Haaveissa vauva noin 2011-12!!*Otsikkoa muokattu*

Moikkuli kaikille En olekaan hetkeen kirjoitellut vaikkakin lueskellut olen. Nyt oli sitten pakko taas vähän avautua: mulla on IHAN järjetön vauvakuume. Siis ihan mieletön. Tuntuu etten nyt osaa ajatellakaan mitään muuta. Tänään kun päivällä nukuin muutaman tunnin ennen yövuoroa niin kerkesin siinäkin jo nähdä vauvaunia.

Taas alkoi kaikenmaailman oireilu: rinnat on kipeet (pyöräily on tuskallista kun tissit heiluu), syön jatkuvasti, kaikki hajut tuntuu voimakkailta, naama kukkii ja alamahassakin on kaikenmoisia tuntemuksia. Kierukan sivuvaikutuksia ne vaan on mutta silti jollain kierotuneella tavalla toivoisi että se olisi pettänyt. Elikkäs tiivistetysti: hullu muija täällä. :| Veikkaan että koulun alkukaan ei tähän auta kun alkaa sellaset jaksot ja harjottelut mitkä mua ei varsinaisesti kiinnosta. Mielenterveys ei vaan ole mun juttu kun en sitä ymmärrä. Menis vaan syksy äkkiä ohi niin pääsis tosissaan sitä opparia tekemään ja valmistuiskin joskus.

white gold Olen miettinyt samaa. Joskus kun olen kinunnut miehen kans tota vauva-asiaa enemmänkin leikilläni ja sitten kun ukko on siihen hermostunut ja sanonut että tehdään se vauva sitten nyt heti, niin täytyy myöntää että on vetänyt hiljaiseksi. Ja varmasti kun yrityksen aloittaa niin tulee mieleen kaikenlaisia pohdintoja monestakin asiasta ja sitten kun sen positiivisen raskaustestin tekee niin siinäkin vaiheessa voi olla että alkaa hirvittää. Uskoisin että se kuuluu asiaan.

Nyt kun olen noita yrityskeskusteluita lukenut niin jotenkin ne mitä olen lukenut ei innosta mua yhtään. Tuntuu että se on niin suorituskeskeistä ovulaation metsästystä ja kaikki tuntuu olevan niin teknistä. Tuo suoraan sanoen ainakin tällä hetkellä kauhistuttaa minua. Ihmiset tuntuu muutenkin olevan kauhean kärsimättömiä. Kaikki pitäisi saada heti ja nyt. Alkuraskauden ketjut on vaan pullollaan sitä keskenmenopelkoa. Mä olen jotenkin luottanut siihen että kyllä luonto hoitaa. Mietin sitäkin että sitten kun joskus olen raskaana niin uskallanko edes tulla tänne lietsoontumaan kaikenmaailman jutuista. :snotty: Joo mutta semmosta tällä kertaa. Toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenäänsä.

 

Kommentseja muutamaan juttuun.

Peloista: Kyllä mulla ainakin pelottaa tietynlainen vapauden menetys. Kun läheltä seuraa siskojen ja ystävien elämää lapsen tai lapsien kanssa, sitä huomaa kuinka vapaa itse on vielä tekemään melkeen just sitä mikä itteä huvittaa. Ei tartte valvoa öitä tai herätä aamulla puoli kuudelta kun vauva herää jne. Tietynlainen rimakauhu siis on olemassa, ja vieläkun mulla on semmonen kutina ettei mies välttämättä niin kauhean paljon vauvan hoitoon osallistuisi (never say never), mun elämä muuttuis aikalailla radikaalisti Eipä sillä, että nyt riekkuisin jossain opiskelijabileissä kun ei sellaiset edes kiinnosta, mutta sillä tavalla muuttuis että pitäs Oikeasti ottaa vastuu toisesta ihmisestä eikä suunnitella menojaan ja elämäänsä vain aikuisten näkökulmasta. Tämmösiä tuli mieleen, ja silti haluan lasta ihan mielettömästi.... =)

Yrityskeskustelut: Ei hitto, minä en tajua yhtään mitään niistä hemmetin tikutteluista jne Jotenkin tuntuu just kauhean suorituskeskeiseltä nuo vauvantekopuuhat, kellon kans juostaan ja äijä revitään töistä kotiin laittamaan nuppusia alulle.. Mutta mistä sitä tietää, jos itekki joskus liittyy tuohon nyt hullulta kuulostavaan joukkoon.

