mutta,mutta jos ihminen on masentunut,miehelle sen pitäis ymmärtä ja laita vaikka vaimoa hoitoon,eikä huuta ja laskea päivät milloin hän voi juosta pois ja helpotta oma elämää,miehessä on enemmän vika kun hänellä,kun neljä lasta heillä on,halooo,miehelle pakko kiittä tämä naista hänet että hän teki neljä lasta,niin tyhmälle miehelleAlkuperäinen kirjoittaja näin:
S
sama
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:Mistä päin olet?Kerro sen minulle vaikka yv viestilla,jos vaikka tarvitset apua...Alkuperäinen kirjoittaja sama:Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:Olet vaan niin masentunutAlkuperäinen kirjoittaja sama:etkä näe ulospässyä nyt,se on hirveän vaikea,tiedän
mä en halua joutua sairaalaan. tulisi pitkä sairaalajakso. ja unilääkkeen otin jo aamulla enkä halua jäädä niihin koukkuun. mutta tää oleminen teekee niin pahaa. meinaa tähän aikaan illasta en halua ottaa tuota unilääkettä. diapamia mulla on pahimpaan ahdistukkseen mutta ei se paljoa auta ja niihinkin jää koukkuun. ja mulla on raha-asiat huonosti. eli sairaalaan enn voi mennä koska jatko riippuu eräistä testeistä mitä mulle tehdään. eli rahat tulevat olemaan katkolla. eikä mulla ole rahaa maksaa takuuvuokria. olen rahaton surullinen ja masentunut. ei siihen noi lääkkeetkään auta. eikä tähän olotilaan.
ja sairala ei ole mikään paha paikka sielä sä saat levätä niin paljon kun haluat ja olla rauhassa.nii ja toi diapami on enemmän ahdistuksen poistava lääke,kokeilee seroquel,kysyy lääkäriltä ,se tuo unta heti,ahh mikä lääke B) etkä jää koukuun niistä:hug:
ja kuitenkin yritä tehdä jotain muuta ajatteleminen eikä itsemurha ole mikään ratkaisu :hug:
mulla on ketopinor vvastaava kuin seroquel. ja tiedän että sen kanssa saa nukuttua. otin illalla niitä kaksi. ja aamukuudelta yhden. mieli tekisi ottaa nyt yksi mutta se tietäisi kolmeksi tunniksi unta, ja sitten pitäisi taas ottaa illalla myöhään kaksi. että kyllä niihin jää koukkuun. nyt olisi tosi helpottavaa nukkua se kolme tuntia, mutta sama jatkuisi kun herään. sama tuska ja ahdistus. enkä tiedä että montako niitä oikeasti saa ottaa. diapamin otin juuri äsken mutta pelottaa tuo ketopinor että jos siihen jää koukkuun. sehän on oikeasti sktisofreenikoille tarkoitettu lääke. diapamiin tiedän että jää koukkuun ja niiden syöntiä olen yrittänyt vähentää.
N
näin
Vieras
Kuule Savanna,oletko itse ikinä elänyt ihmisen kanssa jolla on mielenterveydellisiä ongelmia?Se on tosi vaikeaa.Jos toinen ei tiedä mitä tekee,on masentunut ja itkee,ruikuttaa,valittaa,hakee lohtua vieraista ja hakee avioeroa,ties mitä muuta niin kyllä siinä aviomiehelläkin on kova homma perhettä eteenpäin viedä.Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Sairasta ihmistä pitää ymmärtää se on totta mutta jokaiselle tulee jaksamiseen loppu jossain vaiheessa.
