Esikoista yrittämään 2012!

  • Viestiketjun aloittaja Sennay
  • Ensimmäinen viesti
Voi eikä, onnea plussanneille :heart: on se vaan kumma kun nytten tuntuu, että ei tuu raskaaksi millään muutakuin vain silloin tiettynä päivänä...näköjään... :D kun muistaa nuorena oli ihan hysteerisenä jos olisikin sattunut pieni vahinko, ja jos silloin olisi ollutkin muu päivä kun se ovulaatiopäivä, mitä tässä yritetään kauheasti metsästää.. :D Ja kumma kun jotkut nuoret tulee raskaaksi vahingossa, onkohan se vahinko tapahtunut juuri silloin hedelmällisinä päivinä, vai onko ne muuten vain niin hedelmällisiä muulloinkin? :confused: Voi kurjuus.. |O
 
Ihan ensiksi suuret onnittelut Vinku85!!!! Ja tervetuloa plussainneiden puolelle :heart:

Piti sitten vielä tuota hedelmöittymisen ajankohtaa tulla kommentoimaan. Että vaikka se onkin se yksi ja tietty päivä kun hedelmöitys tapahtuu, ei sitä välttämättä ole just sinä päivänä touhuttu .
Jos ultrassa määritelty laskettu aika pitää nimittäin paikkansa, on tämä meidän toukka saanut alkunsa niin että miehen siittiöt on odotelleet otollista hetkeä sisälläni ainakin 5 päivää!!! Kuulostaa kyllä ihan tosi hurjalle, mutta ei ole kuulemma ollenkaan epätavallista (näin sanoi maanantaina ultran tehnyt kätilö).

Hurjaa hommaa siis.
Mä pistän tämän raskauden siis täysin miehen superselviytyjäsiittiöiden ansioksi :D


Mutta siis ihan mahtavaa että meitä plussanneita alkaa olla jo useampi. Ja vuosi on vasta ihan aluillaan.

Piikikäs 11+3
 
inq
Joo Sennay minut voi lisätä listaan, ikää 22v, ja tosiaan yk1 menossa :) Mennään nyt toistaiseksi tjot-meiningillä. Käyn kyllä joka päivä täällä lukemassa, kirjoitella en voi ihan yhtä usein, kun on töissä yksi ja sama kone kaikilla käytössä..heh :D ja salassahan tätä omaa kuumeiluani pidän.

Mutta hei, PALJON onnea plussanneille <3 !

Ja Piikikäs, aika uskomatonta tosiaan, varsinaisia selviytyjä-siittiöitä ;)
 
Voih, tosi paljon onnea kaikille plussanneille! Kiva lukea näitä positiivisia uutisia. ;)

Tuttavan lapsi sai pidemmän yrityksen jälkeen lopulta alkunsa tilanteessa, jossa siittiöt olivat olleet viikon vanhoja. :D Tuo viikko alkaa olla ihan maksimi, minkä siittiöt naisen sisuksissa hengissä selviävät, joku 3-5pv täysin normaali. Oleellistahan on, että ne siittiöt pääsevät sinne kytikselle ennen ovulaatiota. Ovulaation jälkeen on jo todella kiire, koska siittiöillä kestää aikaa matkata munatorviin asti.

Uskon, että näissä uskomattomiltakin kuulostavissa vahinkoraskauksissa tosi iso merkitys on sillä, että ei stressata sillä raskautumisella. Tuntuu, että se on nähty niin monesti, että raskautta oikein yrittämällä, laskeskelemalla ja miettimällä ei raskauduta, mutta sitten kun kuvioihin tulee jotain muuta huomion vievää, niin poks pian ollaankin raskaana.
 
  • Tykkää
Reactions: Piikikäs
Musta tuntuu myös, että se rento meininki vaikuttaa paljon.

Tietty on ihan luonnollistakin toki että stressi iskee jos kuume on ihan älytön ja yritystä on takana kauankin jo.
Jotenkin sitä ehkä kuitenkin pitäisi osata, tai opetella, elämään asian kanssa niin että antaisi luonnon tehdä tehtävänsä.

Jokainen toki tekee tavallaan. Ja musta tuntuu että melkein jokainen kuumeileva nainen laskee kiertopäiviään ainakin jossain määrin ja tutkailee kroppaansa ovulaation merkkejä huomatakseen. Se on kuitenkin aika "viatonta" loppu peleissä.

En tiedä mitään tilastoja,mutta mututuntumalla olen käsittänyt että suurin osa yrittää useamman kierron ennen kuin nappaa. Ei siis pidä myöskään vaipua epätoivoon ja paniikkiin heti jos ekalla, tokalla tai kolmannellakaan yrityskierrolla ei tärppää.

