Haaveena vauva 2023

Eiks toi kuulosta aika lupaavalta? Tai kuulostais ainakin mun korvaan kiinnittymisvuodolta ja sopis noihin päiviin ja sit noi kipuilutkin ja runsas vv

No mäki eka innoistuin ajatuksesta, mutta sit aloin miettimään, että voiko kiinnittyminen aiheuttaa näin rajut oireet.

 

No mäki eka innoistuin ajatuksesta, mutta sit aloin miettimään, että voiko kiinnittyminen aiheuttaa näin rajut oireet.

Siis itellä ainakin esikoisesta tuli kyl just kiinnittymisvuotoa ja oli useampi päivä sellasta tosi kovaa juilimista kohdussa, munasarjoissa ja nivusissa. Muistan, kun tuntu ihan siltä, et olis joku tulehdus. Sanoinkin sillon miehelle, et jos en nyt oo raskaana, niin joku tulehdus on tai jotain vialla Täällä peukut pystyssä, et siellä olis nyt kiinnittynyt

 

@Nemily täällä testataan vasta kun on myöhässä. Oon kahdesti testannut nyt koko yrityksen aikana, kertoo jotain säännöllisyydestä.

@Mamiks pahoittelen ikäviä uutisia. Toivottavasti toivoa tuo hoitojen kohdistaminen oikeaan suuntaan. Syy kai aina parempi kuin epätietoisuus.

Kaikesta epätoivosta huolimatta (tai juuri siksi) nyt dpo5 on tuntunut kaiken maailman outoja tuntemuksia ja erityisen paljon sähköiskuja leikkaushaavojen kohdalla. Olishan se ihan uskomatonta, jos olis meille nyt plussaa kiinnittymässä ekaa kertaa!

 

Mitä koulukuntaa ootte arvon kanssayrittäjät, testaatteko mahdollista raskautta heti kun se on järkevää vai odotatteko arvioituun menkkojen alkamispäivään?

itse oon testannut sen pari kertaa ja parin negan jälkeen ollut silleen että antaapa olla taas.. eli odotan aina menkat alkavaksi. Mulla on nyt ehkä dpo 10jamietin josko ensi viikolla testaisi vaikka huvin vuoksi

Oon yrittänyt odottaa menkkojen alkuun mutta käytännössä sortunut kuitenkin testaan dpo 12 tai 13. Sitten menkat onkin yleensä alkanukin heti seuraavana päivänä. Olis ne liuskat voinu siis säästääkin...

Nytkin dpo 10 ja pitäis hillitä testailuintoa. Ei tosin ole ollut mitään oireitakaan paitsi pms akne, että ei nyt erityisemmin ole odottavainen olo.

 

Hei kaikille!
Täällä yksi vauvaa toivova, ollaan aloitettu yrittäminen syyskuussa -21. Ehdittiin vain kolme yrityskertaa, kun lähipiirissä tapahtui ikävä asia ja sovittiin yrittämisen jäävän joksikin ajaksi pois. Nyt sitten jatkettiin yrittämistä tässä kuussa! Onkin jännät päivät menossa, kun dpo 10 meneillään. Mulla pitäisi alkaa kuukautiset tulevana lauantaina, joten aikaa vielä on. Lupasin itselleni etten kiinnitä huomiota tuntemuksiin niin paljoa, mutta se on todella vaikeaa! toki moni näistäkin on sellaisia, että ne todennäköisesti liittyvät ihan muuhun. Mutta jännähän näitä on aina listata!

