G:Millastakohan olis olla yli kolmekymppinen ja lapseton? ;)

Mä tein ekan lapsen 34 vuotiaana. Ja olen todella tyytyväinen asioihin.
Sitä ennen matkustin paljon (kaikki maanosat) ja tein mitä huvitti.

Muutamaa kaveria harmittaa nyt tosi paljon kun lapset tuli tehtyä enen 30v. ja ei ehtinyt matkustella yms. Nyt ei enää onnistu yhtä helposti reppureissut kun on lapsia.

ehtiihän sitä matkustella sitten vaikka eläkepäivillä...

Heh, ei se ole enää ihan sama asia kuin nuorena matkustelu, ulkomailla asuminen tai maailman ympäri reppumatkailu ; )

 

veljeni vaimonsa kanssa on ja ihan mukava elämä heillä, oma asunto, työpaikat, harrastuksille vapaa-aikaa enempi ko riittävästi, matkustelevat paljon.
tahtoisivat lapsen mutta luonto heittelee esteitä tielle toivoisin että hekin saisivat elämässään mitä tällä hetkellä eniten toivova.. lapsen.

 

Voisin kiteyttää tämän aiheen yhteen sanaan. Yksinäistä.
Toki on harrasteita sekä ystäviä, mutta ei noista ole kuitenkaan perheen korvikkeeksi.

Kaikki eivät tosin haluakkaan perhettä.
Itse en lukeudu heihin kylläkään :saint:

Miksi yksinäistä? Lapsettomalla on usein aktiivisempi seuraelämä kuin lapsiperheillä...
Meillä ei ole vielä lapsia, mutta ei todellakaan olla yksinäisiä. JA elämässämme on lapsia. On kummilapsia ja lukuisia ystävien lapsia. Ja perhe mekin ollaan, vaan kahdestaan. Ehkä tästä ei ole mielestäsi "perheen korvikkeeksi" mutta samalla tavalla voisin sanoa takaisin, ettei sun perheestä ole meidän kokemamme yhteisöllisyyden ja ystävyyden korvikkeeksi. Mutta enpä sano, sillä se on mielestäni älytöntä ja turhaa. Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Niin, on hieman eriasia jos on parisuhteessa..

Onhan minullakin serkun muksut joita näkee ajoittain..
Mutta ei se silti ole sama asia kuin oma lapsi/lapset.

Mutta kuten sanoin, niin kaikki eivät edes halua omia lapsia nykypäivänä.

 

Olisinkohan minä sellainen vael, joka ei keksi elämässää mitään parempaa tekemistä kuin meuhkata netissä, miten lapset ovat syypäitä ilmastonmuutokseen, kun itse matkustaisin joka kuukausi lentokoneella? olisinko katellinen ja katkera tympeä pieru???

 

Mä sain lapsena jo tarpeeks siitä lentokoneessa istumisesta :x Ihan samanlaisia ihmisiä tuntu olevan ympäriinsä. Mä olen ihan tyytyväinen Suomeen.

En vois kyl kuvitella itteäni 10 vuoden päähän ja ilman lapsia! Miten ihmiset jaksaa odottaa niin pitkään...?

Eih, mä en haluais vauvoja vasta sitten kun oon ite yli 30v, en usko, että jaksaisin tai nauttisin samalla tapaa. Siinä vaiheessa haluaisin, että lapset on jo vähän itsenäisempiä ja mä voisin keskittyä tekemään uraa. En halua, että tähän pikkulapsivaiheeseen tulee mitään katkoja, että pitäis olla paljon poissa kotoota, enkä halua, että sitten kun saan opiskelut loppuun ja rupean kunnolla tekemään töitä, että pitäis välillä olla vuos tai muutama kotona.

 

Varmasti jotain ihan kamalaa!

Jos siis omalle kohalleni kuvittelisin... Oisin varmaan aivan murtunu ja katkeroitunu, ellen olis jo ampunu itseäni siihe mennessä.

 

Mä sain lapsena jo tarpeeks siitä lentokoneessa istumisesta :x Ihan samanlaisia ihmisiä tuntu olevan ympäriinsä. Mä olen ihan tyytyväinen Suomeen.