et jää koukuun,usko!Ota vaan niitä edes kun menet illalla nukkumaan,parempi helpotta oloa kun kärsiä kokoajan ja jos todella tuskallinen olo iske ,sitten vaikka päivystykseen tai yksityiselle ja älä niitä lääkeitä pelkää ollenkaan ,milummin soita ja kysyy kuinka paljon niitä saa ota ja ota niin paljon kuin vaan saa,sitten pääset edes kaikista aikesta vaihesta yli ei niin ahdistunena kuin nyt olet :hug:Alkuperäinen kirjoittaja sama:Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:Mistä päin olet?Kerro sen minulle vaikka yv viestilla,jos vaikka tarvitset apua...Alkuperäinen kirjoittaja sama:Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:Olet vaan niin masentunutAlkuperäinen kirjoittaja sama:
mä en halua joutua sairaalaan. tulisi pitkä sairaalajakso. ja unilääkkeen otin jo aamulla enkä halua jäädä niihin koukkuun. mutta tää oleminen teekee niin pahaa. meinaa tähän aikaan illasta en halua ottaa tuota unilääkettä. diapamia mulla on pahimpaan ahdistukkseen mutta ei se paljoa auta ja niihinkin jää koukkuun. ja mulla on raha-asiat huonosti. eli sairaalaan enn voi mennä koska jatko riippuu eräistä testeistä mitä mulle tehdään. eli rahat tulevat olemaan katkolla. eikä mulla ole rahaa maksaa takuuvuokria. olen rahaton surullinen ja masentunut. ei siihen noi lääkkeetkään auta. eikä tähän olotilaan.
ja sairala ei ole mikään paha paikka sielä sä saat levätä niin paljon kun haluat ja olla rauhassa.nii ja toi diapami on enemmän ahdistuksen poistava lääke,kokeilee seroquel,kysyy lääkäriltä ,se tuo unta heti,ahh mikä lääke B) etkä jää koukuun niistä:hug:
ja kuitenkin yritä tehdä jotain muuta ajatteleminen eikä itsemurha ole mikään ratkaisu :hug:
mulla on ketopinor vvastaava kuin seroquel. ja tiedän että sen kanssa saa nukuttua. otin illalla niitä kaksi. ja aamukuudelta yhden. mieli tekisi ottaa nyt yksi mutta se tietäisi kolmeksi tunniksi unta, ja sitten pitäisi taas ottaa illalla myöhään kaksi. että kyllä niihin jää koukkuun. nyt olisi tosi helpottavaa nukkua se kolme tuntia, mutta sama jatkuisi kun herään. sama tuska ja ahdistus. enkä tiedä että montako niitä oikeasti saa ottaa. diapamin otin juuri äsken mutta pelottaa tuo ketopinor että jos siihen jää koukkuun. sehän on oikeasti sktisofreenikoille tarkoitettu lääke. diapamiin tiedän että jää koukkuun ja niiden syöntiä olen yrittänyt vähentää.
en voi lainata tekstia.Eli en en ole elänyt,mutta vaikka tulee sellainen tilanne,mä en jäättä,vaan autan,kun se on elämää meillä jokaisella voi tulla ihan mitä vaan,eikä hänellä ole mitään sellaista ettei hän pysty kestää ja vaikka jos mies halua erota ja jos hän olisi viisas hän olisi autanut kuitenkin avioeron huolimatta,kun naisella on neljä lasta ja hän varma tietä että hänelle avioero tuo enemmän tuska,eli paska mies,anteeks vaan ap :ashamed:
V
vieras
Vieras
Tuo on yksi pahimmista asioista mitä kenellekään voi tapahtua. Menettää omat lapset. En ehkä itsekään jaksaisi.
Mutta mutta ... uskon, että jos vain suinkin jaksat päivän kerrallaan, yrität löytää pieniä ilon aiheita, pidät huolen riittävästä unesta, liikunnasta, terveellisestä ravinnosta. Onko yhtään ystävää joka kuuntelisi? Jos ei, niin psykologille olisi hyvä puhua.
Uskon, että sinun on mahdollista silti olla osa lastesi elämää, ja koskaan ei mikään ole varmaa. Ehkä saat heidät jopa osaksi jokapäiväistä elämääsi vielä.
Mistä miehesi on niin vihoissaan, että ei anna anteeksi?
Mutta mutta ... uskon, että jos vain suinkin jaksat päivän kerrallaan, yrität löytää pieniä ilon aiheita, pidät huolen riittävästä unesta, liikunnasta, terveellisestä ravinnosta. Onko yhtään ystävää joka kuuntelisi? Jos ei, niin psykologille olisi hyvä puhua.
Uskon, että sinun on mahdollista silti olla osa lastesi elämää, ja koskaan ei mikään ole varmaa. Ehkä saat heidät jopa osaksi jokapäiväistä elämääsi vielä.
Mistä miehesi on niin vihoissaan, että ei anna anteeksi?
