hei oikeesti..
- Viestiketjun aloittaja ötökkä
- Ensimmäinen viesti
Minusta tuntuu että nuorena sitä ehkä jopa jaksaa paremmin hoitaa ja leikkiä ja temmeltää. Uskosin että monesti kun siitä nuoruudesta puhutaan, tarkotetaan sitä taloudellista pystyvyyttä! :/
Mutta suomessa on niin hyvät sosiaaliturvat ja muut tuet, ettei nuorellakaan äiskällä ole kyllä hätäpäivää
Itse olin jo(?) 19kun sain esikoisen, mutta en kyllä tuntenut olevani yhtään liian nuori! Että pää pystyyn vaan nuoret äidit ja onnea ja iloa elämään!!! :hug: :wave:
Mutta suomessa on niin hyvät sosiaaliturvat ja muut tuet, ettei nuorellakaan äiskällä ole kyllä hätäpäivää
Itse olin jo(?) 19kun sain esikoisen, mutta en kyllä tuntenut olevani yhtään liian nuori! Että pää pystyyn vaan nuoret äidit ja onnea ja iloa elämään!!! :hug: :wave:
\
tai jos voi, mä eroan aika rankasti tosta stereotypiasta, sillä väsyn ja olen väsynyt, nuoresta iästä huolimatta. välillä tuntuu että toisaalta kun nuorille hoetaan että jaksathan sä ku et ole vanhakaan jne. se asettaa eräänlaisia paineita ja odotuksia, vaikkei kukaan ulkopuolinen sitä varmasti niin tarkotakkaan.
toisaalta taas tutkimusten mukaan iäkkäämmät "väsyy" lapsiinsa, koska pidemmällä elämänkokemuksella on ehtinyt tottua ns. elämän helppouteen. ihminen, joka on pääosin tekemisissä aikuisten kanssa, on tottunut rationaaliseen elämään, eikä välttämättä osaa odottaa sitä miten vauvaa vaatii, huutaa eikä neuvottele.
nuoren etu tässä on, ettei elämästä ole sellasta kokemusta vielä, ni muuttuvaan tilanteeseen on helpompi sopeutua, niinku nuori on joutunu sopeutumaan muuttuvaan elämään ja omaan itseen koko siihenastisen elämän ajan.
mut nääkin on vaan tuloksia tutkimuksista, joihin ei ole osallistunu ku minimaalinen osa maailman äideistä, joten ne on suuntaa antavia, eikä lähelläkään totuutta.
en kyllä sanois ihan noinkaan. tolle väitteelle sinänsä on kyllä psykologiset perusteet, mutta elämäntilanteet ja vauvat on niin erilaisia ettei sitä ihan noin rankasti voi yleistää.Alkuperäinen kirjoittaja 07.12.2005 klo 21:46 vieras kirjoitti:
tai jos voi, mä eroan aika rankasti tosta stereotypiasta, sillä väsyn ja olen väsynyt, nuoresta iästä huolimatta. välillä tuntuu että toisaalta kun nuorille hoetaan että jaksathan sä ku et ole vanhakaan jne. se asettaa eräänlaisia paineita ja odotuksia, vaikkei kukaan ulkopuolinen sitä varmasti niin tarkotakkaan.
toisaalta taas tutkimusten mukaan iäkkäämmät "väsyy" lapsiinsa, koska pidemmällä elämänkokemuksella on ehtinyt tottua ns. elämän helppouteen. ihminen, joka on pääosin tekemisissä aikuisten kanssa, on tottunut rationaaliseen elämään, eikä välttämättä osaa odottaa sitä miten vauvaa vaatii, huutaa eikä neuvottele.
nuoren etu tässä on, ettei elämästä ole sellasta kokemusta vielä, ni muuttuvaan tilanteeseen on helpompi sopeutua, niinku nuori on joutunu sopeutumaan muuttuvaan elämään ja omaan itseen koko siihenastisen elämän ajan.
mut nääkin on vaan tuloksia tutkimuksista, joihin ei ole osallistunu ku minimaalinen osa maailman äideistä, joten ne on suuntaa antavia, eikä lähelläkään totuutta.
Myrtti
Kyllä sitä saa väsyä ihan missä iässä vain, ei kukaan ole täydellinen eikä tule...vähän suvaitsevaisuutta pliis kehiin...riitojahan tulee riitelemällä ja syyttelemällä...se on niin kliseistä puhua nuoret sitä vanhat tätä...ihan niiku Honiska kivasti kirjoitti. Toivoisin nuorista äideistä kavereita siinä missä meistä Wanhoistakin...ite jo lähemmäs kolmekymmentä, mutta en niin seniili etten muistais nuoruusaikoja OMALTA kohdaltani. Toisilla on ja pitääkin olla erilainen nuoruus -eli toiset aloittaa seurustelun nuorena ja saa lapsia nuorena ja toiset kuten minä vasta yli kakskymppisenä.. mitä sitten? Tyttäreni voi olla ihan erilainen tapaus kuin äitinsä...EI PELOTA! Sitä vaan haluaa ettei ne sotkis elämäänsä satuttamalla jatkuvasti itteensä..kun se koskee myös vanhempiin..IHAN TOTTA! Minä olen reilusti välillä jaksamatta.En minä muuten Myrtti oliskaan.
satujaki
Eipä mulla ainakaan ole ollut mitenkään erikoisen raskasta, vaikka olin 18, kun tyttäreni tein. Ennemmin taitaa vanhemmat äidit ja isät väsyää, kuin nuoret.