En vois kyl kuvitella itteäni 10 vuoden päähän ja ilman lapsia! Miten ihmiset jaksaa odottaa niin pitkään...?

Eih, mä en haluais vauvoja vasta sitten kun oon ite yli 30v, en usko, että jaksaisin tai nauttisin samalla tapaa. Siinä vaiheessa haluaisin, että lapset on jo vähän itsenäisempiä ja mä voisin keskittyä tekemään uraa. En halua, että tähän pikkulapsivaiheeseen tulee mitään katkoja, että pitäis olla paljon poissa kotoota, enkä halua, että sitten kun saan opiskelut loppuun ja rupean kunnolla tekemään töitä, että pitäis välillä olla vuos tai muutama kotona.

mäkin haluan ja toivon että saan lapsia ennen kuin täytän 30. mutta enää ei oo ku pari hassua vuotta jäljellä ja alan pelätä, ettei haave toteudu. kun on niin vaikea löytää oikea isä.. ja on täs muitaki esteitä, mutta toivon parasta!

 

Mä sain lapsena jo tarpeeks siitä lentokoneessa istumisesta :x Ihan samanlaisia ihmisiä tuntu olevan ympäriinsä. Mä olen ihan tyytyväinen Suomeen.

En vois kyl kuvitella itteäni 10 vuoden päähän ja ilman lapsia! Miten ihmiset jaksaa odottaa niin pitkään...?

Eih, mä en haluais vauvoja vasta sitten kun oon ite yli 30v, en usko, että jaksaisin tai nauttisin samalla tapaa. Siinä vaiheessa haluaisin, että lapset on jo vähän itsenäisempiä ja mä voisin keskittyä tekemään uraa. En halua, että tähän pikkulapsivaiheeseen tulee mitään katkoja, että pitäis olla paljon poissa kotoota, enkä halua, että sitten kun saan opiskelut loppuun ja rupean kunnolla tekemään töitä, että pitäis välillä olla vuos tai muutama kotona.

mäkin haluan ja toivon että saan lapsia ennen kuin täytän 30. mutta enää ei oo ku pari hassua vuotta jäljellä ja alan pelätä, ettei haave toteudu. kun on niin vaikea löytää oikea isä.. ja on täs muitaki esteitä, mutta toivon parasta!

:hug:

 

Mä aina kuvittelin saavani lapset tosi nuorena, esikoinen syntyi kuitenkin vasta kun olin 27. Jos mulla ei olis ollut lasta kun kolmekymmentä täytin niin olisin kokenut että yks mun elämän tavoitteista olis jäänyt toteutumatta.

En voi sille mitään mutta mun näkökulmasta lapsettomien yli kolmekymppisten elämä vaikuttaa tosi tyhjältä. Mun mielestä meuhkaaminen matkustelusta tai urasta ja kaikenlaisesta vapaudesta on turhaa kun ei ole kokenut miltä se tuntuu kun oma lapsi halaa ja sanoo että olet maailman paras äiti ja että hän rakastaa sua, sitä kokemusta ei voita maailmanympärimatkat tai johtajan tittelit. Ja myönnän että mua säälittää kaikki joilla ei ole itse halua kokea oman lapsen tuomaa onnea vaan vapaus hillua baareissa yms. on heille tärkeämpi kokemus. Kaikille ei omasta halusta huolimatta suoda tuota mahdollisuutta kokea oma lapsi ja se on surullista.

 

32 täytän, lasta yritetty jo pidempään. Minkäs teet kun ei tärppää. Kaverit jakaa fiksuja ohjeita, että eikö teidänkin jo kannattaisi lapsia tehdä, tai ettekö ymmärrä mikä rikkaus lapset ovat. Mitä se kellekkään kuuluu milloin kukakin perheen perustaa jos ylipäätään perustaa. Ei ole kohteliasta noin henkiökohtaisia asioita udella jos ko. henkilö ei asiaa ole itse ottanut esille. Tuollaisilla puheilla saattaa olla syviä haavoja tekevä vaikutus.

Suunnilleen näin, paitsi että ikää 36 ja tuloksettomat hoidot takana, adoptio ei tunnu omalta. Tilanne hyväksytty ja panostetaan kotiin ja parisuhteeseen. Elämään kuuluu lapsia, kummilapset, sisarusten ja kaverien lapset mutta ne ei vaan asu meillä.

