[QUOTE="vierailija";25251145]Miten paljon tuo vaihtelee paikkakunnittain? Entä kuinka paljon ne ovat yksittäisen virkailijan päätettävissä? Nämä mainitut summat kuulostavat nimittäin aika hurjilta
Oma äitini on nimittäin eläkkeellä oleva liikuntavammainen vanha ihminen, jonka eläke on todella pieni, siinä 700 euron paikkeilla. Hän hakee toimeentulotukea, muttei juuri mitään menoja oteta huomioon laskelmissa. Asumismenoista otetaan huomioon sähkö, vesi, ja jätelaskut. Esimerkiksi vakuutuksia EI oteta huomioon, eikä puhelin- tai nettilaskua, ja sairaala- ja lääkärilaskuja (joita kertyy paljon) vain valikoidusti. Pesukone meni rikki, mutta uutta ei korvattu, koska kerrostalossa on kellarissa kone. (Ei oteta huomioon sitä, että äiti ei PÄÄSE kellariin...) Hän ei ole kuitenkaan tarpeeksi vanha tai vammainen päästäkseen palvelutaloon, tai jos olisikin, ei sellaiseen vielä haluaisi kun elämä on omassa kodissa.
Pahinta on, että elämiseen ei noiden laskelmien mukaan saisi jäädä mitään rahaa. Jos laskut (joista suurinta osaa ei siis edes oteta huomioon) eivät ole isommat kuin tulot, hän ei saa yhtään mitään tukea. "Ruokalappuja" hän saa joskus todella harvoin, mutta kerrankin sanottiin "sori, et saa tällä viikolla, ensi viikolla voit saada" (rahaa ei ollut yhtään kuluvan viikon ruokiin!) ja toisen kerran sanottiin että "30 euroa viikossa pitäisi riittää aikuisen ihmisen ruokaan". (Tuntuu vähän kohtuuttomalta, ettei erikoisruokavaliota tarvitseva ihminen saisi käyttää kuin vajaat 5 euroa päivässä ruokaan, nykyisillä hinnoilla.) Jos en itse auttaisi rahallisesti, äitini ei saisi ostettua ruokaa eikä saisi edes kirpputorilta vaatteita. Minkäänlaisiin harrastuksiin tai virkistykseen on turha edes kysyä tukea. Minä maksan ne omasta pussistani, vaikka en itsekään tienaa hyvin. Mutta sossu ei tiedä, että äidillä on lapsi, joka auttaa pahimmissa tilanteissa rahallisesti. Heidän näkökulmastaan vanha ihminen saisi näköjään nääntyä nälkään.
Mahtaako pärstäkerroin vaikuttaa kuinka paljon? Äitini osaa kyllä olla hankala ihminen, mutta silti hänen saamansa kohtelu on usein kohtuutonta, esim. nöyryyttäviä vastakysymyksiä tyyliin "etkö voisi myydä jotain tavaraa". (Äidilläni ei todellakaan ole mitään perintöaarteita roikkumassa seinillä, jotta tuollainen kommentti olisi oikeutettu. Ihan normi huonekalut on, joista eroon hankkiutuessa pitäisi luultavasti maksaa kierrätyskeskukselle sen sijaan, että niillä tekisi rahaa!)
Kuitenkin tiedän esimerkiksi yhden opiskelijan, jolle sossu kustansi kannettavan tietokoneen. Ei tunnu oikein reilulta tämä.[/QUOTE]
on 700 euron eläke ihan eri asia kuin 200 euron opintoraha. ei opiskelijalla jää 5 euroa ruokaan.