Noin 3-4 päivää ovulaatiosta maha turposi ja on edelleen koko ajan turvonnut. Yleensä tämä alkaa 2-3 päivää ennen kuukautisia ja tiedänkin siitä niiden olevan lähellä. Kauhea päänsärky alkoi dpo 4 ja edelleen oli vielä eilen kipuilua. Ovulaation jälkeen vv, nyt vähenemään päin. En ole ihan satavarma onko ollut aikaisemmin. Uutena asiana on pelkkien nännien arkuus, sattuu mikäli paita osuu. Muuten varmaan tosissani jo ajattelisin tämän olevan raskausoire, mutta jostain syystä mulla on muuttunut aikaisemminkin ne perus oireet ennen kuukautisia. Eli ennen mulla tuli (vuosikausien ajan) rinnat aina kipeäksi tasan viikko ennen kuukautisia. Yhtäkkiä viime syksynä yhdessä kierrossa tulikin heti ovulaation jälkeen ja olin aika varma, että nyt olen raskaana. Ja en ollut, vaan sen jälkeen alkoikin kipu aina oviksen jälkeen. Nyt sitten ollut nämä pelkät nännit kipeänä eikä rinnat ole ollut missään vaiheessa kipeät, vaikka monesti tässä vaiheessa saattavat olla ihan kosketusarat. En silti uskalla toivoa vielä liikoja, koska tiedän kuinka voi tosiaan olla vaihtelua… eilisestä asti ollut myös aivastelua ja palelua, mutta pahoin pelkään saaneeni vaan flunssan kyläpaikasta. Mutta jäädään odottelemaan!

Onpa kiva, että on tällainen keskustelupaikka nyt mä lähden lukemaan viestiketjua alusta alkaen!

 

@Sipiriina ja @vauvakuume7 kuulostaa lupaavalta oireet

Mulla oikeestaan alkoi eilen oireet, tai alkoi tuo menkkajuilinta hiukan, tuntuu ettei sitä ennen ollut oikein mitään oireita, ehkä hiukan välillä palelua iltaisin

 

Tervetuloa @Mardolly
Toivottavasti sun oireet ennakoisi raskautta! Tsemppiä piinapäiviin

@Millis86 Tsemppiä sullekin piinapäiviin

- - - - - -

kp 5 eikä toivoakaan että vuoto olisi helpottamaan päin.. Odottelen myös kotitestin tilausta niin toivottavasti se tällä viikolla tulee.

Höh. Mullakin synnytyksen jälkeen on ollut välillä 7-8 vuotopäivää -.- toivottavasti alkaa siellä taittumaan kohta

 

Voihan se olls, et olis helpommat kivut kun paikat on jo kerran löystyneet! Ainakin toivotaan näin mulla oli kipeitä supistuksia tosiaan jo aika aikaisin ja en saanut oikein tehdä mitään. Ei ne kyllä aikaistanut synnytystä onneksi, ihan täysiaikainen oli!

Mulla kolmannessa raskaudessa oli ehdottomasti pahimmat liitoskivut, edellisestä raskaudesta oli 4v aikaa.
1. ja 2. raskaudessa oli aivan huomaamattomia liitoskipuja. Tää kolmas kerta tuli kyllä aivan puskista, oon istumatyössä ja töissäkään en välillä pystynyt olemaan. Pikkusen kauhulla odotan mitä neljännellä kerralla on tulossa, jos tässä raskautuu.

 

@3milia täällä on ollut tismalleen samanlaisia fiiliksiä, niin kuin aikaisemmin myös tänne kirjoittelin. Onhan kaiken uuden alku aina jännittävää ja epävarmaa... ja varsinkin, kun ei tiedä koske se uus sitten alkaa. Itselle kaikista haastavinta tässä yrittämisessä on se, että kaikki tulevaisuuden suunnitelmat on vähän semmoisia mitä jos....

