E
ei toinna
Vieras
Ai Anatplia viime kesänä viimeksi kaikkea miettinyt? Ei kait vain uusi vauva ole keino paikata suhdetta? Ei tuu onnistumaan.
V
"vieras"
Vieras
Jos miehes tyrmää ehdottomasti ulkopuolisen keskusteluavun, niin ehdota vielä, että juttelisitta asiat kahdestaan. Jos ei siihenkään suostu, niin sitten eroaisin.
Kerro tämä myös miehellesi, että ero tulee jos ei suostu keskustelemaan.
Hyvä jaella neuvoja, kun itse on kutakuinkin samassa tilanteessa
Kerro tämä myös miehellesi, että ero tulee jos ei suostu keskustelemaan.
Hyvä jaella neuvoja, kun itse on kutakuinkin samassa tilanteessa
S
samoja mietin
Vieras
ja taisin tähän ketjuunkin vastata aiemmin. Toivotan tsemppiä...päätökset ei ole helppoja varmaan kummallekaan meistä.
Y
yksi elämä
Vieras
Itse kun erosin 17-vuoden liitosta, olen ollut yksin lasten kanssa jo 20 vuotta. Toki jotain virityksiä ollut, mutta ketään en ole ottanut asumaan ja siihen suhteet loppuneetkin. En vain ole halunnut isäpuolia lapsilleni.
Enää yksin tehty kuopus jäljellä ja muutaman vuoden kotona kanssani, muut jo maailmalla. Eihän sitä tiedä mitä elämä vielä tuo tai on tuomatta. Hyvä isä oli miehenikin, ei juonut eikä räyhännyt, mutta mitään meillä ei enää ollut, ahdisti.
Olen ollut tyytyväinen ratkaaisuihini.
Enää yksin tehty kuopus jäljellä ja muutaman vuoden kotona kanssani, muut jo maailmalla. Eihän sitä tiedä mitä elämä vielä tuo tai on tuomatta. Hyvä isä oli miehenikin, ei juonut eikä räyhännyt, mutta mitään meillä ei enää ollut, ahdisti.
Olen ollut tyytyväinen ratkaaisuihini.
S
sama juttu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja yksi elämä;24858261:
No itse eroa miettineenä tuo yksinoleminen vaikka 20v tuntuu aika kauhealta ajatukselta. Vaikka olisi kuin onnellinen yksin niin ihminen kaipaa toista ja läheisyyttä sen puutehan yleensä eroon ajaa.
H
heipsss
Vieras
V
"Vieras"
Vieras
Toivottavasti olet jo päättänyt erota. Lapsesi ansaitsevat paremman elämän kuin tuollaisen isän ja äidin-, parisuhteen mallin.
S
samoja mietin
Vieras
H
heipssss
Vieras
En tiedä kysytkö tätä Siljalta vai kenties minulta. Tuleekohan "silja" edes vielä lukemaan näitä kun mä huomasin vasta yöllä tän ketjun.
Mutta jos sinä haluat keskustella yv, niin mustutko niin otan suhun yhteyttä. Olisi selventävää jakaa ajatuksia samassa tilanteessa olevan kanssa - eikai sillä väliä missä asuu. Mä en viittis antaa mun mustaa nikkiä tähän tai sit mun pitää luoda tätä vasten toinen...
H
heipssss
Vieras
Laitan, mutta varmaan kerkeen vasta myöhään illalla tai jopa yöhön menee. Mutaa laitan kyllä.
S
"Silja"
Vieras
Hei!
En ole vielä "mustunut", mutta askartelenpa asian kanssa. Olis tosiaan mukava vaihtaa ajatuksia sellasen kanssa, joka on samassa tilanteessa.
No, tilanne on nyt tämä: kaksi viikkoa on kulunut ja mies senkun mököttää. Ei olla puhuttu muta kun pakolliset lasten asiat. Tänään sitten otin puheeksi asian (en taaskaan osannut olla aloittamatta keskustelua, mutta tiedän että mieheni ei sitä tee kuitenkaan...). Kysyin, onko hänellä uusi emäntä jo katsottuna? Naureskeli kummissaan ja kielsi asian. Kysyin taas kerran pariterapiaan lähtemistä. Mies vastas, että "eiköhän tämä ole jo katsottu tämä homma". Minä siitä kimpaannuin, että" päinvaston! Katsottu ei ole edes alkuunsa, kun sinä et puhu! Miten voi asioita edes yrttää selvittää, jos toinen ei puhu? Eikö me olla edes lapsille sen verran velkaa, että yrittäisimme kaikkemme?" Mes e sanonut mitään, meni nukkumaan.
