haluan vain nukkua pois

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja joku vain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

joku vain

Vieras
tiedän että itsemurha on itsekkäin teko. olen vain laittanut elämäni sellaiseen solmuun etten jaksa. mieheni olen jo menettänyt samoin lapset. ja kaikki omaa syytäni. halusin niin uskoa että olisi toiveita vielä paremmasta. pahemmaksi tekee että jättäisin neljä lastani äidittömäksi. mutta tän henkisen pahan olon kanssa on niin paha olla. mä en kestä että menetän lapset koska mulla on niin vankka sairashistoria. enkä kestä että menetän elämäni rakkauden joka lyö ja sylkee päälleni. toiveet paremmasta huomisesta ovat murskautuneet. olen pelkkä tärisevä ihmisraunio. kumpa mies antaisi anteeksi ja sanoisi että kaikki olisi hyvin. piehtaroin vain menneissä hyvissä ajoissa joita en ikinä saa takaisin. itsekkäin teko on riistää itseltään elämä, mutta kun pelkkä oleminen ahdistaa, ja paha olo on liikaa. vierelläni on lääkekassi ja haluaisin vain ottaa ne ja nukkua pois. edes sairaalajakso mua ei auttanut. olen niin masentunut, ja tiedän olevani huono ihminen. lasten menettäminen ja miehen menettäminen on mulle vain liikaa. olen niin pohjalla enkä näe mitään valopilkkuja elämässä. kirjoitin jo jäähyväiskirjeen lapsille. toivoin niin loppuun asti että mies antaisi mulla anteeksi, ja ottaisi mut takaisin perheeseen. olen niin voimaton etten jaksa ajatusta yksin. ilman lapsia ja tukea antavaa puolisoa. jopa puolison kuolemakin oli eri asia. nyt joutuisin näkemään häntä ja lapsia ja joutuisin palaamaan takaisin siihen yksinäiseen kurjuteen miettimään iloisia ja onnellisia päiviä. jotka totaalisesti itse pilasin. en vain jakksa enää. ja tää ei ole provo. olen täällä ollut kirjautuneenakin, mutta nyt en halua kirjautua.

tiedän että moni menettää lapsensa ja koko perheensä onnettomuuden kautta. mutta tää mun suruni on vain niin henkilökohtainen. haluan vain nukkua pois. mutta jooka kerta kun halaan lapsia päätös on aina vaikeampi. olen heidän päänsä jo sekoittanut omilla toimillani. ja tiedän heidän syyttävän isäänsä poismenoni johdosta. kuolema pelottaa, mutta se ei voi olla pahempaa kuin tämä olo missä jokainen sekunti ahdistaa.
 
Hei, pohjalta on vain yksi suunta, ylöspäin :hug: Jaksa vielä, aivan varmasti sinulle on vielä kaikkea hyvää luvassa, kunhan nyt pinnistät kaikki jaksamisen rippeet. Mitä se hyvä on, et saisi ikinä tietää jos nyt luovutat. Älä tee sitä, lapsesi tarvitsevat sinua, äiti on rakas. Sinnittele vielä, koita jaksaa, jooko? :hug: :hug: :hug:
 
Jos olisi tarkoitettu että kuolisit nyt niin ei sinun tarvisi tehä sitä ite. Voimia sinulle ja koeta jaksaa! :hug: Kaikkein kauhein mitä lapsillesi voisit tehdä on se että riistät hengen itseltäsi. Älä tee sitä.
 
älä tee sitä!!sulla kuitenkin on ne lapset vaikka eroaisittekin.he tarvitsevat äitiään.voimia ja jaksamista.jos jotenkin voisin auttaa ilomielin sen tekisin
 
sulla on tosi paha olla. sinuna menisin heti jonnekkin hakemmaan apua, varmasti saat sitä jostain. Olet oikeassa, itsemurha ei ole ratkaisu vaan jotain todella lopullista, oletko varma että haluat luopua ihan kaikesta. ehkä huomenna on jo parempi päivä. onko sinulla ketään läheistä joka olisi kanssasi. voimia ja jaksamista sinulle!
 