Tänään dpo 12, tein negan testin aamulla. Olin ensin ajatellut etten testaa ollenkaan mut koko viikonlopun oli menkkakipuja eikä menkkoja näkyvissä niin oli sit pakko testata mielenrauhan saamiseksi. Tosi ristiriitaiset fiilikset. Juteltiin eilen miehen kanssa illalla, että tämä toisen yrittäminen on paljon raskaampaa kuin ensimmäisen meidän kohdalla

@Nemily esikoisesta testasin vasta kun menkat myöhässä. Nyt oon testaillut myös aiemmin kun oon ostanut halvempia testejä

 

Oi ei, nää siis tosiaan voi joko helpottua tai pahentua!
Kurjia kaikki vaivat raskaana kun joka paikassa sanotaan, että "raskaus ei ole sairaus", mutta minkä teet jos sattuu, supistelee tms.
Toivottavasti sulla se neljäs olis sitten taas helpompi

Toivotaan sormet ristissä. Kaikille toivois helppoa mahdollisimman helppoa raskautta Itsellä muuten kyllä ollut kaikki helppoja odotuksia, liitoskivut ollut ainoa riesa. Nyt kolmannen synnytyksen jälkeen tullut sellainen ikävä vaiva kun peräpukamat... Kipuilee nyt 7kk synnytyksen jälkeen enemmälti. Ei voi pyöräillä, ei syödä tulista ruokaa, ei voi seistä tai kyykkiä liian pitkään jne jne. Haittaa siis ihan arkea jo, ainakin toistaiseksi, mutta en haluaisi mennä leikkaukseen ennen kun lapsiluku on täynnä, eli nyt kuumeillaan viimeistä. Oon syönyt särkylääkettä kohta viikon tähän vaivaan ja välillä särkee niin, että meinaa huono olo tulla. Siis niin rasittava vaiva! Mutta perheen ja lapsihaaveen eteen täytyy nyt kärvistellä ilmeisesti. Raskausaikana eivät käsittääkseni näitä leikkaa, eikä se varmaan olisikaan hyvä ajatus, on ilmeisen hankala toipuminen nimittäin siitä operaatiosta sitten, eikä kasvava vatsa, mahdollinen ummetus tms helpota toipumisaikaa.

 

Kuulostaa @nobelius kyllö tosi ikävältä vaivalta. Toivottavasti helpottais pian

Mä en olekaan varma oliko sittenkään ovis vielä, mä oletin sen tapahtuneen illasta, en siis tikuttanut, vaan oletin sen iltaan mennessä olleen plussa. No varuiksi tänään testasin ja nyt sainkin eilistä vahvemman. No, eipä tässä, katsotaan illalla uudestaan mitä sieltä tulee päivitetään sitten uudestaan Vaan.
muuta ei ihmeellistä Tähän napaan

 

Moikka! Onko muilla ollut tälläistä, oletetusta ovulaatiosta lähtien alavatsan nipistely polttelu turvotus. Tänään aamulla rfsu testi negatiivinen ja kuukautiset paripäivää myöhässä..... Jatkuvasti tuntuu että nyt ne kuukautiset alkavat mutta ei..

 

Minäkin muistan ne ristiriitaiset fiilikset mitä oli ensimmäisestä lapsesta haaveillessa. Tuleva jännitti ja pelotti. Kyllä siihen lapsiarkeen ja vanhemmuuteen sitten "kasvaa". On asioita mitkä lapsen myötä muuttuu ja hyvä niin, on myös asioita jotka muuttuu vaikkei haluaisikaan ja sitä entistä elämää saakin kaivata välillä, jos siltä tuntuu. Kyllähän muissakin isoissa elämänmuutoksissa jännittää ja joskus kaipaa mennyttä aikaa.
Parisuhdeaikaa kannattaa vaalia, arjen kivat huomion osoitukset ja pienet hellyyden osoitukset tekee ihmeitä. Meillä on aikaa löytynyt makkarissakin vietettäväksi, mutta tärkeitä meille on yhteiset päiväkahvitkin tai yhteinen kävelylenkki vauvan nukkuessa vaunuissa. Yhteiset elämänarvot auttaa ainakin mun kokemuksen mukaan paljon, kun molemmat ymmärtää tilanteen väliaikaisuuden vauva-arjessa, molemmat luottaa toisen tekevän parhaansa parisuhteen eteen jne jne.
Jos kovasti väsyttää niin se tekee vielä oman kivan pikku lisän hommaan, mutta sitäkään ei kannata turhaan pelätä, muistaa vaan säilyttää keskustelu yhteyden toiseen niin voi sanoa, että kiukuttaa kun väsyttää.
Tulipas tästä tämmönen "valistus"