 

Joo elämä kyllä muuttuu, vapautta mennä ja tulla ei sillä lailla enää ole, mutta elämä on ainakin mun mielestä paljon mielekkämpää ja merkityksellisempää, kun on lapsi. Se, että tietää olevansa sille vauvalle elintärkeä ja korvaamaton, on aika mieletön tunne. Plussat voittaa miinukset mennen tullen.

Mäkään en oikein tajua noita tikutteluja. Me vaan hässittiin kerran tai kaks päivässä ja meillä onneks toimi ihan silleen.

 

White gold, kyllä mullakin noita hepuleita iskee. Esimerkiksi eilen mietin, että sitten en varmaan enää voi samalla tavalla lähtee koirien kaa hiljaisuuteen lenkkeileen. Se on mulla vähän kuin semmonen oma rauha. Mutta seitten keksinkin, että nimenomaan voin, ku lähen koirien kanssa ja saa mies katsella lapsen perään välillä. Tulee heillekin sitä suhdetta. Eli monesti noita juttuja voi sitten kääntää toisinpäin, kuten vaikkapa jenkkivaimo teki..onhan se elämä huomattavasti terveellisempää, kun ei vaikka joka vkl enää voikaan laukata baarissa (jos sitä nyt ennenkään tuli tehtyä) Mutta sitten on sekin, että on hyvä "tekosyy" hakeutua ystävien ja muiden kanssa erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin .Ite en esmes juurikaan käy baarissa ja kyllä sen huomaa, etten ole opiskelijakavereiden keskuudessa kovin suosittu. JOs bilettäisin niinkuin kolme neläj vuotta sitten, niin olisin erittäinki suosittua seuraa Mutta ei enää kiinnosta. Ja ku ei ole lapsia ja muuta..niin tuota pidetään sellaisena kotihiirimäisenä tylsyytenä.

Peloista luulen ihan samalla tavalla kuin Helinäkin..eli eiköhän ne ole sitä valmistumista tulevaan. Ite mietin ihan samalla tavalla muitakin asioita, joskus epäilen miten saan opinnot järjestettyä (sillon ku sairastelin esmes) jne..sitä ajattelee joskus myös sitä pahinta =) Mutta luulen ,että noissakin tehdään jo etukäteen toimintamalleja..Lisäksi kun näin etukäteen voi kuumeilla, niin vio ymmärtää aika paljonkin juttuja..ite en ennen hyväksynyt vaikka siivouksessa keskeneräisyyttä tai sellaista, että tehdään nyt osa ja joskus toisena päivänä toinen jne. Nykyisin saatan vaikkapa jääkaappiakin siivota osissa, jos on muutakin hommaa. Eli ei se oikeesti ole niin vaarallista, mutta ennen lemmikkieläimiä se oli .Ja tuo on ainakin semmonen tärkee juttu, koska mulla äiti on tuon asian hyväksyny vasta vanhemmalla iällä..ja sano, että tuli suorastaan siivottua koko aika, kun oli vielä nuori ja vetree. Ja emmehän halua sitä siivoukseen käyttää pelklästään Ja tuo sama asennehan on muissakin ,joten luulen että tuollaisilla pienilä myönnytyksillä hyötyy paljon. Ja tässähän päästään jo etukäteen tuumailemaan noita, niin ehkä tulee hyväksyttyäkin etukäteen edes jotain.

Mua pelottaa se, että meen hulluksi nioden raskaustestien kanssa. Tähän keksin ratkaisuksi, että ostan hemmetin kalliita testejä :saint: Jos sitten sias ees yhen päivän venytettyä.