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja näin:
peesi. kyllä lapsilla on parempi tulevaisuus, kun mies saa joskus heistä vapaata, ja heillä useampia aikuisia elämässään.
Kyllä miehetkin joutuvat tuohon tilanteeseen. Ja kestävät sen. Nyt kestät kuin nainen! Lapset pärjäävät varmasti, kun heillä on raitis viikonloppuäiti ja isä.
M
minä
Vieras
onko joku viranomainen todennut ettet voi lapsia saada?masennus ei ole syy erottaa lasta vanhemmasta.vai käyttääkö mies lapsia aseena uhkailemalla että menetät heidät kostaakseen tekosi?miehesi käytös on julmaa,ja lapsenne kärsivät tilanteesta.hommaa oma asunto,ja lastenvalvojan luona selvitätte lasten asumiset ym
V
vieras
Vieras
S
sama
Vieras
haluan vain takaisin sen pienen vaatimattoman elämäni. miehelle pystyn antamaan anteeksi nuo ravistelut joita kuulemma käyttänyt itsepuolustukseksi mua kohtaan. mä en vain kestä menetyksiä. mies totesi ettei mulla ole ollut pettymyksiä elämässäni, mutta niitähän on riittänyt. hokee vain että elämä onn.ja että turhaan hänelle marisen oloani. kävin just koiran kanssa ulkona muttei paljoa helpottanut. mies on ottanut tavakseen arvostella mua kaikesta. myönnän etten ole se helpoin ihminen ollut, mutta miksi hajoittaa jotain mitä ollaan kohta 17vuotta pidetty pystyssä. soitin juuri hänelle ja on tunnin päästä kotona. aloittaa vielä työt jossa tulee olemaan vuorokausia tien päällä yötä päivää. kyllähän täällä silloin äitiä tarvitaan. nyt iski niin kauhea epätoivo, että uskon suukottavani lapset illalla ja lähteväni pitkälle kävelylenkkille mistä en enää palaa.
mies on sellainen ettei suostu lähtemään parisuhdeterapiaan, eikä halua enää tätä liittoa yrittää kasata. mulla on henkisesti niin paha olo. sydän on aivan hajalla ja noiden lääkkeiden turvin pysyn vain enää pystyssä. yöt menee juuri ja juuri noiden unilääkkeiden turvin. mutta tällä hetkellä iski niin kauhea epätoivo ja elämä pyörii filminauhan tavoin silmien edessä lapsien kaikki ihanat hhetket. meidän ensitaipaleen alut. sitten kuuluu miehen kovat sanat ja ne pyörivät ne kaikki kovat sanat ja lyönnit.
kuulemma kerjään verta nenästä tällä valituksella. mutta olen isäisesti ja ulkoisesti täynnä mustelmia. haluan oikeasti vain nukahtaa. jos mies ei illalla muuta mieltään niin suukotan hänetkin hyvästiksi. olen kännykkään tallettanut viestin sekä kirjoittanut viestin kaikille. en mä miestä uhkaa itsarilla mutta mä vain lähden ja silitän hiljaa sen poskea, sekä menen hiljaa hetkeksi viereen. laitan nuo lääkkeet pussukkaan ja jatkosta en tiedä. kasviksi en halua joten ehkä mä haen sen metsälammen ti korkean paikan. rekan alle en halua jättäytyä, koska siitä tulisi omantunnontuskat vain kuljettajalle. mutta nopeasti ja kivuttomasti haluan nukahtaa. voi luoja kun edes mietin näin. mutta tuska palasi moninkertaisena kun kuulin puhelimessa miehen äänen. ja mietin kuinka ihanaa se elämä oli ennen kun kaiken pilasin.
nähdä se epätoivo ja suru lasten silmistä jonka olen aiheuttanut. pienin on niin surullinen, luulisi miehenkin sydämen heltyvän. hän sanoo lapsille että aikuisten asioita ja että kaikki järjestyy. että nyt on se välirauha. pienin rassukka luulee silti että äiti ja isi palaa yhteen. mies on hyvä isä, ja siksi tiedän että heillä on hyvä olla. kun lapsia en halua erottaa. kukaan ei halua että äiti lähtee toiseen kotiin. kaksi pienintä haluaa minun mukaan, mutta kun en edes itsestäni pysty huoolehtimaan saati heistä.