Tykätään touhuta kotona ja työt tehdään 110%. Joustetaan aika usein ihan omasta halusta jos työkaverin täytyy lähteä hakemaan muksut tarhasta tms ja he joustaa kun haluan pitää lomaa ex-tempore. Joskus olo on haikea kun joku ilmoittaa uudesta tulokkaasta tai kummityttö lähtee yökylän jälkeen kotiin, mutta koska asialle ei voi mitään, se on vaan hyväkstyttävä jos ei halua katkeroitua.

 

Mä aina kuvittelin saavani lapset tosi nuorena, esikoinen syntyi kuitenkin vasta kun olin 27. Jos mulla ei olis ollut lasta kun kolmekymmentä täytin niin olisin kokenut että yks mun elämän tavoitteista olis jäänyt toteutumatta.

En voi sille mitään mutta mun näkökulmasta lapsettomien yli kolmekymppisten elämä vaikuttaa tosi tyhjältä. Mun mielestä meuhkaaminen matkustelusta tai urasta ja kaikenlaisesta vapaudesta on turhaa kun ei ole kokenut miltä se tuntuu kun oma lapsi halaa ja sanoo että olet maailman paras äiti ja että hän rakastaa sua, sitä kokemusta ei voita maailmanympärimatkat tai johtajan tittelit. Ja myönnän että mua säälittää kaikki joilla ei ole itse halua kokea oman lapsen tuomaa onnea vaan vapaus hillua baareissa yms. on heille tärkeämpi kokemus. Kaikille ei omasta halusta huolimatta suoda tuota mahdollisuutta kokea oma lapsi ja se on surullista.

Kärkkäiden arvostelijoiden ja ehdottomien mielipiteiden esittäjien kannattaisi miettiä joskus että tämäkin on todellinen tilanne monille, ja kaikki eivät sitä halua kertoa ääneen.

 

Mä aina kuvittelin saavani lapset tosi nuorena, esikoinen syntyi kuitenkin vasta kun olin 27. Jos mulla ei olis ollut lasta kun kolmekymmentä täytin niin olisin kokenut että yks mun elämän tavoitteista olis jäänyt toteutumatta.

En voi sille mitään mutta mun näkökulmasta lapsettomien yli kolmekymppisten elämä vaikuttaa tosi tyhjältä. Mun mielestä meuhkaaminen matkustelusta tai urasta ja kaikenlaisesta vapaudesta on turhaa kun ei ole kokenut miltä se tuntuu kun oma lapsi halaa ja sanoo että olet maailman paras äiti ja että hän rakastaa sua, sitä kokemusta ei voita maailmanympärimatkat tai johtajan tittelit. Ja myönnän että mua säälittää kaikki joilla ei ole itse halua kokea oman lapsen tuomaa onnea vaan vapaus hillua baareissa yms. on heille tärkeämpi kokemus. Kaikille ei omasta halusta huolimatta suoda tuota mahdollisuutta kokea oma lapsi ja se on surullista.

Sinänsä ihan samoja kokemuksia että itsekin kuvittelin jo lapsena saavani omat lapset hyvin nuorena, vauvakuumekin pukkasi päälle jo alaikäisenä. Mutta kohtalo näytti toisin ja esikoinen syntyi vasta 28v ja kuopus vuotta myöhemmin. Todella toivottu ja odotettu elämänmuutos. =)

Mutta tosissaan ihmisiä on erilaisia ja jotkut eivät vaan halua lapsia eivätkä siksi osaa kaivatakaan noita tunteita mitä oman pienen kanssa saa kokea. Eikä siinä tarvitse olla kysymys baareissa juoksemisesta tai vapaudesta matkustella miten lystää. Jotkut voivat ottaa vaikka elämää rajoittavia koiria sen sijaan. Kyse on vaan ihan siitä ettei yksinkertaisesta halua sitä lasta ja silloin varmasti hyvä päätös jäädä lapsettomaksi. Kyllähän jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna.

Ja jos ihminen ei lasta halua niin eihän osaa sitä myöskään kaivata, eli ei hänessä ole mitään säälittävää. Elämä voi olla rikasta ja täysipainoista ilman niitä lapsiakin.