Lisäksi mitä Helinä puhui noista oviksen metsästyksistä..niin kyllähän sen ymmärtää silloin, jos on takana jo pidempi aika yritystä tai tietää jo valmiiksi vaikeuksista. Oon seurannu kans noita yritysketjuja ja tiedän, että sielä on porukkaa, jotka on yritellyt reippaasti ykli vuoden..ja pitempäänkin..Mutta aluksi ainakin itselleni mietin, että voisi helpottaa jos mun kiertopäiviä ei esimerkiksi lasketa yleisesti ollenkana. KUn eihän se ole mikänä painonvartijat tms ja raskautumiseen ei itse voi ihan samalla tavalla vaikuttaa kuin laihtumiseen Joten ehkä vana ilmottelen mikä on menossa silleen yleisesti ottaen, olettaen että tosiaan tulee käytyä täällä. Luulen, että mulla tulee käytyä. Tosiaan laihduttamisessa tuollainen paine on hyväksikin, mutta ei ehkä sitten raskautumisyrityksissä. Toisaalta sitten ryhmäytymisfiiliksissähän tuo on aivan erinomainen. Että aika ristiriitaista =)

Luulen myös, että saan noita hepuleita varmaan raskaanakin vielä. Mutta mulel on ominaista murehtia etukäteen kaikkia kauhuskenaarioita, vaikka selviydynkin hyvin. VArmaan se on vaan se mun tyyli valmistautua asioihin..että nyt, ku on taas vähemmän pilleriliuskoja syötävänä, niin on tullut mietittyä että pitäiskö siirtää ku entä jos tapahtuu sitä ja tätä. Oon jopa mietitnyt, että entä jos minä raskaudun nopeesti ja opinnot kesken..ja esimerkiksi mies jostain syystä joutuu työkyvyttömäksi :ashamed: No ok, meilä on onneksi tuohon vakuutus miehen puolelta kyllä. Mutta silti! Kaikkea tulee mietittyä.

Mua mietityttää vieäkin tossa EastEndersissä se, että miten yh voi joka pv istuskella pubissa täyställingissä? Tai ehkä se ottaa sen satsauksena, että ettis ukon jne..mutta tiiä siten. Tuntuu vaan niin hassulta joskus. En ihmettele, jos ihmisillä on mitä erilaisempia mielikuvia vanhemmuudesta ja muusta, jos telkkarista suolletaan mitä suolletaan..ja perheet jne suvut muutenki pienempiä nykyään, niin ei ehkä semmosta oikeata käsitystä olekaan..Ja eri asia o nvielä se, voiko siitä nyt olla oikeaa ja väärä käsitystä..

Täälläkin on vauvakuume ja kuvitelkaas..olin koko yön raskaana! Ja olin vielä erittäin pahoinvoiva. Että tällaisia unia tänne.

 

Joo elämä kyllä muuttuu, vapautta mennä ja tulla ei sillä lailla enää ole, mutta elämä on ainakin mun mielestä paljon mielekkämpää ja merkityksellisempää, kun on lapsi. Se, että tietää olevansa sille vauvalle elintärkeä ja korvaamaton, on aika mieletön tunne. Plussat voittaa miinukset mennen tullen.

Mäkään en oikein tajua noita tikutteluja. Me vaan hässittiin kerran tai kaks päivässä ja meillä onneks toimi ihan silleen.

Tästä tuli mieleen, kun meillä jopa mies tuossa joskus puhui yrittelystä. Niin se vaan tokas, että kerran päivässä ja silleen Selkeästi noilla miestenkin keskustelufoorumeilla asiasta puhutaan, mutta ihan eri näkökantimista toki. Ja mullehan kerran päivässä (ainaki ) passaa. Mua ei huoleta se, että ite kyllästyn esim seksiin..kun oon tämmönen himokas :saint: Mutta mies..siitä en tiiä, voihan olla että joskus kyllästyykin sitten. Että sinänsä toivon, ettei yritys kestäis miljoonaa vuotta..koska tuohonkin voi tulla sellainen pakonomainen tunne joskus.

