hei pliis mä pyydän sut älä tee mitään ja jos sulla ei ole ketään,mä voin vaikka sulle auta jos kerrot missä asut, vaikka matka ei ole mulle este,en mäkään voi hyvin,mutta kuitenkin yritän ajattella lapsia,kärsin jo vuosi pahasta ahdistuksesta,ei se ole kiva mä tiedän,mutta uskon että ehkä vielä tulee helpotusta ja samoin tulee sullekin jos haet oikea apua,joskus voi kestää jopa vuosia ettei oikea apua ole,mutta kuitenkin kaikkille siitä on ja sä löydät sen,etkä menettä mitään :hug: :hug: ja vasta pliis mulle,että mä tiesin että olet täälläAlkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja plääh:
ei tietenkään,vaikka minä kuinka käyn lääkärin luona ja melkein itken miten huono olo mulla on ,kukaan ei vielä ole sanonut mulle mitään, ja vaikka jos otetaan,mitä sitten kukaan kuitenkin ei tee paha lapsille,itsemurha on pahempi kuin huostanotto väliaikaisesti
V
vieras
Vieras
En tiedä onko tämä totta ja ei sillä väliä...mutta sun pitää antaa nyt ensiksi anteeksi itsellesi ja aloittaa parantuminen. Lapsia ei sulta pois viedä pelkän masennuksen takia. Mutta parasta lapsillesi on,että nyt parannat itsesi ja keskityt vain itseesi ja unohdat sun miehes ja teot mitä teit. Sitten kun olet terve niin alat korjaamaan suhteesi lapsiin ja muista että lapset rakastavat sua aina.
Itsemurha ei ole ratkaisu vaan oman olotilasi helpottaminen...ja mitä sun mieheen tulee niin ymmärrän todella hyvin myös hänen tunteitaan. Masentuneen ihmisen kanssa oleminen on todella raskasta. Ja tämän tiedän kokemuksesta,että minä olin se masentunut ja miehellä oli todella kova kestäminen kanssani ja onneksi havahduin hakemaan apua ajoissa.
Muista että elät itseäsi varten ja lapsiasi,et miestäsi...tällä hetkellä mies ei pysty sinua tukemaan,mutta jossain tulevaisuudessa asiat voivat olla toisin kun olet itsekin pidemmällä parantumisprosessissa.
Oletko muuten miettinyt sitä mikä masennuksesi laukaisi?
Itsemurha ei ole ratkaisu vaan oman olotilasi helpottaminen...ja mitä sun mieheen tulee niin ymmärrän todella hyvin myös hänen tunteitaan. Masentuneen ihmisen kanssa oleminen on todella raskasta. Ja tämän tiedän kokemuksesta,että minä olin se masentunut ja miehellä oli todella kova kestäminen kanssani ja onneksi havahduin hakemaan apua ajoissa.
Muista että elät itseäsi varten ja lapsiasi,et miestäsi...tällä hetkellä mies ei pysty sinua tukemaan,mutta jossain tulevaisuudessa asiat voivat olla toisin kun olet itsekin pidemmällä parantumisprosessissa.
Oletko muuten miettinyt sitä mikä masennuksesi laukaisi?
?
.......
Vieras
hieman outoa että toisessa viestissä pelkää jäävän koukkuun lääkkeisiin ja toisessa aikoo ottaa jo niitä pussilisen.
Alkuperäinen kirjoittaja .......:
näin puhuvat vain masentuneet,mä ymmärrän sen hyvin kun itsekin sain paljon traumoja ja kärsin vieläkin ahdistuksesta ja joskus voin sanoa niin että kuulosta jopa itselle hassulta
?
.......
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
no itse olen myös miettinyt viimeistä lähtöä, on vaikea masennus, traumat, yms. että kyllä tiedän tunteen mutta mun ajatukset oli kyllä toisenlaiset. ehkä meitä moneen junaan.
V
vieras
Vieras
A
Annu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Sovittasko niin, että tänään et tee itsellesi mitään. Tuut huomenna tänne uudestaan vaikka klo 20 ja jutellaan lisää. Älä itke enää miehellesi. Itke täällä meille. Yritetään purkaa tätä...
M
mine
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja joku vain:
Hei.
Ymmärrän sua, olen itsekin ollut hyvin masentunut. En tiedä, voisitko rukoilla? Kun on itse kulkenut tiensä loppuun, voitiko jättää kaiken Korkeamman käteen? Hän odottaa että saisi auttaa sinua.
