Haluaisin että lapset opiskelevat yliopistotutkinnon

[pyörä]

Koska minä viihdyn paljon paremmin ihmisten kanssa, joilla sellainen on.

Ja koska olisin henkisesti hirveän paljon köyhempi ihminen jos en olisi opiskellut (materiaalisesti varmaan rikkaampi, olisin ehtint tehdä enemmän töitä).

Mitä jos vieraannun lapsista jos eivät opiskele?

Esikoinen on hyvä koulussa, mutta laiska kuin mikä. Kuuntelee koulussa ja tekee hommia koulussa, kotona tekee just ne pakolliset tehtävät, missä pitää kirjoittaa jotain. Mitään lukuläksyjä ei lue, eikä kertaa kokeisiin. Ihan hienosti koulu on mennyt, mutta se on kuulemmat tylsää eikä aio opiskella enemmän kuin on pakko.

Voiko sen pakottaa tekemän kuten minä haluan, tässä asiassa? Tuleeko sellaisesta mitään? Ei kai

 

[Micosa]

Vieraannut lapsistasi, jos eivät opiskele yliopistotutkintoa? Just.

 

["vieras"]

Pakottaa tuskin voit täysikäistä ihmistä, mutta voit kannustaa opiskelemaan ja kertoa mitä kaikkea hyvää se antaa elämälle.

 

["vieras"]

Koska minä viihdyn paljon paremmin ihmisten kanssa, joilla sellainen on.

Ja koska olisin henkisesti hirveän paljon köyhempi ihminen jos en olisi opiskellut (materiaalisesti varmaan rikkaampi, olisin ehtint tehdä enemmän töitä).

Mitä jos vieraannun lapsista jos eivät opiskele?

Esikoinen on hyvä koulussa, mutta laiska kuin mikä. Kuuntelee koulussa ja tekee hommia koulussa, kotona tekee just ne pakolliset tehtävät, missä pitää kirjoittaa jotain. Mitään lukuläksyjä ei lue, eikä kertaa kokeisiin. Ihan hienosti koulu on mennyt, mutta se on kuulemmat tylsää eikä aio opiskella enemmän kuin on pakko.

Voiko sen pakottaa tekemän kuten minä haluan, tässä asiassa? Tuleeko sellaisesta mitään? Ei kai

kun olet nähnyt elämää ja omistaudut oppimiselle. ja osaat käyttää yliopiston tietoutta normaalissa elämässä. Ole nörtti joka ei osaa tai juntti joka osaa asian. Einstein ei käynyt yliopistoja mutta kohmelo vei sen oikeelle polulle. Sanotaan näin.

 

[tasamaan tallaaja]

Kyllä ne ennemmin tai myöhemmin alkaa toteuttamaan niitä omia unelmiaan vaikka nuorena aikuisena toteuttaisivatkin niitä vanhempien toiveita.... Omassa elinympäristössäni olen nähnyt, että nelikymppisenä aloitetaan toteuttamaan viimeistään niitä omia unelmia ammatinvalnniassakin.

Omien lasten kohdalla olen ajatellut, että saattavat päästä helpommalla, kun lähtevät heti omia polkujaan kulkemaan. Voi olla, että kääntävät suuntaansa monta kertaa, mutta ainakin toteuttavat omia unelmiaan. Koskaan ei voi tietää, meilläkin meni tytär yllättäin yliopistoon amispohjalta.

 

[korkeakoulutettu]

Jos vieraannut lapsistasi sen takia mitä he ovat, et voi tehdä muuta kuin katsoa peiliin.

Ehkä juuri ehdoton asenteesi koulutusta kohtaan saa lapsesi lopulta välttämään korkeakouluja? Anna heille tilaa hengittää, niin he valitsevat oikein. Ehkä lapsesi on niin lahjakas, että ahdasmielinen peruskoulujärjestelmä ei jaksa kiinnostaa?

