Sanoisin että jos haluat johonkin varautua on se, että sopeudu siihen ajatukseen että nyt tehdään niin kuin he näkevät parhaaksi, sinä olet jo omin nokkines saanut yrittää korjata tilannetta, mutta et ole pystynyt.
Eli kannattaa yrittää nyt heti alkuun unohtaa se "äidinrooli" siinä mielessä, että nyt et enää pysty neuvottelemaan asioita..sun kanssa tehdään hoitosopimus, jota myös sinun kuuluu noudattaa.
Joka viikko punnitaan, pikkuhoususillaan. Tottakai punnitaan. Siitä nähdään syötkö tarpeeksi, tai liikutko salaa.
Jos sun paino on oikeasti vaarallisen matala, niin voi hyvinkin olla ettet pääse ulos. Tälle on ihan syy. Kylmä ulkoilma kuluttaa enemmän energiaa. Sulle myös voidaan ihan kädestä pitäen neuvoa, että jos haluat ulos, niin sinne laitetaan toppatakki, pipo, hanskat jne, edellä mainitusta syystä.
Jos on epäilys, että osaston ulkopuolelle päästyäs ampaset juoksee sairaalaa ympäri, niin sun osaston ulkopuolella liikkumisia rajoitetaan.
Ruokailuihin osallistutaan. Tottakai. Miten voisit taas oppia normaalit ruokailutottumukset jos et osallistu. On paljon omasta asenteestasi kiinni aiotko kokea nämä ruokailuhetket millä tavalla. Mene juttelee muiden kanssa.
Annoskoot: riippuu osaston tavoista, mutta yleensä saa esim vikon yrittää syödä rauhassa. Onnistuminen katsotaan sit siinä punnituksessa. Monesti se ruoka tulee valmiina annoksina, koska näin koko sairaalassa toimitaan. Mutta sinjn kohdalla myös siksi, että oppisit mitä normaalit annoskoot oikeesti on, minkä verran pitäisi syödä että paino normalisoituisi, ja pysyisi saavutetussa. Joudut myös tuntee epämiellyttävää oloa vatsassa, koska sun vatsa on kutistunut olemattomiin. Tämä kuuluu asiaan. Jos tuntuu ettei ruoka vaan uppoa, mutta haluat sitoutua hommaan silti, niin pyydä lisäravinteita. Saat sellasia shake/smoothieta, joista saa ravinteita.
Jos sulla on taipumusta yliliikkumiseen, niin saatat saada ihan hoitajan istuu sun kanssa sinne huoneesen, hän auttaa sua rauhottumaan jos tulee tuskanen olo.
(Lähetän välillä ennen ku akku loppuu
)