S
sama
Vieras
mä täällä vielä. tiedä lupailiko mies vain rauhoittaakseen mua. mutta sanoi jos en viikkoon jankkaa noista eropapereista enkä yhteenpalaamisesta hän saattaa harkita tilannetta. mutta kun en usko sen sanoja. kivahan se on vierestä katella kun toinen kärsii. pienin oli kipeä ja jäi tänään kotiin. mutta kyllä tää olo on vaikeata. ihan kuin pienelle lapselle sanottais et oo viikko nätisti niin sitten ehkä saat haluamasi. sai mut vaan taas hiljaiseksi. en usko noiden lyöntien ja kovien sanojen jälkeen enää minkään muuttuvan. kyllähän mies tietäisi jos se tosissaan haluaisi mun tähän jäävän. eikä rakastamaansa ihmistä lyö. eikä se suostu lähtemään minnekään terapiaan. haahuilen vain edestakas eikä mieheltä riitä sympatiaa....
S
sama
Vieras
mutta se paha olo hiipii koko ajan mieleen. kyllähän tuo jo päätöksensä on tehnyt. inhoittavaa kiusata toista näin. ihan pitää hullua jännityksessä. mulla on niin hemskutin paha olo. ei tuo itsetuhoisuus ole mihinkään hävinnyt. vaan palaa vain aina takaisin. inhoittavaa kuinka umpikujaan sitä elämänsä saattaa, ja ihan omaa syytään. mäm en kestä näiden päätösteni kanssa. mieskin vain hokee että onnea valitsemallasi tiellä. mä oon niin surullinen ja epätoivoinen. annan anteeksi jopa nuo paiskomisetkin. tiedän että ottaisi aikaa että mikään palautuu ennalleen. nyt on pienin lapsista kotona ja mun pitäisi jaksaa puuhata ja näyttää kaikille että jaksan. mutta jaksaisin paljon paremmin jos olisi se toivo huomisesta. mies tekee todella väärin kun lupaa kun tietää saavansa mut hiljaiseksi. pitää mua säälittävänä ja nauraa kavereilleen. ja haukkuu mua hulluksi ja sairaaksi. se vain odottaa että teen jonkin virheen sitä se oikein odottaa. kai se odottaa että mä oikeasti päätän päiväni. ja tätä menoa kyllä päätänkin. tutisen ja vapisen. mies sanoo ettei mua lasten hyvionvointi kiinnosta vaan että olen kiinnostunut vain paikkaamaan parisuhdetta. mutta kun haluaisin uskoa että ajanoloon kaikki menisi hyvin, että päästäisiin tästä yli. mutta toivottomalta näyttää...
U
up
Vieras
V
vieras
Vieras
No mulla hajosi avioliitto ja lapset meni isälleen.Olin silloin tosi masentunut.Luulin tosiaan,että elämä loppuu siihen.Ei loppunut.Pikkuhiljaa mennään eteenpäin.Päivä kerrallaan.Ja lapsistani en ole luopunut,yhä olen sama rakas äiti.Monesti olo on toivoton,aivan turha.Mutta kun lapset tulevat ja halaavat niin saan uusia voimia jatkaa taistelua.
Älä luovuta,elämää on kaikesta huolimatta aina.Ei ehkä niin hyvää,eikä sellaista kun haluaisi,mutta asiat selviävät lopulta.
Voimia ja jaksamista,niitä tarvitaan pitkään ja paljon.
Apua kannattaa hakea ja ottaa vastaan mistä ikinä vaan saakin.
Älä luovuta,elämää on kaikesta huolimatta aina.Ei ehkä niin hyvää,eikä sellaista kun haluaisi,mutta asiat selviävät lopulta.
Voimia ja jaksamista,niitä tarvitaan pitkään ja paljon.
Apua kannattaa hakea ja ottaa vastaan mistä ikinä vaan saakin.
V
vieras
Vieras
Miksi suret miehen perään, joka lyö sinua? Luulen, että masennuskin helpottaisi, jos ihan suosiolla jättäisit tuollasen miehen!
K
kärsinyt
Vieras
minä olen joskus ollut ihan pohjalla. olen noussut enkä voisi tappaa itseäni,juuri lasten takia. voimia ja yritystä sinulle,täällä on tietoa, että elämä voi voittaa,ihan oikeesti!!!kun vaan ajattelet, et jonain päivänä........