 

Hei kaikki, täällä taustalla oleilen ja kovasti harkitsen hyppäisinkö aktiivisesti mukaan porukkaan Teidän viestejä on ihana lukea; tuntuu että täällä on todella empaattista ja yhteisöllistä porukkaa <3

Minulla on edellisestä liitosta 2 lasta: yksi yläasteikäinen ja yksi ala-asteikäinen. Pienoinen haave on olemassa yhteisestä lapsesta miehen kanssa. Pelkään itse vain että oma ikä tulee esteeksi; olen ihan pian 40-vuotias ja tuntuu että ympärillä on viime aikoina ollut todella paljon surullisia uutisia "tällä iällä" raskautumisen ja lapsen saamisen suhteen.

Huomasin että oma suhtautumiseni tähän iltatähden toivomisen suhteen muuttui kun oma isäni kuoli pari kk sitten. "Suru ei tule koskaan tyhjin käsin", sanotaan. Se pitää paikkaansa. Alkushokin ja täydellisen romahtamisen jälkeen minut valtasi rauhallinen ja rakkauden täyteinen olotila. Kun ensin tuntui siltä että mikä järki elämässä on, miksi täällä oikein hulluna tehdään töitä ja stressataan erilaisten asioiden vuoksi, niin sitten ymmärsin että se elämän tarkoitus on perhe ja rakkaus; lapset ja mun mies ja koko muu perhe. Toivon aivan äärettömän paljon tänne kaikille plussatuulia ja tarrasukkia!

Aurinkoista maanantaita kaikille! Elämä on ihanaa <3

 

Liitoskivuista oli puhetta. Mulla pahimmat liitoskivut oli tokassa raskaudessa. Olin lopulta niin kipeä, että jalat lähti alta useasti päivässä ja piti kokoaika kävellä jostain kiinni pitäen. Yöllä en saanut käännettyä kylkeä ilman itkua, ja kun oli vielä talvi/kevät, niin ulkona kävely oli aivan hirveetä. Vähän ku jalka lipes, niin tuntu että koko alakerta ratkee liitoksistaa aivan kokonaan.
Muissa raskauksissa ei luojan kiitos oo sellasia kipuja ollut!

 

Huomasin muuten, että mulla on tuolla listalla väärin tuo yritys aloitettu kohta... me ollaan aloitettu siis 2/2022
Pystyykö @Wintersun vielä päivittämään?

 

@nobelius ei voi siis yhtään tietää miten menee, et tuleeko pahemmat vai helpommat. Mut voi ei noi peräpukamat, on kyl niin ikävän kuuloinen riesa Toivotaan tosiaan, et pian plussaat ja sit pystyy hoitaa noi pois, jos ei parane

 

Onnea plussista ja pahoittelut uusista kierroista!
mulle pahin menkkojen alku oli ehkä yk 3:n jälkeen jouluna, menin siitä tosi maahan, nyt taas paremmalla ja rennommalla mielellä.

Mitä koulukuntaa ootte arvon kanssayrittäjät, testaatteko mahdollista raskautta heti kun se on järkevää vai odotatteko arvioituun menkkojen alkamispäivään?

itse oon testannut sen pari kertaa ja parin negan jälkeen ollut silleen että antaapa olla taas.. eli odotan aina menkat alkavaksi. Mulla on nyt ehkä dpo 10jamietin josko ensi viikolla testaisi vaikka huvin vuoksi

Mä aioin testailla jatkossa vasta kun menkat on reilusti myöhässä
En jaksa enää niitä negatiivisia testejä
Viimekuussa menkat oli viikon myöhässä ja kaikkia "raskausoireita" vaikka kuinka.
Tein kolme negaa testiä ennen kun menkat vihdoin alkoi

 

