Mä en ilmeisesti vaan osaa olla tyytyväinen elämääni...

[Mahza]

Jumpat ja ravintolaillat ja muut voi tuntua turhuudelta, mutta kyllä mua autto eräänlainen "pulssin kiihdytys". Eli oli noita samoja ajatuksia kuin ap:lla, mutta tein asialle jotain. Tietoisesti pyrin elämään aktiivisemmin ja haen virikkeitä muualtakin kuin töistä ja netistä. Olen tavallaan alkanut vähän itsekkääksi, vaikka perheellinen olenkin. Ja etenkin liikunnan harrastamisesta olen saanut paljon elämäniloa.

Mulla ei ole mahdollisuutta koin ulkopuoliseen harrastukseen. Päivät töissä, illat lasten kanssa kotona. Viikonloppusinkin lapset on mulla. Eksä ottaa lapsia luokseen n.6vrk/kk yleensä arkipäiviä, ja ihan miten sattuu. Eli ei mahdollisuutta säännöllisiin menoihin. Ja mitään liikuntaa en töiden jälkeen kykene edes ajattelemaan...
Kavereita ei juuri ole, ja nekin vähät on yleensä töissä silloin kun mulla on vapaata...
Musta on jo tarpeeks itsekästä et lapset on hoidossa mun työpäivän, en niitä siis ulkopuoliseen hoitoon enää sen jälkeen laita vaan siks et mamma sais tuulettaa itteään...

 

[Helena]

Oletko sä kauan ollu työssäkäyvä yh? Mulla kun on suht uusi tilanne, ja mulla menee kaikki aika/energia siihen että arki pyörii ja saan kaiken toimimaan, olen niin ylpeä itsestäni ja tyytyväinen kun onnistun etten edes kaipaa mitään enempää.. Toisaalta toivon että minullekin tulisi samankaltaisia ajatuksia, että elämä menisi omalla painollaan niin että jaksaisi ajatella jotain muutakin..

 

[Mahza]

Oletko sä kauan ollu työssäkäyvä yh? Mulla kun on suht uusi tilanne, ja mulla menee kaikki aika/energia siihen että arki pyörii ja saan kaiken toimimaan, olen niin ylpeä itsestäni ja tyytyväinen kun onnistun etten edes kaipaa mitään enempää.. Toisaalta toivon että minullekin tulisi samankaltaisia ajatuksia, että elämä menisi omalla painollaan niin että jaksaisi ajatella jotain muutakin..

Yh jo vuoden, töissä ollu tässä paikassa 2½kk, kesällä olin kotona mutta sitä ennen olin ½ vuotta töissä. Arki rullaa, siinä ei oo ongelmaa
Onhan se toki hieno tunne kun saa yksin pyöritettyä koko arjen, mulle se ei koskaan ollu mikään ongelma, kun oon aina ollu se joka arkea meillä pyörittää.

 

[Non compos mentis]

Mulle ainakin ovat illat olleet hengitysreikiä. Samoin varhaiset aamut. Eli olen pystynyt olemaan yksikseen ainakin tunnin lasten nukahdettua ja yleensä nauttimaan ekan kupin teetä omassa hiljaisessa maailmassani. Lasten ollessa pienempiä ei mullakaan ollut aikaa olla poissa heidän luotaan. Se johti siihen, että otin lapset mukaan kaikkialle. Oppivathan käyttäytymään julkisilla paikoilla.

Ei mulla vieläkään ole maksettua, säännöllistä harrastusta. Toivon kuitenkin, että ap saa edes pienen oman hetken arjen keskellä, vaikka lapset sitten olisivatkin kotona. Pian he siitä kasvavat ja alkavat olla omillaan poissa kotoa.

 

[Hankey]

Aika moni perheellinen ajattelee kuule ihan samalla tavalla....

Lajittelin aamutuimaan pyykkejä ja etsin sukille pareja, tuli kyllä mieleen, miten turhaa hommaa tuo on. Mutta pakollista, vai onko?

 

[Non compos mentis]

Aika moni perheellinen ajattelee kuule ihan samalla tavalla....

Lajittelin aamutuimaan pyykkejä ja etsin sukille pareja, tuli kyllä mieleen, miten turhaa hommaa tuo on. Mutta pakollista, vai onko?

Ihan pienetkin lapset osaavat yleensä etsiä sukille parit, vaikkeivat osaisikaan niitä vielä niputtaa. Meillä tää on ollut lasten juttu jo monet vuodet. En edes muista kaikkia heidän sukkiaan, että kummanko ovat, joten parempi, että tekevät sen itse.

 

[hommaa uusi harrastus]

Jumpat ja ravintolaillat ja muut voi tuntua turhuudelta, mutta kyllä mua autto eräänlainen "pulssin kiihdytys". Eli oli noita samoja ajatuksia kuin ap:lla, mutta tein asialle jotain. Tietoisesti pyrin elämään aktiivisemmin ja haen virikkeitä muualtakin kuin töistä ja netistä. Olen tavallaan alkanut vähän itsekkääksi, vaikka perheellinen olenkin. Ja etenkin liikunnan harrastamisesta olen saanut paljon elämäniloa.

Mulla ei ole mahdollisuutta koin ulkopuoliseen harrastukseen. Päivät töissä, illat lasten kanssa kotona. Viikonloppusinkin lapset on mulla. Eksä ottaa lapsia luokseen n.6vrk/kk yleensä arkipäiviä, ja ihan miten sattuu. Eli ei mahdollisuutta säännöllisiin menoihin. Ja mitään liikuntaa en töiden jälkeen kykene edes ajattelemaan...
Kavereita ei juuri ole, ja nekin vähät on yleensä töissä silloin kun mulla on vapaata...
Musta on jo tarpeeks itsekästä et lapset on hoidossa mun työpäivän, en niitä siis ulkopuoliseen hoitoon enää sen jälkeen laita vaan siks et mamma sais tuulettaa itteään...

Niin...Kumpi sitten lie lapsille vahingollisempaa: se, että on toisinaan iltaisinkin lastenvahdin kanssa vai se, että äiti haaveilee pilleristä joka turruttaisi kaiken?