Tömpsis ja SalainenToive Onpa jotenki lohduttavaa tietää että on sitä synnärimatkaa muillakin vaikka toki toivois että kaikilla ois synnäri tosiaan 2min matkan päässä niinkuin meillä, melkein vois kävellä 
Kai sitä on niin tottunut että se on noin lähellä että tuo 45min synnärimatka tuntuu kamalalta.
Tömpsis Imetyksestä vielä, tosiaan se on (niin siis OISI OLLUT) niin helppo tapa ruokkia vauva. Ei maidon lämmittelyjä ja kiroamisia kun tulee liika lämmintä ja toinen kirkuu vieressä, tissi vaan suuhun, oli yö tai päivä. Me asuttiin vielä sellasessa talossa missä keittiö alakerrassa, makkarit ylkäkerrassa, hieman ketutti nousta monta kertaa yössä ja lähtee alakertaan sitä maitorumbaa hoitaa. Toinen jäi aina rauhotteleen huutavaa vauvaa kun toinen lämmitti maitoa. Ja kun lähti jossain käymään niin se mikron ettiminen tai sit ajoitus niin että vauva on just ruokittu ja vähän kauemmin kylläinen.
Ei kai se imetys nyt niin se pointti, kyllä mä uskon että vauvan ja äidin välinen kontakti ja läheinen suhde muutenkin muodostuu turvallisesti kiintyneeksi mutta se mamin maito kun tutkitusti on terveellisintä ja ihanteellisinta vauvalle. Mun mielestä pumppaaminen oli tosi vaivalloista, jopa sähköpumpulla joten todella toivon että imetys nyt onnistuisi.
Ja rintakumeja en hävennyt, mutta ne oli pirun keksintö mun kohdalle, ei pysyneet paikoillaan, kauhea asettelu eikä poika usein huolinut niidenkään avulla.
Ruutinen Mä olin kyllä niin henkeen ja vereen tupakoitsija esikoisen raskautta ennen ja tositosi hankalaa oli lopettaminen! Alkuraskaudessa onnistuin vähentää 3-4 röökiin päivä. rv 9 kävin ultrassa vauvan viikot tarkistamassa ja se ultralääkäri vinkkas mulle sellasen dokumenttipätkän missä oltiin kuvattu alkiota/sikiötä äidin tupakoinnin aikana. Se oli ihan kamalaa katsottavaa, vauva kiemurteli ja "kouristeli" tuskaisen oloisena kun nikotiinimyrkyt saavutti sen ja koko tupakoinnin ajan ja hetken sen jälkeen kesti se reaktio. Jep, sen jälkeen en voinut enää polttaa miettimättä miten vauva samaan reagoi Kaiken lisäksi raskauspahoinvointi äityi niin pahaksi ettei muutenkaan enää tehnyt tupakkaa kovin mieli niin sitten se jäi ja on jäänyt lopullisesti, onneksi! Mun pari ystävää jotka on muutaman kuukauden päästä synnytyksestä ratkennut uudelleen polttaa oli tosi kannustavia ku sanoivat että kyllä säkin vielä voit ratketa kun hehkutin miten ei tupakkaa tee mieli, mutta eipä vaan ole tehnyt mieli. Joskus kun juo viinilasillisen tai sidukan niin tulee olo että nyt maistus rööki mut ikinä en ole kuiteskaan polttanut vaikka on tarjottu
En tiiä mikä pointti mun sepustuksessa oli, kai se että tiedän miten vaikeeta se totaalilopetus voi olla ja mulla pelkkä tahdonvoima ei ois varmaan aluksi riittänyt :headwall:
maidon luovutus Siis maksetaanko siitä jossain? Mä olen käsittänyt että keskosyksiköillä on kova tarve äidinmaidolle ja ottavat sitä mielellään vastaan ja mun tuttu sitä sinne säännöllisesti vei mutta ei sille maksettu? Olen luullut että se toimii jotenkin vapaaehtoispohjalta mutta enpä tiedä niistä kuvioista sen enempää kun en itse ole luovuttanut.