 

No meillä ei kyllä tehty lasta edes joka päivä ja silti tulin ihan parissa kuukaudessa kummallakin kerralla raskaaksi Täytyy toivoa, että myös kolmannella kerralla, sitähän ei todellakaan voi tietää... Tuli mieleen noista siivoushommista, että tein aikoinaan siivousta jopa 4 vuotta osapäiväisenä ja tykkäsin hirmusti =) Jalat ja selkä tottu kyllä ja kunto nousi. Tykkäsin kun sai tehdä omalla tavalla ja omaan tahtiinsa. Mulla oli työt aina iltaisin, eli sain nukkua aamut ihanan pitkään... En pidä yhtään mahdottomana, että joskus vielä siivoaisin, vaikkakin se on ihan hirveän alipalkattua työtä. Toisaalta, mulle se raha ei ole niin kamalan tärkeää, kunhan toimeen tullaan
Mullakin on vauvakuume yhä korkealla, varsinkin jos näen/kuulen vastasyntyneen, niin voi älytön =) Tuntuu, että ei olisi väliä edes olisiko biologisesti oma, kunhan saisi pidellä ja haistella sitä ihanaa vauvan tuoksua.
No, onneks on noi koirat, jotka pitää kivan kiireisenä muksujen lisäksi, niin ei kokoajan tarvitse miettiä Huomenna pääsen 4 vuoden tauon jälkeen ratsastamaankin, vähänkö jännittää

 

kääkkis: Meillä nappaskin heti ekasta. Eikä me siis lapsenteon takia joka päivä heiluteltu peittoja, oli silloin aikanaan muutenkin melkosen vilkas seksielämä. Toista se on nykyään kun saa oikein ajan kanssa miettiä että koskas se olikaan viimeks... Ei vaan ehdi/jaksa/muista. Ja siis eihän oikeesti muulla oo väliä kuin että oikeena päivänä hässii, se on yhtä tyhjän kanssa (noin niin kuin lisääntymisen näkökannalta) painia niinä päivinä kun ei munasolu ole ottamassa siittiöitä vastaan.

 

Niin ymmärrän toki jos takana on vuoden mittainen yritys niin varmasti alkaa turhauttaa. Tuntuu vaan että jos ei muutamaan kuukauteen tärppää niin toiset on jo ihan säpäleinä. No jokainen tavallaan.

Mä menin tilaamaan vauva-lehden näytenumeron ja nyt on jo varmaan kymmenes kerta kun kyseistä lehteä mulle tarjotaan. Viimeksi siis juuri äsken tuli puhelu. Olis saanu hoitolaukunkin kaupan päälle.

Nyt on tullut hirveä sisustushimo. Loppuviikosta ollaan menossa Ikeaan shoppailemaan ja taas tuskaa kävellä lasten osaston ohi. :kieh:

 

Mullakin on uinumassa ollut ratsastusharrastus. Lopetin lukioikäisenä ja sitä ennen olikin takana yli 10 vuotta reippaasit. En tarkemmin muista. En oo sen jälkeen selkään noussut. Tekisi kyllä mieli, mutta tunnit ovat niin kalliita.

Täällä saatiin eilen viimeksi, minä pidän kirjaa vähintäänkin. JOskus naurattaa, että oonko ihan kuin siinä zen cafén biisissä. No en sentääs. Muistan vaan nämä asiat, koska olen kärttyisä jos täällä ei tapahdu mitään lakanoiden välissä (tai vastaavassa). 1vko ja ärisen siitä sun tästä! Jännää.

Minä taas vahingossa tilasin vauva-lehden! Ei ollut tarkoitus. Himpura! Olin alunperin siirtänyt itselleni yhden tilauksen, kun sitä oli useampi tilannut. Ja sitten vahingossa tilasin itselleni..tuota tilausta siis tuli vain muutama numero enää, mutta joo..noh, onpahan tässä sitten aikaa tutustua. Arvatkaapa hennonenko enää perua tilausta :heart: Saan jonkun kantopussin tai minkä liekin vielä! Että kaappiin vaan pölyttymään (tietääköhän tämä huonoa onnea..noh, en ole kyllä kovin taikauskoinen.)

Meilläkin pitäis sisustella. On vähän kesken makkari. Ei oo ollut ruutia. Ideat on jo, muttei jaksa kauppaan lähtee B) Harvinaista, ettei jaksa sisustuskauppaan mennä!!

