J
joku vain
Vieras
tiedän että itsemurha on itsekkäin teko. olen vain laittanut elämäni sellaiseen solmuun etten jaksa. mieheni olen jo menettänyt samoin lapset. ja kaikki omaa syytäni. halusin niin uskoa että olisi toiveita vielä paremmasta. pahemmaksi tekee että jättäisin neljä lastani äidittömäksi. mutta tän henkisen pahan olon kanssa on niin paha olla. mä en kestä että menetän lapset koska mulla on niin vankka sairashistoria. enkä kestä että menetän elämäni rakkauden joka lyö ja sylkee päälleni. toiveet paremmasta huomisesta ovat murskautuneet. olen pelkkä tärisevä ihmisraunio. kumpa mies antaisi anteeksi ja sanoisi että kaikki olisi hyvin. piehtaroin vain menneissä hyvissä ajoissa joita en ikinä saa takaisin. itsekkäin teko on riistää itseltään elämä, mutta kun pelkkä oleminen ahdistaa, ja paha olo on liikaa. vierelläni on lääkekassi ja haluaisin vain ottaa ne ja nukkua pois. edes sairaalajakso mua ei auttanut. olen niin masentunut, ja tiedän olevani huono ihminen. lasten menettäminen ja miehen menettäminen on mulle vain liikaa. olen niin pohjalla enkä näe mitään valopilkkuja elämässä. kirjoitin jo jäähyväiskirjeen lapsille. toivoin niin loppuun asti että mies antaisi mulla anteeksi, ja ottaisi mut takaisin perheeseen. olen niin voimaton etten jaksa ajatusta yksin. ilman lapsia ja tukea antavaa puolisoa. jopa puolison kuolemakin oli eri asia. nyt joutuisin näkemään häntä ja lapsia ja joutuisin palaamaan takaisin siihen yksinäiseen kurjuteen miettimään iloisia ja onnellisia päiviä. jotka totaalisesti itse pilasin. en vain jakksa enää. ja tää ei ole provo. olen täällä ollut kirjautuneenakin, mutta nyt en halua kirjautua.
tiedän että moni menettää lapsensa ja koko perheensä onnettomuuden kautta. mutta tää mun suruni on vain niin henkilökohtainen. haluan vain nukkua pois. mutta jooka kerta kun halaan lapsia päätös on aina vaikeampi. olen heidän päänsä jo sekoittanut omilla toimillani. ja tiedän heidän syyttävän isäänsä poismenoni johdosta. kuolema pelottaa, mutta se ei voi olla pahempaa kuin tämä olo missä jokainen sekunti ahdistaa.
tiedän että moni menettää lapsensa ja koko perheensä onnettomuuden kautta. mutta tää mun suruni on vain niin henkilökohtainen. haluan vain nukkua pois. mutta jooka kerta kun halaan lapsia päätös on aina vaikeampi. olen heidän päänsä jo sekoittanut omilla toimillani. ja tiedän heidän syyttävän isäänsä poismenoni johdosta. kuolema pelottaa, mutta se ei voi olla pahempaa kuin tämä olo missä jokainen sekunti ahdistaa.