Esikoista yrittämään 2012!

  • Viestiketjun aloittaja Sennay
  • Ensimmäinen viesti
Karole, olipa huojentavaa kuulla, että jollakin muullakin on ollut kuukautiset poissa puoli vuotta, vieläpä kahteen otteeseen. Kiitos myös Piikikäs pohdinnoistasi.

Vaan mitäpä ihmeen kummaa mun sisällä nyt tapahtuu? Alavatsaa alkoi särkeä menkkamaisesti noin tunti sitten ja tuntuu vain yltyvän :confused:
 
Vem vet Minäkin ymmärrän hyvin huolesi, vaikka vielä en tiedäkään, miten oma hormonitoiminta lähtee hyrräämään. Pitkät ja rankat hoidot pelottavat ihan hirveästi, mutta lohduttaudun katselemalla ympärilleni. Kaikki me (todennäköisesti) ja MONET muut ovat saaneet alkunsa aivan normaalisti. Itselleni hoidot ovat aivan varteenotettava vaihtoehto, koska on olemassa huomattavasti kevyempiäkin juttuja kuin keinohedelmöitys yms. Ja vaikka yhden lapsen kohdalla joutuisi käymään läpi rankkojakin hoitoja niin se ei silti tarkoita, että niihin joutuisi turvautumaan seuraavia yrittäessä!

Ja todellakin kaipaisin vertaistueksi toisia äitejä, varsinkin sellaisia, joilla on juuri samanikäinen lapsi kuin itsellä tulisi olemaan. Itseä hieman hirvittää sekin, että mökkihöperöityisin täysin äitiyden myötä. Ostimme n. vuosi sitten omakotitalon maalta ja täältä kylältä on matkaa lähimpään kauppaankin n. 8 km. Lähinaapurissa on toki lapsiperheitä, mutta en tunne niitä ollenkaan ja en osaa mennä vain oven taakse koputtamaan että "hei, ollaanko äitikavereita ja puhutaan koko päivä lapsistamme?" :D Ystävien ja niiden sukulaisten luokse, joilla niitä lapsia jo on, on n. 30 min ajomatka. Eli vertaistukea joudun hakemaan varmaan paljon näin verkosta. Eli kun vaunuja ja rattaita olen netistä surffannut (tiedän, aivan liian aikaista! :D) niin olen katsellut malleja, jotka kulkevat helposti autossa ja sopivat reissuun.

Ai niin, satuin tänään törmäämään netissä tällaiseen sivustoon, joka myy raskaustestejä: Raskauskeiju. Olisi näköjään ollut vielä halvempi kuin tuo Kotitesti ja nyt harmittaa, että ehdin jo tilaamaan. Mutta jos joku muu vielä tilailee, niin tässä yksi vaihtoehto.
 
Piikikäs Ihanaa, että muillakin on vauvakuume vaikuttanut näin positiivisesti parisuhteeseen! Meillä kotona useimmiten sanotut lauseet tällä hetkellä: "rakastan sua niin paljon", "olen niin onnellinen", "sitten kun meille tulee se vauva..." ja tätä ällösiirappista rataa :D Noh, onneksi ei ole kukaan kärpäsenä katossa katselemassa. Ja mukavaa vaihteluahan tämä on:heart:
 
  • Tykkää
Reactions: Piikikäs
Voihan vaunu! Todellisuus iski, kun pakkasin tänään auton peräkonttiin tavaraa. Se peräloosteri on niin onnettoman pieni, että mahtaako sinne minkään maailman vaunut mahtua. *murjotus*
Täytyy varmaan ruveta aikuiseks ja ostaa farmari-Volvo :D
 
  • Tykkää
Reactions: Clavel
Hoo, toi etusivu on muuttunu, hetken kesti hahmottaa et missä mikäkin on :)

Pohtisin tässä samaa, että kun itsellä on niin pieni auto, mutta onneksi avokki hankki farmarin vähän aikaa sitten, niin tietää millä autolla sitä sitten kuljetaan :D
 
Täällä ollaan taas jo ihan konkreettisten asioiden äärellä näköjään. :) Autot. Meillä ei ole autoa, eikä ole tulossakaan. Vauvan ja vaunujen kanssa täytyy sitten olla kysymässä nostoapua julkisiin. Välillä näen tilanteita, joissa tulee äidin puolesta vähän paha mieli, kun ihmiset rynnii ohi, eikä kukaan tarjoa apua. Mutta monesti kyllä vaunujen kanssa liikuvalle tarjotaan apua ennen kuin vaunuilija edes ehtii kysyä.
 
