Jos tuon loukkaantimiseni julki mies kääntää asian lopulta minun syyksi

[vierailija]

Meillä menee siis tosi usein siten, että jos loukkaannun miehelle jostain asiasta 'verisesti' ja tuon tämän hänelle julki, mies lopulta kääntää asian siten, että minä olen haastanut riitaa ja haukkuu minut mulkuks ja riidan haastajaksi. Lopulta mies vaatii minua pyytämään häneltä anteeksi, koska olen meihen mielestä ainoa riidan syy. Mies siis rupaa haukkumaan nimitellen minua, koska satuin haastamaan riitaa ilmaisemalla miehen loukanneen minua syvästi.

Nyt kaiken huipuksi riitelyä seuraavana päivänä tapahtui seuraavaa. Mies oli autokatsastuksessa ja minä ja lapsi kaupassa sillä aikaa. Mies tuli sitten hakemaan minua ja lasta kaupasta ja tokaisi, että miksi olet noin nyrpeän näköinen, että hän häpeää mua, ja joku nainen kuulemma katsoi parkkipaikalla mua pitkään, kun olin niin nyrpeä. En mielestäni ollut mitenkään nyrpeä. Lapsi oli itkenyt hieman kaupassa väsymystä ja olin ihan rauhallisesti lasta rauhoitellut. Olin jopa peilistä katsonut välillä vaateosastolla itseäni ja näytin hyvin tyyneltä kokoajan. Parkkipaikalla en keksi hetken nyrpeän ilmeen syyksi muuta, kuin että paikansin miehen ja auton paikan väärin ja olin ensin mennä väärästä väliköstä autolle, kunnes mies äännähti, et tännepäin, mielessäni kävi sekunnin, et hemmetti olin mennä väärään suuntaan. Lisäksi toki eilisesti itkemisestä oli paha mieli jota pidättelin. Miehen mukaan mä kuulemma olen kokoajan käyttäytynyt, kuin mustalainen ja nyrpeillyt vain ja eilinen riita ja itkeminen on vain tekosyy nyrpeyteen.

Olenko nyt ainoa, jonka milestä tämä tilanne kuulostaa ihan järjettömältä?

 

[vierailijaöä]

Sori mut mä sanoisin tollaselle miehelle että tossa on ovi jos naaman ilmeet ei miellytä.

Kuulostaa tosi rasittavalta äijältä. En ite jaksaisi tollasta. Toki en tiiä muuta teistä kuin sun kertomuksesi. Mut jos riitelystäkin tekee vaikeeta niin mä en jaksais

 

[Vähän samaa...]

Vähän samanlainen on mun mies.
Tottakai mäkin osaan provosoida, mutta mulla kaveripiiri on kaikonnut kun en voi niiden kans kaveerata; mies syyllistää että olen mieluummin kavereiden kun hänen kanssaan. En siis voi käydä missään muuta kuin töissä, kampaajalla ja kummipoikaa hoitamassa kerran kuussa.

Ja yksi huolestuttava seikka on myös että jo olen satuttanut itseni johonkin niin lohdutuksen, myötätunnon tai empatian sijaan hän haukkuu mua tyhmäksi kun tahallani itseäni telon.

 

[m1es]

Jotkut ihmiset (sinä mukaan lukien) ovat sellasia, että ongelmia pitää aina olla. Osanottoni, luulen, että elämäsi jatkuu samankaltaisena miehestä riippumatta.

Ulospääsy olisi toki yksinkertainen: älä kiinnitä joka sanaan ja arvosteluun huomiota, älä loukkaannu vääristä sanoista tai ulkonäköösi kohdistuvista kommenteista. Älä muistele "edellisen päivän itkemisiä". Hanki itsetunto. So what-asenne auttaa elämään omaa elämää.