@Mamiks mulla ainakin on usein ollut vahvin viiva ovispäivänä

Jeps, ja mulla ei ole oviskipujakaan vielä tullut, ehkä se sit on tuloillaan tai on tulematta tässä kuussa

 

Liitoskivuista puhetta, niin mulla ei Ekassa ja tokassa pahemmin ollut mitään, vaikka ikäero heillä 1v7kk. Mutta auta armias kun oli kolmas raskaus, vaikka edelliseen väliä 5v... Ihan hirveät liitoskivut varsinkin kun nousi jostain ylös tai kääntyi kylkeä sängyssä. Vähän hirvittää mitä nyt mahdollisesti olisi tulossa

 

@Pirpanen Tervetuloa! Onpa samankaltaiset ajatukset, itse myös tässä muutaman vuoden oon prosessoinut elämää ja henkistä kasvua: kriiseillyt elämän tarkoitusta jne oon "suorittanut" elämää ja koin tyytymättömyyttä vaikka saavutin paljon. Nytpä (no, melkein vuosi sitten ) oon tullut lopputulokseen että ei, ulkonäkö, salitreenit tai työn tekeminen ja materia oo niitä mitkä tekee mut onnelliseksi. Ne on nuo mun lapset, ja mielenrauha. Oman näköinen elämä
Ja on sallittua olla useamman lapsen äiti kuin vain sen trendikkäät 2 lasta - ja vieläpä (toivottavasti) osaksi itsellisenä saa elää omanlaista elämää eikä mene enää tunteisiin toisten sanomiset siitä, kuinka kannattaisi elää

 

@Pirpanen Tervetuloa! Onpa samankaltaiset ajatukset, itse myös tässä muutaman vuoden oon prosessoinut elämää ja henkistä kasvua: kriiseillyt elämän tarkoitusta jne oon "suorittanut" elämää ja koin tyytymättömyyttä vaikka saavutin paljon. Nytpä (no, melkein vuosi sitten ) oon tullut lopputulokseen että ei, ulkonäkö, salitreenit tai työn tekeminen ja materia oo niitä mitkä tekee mut onnelliseksi. Ne on nuo mun lapset, ja mielenrauha. Oman näköinen elämä
Ja on sallittua olla useamman lapsen äiti kuin vain sen trendikkäät 2 lasta - ja vieläpä (toivottavasti) osaksi itsellisenä saa elää omanlaista elämää eikä mene enää tunteisiin toisten sanomiset siitä, kuinka kannattaisi elää

Kuulostaa myös just sellaiselta millaista elämää itsekin haluan elää. Oman näköistä ja tykkään poiketa vähän isosta massasta ja erottua. Ei oo väliä mitä muut ajattelee ja elellään elämää realistisesti mutta rennosti. Meillä ei nipoteta joka asiasta lapsillekaan ja huumori kuuluu joka päivään.
Lapsia ajatellen sisarussuhteet ja sisarusten välinen kemia on ihan erilaista, kun on useampi lapsi perheessä. Tilan puutetta ei ole, ei tarvitse muuttaa isompaan tai tehdä ihmeempiä järjestelyitä. Nautitaan ison perheen pyörittämisestä, meiningistä ja jokaisesta lapsesta erikseen. Kolmatta lasta kuumeiltiin ja odotettiin innolla. Nyt neljättä kuumeillaan yhtä kovasti ja neljäs täydentäisi meidän perhettä omalta osaltaan. Nyt jo on aika varma olo, että neljä lasta on meidän luku ja tuntuu hyvältä tehdä niin kuin meistä tuntuu "oikealta". Voidaan toteuttaa meidän toivoma perhe eikä tarvitse jäädä jossittelemaan jälkikäteen.
Koettiin vähän tätä klassikko aihetta, miten useampaa lasta odottavia ei onnitellakaan enää samalla tavalla. Kolmatta odottaessa onnittelut oli selvästi vaisumpia eikä raskaudesta kyselty yhtä innokkaasti kun aiemmin. Toisen lapsen jälkeen aletaan ilmeisesti vähän ihmettelemään miksi enemmän lapsia. Nykyään en enää välitä. Onneksi on tullut parilta (keski-ikäiseltä) mieshenkilöltä niin ihanat onnittelut lämpimien halausten kera, se tuntui niin hyvältä kolmatta odottaessa.
Tätä elämää eletään kuitenkin vain itselle ja pääasia, että itse on onnellinen