Siis tätä tää nyt sitten on! Ajatusmaailma näyttää muokkaantuvan jo hyvää vauhtia, kaikki asiat (viimeisimpänä auto) näkee uusin, vauva-orientoitunein silmin :D Kaupungilla kulkiessa katse kiinnittyy vaunuja työnteleviin äiteihin. Ja ihan uudella innokkuudella rientää auttamaan vaunukansaa, avaamaan ovia ym. Josko sitä sitten joku joskus minuakin... :)
Me asutaan sen verran syrjässä, että melkein joka paikkaan on kuljettava autolla. Bussitkin kyllä kulkee ihan kohtuullisesti, mutta ne ei oo sitä matalalattiamallia, joten vois olla aika hankalaa pienen kanssa.
 
Nyt vasta huomasin, että mut oli laitettu tonne listaan.. :heart: Kiva kuulua johonkin porukkaan, kun ei tästä yrittämisestä voi oikein lähipiirille puhua. Voi tulla turhia paineita, jos ei heti onnistu. Tai kovastihan tuo lähipiiri (suku) jo painostaa ja hengittää niskaan!!!

Tuosta siirappisuudesta suhteessa.. Onhan se niin suuri sitoutumisen osoitus tämä vauvautuminen, etten yhtään ihmettele, että tunteet ovat pinnassa. =) Yhteinen lapsi sitoo ihmiset yhteen toisella tavalla kuin esim. avioituminen. Me ei olla kihloissa, joten mulle ainakin on ihan hirmuinen rakkauden osoitus, että mies on halukas kanssani perheen perustamiseen. Varmaan tajuatte, mitä yritän sanoa. Ei tuo mun kirjallinen tuotanto ole aina parasta mahdollista laatua.. :whistle:

Olisi niin paljon kaikkea ajateltavaa, mutta en oikein uskalla vielä unelmoidakaan lapsesta. Yritän olla rakentelematta niitä pilvilinnoja näin yrityksen alkuvaiheessa. Kun ei me edes mahduttaisi tähän meidän kämppään, niin täytyisi muuttaa. Asutaan kerrostalossa aika liki kaupungin keskustaa. Yllätin kyllä itseni miettimästä sitä, missä ihmeessä täällä säilytetään vaunuja. Joutuisiko ne joka kerta roudaamaan johonkin pyörävarastoon rappusia pitkin pimeään kellariin. En ole koskaan törmännyt täällä vaunuihin ja eipä tässä taida lapsia asua muutoinkaan. Ja taas tulee ajateltua liikaa, vaikka ei pitänytkään...... Ihmeellinen asia tämä vauvakuume.
 
Mekin asutaan kerrostalossa ihan kaupungin keskustassa, eikä kyllä mahduta tänne jos vauva on tullakseen. Ei oo mitään yhteisiä varastotiloja ja hissiinkään ei kyllä vaunut mahdu. Toiveena olis saada ostettua oma asunto(kerros/rivi) noin 1,5 vuoden kuluttua. Rivitalo olis ihana omalla pihalla mutta saa nähdä riittääkö rahat tai saadaanko lainaa. Aina voi haaveilla : ) Parvekkeen ja oman saunan kyllä haluan!

Minkälaisissa asunnoissa te muut asutte? Mä oon asunu koko elämäni keskustassa ja oon kyllä niin valmis muuttamaan pois metelistä ja liikenteen keskeltä jonnekkin vähän syrjempään missä olis enemmän luontoa
ja metsää. Olis ihana työnnellä vaunuja ja ulkoiluttaa koiraa meren rannalla tai metsässä : )

Eläimistä tulimieleen, että onko teillä kotieläimiä? Mietityttääkö miten ne suhtautuu vauvan tuloon? Tai mahdolliset allergiat?
Meidän koira kuoli äkillisesti tässä syksyllä ja ollaan kyllä mietitty että loppukeväällä otettais pentu : ) Mietityttää sitten vaan että miten pärjää vauvan ja koiran kanssa ku kyllähän nuorelle koiralle pitää antaa myös aktiviteettia ja huomiota..