 

[vierailija]

Miehesi ei ole oppinut tunnistamaan omaa vaikutustaan muihin. Tuskin edes tajuaa olevansa hankala saati ymmärtäisi, mistä olet loppujen lopuksi loukkaantunut. Ja se tekee ilman muuta ilkeää sinun tunteillesi. Mutta kuten nimi. m1es ehdotti, niin älä välitä. Kun tajuat, että miehesi on yhden sortin motkottaja, nalkuttaja, märisevää äijäsorttia, niin voit pikku hiljaa kysellä häneltäkin onko hänellä elämässään yhtäkään hyvää hetkeä valittaessaan joka asiasta olipa asiaa oikeasti tahi ei.

Mieheni on ihan samanlainen nalkuttaja. Jos hän sanoo minulle, että joku katsoo pitkään jotakin mikä minussa olisi vikana, niin kehoitan häntä juoksemana sen tuijottajan perään ja keskustelemaan antaumuksella minusta. On sitten edes joku, joka vois vaikka ymmärtää. LUpaan odottaa sen ajan kahvilla ja muhkean leivoksen ääressä

 

[ap.]

Olen itsekin miettinyt koko eilisen illan, että ei pitäisi ainakaan näyttää miehelle loukkaantuneen tai jos ei siihen kykene, niin mielummin mököttää, kuin alkaa selvittää asiaa antaen täten asian valua riitelyyn. Miltä tämä kuulostaa teistä? Mulla ei ole kovasti kyllä mallia mykkäkoulusta ja mökötyksestä, joten saa nähdä miten sujuu.

Mun on pakko tässä kertoo vielä, että automatka kotiin meni siten, että koitettiin jankata kumpikin omaa kantaa asiaan ja lopuksi mies hoki ehkä 3km putkee sanoja ''mulkku akka, mulkku akka...'' Mies oli koko eilisen illan hokemut tota samaa mantraa johon olin minä lopulta tokassut et oon mulkku akka mulkuille/kusipäille, myönnän! Nyt autossa hoin miehelle, et hoetaan tätä sitten yhdessä! Hoin itse et oon mulkku ja mitä vielä kaikkee, läskiki ja mitäs vielä..hoin kaikki miehen käyttämät haukkumasanat et hoteaan yhessä sitte!

 

[ap.]

Mua itkettää nyt kokoajan kotona ja ruokakaan ei maistu. Mulla ei koskaan maistu ruoka, kun miehen kans on kova riita. Eilen söin 1 leivän ja tänään 1 kanamuna ja proteiinipatukka. Ihan hirvee olo. Yritän viimeisillä voimilla peitellä itkua ja pahaa oloa vauvalta. Nyt vauva nukkuu päiväunia. Haluaisin syödä, mut ruoka oksettaa tässä tilanteessa.

 

[vierailija]

Mua itkettää nyt kokoajan kotona ja ruokakaan ei maistu. Mulla ei koskaan maistu ruoka, kun miehen kans on kova riita. Eilen söin 1 leivän ja tänään 1 kanamuna ja proteiinipatukka. Ihan hirvee olo. Yritän viimeisillä voimilla peitellä itkua ja pahaa oloa vauvalta. Nyt vauva nukkuu päiväunia. Haluaisin syödä, mut ruoka oksettaa tässä tilanteessa.

 

[mitäs jos...]

mitäs jos yrittäisit hieroa sovintoa?
ja mieti myös mitkä on teidän suhteen todelliset ongelmat, selviäisikö niistäkin puhumalla? Toivottavasti.

Tsemppiä!

 

[vierailija]

Jotkut ihmiset (sinä mukaan lukien) ovat sellasia, että ongelmia pitää aina olla. Osanottoni, luulen, että elämäsi jatkuu samankaltaisena miehestä riippumatta.

Ulospääsy olisi toki yksinkertainen: älä kiinnitä joka sanaan ja arvosteluun huomiota, älä loukkaannu vääristä sanoista tai ulkonäköösi kohdistuvista kommenteista. Älä muistele "edellisen päivän itkemisiä". Hanki itsetunto. So what-asenne auttaa elämään omaa elämää.

Näin. Ap, lue tämä ajatuksella.

