K
karpalo
Vieras
Tuolla on pitkä ketju miehen itkemisestä...mut hei...eikö niin miehen kuin naisenkin itkeminen ole lopulta itsesääliä?
H
halloota
Vieras
?
???????
Vieras
?
??
Vieras
M
mesimarja
Vieras
Itsesääliä? Ei jumalauta, kaikkea sitä kuulee... Miten kaukaa ""karpalo"" tämän mielenkiintoisen mielipiteensä kaivoi? Odotan innolla täsmennystä...?
M
mies
Vieras
Itku tulee niin monesta eri syystä, että ei siitä voi mitään johtopäätöksiä tehdä.
Toisaalta itku on aina viesti kanssaihmisille, ongelmista tai ilosta...
Se on inhimillistä. Se on viesti.
Toisaalta itku on aina viesti kanssaihmisille, ongelmista tai ilosta...
Se on inhimillistä. Se on viesti.
K
karpalo
Vieras
Jos ja kun suren vaikka poismennyttä..mitä se häntä auttaa. Omaa ikävääni itken.
Siis säälin itseäni itkemällä.
Tietenkin ilonkyyneleet ovat jotain muuta, mutta en minä ainakaan voi sanoa että itkisin ilosta.
Liikutun kyllä ja kyyneleet tulevat silmiin..mutta itkemisellä käsitän aivan muuta.
Siis säälin itseäni itkemällä.
Tietenkin ilonkyyneleet ovat jotain muuta, mutta en minä ainakaan voi sanoa että itkisin ilosta.
Liikutun kyllä ja kyyneleet tulevat silmiin..mutta itkemisellä käsitän aivan muuta.
J
Jaha
Vieras
Sittenhän sanan ""suru"" voikin poistaa yleissanastosta. Valitteluihin voi kirjoittaa :"" Otan osaa itsesääliisi"".
Tympeä ihminen. Onneksi sinunlaisiasi on harvassa.
Tympeä ihminen. Onneksi sinunlaisiasi on harvassa.
A
anna
Vieras
No katsoppas sitten tästä näkökulmasta. Mitä on itsesääli ja mitä on itkeminen? Voivathan ne määrittelyt jossain tilanteessa leikata, muttei itkeminen varmasti sisälly itsesääliin kokonaan.
Itkeminen esim. helpottaa silloin kun sattuu. Sen voi siis sanoa olevan parannuskeino suruun. (Älä nyt sano, että surukin on itsesääliä).
Itsesääli taas pitää aina sisällään eksaktit sanat: minusta tuntuu pahalta kun minulle kävi näin. Mutta ei itkua voi sillä tavalla selittää läheskään aina. Se tulee niin spontaanisti. Joskus voi itkeä ihan puhtaasti toisenkin puolesta vaikkei asia itse mitenkään muuten liikuttaisi.
Itkeminen esim. helpottaa silloin kun sattuu. Sen voi siis sanoa olevan parannuskeino suruun. (Älä nyt sano, että surukin on itsesääliä).
Itsesääli taas pitää aina sisällään eksaktit sanat: minusta tuntuu pahalta kun minulle kävi näin. Mutta ei itkua voi sillä tavalla selittää läheskään aina. Se tulee niin spontaanisti. Joskus voi itkeä ihan puhtaasti toisenkin puolesta vaikkei asia itse mitenkään muuten liikuttaisi.
A
anna
Vieras
Tarkennan vielä:
'Itsesääli taas pitää aina sisällään eksaktit sanat: minusta tuntuu pahalta kun minulle kävi näin.... ja vielä kysymykset miksi, ja mitä pahaa olen maailmalle tehnyt, että näin kävi jne'.
En minä ainakaan jonkun kuolemaa surressa mieti omaa osuuttani tai ""kohtaloani"".
'Itsesääli taas pitää aina sisällään eksaktit sanat: minusta tuntuu pahalta kun minulle kävi näin.... ja vielä kysymykset miksi, ja mitä pahaa olen maailmalle tehnyt, että näin kävi jne'.
En minä ainakaan jonkun kuolemaa surressa mieti omaa osuuttani tai ""kohtaloani"".
K
karpalo
Vieras
Ehkä olen mielestäsi tympeä ihminen, silloin tällöin omasta mielestänikin.
Et voi kuitenkaan pitää itseäsi kovinkaan paljoa parempana vastauksestasi päätellen.
Tai sitten et vain tajunnut ollenkaan mitä minä haluan sanoa.
Otan osaa.....
Et voi kuitenkaan pitää itseäsi kovinkaan paljoa parempana vastauksestasi päätellen.