En tiedä miten tämän nyt sanoisi mutta itsemurha on tosiaan itsekäs teko ja sitä on tietysti teko hetkellä vaikea itse ymmärtää.Mutta luulempa vain että lapsesi kasvavat vielä vahvoiksi ihmisiksi ja tarvitsevat äitiään monissa ihanissa asioissa vaikkakin et asu heidän luonaan.Ja tulevaisuudessa voit hyvinkin löytää sinua arvostavan elämän kumppanin.Niin kauan kuin on elämää on myös toivoa!terveisin,Itsekin elämässä virheitä tehnyt.
 
Itsesääli on pahasta ja pahentaa vain olotilaasi. Ota nyt edes lapsista voimaa, juuri niin, he menettäisivät äidin, ja jälkeen jäisi vielä enemmän ahdistusta. Muutokset on kohdattava ja niiden aiheuttama tuska kuuluu elämään. Vielä elämä voittaa mutta kun muutoksen pitää lähteä itsestäsi.
 
Mene lääkäriin ja kerro että olet suunnitellut itsemurhaa, varmasti saat apua. Tiedostat kyllä että lapsesi tarvitsee sinua, hoidat itsesi kuntoon ensin. Olet varmasti lapsillesi tärkeä, hae apua! Voimia!
 
Ethän sä mikään ihmisraunio ole, sähän tunnet ja koet asioita! Susta tuntuu nyt pahalta, mutta ihmisen elämä on muuttunut ennenkin, joten voisitko heittää hukkaan kaiken sen, mitä elämässäsi vielä on tulossa - monia varmasti hienoja kokemuksia ja niitä positiivisempiakin tunteita. Koskaan ei voi tietää mitä kivaa huominen tai ensi vuosi tuo tullessaan. Sä nyt selvästi elät sitä surun aikaa, mikä tuollaisten tilanteiden jälkeen tulee aina, ja se tulee jokaiselle. Mutta kyllä se aurinko paistaa vielä sinunkin risukasaasi, sen voin luvata! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hei, pohjalta on vain yksi suunta, ylöspäin :hug: Jaksa vielä, aivan varmasti sinulle on vielä kaikkea hyvää luvassa, kunhan nyt pinnistät kaikki jaksamisen rippeet. Mitä se hyvä on, et saisi ikinä tietää jos nyt luovutat. Älä tee sitä, lapsesi tarvitsevat sinua, äiti on rakas. Sinnittele vielä, koita jaksaa, jooko? :hug: :hug: :hug:


mä olen niin loppu. tätä on vaikea selittää, mutta mun elämä on niin pirstaleina. ja kaiken olen itse aiheuttanut. mä ajattelen niin että kaikilla olisi helpompi ilman mua. tää syyllisyyden taakka ja paha olo vain murskaa mut alleen. olen tehnyt anteeksiantamattomia tekoja, ja suren eilisä onnellisia päiviä. kun kaikki oli vielä hyvin. jahkkailen että miksi sitä pitää mennä sotkemaan elämänsä ja siinä samalla muiidenkin. lapsett ovat surun murtamia tulevasta erosta ja äitinsä menettämisestä. mä tyhmä vedin lapset vielä tähän sotkuun. olen niin paha ja huono ihminen. ei mulla ole kolmeen kuukauteen ollut mitään iloa. mennetän lapset ja elämäni suurimman rakkauden. ne on asioita mitä vain en kestä. tää kaikki on mulle vain liikaa. vielä kuukausia sitten kirjoitin tänne iloisia kirjoituksia. mutta mun tyhmät pakkomielteet pilasivat suhteen. eli mä tein jootain sellaista mitä mies ei anna anteeksi. kyse ei ole pettämisestä, mutta se on asia jota hän ei anna anteeksi. kun eiliseen ei voi palata. mutta antaisin vaikka molemmat jalkani jos kaikki oli vielä hyvin. tää ei ole itsesäälissä rypemistä vaan niin henkistä pahaa oloa. kuinka ihminen jolla oli asiat hyvin onnistui pilaamaan oman ja siinä sivussa muiidenkin elämän. ei mua tarvitse sääliä. mutta kun herää joka aamu siihen pahaan oloon, niin sitä vain ei jaksa.
 