 

Testaamisesta ja oireista - mä kuvittelin vauvakuumeissani jo kierukkaa käyttäessä monet PMS oireet raskausoireiksi. Mutta jos ei muuta niin nyt on kattava lista asioista, jotka omalla kohdalla on selkeästi PMS oireita: maha menee sekaisin, huonon olon aallot, närästys, nännit kipeät (tai sitten ei), rinnat kipeät kokonaan, sivuilta tai sitten ei ollenkaan, vilunväristykset ja paleleminen, paljon valkovuotoa juuri ennen mekkoja, finnit ennen menkkoja jne. Tätä listaa voisi jatkaa! Ainut mikä muuttui kierrukan poistamisen jälkeen, että nyt oikeastaan menkkakivut tulee vasta ekana kiertopäivänä, kun aikaisemmin ne saattoi alkaa jo viikko aikaisemmin ja säteillä selkään ja lonkkiin. Mut joo, mä luulen, että koitan testata vasta jos menkat venyy kp 33 asti (32 päivää on vielä itsellä normaali).

Ovulaatiosta - mä en mun mielestä tunnista ovulaatiolimoja, joskaan en myöskään kovin niitä ole etsinyt / tarkkaillut. Ehkä joskus olen ollut erottavinani jotain erilaista. Mutta ovulaatiokipuja mulla on tai siksi niitä olen epäillyt. Välillä voi olla aika koviakin. Jos alkaa jossain vaiheessa testaamaan ovulaatiota niin pitää katsella osuuko omat tuntemukset ja tikut samaan . Ja niin, joskus ovulaation aikaan himot on olleet sellaisia, että hyvä, että en oo sinkkuna alkanut ahistelemaan sinkkuja kaverimiehiä, jos ollaan oltu reissussa tms. .

Muuten omaa napaa - meinaa rehellisesti sanottuna v*tuttaa.. Menkkojen jälkeen taas tulehdusoireet päällä. Oon ihan 100% varma, että tää eka kierto on ihan hukkaan heitetty ja yksikään siittiö ei selviydy näissä oloissa ja lisäksi seksi sattuu.. Ke gyne jälleen. Oon niin väsynyt tähän kierteeseen ja toivoisin löytäväni gynen, joka voisi seurata, että asiat tulee kuntoon.

 

Hei kaikille!
Täällä yksi vauvaa toivova, ollaan aloitettu yrittäminen syyskuussa -21. Ehdittiin vain kolme yrityskertaa, kun lähipiirissä tapahtui ikävä asia ja sovittiin yrittämisen jäävän joksikin ajaksi pois. Nyt sitten jatkettiin yrittämistä tässä kuussa! Onkin jännät päivät menossa, kun dpo 10 meneillään. Mulla pitäisi alkaa kuukautiset tulevana lauantaina, joten aikaa vielä on. Lupasin itselleni etten kiinnitä huomiota tuntemuksiin niin paljoa, mutta se on todella vaikeaa! toki moni näistäkin on sellaisia, että ne todennäköisesti liittyvät ihan muuhun. Mutta jännähän näitä on aina listata!