Vaikka koulutus on suuri osa identiteettiämme, ei se kuitenkaan ratkaise kaikkea. Kusipäitä tulee kaikilta koulutuksen asteilta.

 

["vieras"]

Anteeksi nyt mutta jos lapsiasi ei yliopistoon meno kiinnosta niin he vain ei ole sellaisia ihmisiä. Haluat lastesi olevan tietynlaisia = yliopiston käyneitä, muuten et arvosta heidän seuraansa. Arvosta lapsiasi sellaisina kuin he ovat

 

["vieras"]

Sillä, että painostat lapsesi hankkimaan valkolakin vastoin heidän omaa tahtoaan, vieraannutat heidät itsestäsi paljon tehokkaammin kuin etteivät hankkisi sitä.

 

["vieras"]

Anna lastesi elä omaa elämäänsä. Arvosta heitä omana itsenään eikä sen mukaan, mitä he tekevät ja suorittavat.

 

["rrr"]

Tiedät varmaan itsekin että pakottaa ei voi, kun ovat kerran täysi-ikäisiä silloin.
Lukioonkin pakottaminen on mielestäni vähän niin ja näin, etenkin jos teinillä on itsellään selkeä idea alasta, jota haluaisi amiksessa opiskella.

Ahdistaisi, jos omat vanhemmat pelkäisivät VIERAANTUVANSA minusta jos/kun suoritan eri tason tutkinnon kuin he ovat suorittaneet... huh huh.

 

["vieras"]

Ja koska olisin henkisesti hirveän paljon köyhempi ihminen jos en olisi opiskellut.

Oletko tästä aivan varma? Ajatuksistasi tulee kyllä aivan päinvastainen kuva.

 

["vieras"]

Mä taas haluaisin, että mun lapset eivät koskaan joudu koulukiusatuiksi, eivätkä kiusaa, olevat onnellisia ja pärjäävät kaikin puolin hyvin elämässä. Mitä opiskelevat /tekevät työkseen yms, niin se on aivan heidän oma asiansa.

 

[----]

voit olla kirjaviisas mutta älykäs et ole.

 

[Lilii lisänimetön]

Kylläpä nyt lyttäätte ap:ta. Ehkä hän turhan vahvasti ilmaisi halunsa, mutta jos minä saisin lasteni koulutukseen liittyen toivoa jotakin, niin minäkin toivoisin lapsilleni korkeaa koulutusta - en kuitenkaan lapsiani polkien. Mutta toivon kuitenkin mielessäni, että he pääsisivät pitkälle, omalla innollaan.

Eikö ole ihan luontevaa toivoa, että lapset sijoittuisivat aikuisinakin siihen maailmaan, mikä itselle on läheisin. Enkä tällä tosiaan tarkoita, että lapset eivät olisi läheisiä jollain muulla alalla ollessaan.

Moni toivoo lapsestaan lääkäriä tai lentäjää (eikä se tarkoita ettei muuta hyväksyisi). Miksi sitten tuomitaan, jos sanoo asian ympäripyöreämmin, että toivoo vain yliopistotutkintoa.

Minä toivon lapsilleni rauhan Nobelia, mutta en aio sitä vaatia.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

Haluaisin että lapset opiskelevat yliopistotutkinnon Koska minä viihdyn paljon paremmin ihmisten kanssa, joilla sellainen on.

Mitä sä sitten tällä palstalla teet?

Ei täällä kaikilla sitä akateemista uraa ole, vaikka allekirjoittaneelta sellainen löytyykin.

 

["mona"]

Kyllä mäkin toivon että mun lapset opiskelee korkeakoulutasoiset paperit. Mutta jos ei oo lukupäätä, en tosiaan vois pakottaa yliopistoon jos se ei tunnu yhtään omalta. Ammattikorkeassa opiskelu on erilaista (ryhmätytö/työharjoittelu suuressa roolissa) ja vaikka ei mikään lukutyyppi oiskaan, niin voi pärjätä hyvin. Jos vanhemmat on yliopiston käyneitä, niin kyllä lapsetkin usein valitsevat sen saman polun..

