Haluan, mutta en halua lasta.

[ggoogoodoll]

Minulla on ennestään yksi lapsi. Aivan ihana 5-vuotias pieni tyttö. Maailman ihanin,tärkein,parhain ja rakkain. Olen joka päivä lapsestani kiitollinen ja hän on parasta mitä on koskaan sattunut.

Tyttö haluaisi kovaa sisaruksen, mieheni haluaisi kovasti meille vielä yhden lapsen. Minä taas en . Tai no oikeasti haluan. Ongelmani kuulostaa monien korviin varmaan typerältä. Mulla on ollut jonkinlainen syömishäiriö lähes koko elämäni. Olen aina ollut ylipainoinen, joskus vain ihan vähän ja joskus vähän reilummin. Nyt bmi:ini on vähän yli 30. Näin tiivistettynä elämäääni on mahtunut (mahtuu edelleen ajoittain) bulimiaa, oksentelua, syömälakkoja, ahmimisviikkoja jne. Paino on mulle maailman arin asia. En halua lasta, koska en yksinkertaisesti a) uskalla mennä neuvolaan painoni takia (tiedän joo voin sanoa, on varmasti kilttejä jne) Tämän asian ajattelu saa aikaan minussa paniikkia, jatkuvaa stressiä ja itkukohtauksia. Pelkään kauheasti saavani raskausdiabeteksen. Kaikenlisäksi pelkään että lapseni on oikein suuri syntyessään ja hänestä kasvaa lihava lapsi. En yksinkertaisesti voi uskoa ja luottaa edes siihen, että lapsestani tulisi normaalipainoinen, vaan nään jo sieluni miten jo läski lapseni lyllertää kouluun. En usko että elämäntavoilla olisi mitään merkitystä, koska jotenkin ajattelen että lihava lapsi on mun kohtalo.

5-vuotias tyttö on ihan normaalin kokoinen. Aina paino mennyt _HIUKAN_ plussalla mutta kasvanut tasaisesti käyrällä, painokäyrä vuodesta toiseen ihan samalla. Kontrolloin jotenkin liikaa ja tyttöni syömisiä, olen tosi tarkka mitä saa syödä ja liikutaan paljon. Toki en koskaan tyttöni aikana puhu painosta/koosta mitään. Enkä hänen aikana anna ymmärtää, että tarkkailen syömisiä. Normaalia terveellistä kotiruokaa saa syödä. Meillä ei syödä koskaan herkkuja, juoda mehua tms. Juhlissa saa ottaa mitä haluaa.

Mua on aina haukuttu läskiksi, joten siitä tämä trauma

 

["vaimo"]

Oletko käynyt koskaan terapiassa? Sen kautta voisi asiaan saada helpotusta.

 

[Raitapaitainen]

Mä vastaan nyt vaan yhteen osa-alueeseen..

Mä olen kans aina ollut ylipainoinen, tosin ei koskaan mitään syömishäiriötä. ennen ekaa raskautta laihdutin 26kg, jolloin bmi oli 26. No, kiloja tuli se reilu 20, joista jäi 10. Nyt kun aloin odottaa, niin bmi oli 30. Olin ihan varma, että taas napsahtaa parikymmentä kiloa, että hups vaan.. Mut ei, nyt ollaan puolivälissä ja paino on noussut 1,7kg. En usko, että mitenkään saan tässä raskaudessa enää kerättyä 18kiloa.

Haluan siis rohkaista, että raskaudet voi olla tosi erilaisia. Monet odottajat, joiden bmi on alussa 30 saattavat jopa laihtua. Ja koska sä osaat tarkkailla syömistä, niin voisko sen kääntää jotenkin voimavaraksi tässä asiassa?

Mitä sitten jos sä et yritäkään toista lasta ja alat vaikka masentua ja syödä suruusi?