Rentoututtavaa viikonloppua!
 
Me asutaan toistaiseksi Helsingissä HOAS:n perheasunnossa, kun mies vielä opiskelee. Tää on tällänen 50 neliön kerrostalokaksio. Eikä tää tila kyllä oikein meille riitä, saatika sitten jos tulee vauva.

Mutta suunnitelmissa on siis muuttaa ensi vuoden alussa (jos löydetään kämppä). haluttaisiin ostaa rivari ja haluttaisiin pois helsingistä, kuitenkin niin että olisi hyvät kulkuyhteydet, kun molemmilla työt Helsingissä. Järvenpään suuntaa ollaan katsottu.

Haluttais kovasti rivarikämppää. Mielellään kaksikerroksista. Mutta täytyy nyt kattoo et jos löytyy joku sopiva yksikerroksinen tai kerrostalokämppä niin sekin voi olla vaihtoehto. Oma sauna on kuitenkin ihan ehdoton.

Aikaisemmin oli puhetta äitikavereista ja siitä onko lähipiirissä pieniä lapsia.
Jossain vaiheessa vissiin kerroinkin että mulla on muutama kaveri jotka myös vauvasta haaveilevat. Eilen sain tietää että toinen näistä on raskaana ja pienen olisi kesäkuussa tarkoitus syntyä. Jos meillä nyt tärppäisi pian niin ei olisi kovin montaa kuukautta eroa sitten lapsilla. Muutenkin mulla on muutamia kavereita joilla pieniä lapsia. Silti tykkään kyllä täällä netissäkin vauvajuttuja jakaa ja varmaan jatkan tätä "harrastusta" :)


Eilen oli työpaikan pikkujoulut ja vedin kyllä ihan vuosisadan perseet. Saattoi olla viimeiset kännit mulla pitkään aikaan.
 
Hei! Mutkin saa nyt lisätä tuonne varaslähtijöihin. :) Tänään pitäisi aloittaa uusi laatta pillereitä, mutta se saa nyt jäädä alottamatta. Mitään sen kummempaa ei tässä nyt toistaseksi aloiteta, vaan rennosti mennään, eikä tikutella tms. Tulee kun on tullakseen. Tuhat perhosta mahassa. :)

Meilläkin on nää vauvajutut vaikuttanu niin positiivisesti suhteeseen, ihan kun ois rakastunu uudelleen tohon mieheen.

Kyllä muakin jännittää kovin miten oma kroppa alkaa toimimaan kun noi pillerit lopettaa. Toivottavasti ensimmäisiä kuukautisia ei joutuisi oottelemaan kauaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Piikikäs
Tota on liikkeellä näin pikkujouluaikaan :D Me ei olla menossa mihinkään pikkujouluihin tänä vuonna, joten ratkastiin asia siten, että järkkäämme bileet meillä. On siinä taustalla sekin, että nyt mahdollisesti viimeinen tilaisuus pitää isolla porukalla kunnon kosteet ja äänekkäät iltamat.

Äitikavereista. Mun pari kaveria on saanut tänä vuonna lapsen. Työkaveri on parhaillaan raskaana. Siinä viimeisimmät, muihin lähipiirin lapsiin tuleekin sitten olemaan isompi ikäero.

Asunnosta. Asumme omakotitalossa, tässä on kolme makuuhuonetta eli haaveissa oleville kahdelle lapselle olisi omat huoneet. Oon asunut keskustassa, ja se oli ihan hauskaa sinkkuaikoina. Mussa on kuitenkin vähän erakon vikaa, ja nautin enemmän olostani täällä jumalan selän takana, missä naapuriin ei mielellään ole näköyhteyttä... Joka paikkaan on tietty vähän matkaa, mutta kulkeminen ei haittaa mua yhtään. Sitten kun lapsi alkaa olla siinä menoiässä niin tästä sijainnista varmaan tulee päänvaivaa, mutta se nyt on sen ajan murhe.

Taas on plussan puolella ja vettä sataa... Missä viipyy talvi? Miten te muuten vietätte itsenäisyyspäivää? Me ollaan varmaan ihan kotosalla, päivällä pakko katsoa Tuntematon, sitten teen jotain herkkuruokaa ja pikku naposteltavaa ja illalla katsellaan linnan juhlia ja arvostellaan pukuja ;)
 
Tämä vauvakuume on todella tarttuvaista sorttia ;) Kerroimme tosiaan viikko sitten ystäväpariskunnalle vauvasuunnitelmistamme (ainoat kenelle olemme kertoneet) ja nyt perjantaina kuulin, että osittain meidän innostamina hekin aikovat jättää ehkäisyn piakkoin pois! He ovat vielä molemmat meidän parhaita ystäviä, joten minulla olisi "äitikaveri" todella lähellä, asuvatkin vielä suhteellisen lähellä :)

Olin samaisen ystävän kanssa perjantaina yökerhossa pitkästä aikaa ja vähän sellaisella "viimeistä viedään" -asenteella. Todettiin molemmat, että ei menetetä mitään vaikka ei päästäkään enää niin usein ulos. Tähän ikään (26) mennessä olen saanut ihan tarpeeksi viilettää yöelämässä ja vetää niitä vuosisadan perseitä kuten Piikikäs sanoi ;)

Tästä päivästä lähtien voin alkaa laskemaan kiertopäiviä, koska juuri alkoivat viimeiset pillerimenkat. Toisaalta olen iloinen, että ne alkoivat ja toisaalta ottaa päähän kun olen ollut pari päivää ihan pinnapirkkona. Mutta nyt saa alkaa sitten tositoimiin :D
 
Mut saa kans lisätä tonne varaslähdön ottaneisiin eli siis Clavel 22v :) ja tosiaan mennään kanssa sillä meiningillä, että tulee kun on tullakseen :)

Asunnosta me asutaan myös keskustan tuntumassa, kerrostalossa, kaksiossa. Ei mikään tilaihme tää kämppä ole ja asuntokuume nostaakin päätään vähän väliä. Rivitalo olis kyllä kiva :)

Henrietta* kyseli tuossa lemmikeistä, niin meiltä löytyy koira. Itse en ole vielä kauheasti pohtinut sitä, miten koira suhtautuisi vauvaan. Uskoisin että sitä alkaisin miettimään enemmän sitten kun on raskaana :)

Itsenäisyyspäivä sujuu meillä työn merkeissä
 
Onnea Cattibrielle ja tsemppiä Typy85 viimeisiin pillerimenkkoihin! =)

Itsenäisyyspäivää menen viettämään hyvien pitkäaikaisten ystävien seuraan. Nyyttärimeiningillä mennään ja katsotaan siinä sivussa linnanjuhlia.

Täälläkin on todettu, ettei kyllä mitään menetä, vaikka ei pitkään aikaan pääsisi baareihin. Kyllä ne on niiin nähty, eikä koskaan oo oikein ollu se "mun juttu" vaikka tanssimisesta tykkäänkin. Liikaa sikailua...

Mulla on nyt menossa kiertopäivä 14 ja ovista tässä odotellaan. Toivottavasti tulee niin tietää et menkatkin (tai vaavi?) olis sit tulossa. Vaikka eihän sitä aina vissiin tunnista sitä ovulaatiota. Mulla ei oo mitään käryä millaisia tuntemuksia mulla on ovulaation aikaan kun ei ole sellaista pitkään aikaan ollut pillereiden takia. On tää kyllä jännää. Mulla olis sit mahdollisesti testausta edessä just ennen joulua eli 19.12. pitäis menkat alkaa, jos menis samalla tavalla kuin pillereiden kanssa.

Millaisia ovulaatio-oireita teillä, jotka olette olleet ilman pillereitä, on ollut?
 
Ovulaatio-oireet. Mulla ovis tuntuu aika paljon samanlaiselle kuin menkkakivutkin. Sellanen "juilinta", jonka pystyn ihan selvästi paikantamaan jommalle kummalle munasarjalle. Lisäksi mulla siihen liittyy alavatsan krampit... pillereiden lopettamisen jälkeen ekat ovikset oli ihan kamalia kun kramppasi välillä niin ettei suorassa voinut olla. Nyt ajan kanssa ne on onneks vähän laantuneet, eikä enää tunnu kuin pientä nippailua.

