Hätätilanne, auttakaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Marikki33
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tilanne on nyt tällainen... Kirjoitin eilen sen meilin miehelle ja kerroin siinä myös lähteväni syömään ystäväni luo. Hän ei vastannut mitään, mutta illan kuluessa sain 3 tekstaria. Ensimmäisessä mies informoi, että töissä menee kauan (pari viime päivää eivät ole olleet kovin tehokkaita). Toisessa hän kertoi olevansa juuri lähdössä, ja kolmannessa vastaukseksi minulle halunneensa vaan ilmoittaa asian.

Menin kotiin tosi myöhään, joten mies nukkui jo silloin. Aamulla olin aika jännittynyt, mutta mies alkoikin kysellä illasta humoristiseen tapaan "tuliko koko maailma parannettua?" ym., kommentoi uutisia lehdessä minulle, totesi että poimimani kukkakimppu on yllättävän tuore yhä, jne. Aivan kuin mitään ei kauheasti olisikaan tapahtunut. Tiedän, että asia pitää käsitellä. Mitä ajattelette tilanteestamme ja miten selvitän asian fiksusti?
 
Hyvä, että asiat etenee. Minusta tuo miehen käytös osoittaa, että hän on tahollaan ajatellut asiaa ja antanut anteeksi. Jos ja kun hän ei ole muutenkaan kova kommentoimaan ja keskustelemaan asioista, niin siihen sinun on tyytyminen jatkossakin jos haluat suhteessa olla. Pientä muutosta voit odottaa, mutta se tulee tapahtumaan todella pitkän ajan kuluessa.

Voit yrittää vielä keskustella asian selväksi, niin että siihen ei enää tarvitse palata (tähdennä tämä myös miehelle, että kerta rykäisy ja homma on siinä). Keskustelu voisi olla vaikkapa piknikin muodossa, niin että ympäristö ja tilanne on rento.
 
Minäkin luulen, että mies ei ole enää vihainen. Itse asiassa tuntui siltä, että hän on kaivannut minua. Hän ei ole sitä tyyppiä, joka oma-aloitteisesti ottaisi ohjat käsiinsä ja alkaisi puhua. Annan ihan vähän aikaa kulua vielä ja otan asian sitten esille kun tasapaino on löytynyt.
 
Osoita asia (siis se, että sinäkin olet vastaanottavainen) hänelle jo tänään, älä pitkitä, ettei se taas käänny kyräilyn puolelle. Tee vaikka hyvää ruokaa ja annan lämmin halaus kun hän tulee. Keskustella voi sitten kun tilanne ei ole niin lähellä.

Minusta tämä keskustelu on ollut sitä, mitä palsta ajaa takaa. Olisi mukava kuulla myös jonkin ajan kuluttua mikä tilanne on silloin. Ap. voisi vaikka nostaa syssymmällä ketjun ylös. Hyvää jatkoa ja lämmintä kesää teille!
 
Joo, yritän tasoittaa tietä miehelle ja olla tosi avoin asioiden suhteen. Haluan oppia tästä ihan oikeasti. Nyt väsyttää niin paljon, etten jaksa alkaa vatvoa asioita. Kiitos kaikille teille, jotka osallistuitte tähä keskusteluun. Oli mukavaa, ettei moraalisaarnoja tullut vaan te tosi mukavasti rauhoittelitte ja olette auttaneet korjaamaan tilannetta. Voin hyvin palata jossain vaiheessa kertomaan kuulumisia :) Kiitos!
 
Ukkos teki riidan siksi, että SINÄ tekisit ratkaisun suhteessanne, jotta hänen ei tarvitsisi.
Hän on ilmiselvästi tyytymätön ja jossain on joku, joka kiinnostaa enemmän, mutta asia ei ole vielä "valmis".
 
Palaan vielä yhteen asiaan... Mies on nyt rauhallisempi, mutta hän ei tiedä, pystyykö jatkamaan. On kuulemma aika väsynyt minun suuttumiseeni ja epävarma siitä, miten asiat voisivat olla hyvin tulevaisuudessa. Hän sanoo toisaalta haluavansa olla onnellinen kanssani, mutta tarvitsevansa vision siitä, millainen meidän "onnellinen" elämämme voisi olla. Sitten vasta uskaltaa luottaa ja jatkaa. Hän kuulemma haluaa kypsytellä asiaa. Juttelimme asiasta eilen, ja minä kerroin syistä, miksi tuli niin paha mieli että uhkasin erolla. Ja kerroin mitä hyvä suhde minusta on. Hän oli samaa mieltä, mutta pelkää, että aina tulevaisuudessa pitää pelätä suuttumisiani ja epävarmuutta. Ja nyt hän tarvitsee aikaa päättääkseen, mitä pitää tehdä. Miten minun kannattaa nyt toimia? Kokemuksia?
 