Ennemmin taitaa vanhemmat äidit ja isät väsyää, kuin nuoret.Niin no äitini on 40 ja hänellä on 11 lasta iältään 3kk, 3v, 5v, 8v, 8v, 9v, 11v, 13v, 16v, sekä minä 19v. minä ja 16-vuotias siskomme emme asu enää kotona.
Mutta siis asiaan.. Äitini jaksaa, voi hyvin, ja välillä tuntuu että minä yhden lapsen äitinä v'syn enemmän kuin äitini.. Uskon että jokaisella on omat voimavaransa, ja jokainen toivottavsti itse ne tiedostaa, iästä riippumatta!
Mutta siis asiaan.. Äitini jaksaa, voi hyvin, ja välillä tuntuu että minä yhden lapsen äitinä v'syn enemmän kuin äitini.. Uskon että jokaisella on omat voimavaransa, ja jokainen toivottavsti itse ne tiedostaa, iästä riippumatta!
Omasta kokemuksesta voinen sanoa, että nuorena sitä jaksaa ehkä enemmän, mutta vanhempana osaa nauttia lapsesta enemmän, eikä enää niin nipota kuin nuorempana. Siis jos useampia lapsia.
Ensimmäisen sain kun olin 18v ja nyt 33-vuotiaana sain tän kahdeksannen , joka on ensimmäinen koliikkivauvani. Väsymystä piisaa, mutta siihen osaa ehkä suhtautua vähän eri lailla.
Mut tsemppiä nuorille äideille! Suomessa se on outoa, jos joku tekee lapsen alle 18v, mutta monessa maassa 16v on ihan tavallinen ikä aloittaa tuo "lisääntyminen"
Ensimmäisen sain kun olin 18v ja nyt 33-vuotiaana sain tän kahdeksannen
, joka on ensimmäinen koliikkivauvani. Väsymystä piisaa, mutta siihen osaa ehkä suhtautua vähän eri lailla.Mut tsemppiä nuorille äideille! Suomessa se on outoa, jos joku tekee lapsen alle 18v, mutta monessa maassa 16v on ihan tavallinen ikä aloittaa tuo "lisääntyminen"
Kai se riippuu ihmisestä. Joku on 15v paljon aikavampi ja vastuulisempi kuin toinen 19v. Tavallaan olen sitä mieltä että olisi kaikille hyvä saada elää hetki nuoruutta, etsiä itseään ja omaa paikkaansa. Sekä ennen kaikkea aikuistua. Tällä aikuistumisella tarkoitan esimerkikisi kotoa pois muutamista ja sitä että oppii huolehtimaan itsestään. Arkisia asioita kuten taloudellista vastuuta (=kuinka käytän rahani; vuokra, laskut ym), omasta asunnosta, kodinhoidosta, vaatteista sun muista huolehtimista.
Jos ajatellaan että nuori on 17v muuttanut pois kotoa ja tulee raskaaksi 18v, hänellä on jo todella hyvät edellytykset. Hän on vuoden ajan ollut aikuinen ja ottanut vastuuta itsestään, hän tietää millaista on olla itsenäinen ja tällä pohjalla voi miettiä onko minusta ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä. Vauvasta joka on vielä ihan avuton.
Mutta jos tuo 18v asuu vielä kotona, jossa äiti laittaa ruuan ja pesee pyykit, huolehtii sekä talouden että kodinhoidosta. Minusta tuolla nuorella on koko itsenäistyminen kesken. Nyt hänen tulisi samanaikaisesti opetella huolehtimaan itsestään sekä tulevasta lapsestaan. Siinä tulee paljon asioita yhdellä kertaa. Kyllähän joku siitäkin selviää, en sitä kiellä. Mutta en usko sen ihan helppoa olevan.
Jos ajatellaan että nuori on 17v muuttanut pois kotoa ja tulee raskaaksi 18v, hänellä on jo todella hyvät edellytykset. Hän on vuoden ajan ollut aikuinen ja ottanut vastuuta itsestään, hän tietää millaista on olla itsenäinen ja tällä pohjalla voi miettiä onko minusta ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä. Vauvasta joka on vielä ihan avuton.
Mutta jos tuo 18v asuu vielä kotona, jossa äiti laittaa ruuan ja pesee pyykit, huolehtii sekä talouden että kodinhoidosta. Minusta tuolla nuorella on koko itsenäistyminen kesken. Nyt hänen tulisi samanaikaisesti opetella huolehtimaan itsestään sekä tulevasta lapsestaan. Siinä tulee paljon asioita yhdellä kertaa. Kyllähän joku siitäkin selviää, en sitä kiellä. Mutta en usko sen ihan helppoa olevan.