Itsemurha on ennen kaikkea TYPERÄ teko! Se ei auta yhtään mitään, se ei poista sitä tuskaa, vaan joudut sen vain uudestaan kokemaan. Siitä ahdistuksesta pitää koittaa vaan päästä yli. Vaikeaa varmasti on, täytyy hakea apua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myös joskus masentunut:
Mene lääkäriin ja kerro että olet suunnitellut itsemurhaa, varmasti saat apua. Tiedostat kyllä että lapsesi tarvitsee sinua, hoidat itsesi kuntoon ensin. Olet varmasti lapsillesi tärkeä, hae apua! Voimia!



olen hakenut ja mulla oli sairaalajakso. mutta ei se auttanut. niin pitkää sairaalajaksoa ei olekaan joka tähän tilaan auttaisi. mua auttaisi kuulla sanat että kaikki on vielä hyvin. mies ei suoostu antamaan anteeksi ei lähhde parisuhdeterapiaan. suurinta rakkautta olisi antaa toisen mennä. mutta mä en vain jjaksa. sillä jaksan elää että hänen mielensä muuttuisi. haluaisin vain olla läsnä jokapäiväisessä elämässä lasteni kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja myös joskus masentunut:
Mene lääkäriin ja kerro että olet suunnitellut itsemurhaa, varmasti saat apua. Tiedostat kyllä että lapsesi tarvitsee sinua, hoidat itsesi kuntoon ensin. Olet varmasti lapsillesi tärkeä, hae apua! Voimia!



olen hakenut ja mulla oli sairaalajakso. mutta ei se auttanut. niin pitkää sairaalajaksoa ei olekaan joka tähän tilaan auttaisi. mua auttaisi kuulla sanat että kaikki on vielä hyvin. mies ei suoostu antamaan anteeksi ei lähhde parisuhdeterapiaan. suurinta rakkautta olisi antaa toisen mennä. mutta mä en vain jjaksa. sillä jaksan elää että hänen mielensä muuttuisi. haluaisin vain olla läsnä jokapäiväisessä elämässä lasteni kanssa.
Moni muukin haluaisi elää lastensa kanssa arkea mutta se ei ole mahdollista.Voi olla vanhempi lapsilleen vaikkei latensa kanssa asuisikaan.Se on asenteesta kiinni.

 
Itsekin koin joitakin vuosia sitten hyvin samanlaisia tunteita, siis että aiheutan vaan pelkää pahaa kaikille läheisille ja olisin halunnut haihtua niin ettei minua olisi ikinä ollutkaan. Itsaria en voinut ajatellakaan, koska mielestäni se on pahinta, mitä voi läheisilleen tehdä eli äärimmäisen itsekäs teko. Ymmärrän hyvin tunteesi ja halusi, mutta oikeasti - sinun on pakko ryhdistäytyä, jos vähänkään välität lapsistasi. Pilaat sillä heidän elämänsä, haluatko oikeasti siirtää pahan olosi heihin? Ja kyllä, sain elämäni takaisin raiteille, eli synkimmästäkin tunnetilasta voi nousta, vaikka silloin se tuntuukin mahdottomalle.
 
Hei, se ei ollut sitten "se oikea". Jos olisi, niin jatkaisitte yhdessä edelleen. Eli, se suuri rakkaus ja lämäsi mies on vasta tuloillaan elämääsi. Odotas vaan :)

Ja lapset, tärkein kaikesta. Kyllä he rakastavat ja tarvitsevat sinua. Jos otat hengen itseltäsi, et tunne enää mitään, kaikki olisi ohi. Lapsillesi sen sijaan jäisi ikuiset arvet, tuska, suru, kysymykset...

Ystävä hyvä, älä tee sitä, ethän? Kyllä sä tästä yli pääset, sen jälkeen olet taas vahvempi ja viisaampi. Tälläkin on jokin tarkoitus, huomaat sen kunhan odotat :hug:
 
Ei se itsari kannata, jos lääkkeitä otat, niin luultavasti iskee katumus ja heräät vaan sairaalasta