Ei kannata erota. Nuo on vaan niitä rajojen etsimisiä. Kun molemmat tietää rajansa ja kumpikin yrittää pysyä niiden sisällä, niin kaikki menee hyvin.

Valitettavasti en ehdi kirjoittamaan nyt enempää.
 
Aika jännää, et saisi jatkossa koskaan suuttua tai osoittaa t yytymättömyyden tunteita koska se pelottaa miestäsi? Lupaudutko tunteettomaksi nukeksi tulevaisuudessa?

Miksi et saa olla inhimillinen ihminen, ethän mieheltäsikään sellaista lupausta haluaisi? Pyydäpä sitten että mykkäkoulut ovat historiaa, hänen pitää opetella osoittamaan omia loukkaantumisiaan ja suuttumisiaan jotenkin muuten. Ehkäpä opitte molemmat, kun on pakko hankalista asioista syyttelemättä ja riitelemättä keskustella?
 
sen sijaan kyllä voisit luvata, että EROLLA et koskaan UHKAILE. Se oli isku miehesi kipeinpään kohtaan ja sattui sitäkin enemmän, koska miehesi tiesi sinun tietävän sen sitä hänelle olevan. Petit luottamuksen.
 
Joo, olen eilen puhunut miehelle asioista syyttelemättä ja tosi aidosti. Olen sanonut, että erolla uhkailu on ihan kauhean väärin ja sanonut, että niin en vaan aio enää tehdä, piste. Mutta sanoin myös miehelle, että haluaisin hänen tosiaan osoittavan tunteitaan ja että riidat ovat ok. Ehkä tilanteet menevät niin pitkälle siksi, että mies ei uskalla näyttää tunteita ennen kuin tilanne kiristyy äärimmilleen. Luulen, että tuo luottamuksen pettäminen on saanut miehen nyt miettimään, miten tästä voi ylipäänsä jatkaa.
 
Etsi itsellesi uusi mies, sellainen joka näyttää tunteensa ja jolle sinäkin voit näyttää.
Tuollainen "mitä väliä" ja "emmätiiä"-mies vaikuttaa sellaiselta,joka ei osaa rakastaa ketään saati sitten keskustella asioista. Jos vielä jatkat kauan tuollaisen kanssa oloa pilaat elämäsi, kun nurkan takana voisi olla elämäsi mies odottamassa.

Oletko kysynyt hänen exiltään miksi suhteet loppuivat? Luulen että he kyllästyivät hänen tunteettomuuteensa.
 
Eli miehen edelliset suhteet loppuivat alunperin lukkiutumiseen, mistä seurasi ekassa suhteessa naisen uskottomuus ja toisella kerralla hillitön mustasukkaisuus ja raivoaminen (ja masennus). Miehellä on kuitenkin kuva siitä, että hän pystyisi olemaan suhteessa. Hän tiedostaa lukkiutumisen ja haluaisi, että se kerrassaan vaan hyväksytään. Minun reaktioni ovat johtuneet siitä, että mies ei ole ilmaissut sitoutumistaan vaikka nyt sitten hän sanoo koko ajan olleensa sitä. Hän pitää etäisyyttä eikä ole ensimmäisenä ratkoamssa asioita. Tämä on rankkaa minulle ja lopulta räjähdän.
 
Haluan vielä kirjoittaa yhden jutun tänne. Meillä asiat ovat siis menneet niin, että ikäänkuin pelaamme "kova kovaa vastaan". Minä hyökkään ja mies puolustautuu, ja nyt asiat ovat kulminoituneet niin, ettei ole varmaa voiko mies antaa anteeksi. Olen ystäväni kanssa koko ajan keskustellut tilanteestamme. Hänen mielestään juttu on niin, että tuo peli pitää saada poikki. Toisen meistä pitää pysty olemaan "pehmeä", avoin ja haavoittuva. Jos toinen sitten polkee sen, niin suhde ei voi jatkua. Luulen, että minun on aika näyttää haavoittuvaisuuteni, vaikka se tuntuu aivan kamalalta. Minua pelottaa ihan jumalattomasti, että minuun sattuu. Mutta näin tämän pitää nyt vain mennä.
 
Tässä muutama kysymys mitä kannattaa miettiä - itsekseen, koska kyllä ne vastaukset loppupeleissä sinun sisällä ovat, eivät täällä netissä. Toisaalta on kiva kun on joku foorumi missä päästellä pahimmat höyryt pois, varsinkin jo kotona tilanne sellainen että ei voi oikein vapaasti reagoida.

