Mä en uskalla olla tyytyväinen.

[MorbidMama]

Mikä siinä oikein on, että periaatteessa olo on hyvinkin onnellinen ja rauhallinen, tyytyväinen, mutta silti mä en osaa olla kotonani sen tunteen kanssa???
Hirveen vaikeeta olla vaan ja iloita. Koko ajan on sellanen tunne, että kohta kuitenkin tapahtuu jotain...että en mä voi ansaita tätä mielenrauhaa. Niin ja jos ei mitään tapahdu, niin ainakin saan itseni raiteiltani tämmösillä tuumauksilla. :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

 

[pikku kirppu]

:hug: Uskotko jos kerron, että et taatusti ole ainoa pelkojesi ja murheidesi kanssa painiskelija. Omat tunteeni käyvät sellaista vuoristorataa ettei paremmasta väliä. itku on niin herkässä että sekin pelottaa. Oikeasti olen onneni kukkuloilla ja sydämeni hymyilee seesteisesti, vaan eipä sitä paljon huomaa. parhaimmaksi keinoksi olen todennu kupin kuumaa teetä ja mielimusiikkia soimaan, istahdan sohvalle ja annan ajan kulua, onhan meillä oikeus ja velvollisuus nauttia tästä hetkestä ja näistä tunteista, :flower: