18-vuotiaana tapasin irkissä yhden 21-vuotiaan tapauksen. Tosi fiksun, sivistyneen ja sanavalmiin oloinen, jutteli sujuvasti mistä vaan ja vaikutti tapaamisen arvoiselta. Muutaman tunnin verran lätisimme milloin mistäkin ja mies sitten ehdotti tapaamista kahvittelun merkeissä, kun satuimme vieläpä samassa kaupungissa asumaan ja juttu tuntui luistavan. Mainitsi kyllä olevansa vielä vähän hajalla muutama kuukausi sitten päättyneen edellisen seurustelusuhteen takia ja toivoi meidän etenevän maltillisesti, mikäli välillämme sattuisi synkkaamaan.
Tapasimme eräässä Tamperelaisessa kahvilassa. Sovimme tapaavamme yhden tietyn nurkkapöydän luona ja minä satuin olemaan paikalla ensimmäisenä. Istuin alas ja jonkin ajan kuluttua seuralaiseni saapasteli sisään. Tiesin heti että kyseessä on hän, oli sellainen etsivä ja odottava ilme silmissä. Istuin paikoillani kivettyneenä ja toivoin ettei hän huomaa pientä järkytystäni.
Seuralaiseni oli mua n. 10 cm lyhyempi (olen 164 cm pitkä), luurangonlaiha ja jotenkin tosi surkean näköinen. Muistan vieläkin mitä hällä oli yllään: flanellipaita josta oli hihat revitty pois, mustat farkut komeilla reisipusseilla, kaulassa risti ylösalaisin ja musta kissimirri (?) ja pilottitakki (!!). Hiukset pitkät, tosi ohuet ja huonokuntoiset, iho finnien peitossa. Hengitys lemahti hirveälle välittömästi kun mulle ensimmäisen kerran puhui. Tuli sellainen pakokauhuinen fiilis, mutta sain sentään itseni koottua sen verran, etten sännännyt heti kättelyssä ovenpieliin törmäillen ulos sumppilasta.
Jutut tällä kaverilla olivat aivan utopistisia. Oli sellainen tekotaiteellinen ja puhui korostetun sivistynein sanakääntein. Kun kerroin opiskelevani lähihoitajaksi ja kerroin olevani kiinnostunut hoito- ja lääketieteestä, hän alkoi tentata multa eri ruumiinosien latinankielisiä nimiä. Yhden elimen nimeä en muistanut ja siitä hän voitonriemuinen ilme naamallaan virnuili, että "se siitä lääketieteen osaamisesta" :xmas: Joo. Lääkärihän se väitinkin olevani...
Hää oli selvästi musta hyvin kiinnostunut, vaikka suhtautuikin alentuvasti kaikkeen mitä itsestäni kerroin. Ilmeisesti "hyväksi havaittu" iskutekniikka, ei kylläkään purrut muhun. Treffit kestivät n. 2 tuntia ja sitten aloin pikkuhiljaa liueta paikalta vedoten seuraavan päivän tenttiin, piein seuralaiseni saatteli mua bussipysäkille jatkuvasti vihjaillen ja yhä enemmän suoraan sanoen, että oikeastaan voisin tenttikirjoineni lähteä hänen luokseen, voisimme yhdessä opiskella "ihmisvartalon kauneutta ja nerokkuutta".
Oli siinä hätistelemistä.
Monta viikkoa tämä otus jaksoi mua pommittaa puheluilla ja tekstiviesteillä, annoin kyllä selvästi ymmärtää että meistä tuskin tulisi mitään ystäviä kummempia. Pari kertaa öiseen aikaan hää lähetteli mulle n. 10 viestiä putkeen, joissa vuoroin ruinasi, vuoroin haukkui mua.
Onneksi pääsin vähitellen eroon. En ole sen koommin irkissä tapaamieni kanssa treffeillä käynyt.