 

Mä tein ekan lapsen 34 vuotiaana. Ja olen todella tyytyväinen asioihin.
Sitä ennen matkustin paljon (kaikki maanosat) ja tein mitä huvitti.

Muutamaa kaveria harmittaa nyt tosi paljon kun lapset tuli tehtyä enen 30v. ja ei ehtinyt matkustella yms. Nyt ei enää onnistu yhtä helposti reppureissut kun on lapsia.

Miksi ei asiat enää onnistuisi. Lapsethan menee matkalla mukana. Ja onkin tosi antoisaa olla koko perhe lomailemassa! Samoin kauppareissut ym onnistuu. Se on vain asenteesta kiinni kuinka hankalaksi vanhemmat haluat asiat tehdä.

 

Mä tein ekan lapsen 34 vuotiaana. Ja olen todella tyytyväinen asioihin.
Sitä ennen matkustin paljon (kaikki maanosat) ja tein mitä huvitti.

Muutamaa kaveria harmittaa nyt tosi paljon kun lapset tuli tehtyä enen 30v. ja ei ehtinyt matkustella yms. Nyt ei enää onnistu yhtä helposti reppureissut kun on lapsia.

Miksi ei asiat enää onnistuisi. Lapsethan menee matkalla mukana. Ja onkin tosi antoisaa olla koko perhe lomailemassa! Samoin kauppareissut ym onnistuu. Se on vain asenteesta kiinni kuinka hankalaksi vanhemmat haluat asiat tehdä.

Onnistuuhan nuo, mutta silti niissä reissuissa on jotain eroa tuollaisin ennen lapsi tehtyihin. Varsinkin jos lapsettomia reissuja on tehty yhtään seikkailumielessä. =) Nautin kyllä lasten kanssa reissaamisesta mutta silti ainakin meillä kahden pienen mukana olo kuitenkin rajoittaa mahdollisuuksia.

 

Mä tein ekan lapsen 34 vuotiaana. Ja olen todella tyytyväinen asioihin.
Sitä ennen matkustin paljon (kaikki maanosat) ja tein mitä huvitti.

Muutamaa kaveria harmittaa nyt tosi paljon kun lapset tuli tehtyä enen 30v. ja ei ehtinyt matkustella yms. Nyt ei enää onnistu yhtä helposti reppureissut kun on lapsia.

Miksi ei asiat enää onnistuisi. Lapsethan menee matkalla mukana. Ja onkin tosi antoisaa olla koko perhe lomailemassa! Samoin kauppareissut ym onnistuu. Se on vain asenteesta kiinni kuinka hankalaksi vanhemmat haluat asiat tehdä.

Niinpä. Kaveripiirissä on 4 lapsen perhe jolle ei ole ongelma lähteä mökille tai pidemmälle suht nopealla varoitusajalla ja 1 lapsen perhe joka ei pääse minnekään alle 2 viikon suunnittelua ja huokailua. Ei erityslapsia tms, äitien asenne ratkaisee :ashamed:

 

eiköhän sekin ole elämän rikkautta että saa ihan itse päättää tekeekö niitä lapsia vai ei ja minkäikäisenä!!!Ei toinen saa koskaan arvostella toisten ratkaisuja kun ei tiedä toisen elämästä yhtään mitään!!!

 

eiköhän sekin ole elämän rikkautta että saa ihan itse päättää tekeekö niitä lapsia vai ei ja minkäikäisenä!!!Ei toinen saa koskaan arvostella toisten ratkaisuja kun ei tiedä toisen elämästä yhtään mitään!!!

Toivottavasti tää ei ollut aapeelle tarkoitettu, hänhän vaan mietti miten erilaista elämä voisi olla (ja sitäkin kai ajankuluksi) :flower:

 

Miettikääpä kuinka moni niistä teidän halveksimistanne lapsettomista kolmekymppisistä ei ole sitä omasta tahdostaan! Joka neljäs pariskunta kärsii lapsettomuudesta, ja 100 % tahattomasti lapsettomista pareista kärsii lähipiirin älyvapaista ja loukkaavista kommenteista ja asenteista. "Eikös teidänkin ois jo aika TEHDÄ lapsia, pelkäätkö että kroppas menee pilalle vai mitä?"

