Hankalaa. Miks mä en osaa olla tyytyväinen? Onkohan tää nyt joku ikäkriisi taas?

[ideaköyhä]

Tuntuu että opiskelen kuitenkin väärää alaa tai ala on oikea mutta en usko että oikeasti tulen jaksamaan siinä työssä henkisesti. :ashamed: Mutta toisaalta en osaa kuvitella tekeväni muutakaan työtä kuin sitä mihin opiskelen. :snotty:

Vauvakuume olis hirmuinen mutta en tiedä haluaisinko kuitenkaan vauvaa. :snotty:

Haluaisin muuttaa isoon taloon keskkelle ei mitään mutta haluaisinko kuitenkaan asua siellä paria kuukautta pidempään? :ashamed:

Laihdutan ja kuntoilen mutta tiedän että kun olen tavoitteessani en ole tyytyväinen kuitenkaan.

Mä en osaa olla tyytyväinen ikinä mihinkään. En osaa olla paikallani enkä toisaalta aina liikkeessäkään. :ashamed: Mistä sais mielenrauhan? :/ Olis niin ihanaa olla vaan tyytyväinen elämäänsä mutta mä en osaa.....

Krooninen ikäkriisikö? :ashamed: :saint:

 

[*]

Voisko olla "vaan" kyse liiasta kriittisyydestä, se kun voi olla elämänlaatua huonontava luonteenpiirre..Tai pelosta, joka kääntyy kriittisyydeksi, mustakin on vaikea olla tyytyväinen elämään, mieluummin sitä huokailee ja haaveilee sellais4esta mitä ei voi saavuttaa. lasten myötä oon kyllä oppinut löytämään onnea arjesta, kaikki on ihan hyvin mutta vois olla vielä paremmin...Ja toisen kautta on sitä onnea turha haikailla, itse täytyy elämänsä tehdä. sen oon myös oppinut. kaikkihan nämä on "itsestäänselviä" asioita, mutta kumma kyllä, vaikka ne tietää todeksi, ne pitää itse ensin oppia ennenkuin tietää mitä nuo kliseet pitää sisällään.
Jos vaikka koittaisit relata välilä, miettiä ettei elämä lopu tutkintoon - jos tuntuu että koulutus oli väärä niin mitä sitten? Yksi tie loppui ja toinen voi alkaa.
Liika kontrollin tarve ei ole hyvästä, mutta jos elämä tuntuu paremmalta siten että kaikki on halki poikki ja pinossa siististi, niin sitten täytyy elämänsä järjestää niin että voi elää turvallista, kontrolloitua elämää. ja kompastua välillä ja nousta taas.
Elämä on!

 

[Tallu -]

Oletko sä ehkä kaksonen horoskoopiltasi?

Tuttuja mietteitä tuollaiset mullekin. Olen kuitenkin ottanut sen kannan, että tässähän on elämä aikaa tehdä kaikenlaista, mutta yksi asia nyt suunnilleen kerrallaan. Eli opiskelu... -06 kesällä lopetin edellisen opiskelun, nyt mietin jo uutta alaa. Vauvat meille on jo tehty (nykyisin kaikki jo koululaisia), joten tyydyn hoitelemaan muiden vauvoja. Asumme omakotitalossa aikalailla maaseudulla, mutta haaveilen asumisesta myös kaupungin keskustassa - ehkä ehdin senkin vielä kokea, jos ei ennemmin, niin sitten vaikkapa vanhoilla päivilläni =) Laihtua pitäisi munkin, ja se onkin ihan hyvällä alulla jo =) En tiedä, olisinko ihannepainossani tyytyväinen, mutta ehkä tyytyväisempi kuitenkin kuin nyt.