V
vieras
Vieras
Melkein voisi kuvitella, että mies on ihan täysi narsisti. Varmaankin olet ollut aina syyllinen kaikkeen ja sitten välillä taas on "selvitty yhdessä eteenpäin". Tuttua juttua. Parasta silloin koittaa löytää ne itsetunnon rippeet ja niillä rippeillä kiskoa itsensä eteenpäin! Et usko miten hyvä olo siitä lopulta tulee, kun löytää sen itsensä, mikä joskus oli!!!
M
mä
Vieras
tuota itse olin joskus useampi vuosi sitten tilanteessa jossa puoliso oli jätänyt ja minä jäin yksin raskaana ollessani, sitten pienen vauvan kanssa. ja minä en ollut todellakaan haaveillut vain vauvasta vaan perheestä! sellaisista yhteisistä hetkistä puolison kanssa mitä omien vanhempien sihteessa olen nähnyt. olin todelakin maassa(minä perus iloinen ja positiivine tyyppi),en nähnyt missään mitään järkeä,ja hyvin usein mietin että haluasin vaan kuolla! ja ei minulla ei ollut mikään vällittäjä aineiden aiheuttama masennustila. vaan elämäntilanne muuttu täysin päinvastaiseksii mitä olin odottanut, kaikki unelmat tulevaisuudesta tuntui katoavan.
-mutta en tehnyt itselleni mitään juuri siksi että olin ainoa äiti lapselleni! ja onneksi kykenin ajattelee lastani ensin! koska nyt mulla on uusi mies ja kerrottakoon ekaa kertaa palstalla että myös vauva tulossa, ja elämä on hymyillyt muutenkin parisen vuotta kohta. joten ÄLÄ LUOVUTA!
-mutta en tehnyt itselleni mitään juuri siksi että olin ainoa äiti lapselleni! ja onneksi kykenin ajattelee lastani ensin! koska nyt mulla on uusi mies ja kerrottakoon ekaa kertaa palstalla että myös vauva tulossa, ja elämä on hymyillyt muutenkin parisen vuotta kohta. joten ÄLÄ LUOVUTA!
V
Vieras
Vieras
Voi miten tuttua. 
Tiedostan hyvin, ettei mies jaksa masentunutta ja että lapset tarvitsevat äidin. Tällaisissa keskusteluissa huomaa, ettei meitä muut ymmärrä. Käsketään vaan ryhdistäytymään. Ei se onnistu. Ja jos täälläkin kertoo miettivänsä itsaria niin ei uskota.
Siksi en olekaan kertonut tunteistani muille. En usko, että kukaan edes aavistaa mitä sisälläni liikkuu. Tätä on ollut vuosia. Vuosia ja vuosia. Mutta se on aina itsestään parantunut, jäänyt taustalle. Mutta nyt ei enää. Ei se paha olo lähde pois. En tiedä miten tämä päättyy. Hyvin tai huonosti.
Tiedostan hyvin, ettei mies jaksa masentunutta ja että lapset tarvitsevat äidin. Tällaisissa keskusteluissa huomaa, ettei meitä muut ymmärrä. Käsketään vaan ryhdistäytymään. Ei se onnistu. Ja jos täälläkin kertoo miettivänsä itsaria niin ei uskota.
Siksi en olekaan kertonut tunteistani muille. En usko, että kukaan edes aavistaa mitä sisälläni liikkuu. Tätä on ollut vuosia. Vuosia ja vuosia. Mutta se on aina itsestään parantunut, jäänyt taustalle. Mutta nyt ei enää. Ei se paha olo lähde pois. En tiedä miten tämä päättyy. Hyvin tai huonosti.
S
sama
Vieras
eilen mies suostui että käytiin tänään perumassa ero. mutta olennaisesti mikään ei ole muuttunut. olin eilen jo valmis nu8kkumaan pois koska solvauksia ja ilkeilyjä tuli tuutin täydeltä. olin oikeasti juuri aikeissa ottaa lääkeannoksen kun mies soitti.
tänään ei silti ole ollut riemullinen olo. tiedän ettei mikään palaudu ennalleen. koskaan. olen edelleen rikki ja terveys horjuu. olen laihtunut 2 kuukaudessa miltei 20 kiloa. ulkoisesti vanhentunut 10 vuodella. sisältä ja päältä rikki. sekä paljon kosmeettisia haittoja. ennen kaikkea tätä oli terveys hyvä. nyt pelkään oikeasti että jos vain jaksan niin terveys alkaa horjua. sekä' henkinen että fyysinen.
