Miehen ei tarvitse sanoa mitään. Miehen ei tarvitse tehdä mitään.
Nainen voi haluta mitä vain, sen kaiken voi antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Mies vain on. Nainen kyllä hoitaa suhteen.
Jos mies ei sano mitä ajattelee, nainen käyttää oma henkilökohtaista elinaikaansa sen pähkäilemiseen, että mitähän mies mahtaa ajatella. Ja nainen käyttää aikaa runsaasti. Enemmän kuin työntekoon, enemmän kuin harrastuksiin. Mitä tekee nainen päivät pitkät, yöt pitkät? Miettii mitä mies sanoo, käy päässään läpi olemattomia keskusteluja joita hän ei koskaan miehensä kanssa tule käymään, ajattelee miehen tunteita joita ei ole koskaan nähnyt, ja kuuntelee miehen ajatuksia joita ei ole koskaan sanottu. Hän välillä vihaa, välillä rakastaa. Kaikki tämä riippumatta siitä mitä mies todella jättää ajattelematta, tekemättä ja sanomatta.
Jos mies ei sano eikä tee mitään, nainen keksii itse, omasta päästään mitä mies ajattelee, mitä hän tuntee ja mitä hän tekee. Ennenkaikkea miksi. Sitten nainen kertoo kaikille ystävilleen, ellipalstalle ja psykiatrille sekä kirkon diakonissalle mitä mies ajattelee ja tekee, ja vetää pian masennuslääkkeitä koska mies on aiheuttanut hänelle suuren surun sanomalla ja tekemällä jotain naisen omassa päässä. Näin koko kyläyhteisö ja virtuaalitodellisuus saadaan pähkäilemään yhtä miestä. Ja mies edelleenkään ei tee yhtään mitään, nauttii vain valtaistuimellaan istumisesta. Häntä leyhytellään palmunlehvillä ja hänet voidellaan tuoksuvilla öljyillä, hänelle syötetään hodareita ja muita namupaloja. Nainen välillä strippaa, välillä paiskoo ovia. Välillä nalkuttaa, ja sitten siivoaa miehen sotkut ja taas nalkuttaa. Välillä nainen itkee, välillä päättää suhtautua huumorilla ja nauraa. Sitten hän taas itkee, tai paiskoo ovia, nalkuttaa tai siivoaa. Todellisuudesssa mies ei ole muuta kuin ollut olemassa, siinä olohuoneen sohvalla-
Minkä takia miehen kannattaisi vaivautua? Hän voi olla rauhassa, hän ja hänen lenkkimakkaransa ja olutpullonsa tai muu mikä__, nainen kyllä hoitaa kaiken. Nainen elää sielussaan kokonaisen parisuhteen ja elämän, ilman että mies osallistuu siihen mitenkään.
Naisen mielikuvituksessa tapahtuva parisuhde on miehelle kuin televisio, sitä on kiva seurata ajankuluksi, ja ajatella että ohoh, onpa surkea soppa ihmissuhteissa, onneksi minun ei tarvitse iitä päästää elämääni ja harrastuksiani sotkemaan. Ja nappulasta voi painaa äänet pois.
Onneksi minun päässäni on nämä äänet vaienneet. On yllättävän paljon aikaa itselle, kun on lakannut kuvittelemasta mitä mies ajattelee tai tekee tai sanoo.
Omille ajatuksille on yhtäkkiä tilaa. On oikein runsauden pula siitä, mitä kaikkea mukavaa elämässä voi tehdä.
Ja mies tulee perässä kuin hai laivan, ei se minnekään katoa, vaikka en analysoi häntä koko ajan.
Vihdoinkin olen oma persoonani, ja toinen on mitä on. Ei käy kateeksi nuo pillereitä ja harlekiinikirjoja popsivat pirsenssat rimpsessat olkoon mitä ovat.