 

[vierailija]

Meillä vähän vastaavaa, MINÄ kehitän riidan jostain aivan typerästä asiasta ja sitten mies puolustautuu sanomalla takaisin, josta minä sitten taas loukkaannun aina uudestaan ja uudestaan.

Oma mieheni kokee, että hän ei osaa tehdä mitään oikein, kun minä aina sanon asioista hänelle. Kysyykin monesti, että osaanko minä tehdä mitään oikein, hän siis ottaa sanomiset heti itseensä, mistään ei saisi sanoa tai aina se kääntyy justiinsa niinpäin, että minä olen syyllinen. Riidan aikana hän antaa tulla takaisin ja tietysti loukkaannun entistä enemmän.

Olenkin jättänyt turhista asioista sanomisen, koska siitä ei ole yhtään mitään hyötyä, olen yrittänyt keksiä paremman tavan sanoa asiasta. "olisi kiva jos laittaisit pyykit pyykkikoriin, niin ne ei lojuisi lattialla" on huomattavasti parempi kuin "TAAS sä oot jättänyt noi pyykit lattialle" Jälkimmäisestä mies ottaa itseensä ja tulee hänelle tunne, ettei osaa mitään, kun taas ensimmäisestä mies ottaa neuvosta vaarin ja laittaa ne pyykit koriin.

Ja sama juttu jos hän on sanonut minulle jotain, en mökötä yksinäni ja mieti miehen sanomisia, vaan ystävällisesti kysyn HETI, että mitä tuolla tarkoitit, tai miksi sanoit noin, tai ei ollut kivasti sanottu.

 

[vierailijatarna]

Kuulostaa tosi rasittavalta, ja tuota on vissiin usein? En ymmärrä miksi lapsi tuollaiseen suhteeseen, mutta se on teidän asia. Lapsi oppii vaan helposti haukkumaan äitiään.
Ei tuossa mikään itsetunnon kohotus auta eikä ignooraus, kodin pitäs olla turvapaikka ja rentoa yhdessäoloa, teillä jotain muuta...

 

[vierailija]

Jotkut ihmiset (sinä mukaan lukien) ovat sellasia, että ongelmia pitää aina olla. Osanottoni, luulen, että elämäsi jatkuu samankaltaisena miehestä riippumatta.

Ulospääsy olisi toki yksinkertainen: älä kiinnitä joka sanaan ja arvosteluun huomiota, älä loukkaannu vääristä sanoista tai ulkonäköösi kohdistuvista kommenteista. Älä muistele "edellisen päivän itkemisiä". Hanki itsetunto. So what-asenne auttaa elämään omaa elämää.

Mutsillas oli so-what asenne ko sua teki.

 

[vierailija]

Jää tuohon suhteeseen ja lapsesi ekat sanat on mulkku akka eikä äiti..

 

[m1es]

Mutsillas oli so-what asenne ko sua teki.

So what?

 

[xcv]

Kuulostaa sille että miehellä on huono omatunto ja potee syyllisyyttä. Purkaa sitä yrittämällä vakuuttaa (itselleenkin) että riita oli ap:n syy ja myös sen jatkuminen.

 

[sama täällä]

Mun mies on aivan samanlainen ! Haukkuu herkästi, vaikka olisi alunperin itse loukannut minua omilla tekemisillään. Ei jaksa kuunnella reaktioita tai jos en lepy hänen vaatimallaan parin minuutin aikataululla niin hänellä menee hermot. Kun häntä on loukattu niin hänen tunteitaan täytyy ymmärtää ja kaikki reaktiot hyväksyä. Hän ei millään myönnä omia virheitään vasta kun ne on 100 % selkeästi perusteltu, ei pyydä anteeksi vasta kun sitä vaaditaan ja usein siihenkin sanoo ettei oikeasti tarkoita sitä. Mut kaikki nuo sun esimerkit on niin tuttuja !