sekä' se ettei se tuntunut kummastakaan miltään. ei tehnyt edes mua onnelliseksi. hassulta tuntuu surra menetettyä terveyttä kun vielä eilen olin valmis nukkumaan pois. mutta edelleen vaivaa teot jotka johtivat tähän. ja muistan miehen sanat ettei mikään palaa entiselleen. ja siltä kituuttamiselta alkaa tuntua. tuntuu että mies otti takaisin vain tulevan työn vuoksi koska tulee olemaan todella paljon poissa kotoa. eli on kuljetusaLALLA. eli näppärä vaihtoehto. muuten ei mieli muutu yhtäkkiä kun tähän asti on ravistellut. huutanut. ja eilinen koko päivä oli yhtä solvausta.
pelkään lasten puolesta millaiset jäljet tämä jättää kaikkiin. sekä kuinka mies ja minä pärjätään. nyt pitäisi ryhdistäytyä. saada terveys takaisin. se fyysinen ja henkinen. ja joskus itkettää kuinka tullut vanhettua 10 vuodella ihan hetkessä.
harmittaa kuinka kamalalta sitå voi näyttää. nahka roikkuu kuin monta numeroa oleva vaate päällä. tukka lähtenyt päästä. ryppyjä ja uurteita kaikkialla. sekä ihan fyysisesti sairas olo. elin varmaan 2 kuukautta vesilasin ja leivän kanssa. ennen popsin vitamiineja söin terveellisesti ja liikuin. kyllä välillä itkettää katsella millainen hirviö musta on tullut.
jotenkin tuon miehenkin päätös kesti liian kauan. surin liian kauan. terveys romahti. nyt pitäisi olla onnellinen mutta murehdin niin paljon tuota terveyttä sekä omia tekoja. sekä ilman syytöksiä sitä että jos päätös olisi ollut pari kuukautta sitten en olisi näin ihmisraunio.
okei tärkeätä on että henki säilyi. ja että henkinen ja fyysinen terveys palautuisi. mutta kyllä sitä haluaisi olla vieläse viehättävä olento joksi vielä sanottiin. tukka tosiaan lähtenyt naama täynnä uurteita. vatsa löysä kuin iso vaatekerta. ihan hölmöä mutta rinnatkin roikkuvat kuin kaksi tyhjää ilmapalloa. mua edes hävettää olla saunassa lasten kanssa. tärisen ja olen täynnä musteelmia, ja sitten luut vain törröttävät joka suunnasta.
alankohan hieman tervehtyä kun jaksan murehtia jo näitä. mutta päivittäin suren sitä mitä tapahtui. ja mitä tulee taqpahtumaan. mä oikeasti pelkään että lapset mies ja minä ei koskaan olla enää niitä samoja ihmisiä kuin ennen. haluaisin olla viehättävä vielä lasten ja miehen ja omalle peilikuvalle. mutta riutunut anorektikko katsoo mua surullisilla silmillä. juurim ennen kuin tää kaikki alkoi uhkuin terveyttä harrastin ja olin juuri käynyt lääkärissä ja kaikki arvot olivat ok. hampaat olivat hohtavanvalkoiset. nyt menee aski päivässä tupakkaa ja hampaat ovat kauheat. kuinka musta voi edes oikeasti kukaan pitää.
mutta harmittelen että menetin itseni kaikella tavalla. ja suren sitä että kaikki kewsti liian kauan, niin paljon peruuttamatonta tapahtui. lapset saivaT kuulla ja nähdä ikäviä asioita. ehkä pelkäävät vielä että äiti joutuu lähtemään. ja luulen että isoimmat tajusivat että äiti on niin loppu että se vain haluaa nukahtaa.
eli suru ei vieläkään päästä otteestaan. pelottaa, väsyttää kun pitäisi olla onnellinen. mutta se iloinen spontaani nauru on hukassa. kuljen kuin hiiri kotona, kuin koira. jotenkin tuntuu että musta tuli liian nöyrä miehen edessä. luonnollisuus on poissa. pelkään että mitä on kuukausien pääsrtä. muuttuvatko asiat koskaan. unohdanko koskaan solvauksia. ja mietin että miksi mies lopulta suostui tuohon perumiseen.
tänään ei silti ole ollut riemullinen olo. tiedän ettei mikään palaudu ennalleen. koskaan. olen edelleen rikki ja terveys horjuu. olen laihtunut 2 kuukaudessa miltei 20 kiloa. ulkoisesti vanhentunut 10 vuodella. sisältä ja päältä rikki. sekä paljon kosmeettisia haittoja. ennen kaikkea tätä oli terveys hyvä. nyt pelkään oikeasti että jos vain jaksan niin terveys alkaa horjua. sekä' henkinen että fyysinen.