jotenkin tumntuu että näin on parempi. kirjeessä jätin tiedon ettei ole kenenkään vika. ei lasten eikä isän. vaan etä äiti ei enää jaksa vaan äiti haluaa nukahtaa koska äiti on niin väsynyt ettei enää jaksa...
mies on sellainen ettei suostu lähtemään parisuhdeterapiaan, eikä halua enää tätä liittoa yrittää kasata. mulla on henkisesti niin paha olo. sydän on aivan hajalla ja noiden lääkkeiden turvin pysyn vain enää pystyssä. yöt menee juuri ja juuri noiden unilääkkeiden turvin. mutta tällä hetkellä iski niin kauhea epätoivo ja elämä pyörii filminauhan tavoin silmien edessä lapsien kaikki ihanat hhetket. meidän ensitaipaleen alut. sitten kuuluu miehen kovat sanat ja ne pyörivät ne kaikki kovat sanat ja lyönnit.
kuulemma kerjään verta nenästä tällä valituksella. mutta olen isäisesti ja ulkoisesti täynnä mustelmia. haluan oikeasti vain nukahtaa. jos mies ei illalla muuta mieltään niin suukotan hänetkin hyvästiksi. olen kännykkään tallettanut viestin sekä kirjoittanut viestin kaikille. en mä miestä uhkaa itsarilla mutta mä vain lähden ja silitän hiljaa sen poskea, sekä menen hiljaa hetkeksi viereen. laitan nuo lääkkeet pussukkaan ja jatkosta en tiedä. kasviksi en halua joten ehkä mä haen sen metsälammen ti korkean paikan. rekan alle en halua jättäytyä, koska siitä tulisi omantunnontuskat vain kuljettajalle. mutta nopeasti ja kivuttomasti haluan nukahtaa. voi luoja kun edes mietin näin. mutta tuska palasi moninkertaisena kun kuulin puhelimessa miehen äänen. ja mietin kuinka ihanaa se elämä oli ennen kun kaiken pilasin.
nähdä se epätoivo ja suru lasten silmistä jonka olen aiheuttanut. pienin on niin surullinen, luulisi miehenkin sydämen heltyvän. hän sanoo lapsille että aikuisten asioita ja että kaikki järjestyy. että nyt on se välirauha. pienin rassukka luulee silti että äiti ja isi palaa yhteen. mies on hyvä isä, ja siksi tiedän että heillä on hyvä olla. kun lapsia en halua erottaa. kukaan ei halua että äiti lähtee toiseen kotiin. kaksi pienintä haluaa minun mukaan, mutta kun en edes itsestäni pysty huoolehtimaan saati heistä.
jotenkin tumntuu että näin on parempi. kirjeessä jätin tiedon ettei ole kenenkään vika. ei lasten eikä isän. vaan etä äiti ei enää jaksa vaan äiti haluaa nukahtaa koska äiti on niin väsynyt ettei enää jaksa...
|O NYT HETI PUHELIN KATEEN JA SOITA PÄIVYSTYKSEEN,HEI HERÄÄ JO !!!!!|O ANTEEKS ETTÄ HUUDAN ,MUTTA EN VOI TEHDÄ MITÄÄN MUUTA KUIN HUUDA |O
ELI SOITAT NYT PÄIVYSTYKSEEN JA HETI,PLIIIIS MÄ SEN PYYDÄN
ELI SOITAT NYT PÄIVYSTYKSEEN JA HETI,PLIIIIS MÄ SEN PYYDÄN
S
sama
Vieras
mä en halua sairaalaan. se ei ole vain paikka missä haluan olla. mä en halua elää päivvästä päivään tän ppahan olon kanssa. tää on ratkaisu joota voin kkatua viime hetkillä. tiedän että on paljon ihmisiä jotka epätoivoissaan ovat sortuneet samaan. mä en kestä tätä kaikkea ympärilläni minkä menetän. kukaan ei voi tietää sitä tuskan ja surun määrää, vaikka se olisi kuinka raukkamainen teko. haluan vain helpottaa oloani ja siihen ei ole muuta vaihtoehtoa. en halua sairaalaan ja sähköshokkeihin. ne auttavat aikansa ja sama tuskka palaa takaisin. tää on surutyö jota en oosaa tehdä muulla tavoin. pelottaa tehdä itselleen näin. mutta olen sen tiennyt jo vuosia kuin enneunena että mun elämä pirstaloituu ja tulee tapahtumaan jotain pahaa. mä en lähde päivystykseen jonottamaan eikä kenenkään tar5vitse mua löytää täältä kotoa. mä vain kävelen tuonne mettsälammelle ja thats it. oikeesti mä en jakksa. tiedän olevani luuseri ja paskamainen ihminen mutta kun elämässä ei näe mitään valopisteita. menettää laqpset ja se elämän rakkaus samalla kertaa. se on mulle liikaa. anteeksi jos kirjoittelen tänne tämmösiä. mutta luen tuossa kuopukselle iltasadun ja suukottelen tytöt ja otan vanhimman pojan oikein karhuhaliin. ei tää oo ees miehenkään vika. mä en vaan jaksa. jaksa tätä tuskaa päivästä päivään.