 

Oltiinpas jo kolmannelle sivulle tipahdettu, kirjotteleekohan täällä kohta enää kukaan

 

Minä kyllä käyn luskelemassa, mutta kun ei ole tässä vauvarintamalla nyt toistaiseksi mitään uutta, niin ei ole tullut kirjoiteltua. Opinnäytetyötä puurretaan, suuntaavien tenttejä on tulossa, seitsemän viikon harjoittelu alkaa muutaman viikon päästä jne. niin tuntuu ettei päivässä tunnit riitä, huh! Varmaan tossa harjoittelun jälkeen käyn tuon kierukan poistattamassa eli menee marraskuulle. Sitten saa salamatkustaja hyökätä masuun, jos haluaa. :heart: Otan riskin pahoinvoinnin kanssa koulun viimeiselle puolelle vuodelle, mutta eiköhän siitä selvitä jotenkin.

 

Taitaa olla niin, että kun on pitkän aikavälin suunnittelua, niin kovin usein ei kaikilla juttua tule. Mulla sitä turhanjoutavaa läpinää on liikaakin :saint: Mutta tämä onkin se tapa purkaa koko vauvakuumetta, kun lapsia ei ole.

Tsemppiä mennikselle koulupuuhiin. Täälläkin alkais taas aherrus piakkoin..jospa se siitä taas sitten puoli vuotta menisi vauhdilla.

 

Kyllä minäkin käyn täällä lueskelemassa aika usein mutta kun oma vauvakuume on silleen puolittain jäässä kaikkien muiden innostusten takia niin ei oikeen tule kirjoiteltua. Työelämään palaaminen on aina niin jännää ja agilityharrastus on koukuttanut nyt aika pahasti. Oon siis vielä vuoden loppuun hoitovapaalla, mutta onneksi hoitoalalla riittää satunnaisia keikkatöitä ihan hyvin. Saa vähän vaihtelua arkeen.

Näin itseasiassa toissayönä unta että olin raskaana ja huhhuh mukä shokki se oli . Että täällä odotellaan suosiolla sinne ensi kesään asti ainakin ja ehkä sitten lähtee kierukka. Mutta nyt on pakko ottaa tehot irti tästä päivästä kun isompi lapsi on mummun luona, mars kauppaan, ruoan laittoon ja siivoomaan.

Mukavaa syksynjatkoa kaikille!

 

Moi taas pitkästä aikaa! Tulin vaan ilmottelemaan hieman tarkempaa tietoa ittestäni. Eli siis olemme Vantaalta, molemmat -83 syntyneitä, ensimmäinen lapsi toiveissa ja alotus ajoittuu varmaan tuonne syksy 2010- kevät 2011 välille. Häät siis tiedossa syyskuussa 2010 ja siihen asti ainakin maltetaan.

P.S. Tein tänään facebookissa testin, jonka mukaan tuun raskaaksi lokakuussa 2012.

 

Mulle se facebookin testi sano tyyliin jotain 2020 tms, en muista enää. Ja nimenäkin oli Jatta/Jarre B) En ollut kyllä ihan noita nimiä ajatellut.

Meillä ei ois enää pitkästi häihin, eikä silti kovin oo suunniteltu :saint: Kutsut on tehty, iltaa vähän suunniteltu..mutta ei oo koristeita ja muita silleen hirveesti ajateltu.

Minäpä lähden tästä kampaajalle, sais vähän uutta ilmettä vaikka tukkaa yritänkin kasvatella. Tahtoo olla semmonen takatukkajakke-vaihe, että tulee sellasia ihme lirpukoita tonne niskaan kun osa tukasta eri pituista. Joten jospa pääsisin vihdoinkin eroon tosta lirpukasta..tosin vaatii vähä nreipasta saksikättä, mutta sitten ei tarttis kyllä leikellä hetkeen yhtään.