 

[Ultramariini]

Kylläpä nyt lyttäätte ap:ta. Ehkä hän turhan vahvasti ilmaisi halunsa, mutta jos minä saisin lasteni koulutukseen liittyen toivoa jotakin, niin minäkin toivoisin lapsilleni korkeaa koulutusta - en kuitenkaan lapsiani polkien. Mutta toivon kuitenkin mielessäni, että he pääsisivät pitkälle, omalla innollaan.

Eikö ole ihan luontevaa toivoa, että lapset sijoittuisivat aikuisinakin siihen maailmaan, mikä itselle on läheisin. Enkä tällä tosiaan tarkoita, että lapset eivät olisi läheisiä jollain muulla alalla ollessaan.

Moni toivoo lapsestaan lääkäriä tai lentäjää (eikä se tarkoita ettei muuta hyväksyisi). Miksi sitten tuomitaan, jos sanoo asian ympäripyöreämmin, että toivoo vain yliopistotutkintoa.

Minä toivon lapsilleni rauhan Nobelia, mutta en aio sitä vaatia.

Minun keskimmäinen lapseni suuri toive on olla kaunis ja kuuluisa ja vetää televisossa omaa talkshowta. Sitäkään en halua häneltä vaatia... enkä kyllä oikein kannustakaan..

Miksei lapsilleen saisi toivoa hyvää/ korkeaa koulutusta? Kyllä minäkin sellaisen lapsilleni soisin, mutta ei se mikään itseisarvo ole. Ennenkaikkea toivoisin heidän löytävän sen oman juttunsa.. ja sitä, että vaikka minä en sitä kenties helposti ymmärtäisi, osaisin olla asetumatta heidän tielleen. Vaikka jos tytär televisioon päätyy, minua ei sinne haastateltvakseen saa...

 

["a p"]

[QUOTE="mona";25143069]Kyllä mäkin toivon että mun lapset opiskelee korkeakoulutasoiset paperit. Mutta jos ei oo lukupäätä, en tosiaan vois pakottaa yliopistoon jos se ei tunnu yhtään omalta. Ammattikorkeassa opiskelu on erilaista (ryhmätytö/työharjoittelu suuressa roolissa) ja vaikka ei mikään lukutyyppi oiskaan, niin voi pärjätä hyvin. Jos vanhemmat on yliopiston käyneitä, niin kyllä lapsetkin usein valitsevat sen saman polun..[/QUOTE]

Niin. Jos kuitenkin on lukupäätä ja opettajakin lasta älykkääksi sanonut ja lapsi on varma, että ei kiinnosta. Lapsi on loogisempi kuin minä tai isänsä.

 

[kookosta]

Mä toivoisin että lapseni opiskelisivat sellaisen ammatin itselleen mistä tykkäävät ja millä saisivat töitä.

 

[Data]

Minulle riittää että lapsi kokee alan omakseen ja nauttii siitä. Vaati se sitten kouluttautumista tai ei.

 

["huh"]

Mä toivoisin että lapseni opiskelisivat sellaisen ammatin itselleen mistä tykkäävät ja millä saisivat töitä.

Se on kadehdittavaa kun joku pystyy sanomaan että on opiskellut juuri SEN OIKEAN ammatin itselleen. Se on hienoa ja siitä pitäisikin olla ylpeä. Ei ole kovinkaan harvinaista että opiskellaan yliopistossa vain koska halutaan opiskella yliopistossa, siinä kaikki, ei työtä, ei välttämättä edes kunnon palkkaa, mutta hei ollaan akateemisia kun äiti halusi...jes. Todella kadehdittavaa olla akateeminen. Millä sitä voi ylpeillä? Että on käynyt jonkun koulun jonka kuka vain haluava voi käydä. Eipä paljoa hattua tule nostettua oli käynyt 3vuotta ammattikoulua 4 vuotta ammattikorkeaa tai 5-6vuotta yliopistoa, sama se.