* Osaatko luottaa hiljaa... ? Luottaa teihin ja tulevaisuuteen ilman että koko ajan toinen vieressä vannottaa ja vakuuttaa että kyllä mä tykkään jne.?
* Pystytkö yleensä luottamaan ihmisiin ja heidän ajatuksiin, vai mietitkö koko ajan mitä sanot että sit toinen ajattelee susta hyvää? Mietitkö mitä muut ajattelee sinusta ja yrität sitten miellyttää toista olemalla 'oikeanlainen'?
* Oletko kiltti, liian kiltti? Oletko niin kiltti että sanot mieluummin 'kyllä' kuin 'ei', vaikka sinusta sisällä tuntuu että pitäisi sanoa 'ei', koska haluat olla kiva ja miellyttävä?
* Rakastatko miestäsi sellaisena kuin hän on? Olisi se sit vaikka tuo 'lukkiutuva'? Kaikki me haluamme tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin me olemme - I like you just the way you are (Bridget Jones). Myös miehesi, eikä vaan sinä... Ja kaikilla meillä on oikeus olla suhteessa omia itsejämme. Toista ei voi muuttaa, vain omaa asennettaan. Toisaalta asia myös toisinpäin, ei ole oikein että sinäkään et nyt voi olla oma itsesi, kun olet 'arvioitavana', ei tunnu kivalta kuten itse sanoit. Jos ette pysty elämään toistenne kanssa siten että hyväksytte toisenne virheineen ja epätäydellisyyksineen, niin kannattaa sit oikeesti miettiä onko se yhdessä oleminen sen arvoista että koko ajan yrittää toista vääntää johonkin muottiin ja itseään mahduttaa toisenlaiseen muottiin.

Voi olla että olen ihan hakoteillä näillä kysymyksillä, tuli vaan mieleen. Mutta tsemppiä oikeesti sinulle ap... :-)
 
Kirjoitan vielä, kysymykset olivat todella hyviä ja niitä pitää miettiä. Meillä on miehen kanssa ihan selvästi samat arvot ja tykkäämme toisistamme paljon. Periaatteessa ja järjellä ajateltuna asiat menevät hyvin, mutta tunnepuoli on jotenkin jumissa. Minun on vaikea luottaa hiljaa ja usein tuntuu siltä, etten luota kauheasti ihmisiin yleensä. Olen ollut liian kiltti ja "suorittanut" elämää miehen kanssa, eikä hän ole pystynyt sitä pysäyttämään antamalla hyväksyntää. Rakastan miestä, mutta on vaikeaa hyväksyä, että hän ei anna välillä itsestään mitään.
 
Mies on ollut tosi lukossa väliä. En esim. ole saanut kuukausiin positiivista palautetta. En tarvitse tukea koko ajan, mutta kai nyt kerran vuodessa olisi kivaa kuulla, että olen esim. nätti. En ole oikeasti kauhean ruma, joten ihan suht objektiivisesti näin voisi sanoa. Mutta kun mies ei sano mitään ja on ihan että "emmä tiedä", ja väittää olevansa sitoutunut, niin kyllä hermo menee. Siksi olen sanonut, että jos et tiedä niin minäpä tiedä, muutan omaan kotiin. Tämä lukkiutuminen on ajanut minut ihan hermoromahduksen partaalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Palaan vielä yhteen asiaan... Mies on nyt rauhallisempi, mutta hän ei tiedä, pystyykö jatkamaan. On kuulemma aika väsynyt minun suuttumiseeni ja epävarma siitä, miten asiat voisivat olla hyvin tulevaisuudessa. Hän sanoo toisaalta haluavansa olla onnellinen kanssani, mutta tarvitsevansa vision siitä, millainen meidän "onnellinen" elämämme voisi olla. Sitten vasta uskaltaa luottaa ja jatkaa. Hän kuulemma haluaa kypsytellä asiaa. Juttelimme asiasta eilen, ja minä kerroin syistä, miksi tuli niin paha mieli että uhkasin erolla. Ja kerroin mitä hyvä suhde minusta on. Hän oli samaa mieltä, mutta pelkää, että aina tulevaisuudessa pitää pelätä suuttumisiani ja epävarmuutta. Ja nyt hän tarvitsee aikaa päättääkseen, mitä pitää tehdä. Miten minun kannattaa nyt toimia? Kokemuksia?

Hän kokeilee sinua, tuo että hän muka pelkää suuttumistasi ja epävarmuuttasi jne.. Älä nyt todellakaan heittäydy hänen jalkoihinsa pyytelemään anteeksi. Silloin hän saa yliotteen ja voi sen jälkeen ottaa muitakin "aseita" käyttöönsä ja sinä pyörit täysin hänen pillinsä mukaan ja hän on kuitenkin se marttyyri. Eihän kukaan voi olla aina suuttumatta jne. ei sinunkaan pidä.

