Kaikesta sitä taas jaksetaan olla kateellisia, huoh.
Oletteko tosiaan sitä mieltä, että perhe joka on toimeentulotuen + kelan tukien varassa on jotenkin onnellinen ja elelee leveästi? Raha on se, joka onnen tuo? Niinkö? Ja se, että "saa maata kotona" ....
Ensinnäkään, toimeentulotukiasiaakkaalla saa harvemmin olla omaisuutta tai säästöjä, oletteko miettineet sitä?
Ja jos omaisuutta olisi ollut ennen tätä tilannetta, siitä olisi pitänyt hankkiutua eroon (ihan se ja sama, saisitko siitä järkevästi rahaa tai onko kenties tunneside vaikka kotitaloon, se ei kiinnosta ketään).
Jaksaisitteko te jatkuvaa lappujen lähettelyä ja täyttelyä, työkkärissä ja työhaastatteluissa ravaamista (vaikka paikka ei edes olisi sellainen, jonka voisit saada), kursseilla istumista (jotka ovat toisinaan täysin turhia), raha-asioiden selvittelyä sinne ja tänne...
Vai olisko mukavempi vain saada se palkka tilille ja olla selittelemättä minnekään sen enempää, jatkuva säännöllinen arkirutiini, tiedät mitä tulevaisuus tuo tullessaan edes suunnilleen? Voit säästää, kerryttää sitä omaisuuttasi.
Ja jos toimeentulotukiasiakkuus johtuu vaikkapa siitä, että sairauden takia on joutunut pois työelämästä, opiskeluista tai mitä tahansa, on arki muutenkin pirun haastavaa.
Tai jos joudut olemaan lapsen sairauden takia toimeentulotuen varassa, paljonko sua ne rahat sieltä sossusta kiinnostaa, kun lapsellasi ei ole kaikki hyvin? Tuntuuko siltä, että siitä syystä haluaisit ravata luukulla ja "maata kotona tekemättä mitään"?
Paljonko siinä lohduttaa, että laskuihin+ruokaan jää vaikkapa 1400e käteen kuukaudessa vuokran jälkeen (jos on 2 lasta, 2 aikuista) jos esim. terveys on päin persettä ja kuulut pohjasakkaan jota ylenkatsotaan jos uskallat mainita tilanteen jollekin?
:headwall: |O
Itse olisin onnellinen jos tuo ukko pystyisi hoitamaan tuon lapsen saannin ja äitiyslomat, kun itse kävisin töissä tienaamassa.