Noin 3-4 päivää ovulaatiosta maha turposi ja on edelleen koko ajan turvonnut. Yleensä tämä alkaa 2-3 päivää ennen kuukautisia ja tiedänkin siitä niiden olevan lähellä. Kauhea päänsärky alkoi dpo 4 ja edelleen oli vielä eilen kipuilua. Ovulaation jälkeen vv, nyt vähenemään päin. En ole ihan satavarma onko ollut aikaisemmin. Uutena asiana on pelkkien nännien arkuus, sattuu mikäli paita osuu. Muuten varmaan tosissani jo ajattelisin tämän olevan raskausoire, mutta jostain syystä mulla on muuttunut aikaisemminkin ne perus oireet ennen kuukautisia. Eli ennen mulla tuli (vuosikausien ajan) rinnat aina kipeäksi tasan viikko ennen kuukautisia. Yhtäkkiä viime syksynä yhdessä kierrossa tulikin heti ovulaation jälkeen ja olin aika varma, että nyt olen raskaana. Ja en ollut, vaan sen jälkeen alkoikin kipu aina oviksen jälkeen. Nyt sitten ollut nämä pelkät nännit kipeänä eikä rinnat ole ollut missään vaiheessa kipeät, vaikka monesti tässä vaiheessa saattavat olla ihan kosketusarat. En silti uskalla toivoa vielä liikoja, koska tiedän kuinka voi tosiaan olla vaihtelua… eilisestä asti ollut myös aivastelua ja palelua, mutta pahoin pelkään saaneeni vaan flunssan kyläpaikasta. Mutta jäädään odottelemaan!

Onpa kiva, että on tällainen keskustelupaikka nyt mä lähden lukemaan viestiketjua alusta alkaen!

kuulostaa ihan samalta kuin mulla! Ennen aina oviksen jälkeen oli rinnat todella kipeät ja kosketusarat, nyt ei ole ollut mitään. Mulla kanssa ihan järkyttävää alavatsajuilintaa ehkä lauantaista asti jolloin tuli myöskevyesti hailakan punaista valkovuotoa. Mulla ei oo ollut koskaan kuukautiskipuja, niin ihmettelen vaan tätä, muttei viitsi ihan kauheasti vielä elätellä toiveita.. mullakin pitäis menkkojen alkaa lauantaina

 

Toivotaan sormet ristissä. Kaikille toivois helppoa mahdollisimman helppoa raskautta Itsellä muuten kyllä ollut kaikki helppoja odotuksia, liitoskivut ollut ainoa riesa. Nyt kolmannen synnytyksen jälkeen tullut sellainen ikävä vaiva kun peräpukamat... Kipuilee nyt 7kk synnytyksen jälkeen enemmälti. Ei voi pyöräillä, ei syödä tulista ruokaa, ei voi seistä tai kyykkiä liian pitkään jne jne. Haittaa siis ihan arkea jo, ainakin toistaiseksi, mutta en haluaisi mennä leikkaukseen ennen kun lapsiluku on täynnä, eli nyt kuumeillaan viimeistä. Oon syönyt särkylääkettä kohta viikon tähän vaivaan ja välillä särkee niin, että meinaa huono olo tulla. Siis niin rasittava vaiva! Mutta perheen ja lapsihaaveen eteen täytyy nyt kärvistellä ilmeisesti. Raskausaikana eivät käsittääkseni näitä leikkaa, eikä se varmaan olisikaan hyvä ajatus, on ilmeisen hankala toipuminen nimittäin siitä operaatiosta sitten, eikä kasvava vatsa, mahdollinen ummetus tms helpota toipumisaikaa.

Mulla oli ihan hirveä raskaus ja sen takia onkin ristiriitaiset fiilikset tulevasta. Viime raskaudesta oksensin 6kk joka päivä monta kertaa, sitten tuli järkyttävät päänsäryt, hermosärky jalkaan, raskausajan diabetes. Viimeisenä kaiken päälle sain peräpukamia joista yksi jouduttiin puhkaisemaan päivystyksessä koska kipu oli sietämätön!

Toivon niin, että seuraavassa ja viimeisessä raskaudessa oksentaisin vain ekan kolmanneksen ja että pääsisin vähemmillä vaivoilla muutenkin! En tiedä miten pärjäisin jos olo olisi niin kamala kun esikoista odottaessa, silloin piti huolehtia vain itsestä ja nyt pitää samalla huolehtia taaperosta.