Onks sulla mitään lääkitystä? Terapiaa?
Kuulostas nimittäin todella masentuneelta
Niistä luulisin, et saisit avun, koita vaan jaksaa.. :hug:
 
jos miehesi haluaa erota,eihän se äitinä olemiseesi vaikuta.otat lapset mukaan,tai jos heidän parempi asua isän luona tapaat heitä säännöllisesti.ei vanhemmuus eroon pääty
 
jos sinulla vaan on voimia, laita asioita kuntoon, yksi kerrallaan, näytä miehellesi ja lapsillesi että haluat yrittää, kohti parempaa huomista. Tartu pieniinkin hyviin asioihin. Pikkuhiljaa rakenna parempi mielikuva itsestäsi, itsellesi, silloin myös muut näkevät sinut samassa valossa.
 


tällä hetkellä se tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. tiedän että lapseni ikävöisivät mua, mutta en näinkään ole hyvä äiti. lapset luulevat että tämä kaikki johtuu miehestä, ja että olen kääntänyt heidät isäänsä vastaan. he joutuvat läpikäymään asioita joita heideän ei edes tarvitsisi. heidän itkuiiset lohduttomat katseensa. vanhimman tytön kanssa olen jutellut tilanteesta, kuika kaikki on mun vikaani. joka päivä halaan heitä, ja ajattelen kuinkka kävelen vain jonnekkin nukkumaan. haluaisin vain nukkua pois kivutgtomasti ja loputtomasti. en halua perheeni löytävän minua. tekotapaa olen miettinyt monesti. haluaisin lähteä nopeasti ja kivuttomasti. en pysty nukkumaan en syömään en olemaan. mieheni inhoaa mua kun itken sille surujani. en mä siltä sääliä kaipaa. mutta se olisi kuin lottovoitto jos se antaisi mulle anteeksi. sori että kirjoitan näinh mustaa tekstiä. mä tiedän miltä tuntuu kun oma äiti aikoinaan uhkaili itsemurhalla yritti jopa sitä meidän lasten nähden. kuljen samaa tuhon tietä kuin oma äitini. mä en vain näe tullevaisuudessa mitään hyvää. luulin että vierelläni kulkisi tuoo sama elämänkumppani ja yhdessä saataisiin kokea vielä monet asiat. mutta mä kuulemma ruikutan ja haen synninpäästöä. avioeropaperit on vireillä ja vaikka rakastan lapsia niin rakastamansa menettäminen on pahinta seuraavaksi..
 
Tiedän, ero on kuin kuolema. Melkein. Muttei ihan. Ja tiedän, että siitä pääsee yli, vaikka itselläni meni tosi kauan. Olin vain sängyn pohjalla, en pystynyt tekemään MITÄÄN. Halusin vain nukkua pois. Mutta ihan oikeasti, sieltä pohjalta pääsee vain ylöspäin. Siihen meni aikaa, mutta pääsin ulos siitä. Ja nyt olen naimisissa ja mulla on ihana poika. Voi tuntua mahdottomalta uskoa, että asiat voi joskus tulevaisuudessa olla paremmin, mutta ne voi olla. Usko mua. Mä tiedän kokemuksesta. Mutta siihen tarvii aikaa. Ja aikaa saa vain sillä, että kaikesta huolimatta jaksaa mennä eteenpäin eikä anna periksi Kuolemalle. Voimia sulle, mä rukoilen sun puolestasi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin:
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja myös joskus masentunut:
Mene lääkäriin ja kerro että olet suunnitellut itsemurhaa, varmasti saat apua. Tiedostat kyllä että lapsesi tarvitsee sinua, hoidat itsesi kuntoon ensin. Olet varmasti lapsillesi tärkeä, hae apua! Voimia!



olen hakenut ja mulla oli sairaalajakso. mutta ei se auttanut. niin pitkää sairaalajaksoa ei olekaan joka tähän tilaan auttaisi. mua auttaisi kuulla sanat että kaikki on vielä hyvin. mies ei suoostu antamaan anteeksi ei lähhde parisuhdeterapiaan. suurinta rakkautta olisi antaa toisen mennä. mutta mä en vain jjaksa. sillä jaksan elää että hänen mielensä muuttuisi. haluaisin vain olla läsnä jokapäiväisessä elämässä lasteni kanssa.
Moni muukin haluaisi elää lastensa kanssa arkea mutta se ei ole mahdollista.Voi olla vanhempi lapsilleen vaikkei latensa kanssa asuisikaan.Se on asenteesta kiinni.


ja vahvuudesta. mulla on niin heikko olo etten vain jaksa

 

Yhteistyössä