 

Mulle tuli siitä testistä muistaakseni toukokuu 2010 eli aika sopiva mulle. Mulla on vähän vauvakuume laskenut, tää esikoinen teettää sen verran töitä plus että aloitin koulun taas niin hommaa riittää. Ihan vaan pari tuntia viikossa käyn koululla niin että mies voi olla kotona pojan kanssa sen aikaa. Ihanaa kyllä huomata taas, että maailmassa on muutakin kuin meidän pienet neliöt ja pojan ruoka- ja unirytmit. Mutta en kyllä enempää haluais olla poissa kotoa, ikävä tulee. :heart:

 

Ja kotia mulla ainakin tulee ikävä, vaikkei lapsia vielä olekaan. Mutta jossain vaiheessa tulee sellainen olo, jos on ollut pitkään pois (reissu, pitkä päivä jne)..että onpa kiva mennä kotiin..koirat tulee ovella vastaan ja ehkäpä mieskin (jos on töistä kotiutunut). Koti on kiva :heart:

Mulla tais tuo kampaaja vähän epäonnistua, mutta ei onneksi pahasti. Liian vähän leikkasi, joten se vähän kuin nyt nollas koko reissun sit.

 

No voi harmi Metsätähtönen, että sun kampaaja-keikka meni kiville. Ei kuitenkaan kovin halpaa huvia sekään
Huomenna anoppi hakee ton 3 vuotiaan niiden mökille päiväksi, niin saan vähän hermolepoa On nyt ollu pinna tiukalla, kun mikään asia ei mene jakeluun ja tekee tahallaan kaikkea kiellettyä...eikä kyse ole todellakaan siitä, etteikö saisi huomiota. Saan olla päivän siis pienemmän kanssa ja illemmalla lähden taas ratsastamaan Olen käynyt mun ystävän hevosella ratsastamassa, niin on tullut halvemmaksi. Ollaan sovittu "maksut" vähän ystävän kauppoina Hyvin sitä muistaa perusasiat, vaikka onkin ollut taukoa.

RouvaSumppisuu: Mäkin käyn tällä hetkellä agility-ryhmässä 2 krt/vko( eri koirat) ja sen päälle käyn kerran viikossa itsenäisesti harjoittelemassa Todellakin vie agility mukanaan, olen itsekin 15 vuotta treenannut, enkä kyllä puusta pitkälle ole päässyt ( ainakaan omasta mielestäni). Onpahan päässyt ohjaamaan koiria laidasta laitaan, ellei muuta. Nyt on ollut pennunkin kanssa toko-kurssi kerran viikkoon, eli vähän joka päivä on jotain vastapainoa kotona pyörimiselle
Itseä kyllä huvittaa suuresti, että meinaan jonkun kolmannen tähän tosiaan hankkia, mutta ehkä tuo esikoinen rauhoittuu tässä parin vuoden aikana ja alkaa kuunnella edes jotain järjen ääntä...

 

Minusta ois kans kiva käydä ratsastamassa. Aikanaan harrastin yli kymmenen vuotta sitä, mutta lopetin sitten lukioikäisenä. On kallista puuhaa! Joten nyt en kyllä raaskis heittää 20e johonkin ratsastustuntiin..tai paljonkohan ne nykyään maksaakaan! Pidän kuitenkin paljon hevosista..toki tätyyy sanoa, että ei ole tullut oltua enää tekemisissä..joten ihan suosiolla kyllä jättäisin häijymmät tapaukset väliin. Pienenä sitä oli sellainen rohkea ja rämäpää, niin sitä oli kaikkien kans tekemisissä. Nyt varmaan pelottais Noh, ihan tervettä!

Jännä muuten, kun aikuisena alkaa pelkäämään asioita. Mua ei sais mihinkään huvipuiston vempaimeen enää, vaikka pienenä kävin hurjissa vehkeissä. En muista enää sen yhden vehkeen nimeä, mutta se on jäänyt ikuisena mieleen. Siinä siis oltiin pitemmän aikaa pää alaspäin ja kaikkea. Noh. Nyt mut sais ehkä possujunaan =)

Täällä ei sen kummempia. Opintoja oon tsekkaillu, et menevät hyvin sitten. Katselin, että jos en pahasti sairastu tai mitään tapahdu..niin saisin varmaan opinnot pulkkaan silleen ettei tartte enää tunneilla istua äiitysloman jälkeen. Harjoitteluita olisi ja opinnäytetyö (no jälkimäiseen sisältyy vähän ohjausta toki). Ja tietysti mitä kauemmin tärppäämisess ämenee, sen pitemmälle opinnotkin. Pitää vaan toivoa, ettei jäis jotenkin höntisti noita että vaan vähästä kii ettei vois suorittaa jotain asiaa vaikkapa.