Että näin. Varaan silti ajan ja ilmoitan sen miehelle. Jos e tule, menen yksin. Joka tapauksessa tarvitsen nyt keskustelukaveria näihin asioihin. Haluan erota niin, että tiedän itse yrittäneeni kaikkeni.
En ole vielä "mustunut", mutta askartelenpa asian kanssa. Olis tosiaan mukava vaihtaa ajatuksia sellasen kanssa, joka on samassa tilanteessa.
No, tilanne on nyt tämä: kaksi viikkoa on kulunut ja mies senkun mököttää. Ei olla puhuttu muta kun pakolliset lasten asiat. Tänään sitten otin puheeksi asian (en taaskaan osannut olla aloittamatta keskustelua, mutta tiedän että mieheni ei sitä tee kuitenkaan...). Kysyin, onko hänellä uusi emäntä jo katsottuna? Naureskeli kummissaan ja kielsi asian. Kysyin taas kerran pariterapiaan lähtemistä. Mies vastas, että "eiköhän tämä ole jo katsottu tämä homma". Minä siitä kimpaannuin, että" päinvaston! Katsottu ei ole edes alkuunsa, kun sinä et puhu! Miten voi asioita edes yrttää selvittää, jos toinen ei puhu? Eikö me olla edes lapsille sen verran velkaa, että yrittäisimme kaikkemme?" Mes e sanonut mitään, meni nukkumaan.
Että näin. Varaan silti ajan ja ilmoitan sen miehelle. Jos e tule, menen yksin. Joka tapauksessa tarvitsen nyt keskustelukaveria näihin asioihin. Haluan erota niin, että tiedän itse yrittäneeni kaikkeni.
Eroa jos suhde ei toimi. Lapset kyllä näkevät jos kaikki ei ole kunnosta, lapsesi eivät ole tyhmiä. He kärsivät enemmän jos jatkat huonossa suhteessa. Jos hoidatte eron asiallisesti ja lapset tapaavat molempia vanhempiaan lapsilla ei tule olemaan asian kanssa ongelmaa. He käsittelevät surunsa ja sen jälkeen heille muodostuu ns. 2 perhettä sinun, ja miehesi sekä teidän uudet jos sellaista tulee. Niin se menee, usko pois. Jos aiot seurustella vain lastesi takia teet ison virheen. Siitä kärsivät kaikki. Jos eroat kun sitä haluat niin kaikki voittavat ja voitte jatkaa elämäänne. terv. 17v ja jo asiasta jotain tietävä.
S
"Silja"
Vieras
Varasin keskusteluajan. On kuukauden päästä. Ilmoitin miehelle ajan varanneeni ja että toivon hänen sinne tulevan. Jos ei tule, menen yksin. Kattoo sitten mihin suuntaan jatketaan.
S
"Silja"
Vieras
Ero edessä. Varattu keskusteluaika oli ja meni, mies ei lähtenyt keskustelemaan vaan sanoi haluavansa erota. Tilanne on sikäli outo, että minä otin vihkisormuksen pois ja aloin suunnitella mielessäni omaa elämää. Näen ehkäpä valonpilkahduksiakin jo, vaikka tuosta miehen ilmoituksesta on alle viikko. Mies taas pitää sormusta sormessaan ja on kohtalaisen synkeä ja ahdistunut (vaikka minäkään mikään pirteä ole, ahdistaahan tämä toki). Kysyin taas uudestaan, että eikö kaiksesta huolimatta lähtisi käymään keskustelemassa, että saisi purettua ajatuksiaan edes nyt eropäätöksen jälkeen. Vastaus oli, että "ei tällä haavaa".
Miehellä on jo asunto katsottuna tästä läheltä, lapset ovat vuoroviikoin kummankin luona. Käytännön asiat näyttäisivät järjestyvän sopuisasti. Kummallakaan ei ole tarvetta riitelyyn. Nyt tässä vaan mietitään, milloin (ja miten) kertoa lapsille. Joulukin tulossa ja kaikkea...mutta olen sitä mieltä, että kerromme heti kun vaan on keskenämme ehditty asioista tarpeeksi sopia. Jotta lapsilla aikaa varautua muutokseen ennenkuin se todella koittaa.
Miehellä on jo asunto katsottuna tästä läheltä, lapset ovat vuoroviikoin kummankin luona. Käytännön asiat näyttäisivät järjestyvän sopuisasti. Kummallakaan ei ole tarvetta riitelyyn. Nyt tässä vaan mietitään, milloin (ja miten) kertoa lapsille. Joulukin tulossa ja kaikkea...mutta olen sitä mieltä, että kerromme heti kun vaan on keskenämme ehditty asioista tarpeeksi sopia. Jotta lapsilla aikaa varautua muutokseen ennenkuin se todella koittaa.