hei lopeta pliiis |O et sä menetät ketään,ne ovat elossa,hei |O nyt sun pakko ajattella itseä,menet sairalaan vaikka ja kyllä sulle löydetään sopiva lääkitystä,älä ole heikko ihminen.Meillä kaikkilla on niitä ongelmia elämä se vaan on,miks teet noin lapselle???Mielummin jos kärsit vähän ja haet itsellesi apua ja saat vielä joskus tervet paperit.Kuinka kauan olit jo kärsinyt tästä olosta ???Mistä päin olet ,kysyn vielä kerran
V
vieras
Vieras
Et sinä menetä lapsiasi vaan he sinut! Toivon nyt todellakin, että haet jostakin apua jo tänään! Lapsesi tarvitsevat ja rakastavat juuri sinua! Sinä olet heidän ainoa äiti, älä vie itseäsi heiltä.
Olisiko sinulla vaikka joku kaveri, jonka luokse voisit lähteä jos et sairaalaan nyt heti halua? Ymmärrän jossain määrin, että elämä voi ajautua umpikujaan, jossa ei näe mitään ulospääsyä. Nyt toivoisin, että yrittäisit löytää sen pienen kipinän lapsistasi ja muista läheisistä! Olet heillle korvaamaton!
Olisiko sinulla vaikka joku kaveri, jonka luokse voisit lähteä jos et sairaalaan nyt heti halua? Ymmärrän jossain määrin, että elämä voi ajautua umpikujaan, jossa ei näe mitään ulospääsyä. Nyt toivoisin, että yrittäisit löytää sen pienen kipinän lapsistasi ja muista läheisistä! Olet heillle korvaamaton!
S
sama
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
en mä halua kirjautua. enkä nyt lääketokkuroissa muista edes tunnuksia. enkä jaksa luooda uusia. enkä halua kirjoittaa missä edes asun. tää on yksi tilastollinen poisnukkuminen. eikä tässä asiassa auta kenenkään uolkopuoolisen apu. mies voisi auttaa mutta ei se halua. enkä mä halua sille uhkailla poisnukkumisestani. eikä tää ole mikään kosto. kirjeessä olen jo pyytänyt ja antanut anteeksi. muistan kun istuin miehen sylissä yksi ilta ja kuuntelin jotain biisiä missä lauletaan -life is short jne- en muiista bändin nimeä mutta tosi kuvaava hetki elämän lyhyydestä js kuinka siitä pitäisi nauttia. soittaisin sen heti jos löytäisin sen tuolta musakätköistä. sen haluan vielä kuulla illalla jjoko ihan lähhellä tuskin mies syliinsä ottaa...
R
Riitta
Vieras
Luin juuri tätä viestiketjua ja olen niin vihainen!!
Ymmärrän että olet masentunut mutta jos ajattelet lapsiasi niin ett tee itsemurhaa!!
Eikö lapset ole ansainneet elämän?? Älä pilaa lastesi lapsuutta ja elämää viemällä niiltä äitiä...jätät sellaiset jäljet etteivät lapset koskaan välttämättä selviä tai ottavat oppia sinusta!
Mene ystävä rakas lääkäriin tai soita auttavaan puhelimeen!!