 

Minäkin tein tuon Facebookin testin ja tulokseksi tuli joku 2010 tai 2012, tarkasti en muista. Mutta aikalailla just sinne ollaan tähtäämässä Minä poden tällä hetkellä ihan hurjaa vauvakuumetta, mutta avomies toppuuttelee, ja se onkin varmasti ihan hyvä. On kuitenkin opiskelut nyt niin hyvässä vauhdissa, että täytynee malttaa odotella. Opiskellaan siis molemmat ammattimuusikoiksi. Mutta eräänlainen "sopimus" me ollaankin tehty siitä vauvanhankinnasta; Parin vuoden päästä varmaankin aletaan yrittämään. Se kun on varmaan harvinaisempaa että kerrasta nappaa...

Miestä naurattaa kovin kun tämä on jo toinen tällainen keskustelupalsta johon kirjoittelen

 

Täälläkin kuume ennallaan ja lueskelemassa olen toki käynyt vaikkei itseltä aina sitä juttua tulekaan. Nyt oltu koko poppoo kipeänä ja on kyllä ollut sen verran rankkaa että väkisinkin käynyt mielessä että mitenpäin se kolmas tässä muka menisi. Se kun itse on kipeänä ja pitäisi jaksaa kipeitä lapsia hoitaa.. Mutta näinhän se menee lasten kanssa, välillä vaan on rankempaa (sairastelut ja kaikenmaailman uhmavaiheet) . Mutta ei se kuume oo mihinkään kadonnu

Kääkkikselle pakko laittaa tsempit 3vee uhmiksen kanssa, tiedän mitä on.. B) Onneks nuo menee kumminkin yleensä suht äkkiä ohi. Meillä hävis juuri tuo 3-vuotisuhma ihan yhtäkkiä ja nyt on oltu niin hyväntuulista että.. Ihanaa.

Tää on hurahtanut ihan täysin kaikkiin synnytysohjelmiin mitä telsussa pyörii: kätilöt, kohti täydellistä synnytystä, sairaala jne.. Aina saa kyyneleet silmiin kun pienten ihmeiden maailmaantuloa kattelee, tapahtu se sitten miten tahansa :heart: . On se vaan niin ihmeellistä vaikka jokapäiväistä onkin..

 

Pistetään tähän väliin listaakin.. Ja uudet vaan rohkeesti mukaan! Kertokaa jos haluatte listalle, ketään en lisää ellei itse pyydä.


nimimerkki ............. yritys alkaa ..... kuinka mones lapsi toiveissa

Unikeiju-79 ...... loka-marraskuussa 2009 ....... 4.
Metsätähtönen ..... huhtikuussa 2010 ............. 1.
white gold ............ toukokuussa 2010 ............ 1.
Leli82 ...................... keväällä 2010 ................. 2.
jenkkivaimo .............. kesällä 2010 .................. 2.
VellaVanilla .......... heinäkuussa 2010 .............. 3.
RouvaSumppisuu ..... syksyllä 2010 ................. 3.
Kajsa ....................... syksyllä 2010 ................. 1.
kääkkis ............ elo-/syyskuussa 2010 ............ 3.
äiti88 .................... lokakuussa 2010 ............... 3.
hansumh ......... touko-kesäkuussa 2011 ........ 1.
jn1 ........................ joulukuussa 2011 ............. 1.

 

Minä en uskalla sitä Kätilöt-sarjaa katsoa, kun ei ole synnytyksiä itsellä takana. Se vaan sitten kuitenkin tuo mulle jotai npelkoja. Mutta Sairaalaa sitten katson, siinä on vähän kaikkee muutaki..mielestäni kiva katella tuota jo oman ammatinvalinnankin puolesta. Mutten toki aina muista edes.