Mä olen itsenäisyyspäivänä töissä aamuvuorossa ja kun sieltä sitten kotiudun, tulee meille ystäväpariskunta kylään. Syödään hyvin ja katsotaan linnan juhlia.

Ja lemmikeistä vielä sen verran että meillä on koira. Se tulee lasten kanssa tosi hyvin toimeen eikä siitä varmaan tule ongelmia. Jännä kuitenkin nähdä mitä tapahtuu sitten kun tulen raskaaksi. Olen kuullut että koirat usein vaistoaa sen ja muuttaa käytöstään, saattavat alkaa ylisuojelevaisiksi ym.
 
Lemmikeistä minunkin piti vielä tulla ennen unille menoa juttelemaan. Eli meillä on kaksi terrieriä, narttuja molemmat, ja uskoakseni tulevat pienokaisten kanssa toimeen. Vanhempi koirista on 6 v. ja saanut aikoinaan paljonkin kokemusta lapsista. Nuorempi on taas vähän päälle vuoden ja hieman arastelee lapsia. Uskoisin, että sekin kuitenkin tottuu nopeasti vauvaan, kun vauva on koko ajan läsnä. Halusimme toisenkin koiran olevan ainakin vuoden vanha ennen lapsen saamista, joten jälkikäteen ajatellen se tuli hankittua juuri sopivaan aikaan.
 
Kylläpäs meitä varaslähtijöitä onkin.. :) Hyvä hyvä!!! Mä täällä odottelen ovista. Niistä oireista. Mä tunnen ovulaation ihan selkeästi. Joissakin kierroissa se on tuntunut ihan persiissä asti. :LOL: Anteeksi ilmaisu. Se on sellaista kipua munasarjoissa ja tosiaan joskus tekee ihan hirmu kipeää. Oon miettinytkin, että miten sellaisten kipujen aikana pystyy mitään puuhailemaan. Enkä kyllä ole varma siitä, onko se ihan normaalia, että sen tuntee niin selvästi ja että se sattuu.. Limat on myöskin aikasmoiset silloin ja halut lisääntyy.

Itsenäisyyspäivään meillä ei liity mitään ihmeellistä. Varmaan ollaan ihan vaan kotosalla ja saatetaan linnanjuhliakin vilkaista.

Meillä on kaksi kissaa, joista kummatkin pelkäävät lapsia ihan hirveästi. En tiedä, miten niiden kanssa toimii sitten, kun itsellä on lapsia. Kumpikin on perheistä, missä on ollut taaperoikäisiä lapsia ja epäilenkin, että kissat ovat saattaneet saada lapsen uteliaisuudesta osansa. :) Ja siksi pelkäävät. Ehkä ne tottuvat sitten, kun ei pieni vauva vielä voi niille mitään tehdä. Vaikea sanoa.. Kummastakaan en haluaisi luopua, vaikka osaavat olla kyllä välillä hieman arvaamattomia. Vanhempi on 4v ja nuorempi 1v. Mutta täytyyhän sitä sitten jotain ratkaisuja tehdä, jos näyttää, että kissat saattavat vahingoittaa lasta. Onneks ei vielä tarvitse miettiä!!
 
Heippa tytöt! Ja varaslähtijöille tsemppiä ;)

Asutaan rivitalossa, jossa neliöitä 61. Tuntuu jo nyt, että pieneksihän tämä käy sitten kun meitä asustaa tässä kolme. Ehdottomasti tulevaisuudessakin halutaan asua rivarissa ja sitten kun oma ostetaan niin se tulee olemaan omakotitalo. Vielä ei olla valittu, mihin lopullisesti muutetaan joten talokauppoja ei ole suunniteltu. Molemmat rakastetaan rauhaa, joten mielellään ei ihan keskustan kupeeseen muutettaisi. Asian suhteen en viitsi stressiä pukata, mutta todennäköisesti asunnon vaihto on edessä, vaikkei tästä raskisi luopua!