Ymmärrän että olet masentunut mutta jos ajattelet lapsiasi niin ett tee itsemurhaa!!
Eikö lapset ole ansainneet elämän?? Älä pilaa lastesi lapsuutta ja elämää viemällä niiltä äitiä...jätät sellaiset jäljet etteivät lapset koskaan välttämättä selviä tai ottavat oppia sinusta!
Mene ystävä rakas lääkäriin tai soita auttavaan puhelimeen!!
HEI YMMÄRRÄ SEN PLIIS NYT SUN TODELLISUUDENTAJU PETTÄNYT SUA,OTA PUHELIN JA SOITA VAIKKA 112 JA KERRO MITÄ HALUAT TEHDÄ!!!!SÄ TEET SEN OK,VAIN MASENNUKSEN TAKIA AJATTELEE TEET SEN VAAN KOSKA ET VOI HYVIN NYT.SÄ TEET SUN NELJÄLLE LAPSELLE TUSKA LOPPU ELÄMÄKSI JATTELEE LAPSIA MITÄ SÄ TEET HEILLE,EI KAIKKI OLE NIIN HELPOA,ETTÄ VOIT PÄÄTÄ ELÄMÄÄ SILLOIN KUIN HALUAT,TÄMÄ ON ELÄMÄÄ EI SE HELPOA OLE JA SÄ APUA TARVITSET JA HETI,TOMMOSEN MIEHEN TAKIA ON TODELLA TYPERÄ JOTAIN SELLAISTA EDES AJATTELLA
S
sama
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mun pieni elämä on tässä. mulla ei ole ketään muita kuin mies ja lapset. he olivat koko elämäni sisältö ja rikkaus. mä itse tuhosin kaiken ja oon sanonut lapsille ettei isää saa syyttää tapahtuu sitten mitä vain. puolen tunnin päästä mies tulee ja mä haluan puhua sen kanssa vielä kerran. ilman uhkailua ja itkua. mutta jotain haluan vielä sanoa hälle hyvästiksi. ainakin kuunnella sen laulun. oli silti helpottava kirjoittaa tänne, mutta ei se silti päätöstä pyörrä. kirjoitin vain että arvostakaa niitä kunnon perheenisejä ja perheelämää. niistä pienistå asioista olkaa tyytyväisiä.
mies soirri just. oli hakemassa nuorimmaista kyläreissulta. itken tässä niin että näppis on jo ihan märkä. kuinka hienoa olisi ajatella että tuo soitto olisi kuin ennenkin. että mies tulee kotiin kastotaan teeveetä ja hassutellaan. mutta ei. se haluuaa mut vain pois. nyt mun täytyy lopettaa. ja pyyhkiä tuo sivuhiistoria. olen mihen koneella enkä halua että hän löytää nää kirjoitukksdet.
olkaa ihmiset onnellisia siinä vaatimattomassakin. ei se raha ja mammona tee onnea. vaan perhe.
JA ET SÄ VOIT OLLA VIELÄ NIIN PAHASSA KUNNOSSA KOSKA JAKSAT KIRJOITTA NIIN PALJON,IHMISELLÄ ON PALJON PAHEMMAT MURHET KUIN SINULLA JA EHKÄ YMMÄRRÄT SEN ITSE,MUTTA EI KOVIN PALJON KUITENKIN,TÄMÄN TAKIA SUOSITELEN ETTÄ TEE NOIN ETTÄ SOITA 112 JA PÄÄSET SAIRALAAN PUHUMAAN JA RENTOUTUMAAN
JOS OTAT ITSEÄ NISKASTA KINNI ET MENETTÄ MITÄÄN ,EI YHTÄÄN MITÄÄN,HE MENETÄVÄT SUA LOPPULISESTI JA TEET MONELLE JA VARSINKIN SUN LAPSILLE TUSKA EI MITÄÄN MUUTA
S
sama
Vieras
kiitossavanna. mä otin muutaman lääkkeen. ja odottelen kun perhe nukahtaa. sitten annan ne iltapusut ja lähden. mutta kiitos sulle. mä halusin vain jonnekkin purkaa ttuntoja koska mulla ei ole muiita. mutta nuyt lopettelen. kiitos sulle savanna. mä tiedän että on murheita muillakinmutta se oma on aina se henkilökohtainen.
O