalaan?

 

Oletko lapsillesi asiasta kertonut että siis lähdet sairaalaan?

Olen kertonut.

 

Hmm jos sullon aikaa, niin voithan käydä huomenna vilkasee etukäteen millaiseen paikkaan oot menossa, jos sit ei jännittäis nii paljoo
Toivottavasti nyt saat ainakin pidemmälä tähtäimellä sieltä apua Ja ainakin sit jatkossa tiedät että on olemassa tuttu paikka mistä voit saada itsellesi apua
Ja sielä osastollakin sit voi sanoa jos on levoton olo, ja pyytää unilääkettä.

Lämpimiä ajatuksia sinne päin, ota aivan rennosti sielä, ota sen kannalta että nyt keskitytään vaan sun hyvinvointiin pitkästä aikaan. Ja kysy jos joku asia ihmetyttää. Toivotaan että takaisin tulee entistä eheämpi äitee <3

 

Hmm jos sullon aikaa, niin voithan käydä huomenna vilkasee etukäteen millaiseen paikkaan oot menossa, jos sit ei jännittäis nii paljoo
Toivottavasti nyt saat ainakin pidemmälä tähtäimellä sieltä apua Ja ainakin sit jatkossa tiedät että on olemassa tuttu paikka mistä voit saada itsellesi apua
Ja sielä osastollakin sit voi sanoa jos on levoton olo, ja pyytää unilääkettä.

Lämpimiä ajatuksia sinne päin, ota aivan rennosti sielä, ota sen kannalta että nyt keskitytään vaan sun hyvinvointiin pitkästä aikaan. Ja kysy jos joku asia ihmetyttää. Toivotaan että takaisin tulee entistä eheämpi äitee <3

Kiitos. Pelottaa vaan tai jännittää. En ole koskaan ollut lapsista erossa. Ei ole aikaa käydä osastolla vaan huomen aamuna pitää mennä osastolle sisään. Juu muistan tarvittaessa pyytää unilääkettä...rauhoittavia. Eniten jännittää jos siellä on tiukat säännöt minkä mukaan mennään

 

Toivottavasti on menny hyvin

 

Iltaa! Kotona käymässä ja sunnuntaina takaisin osastolle. Hyvin on mennyt paitsi etteivät saa minua oikein syömään. Kai nenämahaletku odottaa piakkoin

 

Eka kun luin tän sun aloituksen ajattelin silloin että hyvä kun ihminen tajuu etsiä apua itselleen mut hieman kalahtaa korvaan että "jos siellä on tiukat säännöt" ja "eivät saa minua oikein syömään".. Niin että sun ei itse tarvi haluta parannusta? Meinaat että ne hoitajat ja lääkärit on jotain taikureita.. Ettet vaan hakis tällä vaan huomiota?

 

Kiva kuulla että on ollut pehmee lasku osastolle
Ei sielä varmaan niin pelottavaa ollut mitä luulit?

Sää olet aikuinen ihminen, ei ne laita sua nokkaletkulle. Sit vasta jos on oikeesti vaaratilanne, pyörtyilet tms, nii sit korkeintaa. Mutta tuo on totta ettei ne saa sua syömään, sun pitää ihan itse haluta syödä, haluta parantua. Haluta sitä muutosta vaikket tuntiskaan tarvetta syödä. Mutta voit esim tuntea tarvetta olla lasten kanssa? Voit olla jos syöt kunnolla. Saisko tollanen ajattelu sua haluamaan sitä muutosta?
Oisko vaikka kiva paistaa lasten kanssa munkkeja ja ihan itsekin kyetä nauttimaan heidän kanssa siitä munkkihurmasta

 

Kiva kuulla että on ollut pehmee lasku osastolle
Ei sielä varmaan niin pelottavaa ollut mitä luulit?

Sää olet aikuinen ihminen, ei ne laita sua nokkaletkulle. Sit vasta jos on oikeesti vaaratilanne, pyörtyilet tms, nii sit korkeintaa. Mutta tuo on totta ettei ne saa sua syömään, sun pitää ihan itse haluta syödä, haluta parantua. Haluta sitä muutosta vaikket tuntiskaan tarvetta syödä. Mutta voit esim tuntea tarvetta olla lasten kanssa? Voit olla jos syöt kunnolla. Saisko tollanen ajattelu sua haluamaan sitä muutosta?
Oisko vaikka kiva paistaa lasten kanssa munkkeja ja ihan itsekin kyetä nauttimaan heidän kanssa siitä munkkihurmasta

Huomenta. Osasto on miellyttävä ja kodinomainen. Kyllä laitetaan nokkaletkulle, siitä oli jo puhetta. Hoito voi muuttua noin vaan pakkohoidoksi. Omia tunteitani osastolla ollessani miettinyt ja elämääni ja itselläni ei taida olla halua parantua. En jaksa tätä elämää. Syömättömyydellä kuihdutan pikkuhiljaa itseni pois, saa nähdä koska huomaavat sen osastolla. Minut punnitaan 3 krt viikossa alusvaatteilla enkä saa nähdä painoa. Paljon oeln siellä nukkunut mutta voimat eivät tunnu palaavan. Lääkärin määräyksestä on startti ruokavalio mitä seuraavat hyvin tarkasti esim. tarjotinta en saa viedä pois vaan hoitajat vievät jotta näkevät mitä olen syönyt tai jättänyt syömättä

 

[QUOTE="huhhuh";29825759]Eka kun luin tän sun aloituksen ajattelin silloin että hyvä kun ihminen tajuu etsiä apua itselleen mut hieman kalahtaa korvaan että "jos siellä on tiukat säännöt" ja "eivät saa minua oikein syömään".. Niin että sun ei itse tarvi haluta parannusta? Meinaat että ne hoitajat ja lääkärit on jotain taikureita.. Ettet vaan hakis tällä vaan huomiota?[/QUOTE]

Tuskin täysin loppuunpalanut ihminen hakisi näin huomiota. Minua ei vaan kiinnosta yhtään mikään, tuntuu että mitään tunteita ei enää ole enkä näe syytä miksi syödä. En ole ansainnur ruokaa koska en jaksa tehdä mitään, tavallaan rangaisen siitä itseäni syömättömyydellä. Koska en päätäni voi hallita niin ainakin syömiset pidän tiukasti käsissäni