Ja tervetuloa MusicFamily :flower: Olet kyllä saattanut jo aiemminkin kirjoitella, en ole ihan varma. Mutta toivotanpa nyt varmuudeksi kuitenkin tervetulleeksi B)

 

Mä myös rakastan synnytysohjelmia! Tosin se "Tavoitteena täydellinen synnytys" oli musta vähän inhottava, koska siinä selkeesti puollettiin lääkkeellistä kivunlievitystä, ja kaikki muut metodit kuitattiin hölynpölynä tyyliin "meni vain x tuntia ja tämäkin äiti tajusi, ettei hypnosynnytys tms. toimi ja otti epiduraalin". Siis musta toi ohjelma on hyvä siksi, että siinä huomaa, ettei synnytystä oikein voi suunnitella loppuun asti etukäteen, mutta musta se asenne on vähän tyhmä. Esim. suunnitellusta sektiosta puhuttiin että "monet sanovat sen olevan helppo ratkaisu mutta todellisuudessa se on myös tosi iso operaatio" siis siihen tyyliin että kyllä sektioäiditkin on rohkeita jne (vaikka sektio = leikkaus eli siinä on leikkauksen riskit). Tosin tää sektioäiti oli muutenkin vähän hassu, kun kertoi että ennen vauvan syntymää oli päättänyt, ettei pidä vauvaa liikaa lähellään, ettei se ala "roikkua" hänessä vaan tottuu muihinkin ihmisiin?!! Onneksi kuitenkin muutti mielensä, kun vauva syntyi. Enkä nyt siis tarkoita, että sektio = huono ja alatie = hyvä (eihän se ikinä ole noin mustavalkoista), mutta ihan selkeesti tossa ohjelmassa on asenne valmiina.

Mutta Kätilöt on ihana! Oi oispa ihana olla raskaana ja synnyttää. :heart: Meillä tosiaan ehkäsyssä luotetaan lähinnä imetykseen (sekä keskeytettyyn), joten vahinko voi periaatteessa sattua koska vaan. Testasin eilen ja negaa näytti. Parempi niin, ainakin toistaseksi. Mulla ois tän syksyn jälkeen koulussa enää kolme kurssia + loput työharjottelusta + oppari että vähän aikaa pitäis vielä jaksaa odottaa.

 

Kuulostaapa ihanalta jenkkivaimon syksy..ei oo paljon jäljellä =)

Tutkin tossa tuon Metkun sivuilta tuota raskautumistaulukkoa, tai todennäköisyyksiä. Niin e-pilleriehkäisyllä synnyttämättömillä n. 6kkn aikana 50% on raskautunut..mutta taas sitten muulla ehkäisyllä 3kkn sisään se 50% synnyttämättömistä. Kiinnostaisi tietää, että mikähän tossa sen eron tekee. Ja esimerkiksi mihin luokkaan kuuluu vaikkapa minipillerit..nehän on ehkäisypillerit, mutta taasen eivät ole yhdistelmäehkäisyä. Noissa kun on monesti vähän sekavasti, että esim. minejä ei luokitella e-pilleri-nimekkeellä kulkeviin ja joissakin kuuluu, että on vain lyhennelty. Aika erikoista. Varmaan koskee noita kaikkia hormonivalmisteita tuo. Tossa lukeekin alla että "raskauksien alkaminen ehkäisytablettien tai kierukan käytön jälkeen". http://metku.net/~pesu/raskaudenalkaminen.php

Minusta mielenkiintosia nuo jutut kyllä. Joten onkohan se ihan totta, että ekat kkt ehkäisyvalmisteen jätön jälkeen on sitä hedelmällisintä aikaa. Vai oisko se oikeesti niin, että kannattais jo aiemmin hankkiutua niistä eroon. Onpa tässä taas mietittävää =) Mites te olette tehneet?

Muoks. Just huomasin, että onpa luotettavaa lähdettä tuolla Metkunkin sivuilla, kun tuo taulukko on vuoden -87 kirjasta! Justiinsa. Ehkä tilanne on muuttunut tosta kun vlamisteetkin muuttuneet.