Eläimiä ei meiän taloudessa ole, mulla itellä on allergiaa joten ei niitä ole ihan heti tulossakaan. Mietin yhteen aikaan että otettaisi koira tai kissa ja alottaisin siedätyshoidon, mutta liian iso riski se on kuitenkin. Sitten KUN meillä on omakotitalo rauhallisella paikalla niin voisihan sen koiran ottaakin ja pitäis sitten vaan pihalla aitauksessa + lämpökopissa. Vaihtoehto tuokin!

Äitikavereita ei ole, suvussa kyllä on pieniä lapsia mutta tuskinpa niiden perheiden kanssa sen enempää tulee tekemisissä oltua koskaan. :/

Täytyy sanoa, että onpa se meilläkin olo niin kuin vastarakastuneilla :heart: Peitot on heiluneet riittämiin viime päivinä, nyt kun tyhjennysvuoto on ohi ;) Mukavia suunnitelmia on tehty, nyt vaan odotellaan.
 
Kiitos onnitteluista ja onnea muillekin varaslähtijöille! Meitä alkaa olemaan jo aika monta. :) Nyt on jotenkin niin hyvä ja rauhallinen olo kun se päätös on tehty että ehkäsy jää, jotenkin oon niin kovasti hermoillu sen ite päätöksen kanssa.

Asunnosta, me asutaan keskustassa noin 60 neiliöisessä kaksiossa. Jotenkin ainakin toistaseksi kuvittelen, että mahutaan tänne kolmistaankin, ainakin alkuun, mutta katsoo nyt.

Opiskeliko kenenkään muun mies? Meillä mies tulee olemaan koulussa vielä muutaman vuoden, joten oman asunnon ostosta on aika turha haaveilla. Mutta luotan siihen että pärjätään muuten kyllä rahallisesti, vaikkei se välttämättä kauheen helppoa tule aina oleen.

Meillä ei oo lemmikkejä, vaikka koirakuume mulla on ollut ikuisuuden. Ehkä sit joskus kun on enempi tilaa ja oma piha.
 
Meillä mies opiskelee ainakin kevääseen asti, jolloin olisi tarkoitus valmistua. Tosin hän on ajatellut hakea siitä vielä jatko-opiskeluihinkin mutta saa nähdä... luultavasti kuitenkin ainakin pari vuotta tekee töitä

Siitä huolimatta että toinen opiskelee, aiotaan ostaa asunto. Mies on muusikko ja on tehnyt jo viimeiset pari vuotta sen verran keikkaa että pärjätään ihan hyvin. Vaikkakin minä tienaan ainakin vielä toistaiseksi tässä taloudessa enemmän.
Oltiin ihan varmoja että meidät nauretaan pankista ulos kun käytiin siellä juttelemassa lainajutuista,mutta ihan asiallisia olivat. Meillä tämän hetkeisillä tuloilla kyllä kipuraja lainassa on 180 000... Mieluummin otettaisiin vähän vähemmän. Tosin meillä molemmilla on tiedossa tulojen kasvua, mutta silti. Ja ollaan mietitty myös sitä miten meidän tulot ja mahdolliset lainanlyhennykset menee sitten kun olen äitiyslomalla.

Osittain tuon miehen opiskelu- ja työkuvioiden takia ollaan ihan todella vakavasti mietitty sitä ratkaisua että menen äitiysloman jälkeen töihin ja mies jää kotiin lapsen kanssa. Hänellä on treenit ja keikat yleensä iltaisin ja viikonloppuisin ja jos minä saisin siihen mennessä päivätyön (=ylennys), niin kaikki onnistuisi paremmin.

Onko ketään muuta joilla on edes vaihtoehtona se, että mies jäisi koti-isäksi jossain vaiheessa?
 
Meillä ollaan molemmat töissä, isäntä vakituisessa ja minä määräaikaisessa. Tammikuun loppuun ois työsopparia, toivotaan et jatkuu mieluisessa työssä! Vauvailujen lisäksi on muitakin suunnitelmia, nimittäin opiskelu. Meillä ois tarjolla täydennyskoulutusta, samalla mahdollista opiskella ammattitutkinto. Kiinnostais kovasti, mut uskallankohan aloittaa kun/jos plussaudun ens vuoden aikana :confused:

Koti-isäily tuskin on meidän ratkaisu, itse mielelläni olen vauvan kans kotona ja mies käy töissä (?). Tosin tästä aiheesta ei olla keskusteltu
 

Yhteistyössä