 

ei vaan niille jotka kärkkäästi arvostelevat ikävään sävyyn toisten ratkaisuja!!!!

 

eiköhän sekin ole elämän rikkautta että saa ihan itse päättää tekeekö niitä lapsia vai ei ja minkäikäisenä!!!Ei toinen saa koskaan arvostella toisten ratkaisuja kun ei tiedä toisen elämästä yhtään mitään!!!

Niin, ihmiset haluaa erilaisia asioita ja eri järjestyksessä eikä siinä tarvi olla mitään väärää. Hassua että joku sanoo itsekkääksi ihmistä joka haluaa ennen lapsia elää vapaasti, matkustella jne ja kuitenkin seuraavassa lauseessa toteaa että haluaa tehdä lapset nuorena jotta sitten nelikymppisenä olisi jo näistä vapaa.

 

eiköhän sekin ole elämän rikkautta että saa ihan itse päättää tekeekö niitä lapsia vai ei ja minkäikäisenä!!!Ei toinen saa koskaan arvostella toisten ratkaisuja kun ei tiedä toisen elämästä yhtään mitään!!!

Toivottavasti tää ei ollut aapeelle tarkoitettu, hänhän vaan mietti miten erilaista elämä voisi olla (ja sitäkin kai ajankuluksi) :flower:

Niinpä niin.... Enhan minä ole arvostellut toisten ratkaisuja, mietin millaista elämä olisi lapsettomana. Taas menee puurot ja vellit sekaisin, en tarkoittanut arvostella heitä, jotka eivät saa lapsia..huoh.

 

Miettikääpä kuinka moni niistä teidän halveksimistanne lapsettomista kolmekymppisistä ei ole sitä omasta tahdostaan! Joka neljäs pariskunta kärsii lapsettomuudesta, ja 100 % tahattomasti lapsettomista pareista kärsii lähipiirin älyvapaista ja loukkaavista kommenteista ja asenteista. "Eikös teidänkin ois jo aika TEHDÄ lapsia, pelkäätkö että kroppas menee pilalle vai mitä?"

Viittasin kirjoituksessani ystäviin, jotka EI HALUA lapsia omasta vapaasta tahdostaan tai mahdollsiesti haluavat joskus tulevaisuudessa. Turha sekoittaa eri asioita keskenään. Välillä tuntuu että täällä halutaan ihan tahallaan ymmärtää väärin.

 

Mä tein ekan lapsen 34 vuotiaana. Ja olen todella tyytyväinen asioihin.
Sitä ennen matkustin paljon (kaikki maanosat) ja tein mitä huvitti.

Muutamaa kaveria harmittaa nyt tosi paljon kun lapset tuli tehtyä enen 30v. ja ei ehtinyt matkustella yms. Nyt ei enää onnistu yhtä helposti reppureissut kun on lapsia.

ehtiihän sitä matkustella sitten vaikka eläkepäivillä...

Mun täytyy sanoa että tuo matkustelu on mielestäni maailman huonoin veruke tässä kohtaa. Kenelle ihan oikeasti voi joku matka yleensäkin merkitä enempää kuin oma lapsi? Että jotain voisi muka oikeasti harmittaa että kun tuli tehtyä tuo meidän pikku Milla, kun olis voinut matkustella muuten?
Ja mikä estää makustelemasta lasten kanssa? Me ollaan ainakin joka vuosi käyty ulkomailla vaikka lapset tulikin tehtyä reilu parikymppisinä. Mutta näistä vuosista muistan kyllä päällimmäisenä sen ilon lapsista, kuin että ulkomaanmatka olis menny tämän äitiyden onnen edellen.

 

Juu, olihan sentään eka sivu pohdiskelua MILLAISTA elämä olisi jos ei olisi lapsia syihin puuttumatta, kun kakkossivulla mietitään MIKSI lapsia on tai ei *huokaus*

 

No eipä tää elämä hullumpaa ole yli kolmekymppisenä ja lapsettomana! Ei oo kyllä ukkoakaan. Baareissa en kyllä jaksa juosta, mutta matkustelusta pidän. Ja sääliä en todellakaan tarvitse!