Tai sitten et vain tajunnut ollenkaan mitä minä haluan sanoa.
Otan osaa.....
K
karpalo
Vieras
Mutta mitä muuta se suru ihan oikeasti lopulta on kuin ..?
Mutta olenko sanonut että siinä olisi jotain pahaa.....
En ole sanonut.
Inhimillistä se on ja ehdoton keino selvitä tuskasta ja murheesta.
Ja kovasta ""kohtalosta""
Mutta olenko sanonut että siinä olisi jotain pahaa.....
En ole sanonut.
Inhimillistä se on ja ehdoton keino selvitä tuskasta ja murheesta.
Ja kovasta ""kohtalosta""
P
pah
Vieras
""Omaa ikävääni itken. Siis säälin itseäni itkemällä.""
Ikävää, ettet osaa surra kuin omaa ikävääsi. Monta läheistä menettäneenä olen itkenyt, koska ikävöin HEITÄ ja suren heidän läheistensäkin puolesta. Itku on myös hyvästien jättämistä. Toki se voi olla surua menetyksestä, myös siitä omasta. Mutta harva silloin suree ITSEÄÄN. Surun ja itkun tarkoitus ei ole auttaa ketään tai tuoda jotakin takaisin. Sen tarkoitus on purkaa pahaa mieltä ja oloa.
Vaikuttaa siltä, ettet oikeasti tiedä mitä itsesääli tarkoittaa. Et myöskään mitä ilmeisimmin koskaan ole kokenut surua.
Itke sinä siis vain itseäsi tai elä möykky rinnassa. Mikäs se narsistin eloa hidastaa, kunhan ei omalle kohdalle ikäviä satu.
Ikävää, ettet osaa surra kuin omaa ikävääsi. Monta läheistä menettäneenä olen itkenyt, koska ikävöin HEITÄ ja suren heidän läheistensäkin puolesta. Itku on myös hyvästien jättämistä. Toki se voi olla surua menetyksestä, myös siitä omasta. Mutta harva silloin suree ITSEÄÄN. Surun ja itkun tarkoitus ei ole auttaa ketään tai tuoda jotakin takaisin. Sen tarkoitus on purkaa pahaa mieltä ja oloa.
Vaikuttaa siltä, ettet oikeasti tiedä mitä itsesääli tarkoittaa. Et myöskään mitä ilmeisimmin koskaan ole kokenut surua.
Itke sinä siis vain itseäsi tai elä möykky rinnassa. Mikäs se narsistin eloa hidastaa, kunhan ei omalle kohdalle ikäviä satu.
A
anna
Vieras
Yritän vielä selventää, kun kerran haluat pohtia...
Itsellenikin äsken kirjoitellessa valkeni, etten todellakaan itkun keskellä läheskään aina pohdi mitään surkeaa kohtaloani niin kuin itsesääliin kuuluu.
Jos niin tekisin, yrittäisin kontrolloida elämää ja löytää syitä asioihin mihin niitä ei vain löydy, ja suorittaisin samalla jotain vertailua sellaiseen elämän ideaalitilaan mitä kuitenkaan ei voi hallita.
Itku on spontaania. Itsesääli pahimmillaan pitkittää tuskaa, kun tapahtumien järkeilyketju harvoin tuo mitään helpotusta, koska kukaan ihminen ei oikeasti tiedä mikä sitä kohtaloa ohjaa.
Itsellenikin äsken kirjoitellessa valkeni, etten todellakaan itkun keskellä läheskään aina pohdi mitään surkeaa kohtaloani niin kuin itsesääliin kuuluu.
Jos niin tekisin, yrittäisin kontrolloida elämää ja löytää syitä asioihin mihin niitä ei vain löydy, ja suorittaisin samalla jotain vertailua sellaiseen elämän ideaalitilaan mitä kuitenkaan ei voi hallita.
Itku on spontaania. Itsesääli pahimmillaan pitkittää tuskaa, kun tapahtumien järkeilyketju harvoin tuo mitään helpotusta, koska kukaan ihminen ei oikeasti tiedä mikä sitä kohtaloa ohjaa.
J
Jaha
Vieras
Minun vastaukseni ei kerro itsestäni yhtään mitään. Sinun aloituksesi sinusta kuitenkin paljon enempi. Täysi huti tuo oletuksesi minusta. Sorry. Otan osaa.
S
Sisko
Vieras
Itku on jonkin menneen tajuamista nykyhetkessä.