Mutta siis - on ihanaa, että voi toteuttaa ajatuksiaan, vaikka ne eivät ihan heti ja nyt olisikaan mahdollisia

 

[ideaköyhä]

En ole kaksonen, vaan oinas. Kontrollifriikin vikaa mussa kyllä on. :ashamed: Mä en vaan haluais olla näin sekava pakkaus. :ashamed: Tuntuu että kaikilla kavereilla on selvät sävelet. :ashamed: Tietävät mitä haluavat ja miten siihen pääsevät. :ashamed:

 

[Vieras]

Harvallapa ne selvät sävelet on, osa vaan peittää epävarmuutensa paremmin kuin toiset. On ihan hyvä joskus olla rauhaton, niin tuleepa harkittua elämänsä valintoja. Jos yhtään lohduttaa, niin kyllä sulle tulee sekin vaihe, kun olet ihan tyytyväinen.

Jos ala on oikea, niin anna mennä vaan, turha loppuunpalamista on etukäteen surra. Menet töihin, pidät mahdollisimman hyvää huolta itsestäsi (jätä työt työpaikalle, käy työnohjauksessa, harrasta, lepää riittävästi) ja jos tuntuu ettei rahkeet riitä, niin silloin on varmaan selkeämpi mielikuva siitä, mitä haluat tilalle. Asumisen suhteen- käy katsomassa eri asuinalueita, ehkä ajatuksesi selkenevät. Ja ainahan voi muuttaa...

 

[KolmeKertaa]

Mielenrauhaa ei löydä itsensä ulkopuolelta, mielenrauhan löytää sisäpuolelta. Rikas elämä alkaa, kun lakkaa tavoittelemasta rikkauksia vaan nauttii siitä, mitä on.

 

[Non compos mentis]

Toinen Oinas täällä. Mulla välillä vähän samaa. Mutta opiskelen sitten aina jotain vähän muuta välissä ja teen jotain toista duunia tms. Esim. tällä hetkellä teen logistiikka-alan töitä viikonloppuisin, markkinointia ja peeärrää free lancerina, vapaaehtoisena kehitysyhteistyöjuttuja ja opiskelen kansainvälistä kauppaa sekä kehitysmaatutkimusta. Lisämausteena poliittinen puoli, joka nivoo kaiken yhteen.

 

[Oinas]

Ole varovainen, ettei käy niinkuin minulle... Liikaa miettimistä ja vatvomista ja lopulta huomaa, että kun ei ole mikään kelvannut, niin ei ole koskaan saanut mitään asiaa loppuun asti hoidettua...

Ikää nyt 30 ja edelleen samaa ongelmaa, vaikka tiedän lopputuloksen. Koko ajan vaan päässä pyörii lauseita "Jos vain olisin silloin... niin nyt...." tai "Jos minulla olisi.... niin sitten minä....."

Rahkeita olisi tässäkin päässä ollut vaikka mihin... olen joskus ajatellut, että on annettu liikaa lahjoja, joista ei tiedä minkä valitsisi ja valitsemista on kestänyt niin kauan, etten ole vieläkään saanut valintaani tehtyä... En ole koskaan ollut oikein kunnon työssä, enkä yhtäkään koulua saanut loppuun asti käytyä, vaikka huippupisteillä olen sisään päässyt. Nyt en viitsi enää edes yrittää.

Muistathan tarinan prinsessasta ohrapellossa...

 

[KolmeKertaa]

Mennyttä ei voi muuttaa, tulevaisuutta ei tiedä. On vain tämä hetki, ote KungfuPandasta.

 

[vierailija]

Rahkeita olisi tässäkin päässä ollut vaikka mihin....

Heh, et kai sinä 3-kymppisenä vielä niin haudan partaalla ole ettekö voisi rahkeitasi hyödyntää... Keskeytyneistäkin jutuista saa aina jotain, sekä henkisesti että paperilla ja keskeytyneet voi (useimmiten) saattaa halutessaan loppuun. Ja olisihan monta asiaa voinut tehdä erilailla, mutta entäs sitten? Samapa tuo nyt on, tärkeää on vain se mitä teet nyt- haikailetko vai toimitko.