Mukavaa viikonjatkoa! :heart:
Jasmin ja siiri rv 17+3
Kai sitä on niin tottunut että se on noin lähellä että tuo 45min synnärimatka tuntuu kamalalta.Tömpsis Imetyksestä vielä, tosiaan se on (niin siis OISI OLLUT) niin helppo tapa ruokkia vauva. Ei maidon lämmittelyjä ja kiroamisia kun tulee liika lämmintä ja toinen kirkuu vieressä, tissi vaan suuhun, oli yö tai päivä. Me asuttiin vielä sellasessa talossa missä keittiö alakerrassa, makkarit ylkäkerrassa, hieman ketutti nousta monta kertaa yössä ja lähtee alakertaan sitä maitorumbaa hoitaa. Toinen jäi aina rauhotteleen huutavaa vauvaa kun toinen lämmitti maitoa. Ja kun lähti jossain käymään niin se mikron ettiminen tai sit ajoitus niin että vauva on just ruokittu ja vähän kauemmin kylläinen.
Ei kai se imetys nyt niin se pointti, kyllä mä uskon että vauvan ja äidin välinen kontakti ja läheinen suhde muutenkin muodostuu turvallisesti kiintyneeksi mutta se mamin maito kun tutkitusti on terveellisintä ja ihanteellisinta vauvalle.
Mun mielestä pumppaaminen oli tosi vaivalloista, jopa sähköpumpulla joten todella toivon että imetys nyt onnistuisi.Ja rintakumeja en hävennyt, mutta ne oli pirun keksintö mun kohdalle, ei pysyneet paikoillaan, kauhea asettelu eikä poika usein huolinut niidenkään avulla.
Ruutinen Mä olin kyllä niin henkeen ja vereen tupakoitsija esikoisen raskautta ennen ja tositosi hankalaa oli lopettaminen! Alkuraskaudessa onnistuin vähentää 3-4 röökiin päivä. rv 9 kävin ultrassa vauvan viikot tarkistamassa ja se ultralääkäri vinkkas mulle sellasen dokumenttipätkän missä oltiin kuvattu alkiota/sikiötä äidin tupakoinnin aikana. Se oli ihan kamalaa katsottavaa, vauva kiemurteli ja "kouristeli" tuskaisen oloisena kun nikotiinimyrkyt saavutti sen ja koko tupakoinnin ajan ja hetken sen jälkeen kesti se reaktio. Jep, sen jälkeen en voinut enää polttaa miettimättä miten vauva samaan reagoi
Kaiken lisäksi raskauspahoinvointi äityi niin pahaksi ettei muutenkaan enää tehnyt tupakkaa kovin mieli niin sitten se jäi ja on jäänyt lopullisesti, onneksi! Mun pari ystävää jotka on muutaman kuukauden päästä synnytyksestä ratkennut uudelleen polttaa oli tosi kannustavia ku sanoivat että kyllä säkin vielä voit ratketa kun hehkutin miten ei tupakkaa tee mieli, mutta eipä vaan ole tehnyt mieli. Joskus kun juo viinilasillisen tai sidukan niin tulee olo että nyt maistus rööki mut ikinä en ole kuiteskaan polttanut vaikka on tarjottu En tiiä mikä pointti mun sepustuksessa oli, kai se että tiedän miten vaikeeta se totaalilopetus voi olla ja mulla pelkkä tahdonvoima ei ois varmaan aluksi riittänyt :headwall:
maidon luovutus Siis maksetaanko siitä jossain? Mä olen käsittänyt että keskosyksiköillä on kova tarve äidinmaidolle ja ottavat sitä mielellään vastaan ja mun tuttu sitä sinne säännöllisesti vei mutta ei sille maksettu? Olen luullut että se toimii jotenkin vapaaehtoispohjalta mutta enpä tiedä niistä kuvioista sen enempää kun en itse ole luovuttanut.
Mukavaa viikonjatkoa! :heart:
Jasmin ja siiri rv 17+3