Mitenhän tuossa sitten pitäisi toimia. Puhua suoraan että miksi tosiaankin tuli sanottua mitä sanoi, turhia puolustelematta. Anna miehen miettiä. Sitä en tiedä kannattaako miehen miettimistä alkaa tässä tilanteessa kyseenalaistamaan.. tyyliin.. "onko suhde kovinkaan hyvä jos pitää miettiä" tms.

Kaikkea ketjussa en ole lukenut, mutta ehkä tuossa on tehty kärpäsestä härkänen. Minä olen käyttänyt eroa useastikin aseena (humalassa) riidan yhteydessä. Asia on käsitelty riidan jälkeen (selvinpäin) ja pyydetty anteeksi. Kummallakin on riittänyt halua sopia asiat. Enkä todellakaan ole halunnut erota oikeasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Palaan vielä yhteen asiaan... Mies on nyt rauhallisempi, mutta hän ei tiedä, pystyykö jatkamaan. On kuulemma aika väsynyt minun suuttumiseeni ja epävarma siitä, miten asiat voisivat olla hyvin tulevaisuudessa. Hän sanoo toisaalta haluavansa olla onnellinen kanssani, mutta tarvitsevansa vision siitä, millainen meidän "onnellinen" elämämme voisi olla. Sitten vasta uskaltaa luottaa ja jatkaa. Hän kuulemma haluaa kypsytellä asiaa. Juttelimme asiasta eilen, ja minä kerroin syistä, miksi tuli niin paha mieli että uhkasin erolla. Ja kerroin mitä hyvä suhde minusta on. Hän oli samaa mieltä, mutta pelkää, että aina tulevaisuudessa pitää pelätä suuttumisiani ja epävarmuutta. Ja nyt hän tarvitsee aikaa päättääkseen, mitä pitää tehdä. Miten minun kannattaa nyt toimia? Kokemuksia?

Ihan kummalliselta kuulostaa tai mies on epävarma itsestään? Joka haluaisi tietää etukäteen tulevaisuudessa, miten sinä voisit hillitä itsesi niin, ettei mies pelkää? ei sitä voi koskaan olla täysin varma edes omista tunteista: tai jos miehelle tulisi joskus stressipaine, onkohan hän viilipytty silloin? Vai pitäisikö pitää kaikki asiat vain sisuksien sisällä tai mennä vaikka metsään huutamaan paha olo ulos? En ymmärrä tuollaista miestä, joka kuin etsisi syitä vain sinusta? Taas mies käyttäytyy itse niin kankean nuivasti ja muka rauhallinen itse ja kuitenkin ilmassa on jonkinlaista epävarmuuden tunnetta koko ajan? Enää puuttuu kun ostat miehelle tikkukaramellin..
 
Muuten paranisiko tilanne teidän kohdalta sillä, jos miehenne alkaisi sanomaan? Rakastan sinua ja olet niin kaunis ja hyvä minulle sekä muita vastaavia myönteisiä sanoja. Tuoko ratkaisisi asian.
 
Minusta tuossa on mukana valtapeliä.. on ihan normaalia parisuhteessa että kehutaan omaansa. Oletpa nättinä.. tms.. sen ei pitäisi olla norm. viestinnässä vaikeaa.

Oma narssisti mieheni aikoinaan ei koskaan kertonut kuinka nätti olin. Kaikki ulkopuoliset ovat sen kyllä onneksi minulle kertoneet. Se kai piti terveen kirjoissa ??

Minusta on törkeää jos mies oma mies ei huomioi mutta sitä huomiota saa vain ulkopuolisilta..
kehu ei tapa ketään. mutta parantais varmaan monta parisuhde solmua.
 
Kaikkein pahinta mitä mies voi naiselle tehdä, on ilmoittaa epävarmuutensa suhteesta koska PELKÄÄ NAISEN SUUTTUMISTA. Siitä asti sitten panttaat kaiken, et voi ikinä edes harmistua pikkiriikkisen vertaa kun miehellä jo muna kutistuu ja tipahtaa lahkeesta ulos.

Millainen nainen ei ikinä suutu? Ja ennenkaikkea millainen mies haluaa sellaisen naisen? Joku tunneköyhä idiootti jolle on tehty lobotomia?
Minä haluan ainain sellaisen miehen joka nimenomaan Kestää sen että joskus en ole aina niin miellyttävä ihminen.
Täytyy jätkällä olla oikea mimosan hipiä, menisi muukalaislegioonaan siellä ei puhuta eikä pussata. Oppii pelkäämään suuttumista.

Minä sanon että manipulointia, haluaa akan hiljaiseksi. Sitä paitsi erolla uhkailu on luonnollista, jos siltä tuntuu. Mitä uhkailua se on jos sanoo kuten asia on?
 

Yhteistyössä