sekä' se ettei se tuntunut kummastakaan miltään. ei tehnyt edes mua onnelliseksi. hassulta tuntuu surra menetettyä terveyttä kun vielä eilen olin valmis nukkumaan pois. mutta edelleen vaivaa teot jotka johtivat tähän. ja muistan miehen sanat ettei mikään palaa entiselleen. ja siltä kituuttamiselta alkaa tuntua. tuntuu että mies otti takaisin vain tulevan työn vuoksi koska tulee olemaan todella paljon poissa kotoa. eli on kuljetusaLALLA. eli näppärä vaihtoehto. muuten ei mieli muutu yhtäkkiä kun tähän asti on ravistellut. huutanut. ja eilinen koko päivä oli yhtä solvausta.
pelkään lasten puolesta millaiset jäljet tämä jättää kaikkiin. sekä kuinka mies ja minä pärjätään. nyt pitäisi ryhdistäytyä. saada terveys takaisin. se fyysinen ja henkinen. ja joskus itkettää kuinka tullut vanhettua 10 vuodella ihan hetkessä.
harmittaa kuinka kamalalta sitå voi näyttää. nahka roikkuu kuin monta numeroa oleva vaate päällä. tukka lähtenyt päästä. ryppyjä ja uurteita kaikkialla. sekä ihan fyysisesti sairas olo. elin varmaan 2 kuukautta vesilasin ja leivän kanssa. ennen popsin vitamiineja söin terveellisesti ja liikuin. kyllä välillä itkettää katsella millainen hirviö musta on tullut.
jotenkin tuon miehenkin päätös kesti liian kauan. surin liian kauan. terveys romahti. nyt pitäisi olla onnellinen mutta murehdin niin paljon tuota terveyttä sekä omia tekoja. sekä ilman syytöksiä sitä että jos päätös olisi ollut pari kuukautta sitten en olisi näin ihmisraunio.
okei tärkeätä on että henki säilyi. ja että henkinen ja fyysinen terveys palautuisi. mutta kyllä sitä haluaisi olla vieläse viehättävä olento joksi vielä sanottiin. tukka tosiaan lähtenyt naama täynnä uurteita. vatsa löysä kuin iso vaatekerta. ihan hölmöä mutta rinnatkin roikkuvat kuin kaksi tyhjää ilmapalloa. mua edes hävettää olla saunassa lasten kanssa. tärisen ja olen täynnä musteelmia, ja sitten luut vain törröttävät joka suunnasta.
alankohan hieman tervehtyä kun jaksan murehtia jo näitä. mutta päivittäin suren sitä mitä tapahtui. ja mitä tulee taqpahtumaan. mä oikeasti pelkään että lapset mies ja minä ei koskaan olla enää niitä samoja ihmisiä kuin ennen. haluaisin olla viehättävä vielä lasten ja miehen ja omalle peilikuvalle. mutta riutunut anorektikko katsoo mua surullisilla silmillä. juurim ennen kuin tää kaikki alkoi uhkuin terveyttä harrastin ja olin juuri käynyt lääkärissä ja kaikki arvot olivat ok. hampaat olivat hohtavanvalkoiset. nyt menee aski päivässä tupakkaa ja hampaat ovat kauheat. kuinka musta voi edes oikeasti kukaan pitää.
mutta harmittelen että menetin itseni kaikella tavalla. ja suren sitä että kaikki kewsti liian kauan, niin paljon peruuttamatonta tapahtui. lapset saivaT kuulla ja nähdä ikäviä asioita. ehkä pelkäävät vielä että äiti joutuu lähtemään. ja luulen että isoimmat tajusivat että äiti on niin loppu että se vain haluaa nukahtaa.
eli suru ei vieläkään päästä otteestaan. pelottaa, väsyttää kun pitäisi olla onnellinen. mutta se iloinen spontaani nauru on hukassa. kuljen kuin hiiri kotona, kuin koira. jotenkin tuntuu että musta tuli liian nöyrä miehen edessä. luonnollisuus on poissa. pelkään että mitä on kuukausien pääsrtä. muuttuvatko asiat koskaan. unohdanko koskaan solvauksia. ja mietin että miksi mies lopulta suostui tuohon perumiseen.
J