Tunnenkyllä naisen/naisia, joka itkee vaikka sika pieraisi tai kissa kakkaisi, jos se sattuu kakkaamaan oikein nätiin paikkaan . Sama nainen itsee siitä kun joku saa oikein ison palan kakkua tai sillä on kaunis kampaust. uusista vaateista se itkee, vanhoitsa myös. Kun matto on vinossa, se pirauttaa itkun.Kun joku syntyy, se itkee.Jos syntyy terveenä, se itkee ja jos sairaana, se itkee. Aina lentää vesi. Mitä se siis tarkoittaa+
Tunnenkyllä naisen/naisia, joka itkee vaikka sika pieraisi tai kissa kakkaisi, jos se sattuu kakkaamaan oikein nätiin paikkaan . Sama nainen itsee siitä kun joku saa oikein ison palan kakkua tai sillä on kaunis kampaust. uusista vaateista se itkee, vanhoitsa myös. Kun matto on vinossa, se pirauttaa itkun.Kun joku syntyy, se itkee.Jos syntyy terveenä, se itkee ja jos sairaana, se itkee. Aina lentää vesi. Mitä se siis tarkoittaa+
K
karpalo
Vieras
Kiitos anna asiallisista pohdinnoistasi.
Tuossa joku arveli etten ole kokenut surua enkä ymmärrä mistä siinä on kyse.
Voin sanoa että olen menettänyt viime vuosien aikana aivan ""liian monta"" läheistäni ja ystävääni.
Yhden oman käden kautta.
En tietenkään minäkään ole itkujen ja surujen keskellä tullut pohtineeksi näinkin maallisia asioita.
Mutta jossakin vaiheessa, ehkä se sitten alkoi olla jo itsesuojeluvaistoa jollain tasolla,
aloin pohtimaan tuota itkun olemusta.
Ja sitten vielä kaikille selvennykseksi....tämähän oli ja on vain minun mielipiteeni.
Jokainen saa puolestani olla omaa mieltään.
Ja kirjailija kun en ole, ehkä vähän vaikeata tehdä tässä itseään ymmärretyksi ""juurtajaksain""
Hyvää kevättä teille ja itkekää kun itkettää..
mut vielä, jos joku on yhtään kanssani samoilla linjoilla,
haluaisin kommenttia
Tuossa joku arveli etten ole kokenut surua enkä ymmärrä mistä siinä on kyse.
Voin sanoa että olen menettänyt viime vuosien aikana aivan ""liian monta"" läheistäni ja ystävääni.
Yhden oman käden kautta.
En tietenkään minäkään ole itkujen ja surujen keskellä tullut pohtineeksi näinkin maallisia asioita.
Mutta jossakin vaiheessa, ehkä se sitten alkoi olla jo itsesuojeluvaistoa jollain tasolla,
aloin pohtimaan tuota itkun olemusta.
Ja sitten vielä kaikille selvennykseksi....tämähän oli ja on vain minun mielipiteeni.
Jokainen saa puolestani olla omaa mieltään.
Ja kirjailija kun en ole, ehkä vähän vaikeata tehdä tässä itseään ymmärretyksi ""juurtajaksain""
Hyvää kevättä teille ja itkekää kun itkettää..
mut vielä, jos joku on yhtään kanssani samoilla linjoilla,
haluaisin kommenttia
H
Hmm..
Vieras
On muuten mahdollista itkeä itselleen tuntemattoman ihmisen kuolemaa. Silloin ei kai itsesäälistä itke? Minä itkin taannoin mieheni kummisedän hautajaisissa, vaikken henkilökohtaisesti ollut edes tuntenut ko. miestä. Kyyneleeneitäni ei tuottanut oma menetys tai henkilökohtainen suru, vaan myötätunto niitä kohtaan, joilla oli kyseessä ihan henkilökohtainen menetys.
Minkälaista henkilökohtaista itsesääliin perustuvaa itkua itkivät ne, jotka parkuivat Prinsessa Dianaa, John F. Kennedyä tai vaikkapa Olof Palmea. Mihin perustuu ne itkut, jotka itketään esim. onnettomuuksien uhreille? Kyllä minun mielestäni itku on eri asia kuin itsesääli.
Minkälaista henkilökohtaista itsesääliin perustuvaa itkua itkivät ne, jotka parkuivat Prinsessa Dianaa, John F. Kennedyä tai vaikkapa Olof Palmea. Mihin perustuu ne itkut, jotka itketään esim. onnettomuuksien uhreille? Kyllä minun mielestäni itku on eri asia kuin itsesääli.
N
nojaa
Vieras
M
mikki hiiri
Vieras
kyllähän se usein taitaa olla niin että ihminen itkee itseään ja omia elämään kohdistuvia pelkojaan. yhtä kaikki, jos itkettää niin kyllähän sitä saa itkeä.
