S
sri
Vieras
Päätin tänne laittasta tämän kun ei oikeen avioero oli kysessä vaan ihan tavallinen..
Eli homma menee niin, rakastan yhtä miestä ylikaiken! ja noh, meille tuli sitten ero, koska mies ei enää halunnut loukata itseään, kun toiset miehet jotka minusta ovat kiinnostuneet v*ttuilivat sille ihan kunnolla.
Ajattelin kirjottaa sellasen kirjeen/runon/sähellyksen joka toivottavasti auttais sitä minulle anteeksi antamaan. Koska minä tyhmänä ja hyväsydämisenä ihmisenä en voinu tarpeeksi ajoissa tehdä erittäin selväksi muille, että aijon tämän Nikon kanssa ikuisesti olla. Meillä oli paljon riitoja, koska kumpikin pitää päänsä erittäin hyvin, liiankin hyvin ja vielä kaukosuhde (600km), mutta me rakastamme toisiamme ja haluan osoittaa rakkauteni.
Joten tarvin pientä apua tämän kanssa kun en runoja eläissäni ole kirjottanu eikä tätä edes runoksi voi sanoa. se menee näin;
miksi täytyy menettää, että tajuan kuinka paljon rakastan?
alan lopulta tehdä oikein, mutta koska olen niin pitkään väärin tehnyt siitä ei ole enää paljon hyötyä.
Jos vain voisin, palaisin ajassa taaksepäin ja jättäisit virheet tekemättä ja kertoisin kuinka paljon sinua rakastan.
Voisin vannoa, että jos takas minut ottaisit ja minua edelleen rakastaisit, osaisi arvostaa ja tuntees huomioon ottaa.
Vaikka olen väittänyt, että en usko sitä että minua rakastat, olen vain testannut sinua, koska minä rakastan sinua korviani myöten. Pelkäsin niin, että et minua rakastaisikaan.
Sanat tulevat jälkikäteen, mutta toivon, että ne auttavat minua saamaan sinut takaisin.
Niko, en ennen tätä päivää ole edes käsittänyt rakkauteni määrää, mutta nyt tiedän kuinka vahva se on. Ja sydämeni lyö vain sinulle.
eli tälläsen värssyn väsäsin itkien. olisiko siinä jotain parannettavaa? tai, onhan siinä ja huomaan itsekkin, että pari kohtaa ovat aika sekavia, mutta en vain saa niitä paremmaksi vaikka kuinka olen yrittänyt.
tämä mies merkitsee minulle niin paljon ja toivon, että autatte minua tämä asian kanssa.
Eli homma menee niin, rakastan yhtä miestä ylikaiken! ja noh, meille tuli sitten ero, koska mies ei enää halunnut loukata itseään, kun toiset miehet jotka minusta ovat kiinnostuneet v*ttuilivat sille ihan kunnolla.
Ajattelin kirjottaa sellasen kirjeen/runon/sähellyksen joka toivottavasti auttais sitä minulle anteeksi antamaan. Koska minä tyhmänä ja hyväsydämisenä ihmisenä en voinu tarpeeksi ajoissa tehdä erittäin selväksi muille, että aijon tämän Nikon kanssa ikuisesti olla. Meillä oli paljon riitoja, koska kumpikin pitää päänsä erittäin hyvin, liiankin hyvin ja vielä kaukosuhde (600km), mutta me rakastamme toisiamme ja haluan osoittaa rakkauteni.
Joten tarvin pientä apua tämän kanssa kun en runoja eläissäni ole kirjottanu eikä tätä edes runoksi voi sanoa. se menee näin;
miksi täytyy menettää, että tajuan kuinka paljon rakastan?
alan lopulta tehdä oikein, mutta koska olen niin pitkään väärin tehnyt siitä ei ole enää paljon hyötyä.
Jos vain voisin, palaisin ajassa taaksepäin ja jättäisit virheet tekemättä ja kertoisin kuinka paljon sinua rakastan.
Voisin vannoa, että jos takas minut ottaisit ja minua edelleen rakastaisit, osaisi arvostaa ja tuntees huomioon ottaa.
Vaikka olen väittänyt, että en usko sitä että minua rakastat, olen vain testannut sinua, koska minä rakastan sinua korviani myöten. Pelkäsin niin, että et minua rakastaisikaan.
Sanat tulevat jälkikäteen, mutta toivon, että ne auttavat minua saamaan sinut takaisin.
Niko, en ennen tätä päivää ole edes käsittänyt rakkauteni määrää, mutta nyt tiedän kuinka vahva se on. Ja sydämeni lyö vain sinulle.
eli tälläsen värssyn väsäsin itkien. olisiko siinä jotain parannettavaa? tai, onhan siinä ja huomaan itsekkin, että pari kohtaa ovat aika sekavia, mutta en vain saa niitä paremmaksi vaikka kuinka olen yrittänyt.
tämä mies merkitsee minulle niin paljon ja toivon, että autatte minua tämä asian kanssa.