 

[täti-moonika]

Ihmisten negatiivinen ajatusmaailma tekee niistä tommosia. Miksi pitää väenvängellä kaivaa asioista negatiivinen puoli? Kysyppäs sitä mieheltäsi. Kerro sille, että sulla on vain yksi elämä ja että sun ei tarvi sitä ainoaa elämää viettää koko ajan pahalla mielellä. Muitakin vaihtoehtoja on. Tuo ei nimittäin ole normaalia, ei mitään sinne päinkään! Haluatko, että lapsi näkee tuollaista? Et varmasti äitinä sitä halua, mutta tuo ei tule muuttumaan miksikään, jos et ukkoa jotenkin herätä. Tee nainen oikeasti jotain asialle. Älä anna yhden norsunvee naaman pilata sinun ja lapsen elämää!

 

[vierailija]

Minun korvaani kuulostaa järjettömältä, kun joku nainen sietää mieheltään haukkumista. Itse älysin lähteä onneksi ajoissa suhteesta, jossa mies haukkui minua. Ei ole sen jälkeen tarvinnut kestää henkistä väkivaltaa.

 

[vierailija555]

Tosi ikävää. Miksi et anna mihesi olla oma itsensä? Tuollainen kiusaaminen on sairasta.

 

[TiiBii]

Ihan peruspsykologiaa -hyökkäys on paras puolustus.

 

[vierailijavvc]

Itsetunto ongelmia kun haukkuu lapsensa äitiä lapsen kuullen mulkuksi???
Kyllä minusta tuo on pelkkää k-päisyyttä!
Itselläni on itsetunto ongelmia mutta en koskaan, en ikimaailmassa haukkuisi lasteni isää millään sanoilla!

 

[vierailijabba]

Tuota, mitäs jos vaan eroaisitte? Ihan tällee villi-idea, että tuommosen äijän kanssa ei paljon kannata aikaa tuhlata ja se vauva ei siitä traumatisoidu, lupaan, mutta siitä se traumatisoituu, että sen mutsii haukutaan tolleen ja tulevaisuudessa saat siltä saman kohtelun sinäkin, ihan vaan kiitoksena hoivasta ja huolenpidosta.

Vaa mikäpä mä olen kovin neuvomaan. Ite valvonut kuukauden vauvan kanssa, kun miehellä on kuulemma niin rankka työ, että hän ei voi yhtäkään yötä valvoa, että minä saisin nukkua. Alkaa kuuppa sekoaan pikku hiljaa. Just revin hänen paitansa, kun en muutakaan kanavaa keksinyt mihin purkais tätä turhautumista.

Äijä vaa jankuttaa, että "mä teen parhaani" ja "mä yritän auttaa koko ajan kaikessa ja sä vaan syyllistät" ja tää syyllistäminen on tosiaan sitä, että mä valitan väsymystä ja yritän pyytää sitä valvomaan YHDEN YÖN. Mutta ei. Hänellä on nii rankka työ.

Niin vitun rankka työ.

 

[Karju]

Noi haukkumasanat kielii arvostuksen puutteesta. Lisäksi noi vastaiskut ovat yleensä omien heikkouksien peittelemistä, että niistä ei saisi puhua.
Ei kuulosta hyvältä.

 

[ap.]

Mun mies on aivan samanlainen ! Haukkuu herkästi, vaikka olisi alunperin itse loukannut minua omilla tekemisillään. Ei jaksa kuunnella reaktioita tai jos en lepy hänen vaatimallaan parin minuutin aikataululla niin hänellä menee hermot. Kun häntä on loukattu niin hänen tunteitaan täytyy ymmärtää ja kaikki reaktiot hyväksyä. Hän ei millään myönnä omia virheitään vasta kun ne on 100 % selkeästi perusteltu, ei pyydä anteeksi vasta kun sitä vaaditaan ja usein siihenkin sanoo ettei oikeasti tarkoita sitä. Mut kaikki nuo sun esimerkit on niin tuttuja !

Hui, kuulostaa oikeesti ihan samalta, kuin mun mies. Kaikki pitää just perustella ja sit kun perustelee mies kumoo ne perusteet omilla perusteillaan ja mun perusteet ei ole tarpeeksi päteviä kuin tyylin 1% yrityskerroista ever.