 

[Ksantippa S.]

Niin, mitä vanhemmilla on oikeus toivoa?

Että lapsesta tulee rehellinen ja tasapainoinen ihminen? Että lapsi opettelee soittamaan jotakin soitinta? Että lapsi suorittaa korkeakoulututkinnon?

Minä ainakin toivon kaikkia noita mainitsemiani asioita, mainitsemassani tärkeysjärjestyksessä.

 

[häh]

Haluaisin tietää syyn, miksi joku toivoo nimenomaan, että lapsi opsikelee korkeakoulututkinnon? Mitä se kertoo? Amk ja yliopiston käyneet ovat menestyksekkäämpiä vai? Vai ovatko sittenkään.
Mä toivon, että opiskelee tai pääsee muuta kautta töihin, jossa voi edetä haluamallaan tavalla ja saa hyvää palkkaa jotta voi sitten nauttia myös materiasta ja vaikka matkustelusta jos siitä pitää.
Työtön maisteri ei kauheasti nostata hattuja.
Menestyksekkäät ihmiset sensijaan kyllä, oli käynyt sitten am, amk, yliopisti tai muuta kautta.

 

[Data]

Niin, mitä vanhemmilla on oikeus toivoa?

Että lapsesta tulee rehellinen ja tasapainoinen ihminen? Että lapsi opettelee soittamaan jotakin soitinta? Että lapsi suorittaa korkeakoulututkinnon?

Minä ainakin toivon kaikkia noita mainitsemiani asioita, mainitsemassani tärkeysjärjestyksessä.

Toivoa aina voi, eri asia on pakottaa tahtonsa alle. Ymmärrän silti jos joku vanhempi pakottaa lapsensa käymään itselleen edes jonkin ammatin, se kuuluu kasvatukseen. Osa saattaa toivoa lapsestaan jatkajaa yritykselleen ja jopa suostutella lasta siihen ja sekin on hyväksyttävää, kunhan ei pakoteta.

 

["a p"]

[QUOTE="huh";25143295]Se on kadehdittavaa kun joku pystyy sanomaan että on opiskellut juuri SEN OIKEAN ammatin itselleen. Se on hienoa ja siitä pitäisikin olla ylpeä. Ei ole kovinkaan harvinaista että opiskellaan yliopistossa vain koska halutaan opiskella yliopistossa, siinä kaikki, ei työtä, ei välttämättä edes kunnon palkkaa, mutta hei ollaan akateemisia kun äiti halusi...jes. Todella kadehdittavaa olla akateeminen. Millä sitä voi ylpeillä? Että on käynyt jonkun koulun jonka kuka vain haluava voi käydä. Eipä paljoa hattua tule nostettua oli käynyt 3vuotta ammattikoulua 4 vuotta ammattikorkeaa tai 5-6vuotta yliopistoa, sama se.[/QUOTE]

Ei kai nyt ylpeilystä ollut kyse. Eikä palkasta, tai työstä. Raha ei merkitse mitäään. Työtä tehdään jotta voi juuri ja juuri pakolliset tarpeet täyttää.

Vaan siitä on kyse, että olisi köyhä elämä henkisesti, jos en tajuaisi useimpia/kaikkia elokuvia, mitä ne henkilöt puhuvat alkuperäiskielellä. Jos ei tietäisi mihin niissä viitataan.

Jos ei tietäisi useimpia kirjallisuuden klassikkoteoksia.

Jos ei ymmärtäisi kunnolla lukemaansa, tai kuulemaansa, vaan uskoisi kaiken kritiikittömästi.
Ei yliopistossa opiskelu ole harvinaista, ei vaadi älyä, vain istumalihaksia, mutta se on minulle suuri arvo. Voisin olla tehnyt senkin ajan jotain materialistista, hankkinut rahaa jolla ostaa paskaa. Mitä jos lapseni aikuisututtuaan haluavat elää niin?