Mun on tietty vähän paha tulla tänne nyt näistä asioista puhumaan ja sanomaan teille että ottakaan vaan ihan iisisti, kun itse pääsi asiasta aika helpolla :ashamed:...
Mutta näin mä ajattelin myös ennen omaa plussaa. En sitten tiedä kuinka monta kiertoa olisin jaksanut rennosti ottaa jos ei tuolla "hälläväliä" kierrolla olisi tärpännyt.
Toisaalta mun mies on sellainen että se varmaan olisi puhunut mulle järkeä ja saanut mut rentoutumaan :D

Minkä verran juttelette muuten miestenne kanssa yrittämiseen liittyvistä asioista?
Omassa kaveripiirissä on ihan tosi laidasta laitaan olevia pareja. Joistakin tuntuu että nainen on yrittämässä lasta ihan "yksin", joissakin taas mies on ihan tosi innolla mukana ja tietää naisensa kropan toiminnasta vähintään yhtä paljon kuin tämä nainen itse :).
Meillä mies on ollut aika paljon kiinnostunut ovulaatioista, kirtopäivistä ym. En olis uskonut että sitä niin paljon kiinnostaa. Nyt raskaana ollessani jutellaan paljon paitsi tämän hetken tilanteesta, myös tulevaisuudesta. Ollaan aina oltu todella avoimia toisillemme ja pystytty keskustelemaan kaikesta, mutta tuntuu että sen jälkeen kun lopetin pillerit ja päätettiin aloittaa tämä "seikkailu", on meidän suhde muuttunut ja keskustellaan entistäkin enemmän.
 
inq
Ninkku , kuulostaa hyvältä, plussataan vaan ;) !

Noita juttuja on tosiaan lukenu ja kuullut paljon, että yrittämällä yrittäminen ei kannata. Pitäs vaan pystyä olemaan rennosti..hitto kun oiski niin helppoa :D

Miehen kanssa juttelusta , meillä jutellaan, ja on aina juteltu avoimesti kaikesta, onneksi. Tuo ei kyllä tiedä hölkäsenpöläystä mun kierrosta tai muustakaan, raukka varmaan kuullutkaan koskaan sanaa ovulaatio :D On kyllä innostuneena mukana, ja hänestä tämä kuumeilu alunperin lähtikin :) Niin, ja sitten tokaisee aina tietyn homman päätteeksi että "noniin, nyt sä oot sitten raskaana" :D hölmö.
 
Tämä täällä taas keksimällä keksii raskausoireita.. Antakaa tytöt mulle voimaa ja kärsivällisyyttä odottaa ens viikkoon testauksen kanssa! Sikäli mikäli nyt on vasta dpo6... (ja mä vannoin etten ala noita dpo:ta laskemaan :D)
 
Onnea Vinkku ja PikkuB :flower:

Meillä ei mies ole niin perillä asioista, ja sinäänsä ihan hyvä kun oon ite tämmönen stressipaniikkihermoilija ja mies ei, niin vetää mut takas maan pinnalle kun alkaa ite menee ylikierroksia :p Mutta tosta yrittämällä yrittämisestä, niin oon ite niin jäävi tms. kun muille tutuille kun yrittävät lasta, niin olen sanonut et älkää stressatko et kyllä se sit tärppää, mutta sit kuitenkin huomaan ite stressaavani ihan 6-0 asiasta :ashamed: Että olisi kivaa saada omaankin päähän taottua se ettei liikaa stressiä asiasta
 
Meillä mies ei valitettavasti ole kovin kuumeinen. Yrittää aina huomaavaisesti kommentoida jotain, kun selitän ovulaatiojuttuja ja muuta. Yhdessä on kuitenkin päätetty lapsen teosta, ja veikkaankin, että mieheni on sitten helpompi konkretisoida ajatusta kunhan saadaan mahani kasvuun.
 
Meillä kans ollaan aina pystytty miehen kanssa juttelemaan ihan kaikesta. Nyt onkin vaikea tilanne ollut viime heinäkuusta asti ku mies lähti armeijaan,niin ei samalla tavalla saa purettua ajatuksiaan toiselle. Päivittäin kyllä soitellaan, mutta ei se oo ihan sama asia puhua puhelimessa ku et juttelis kasvotusten. Meilläkin tärppäsi jo toisesta kierrosta, niin kauheasti ei ehditty edes hehkuttamaan ovulaatioita ym. mutta siitä kierrosta ku plussasin niin lähetin kyllä tekstarin armeijan harmaisiin ja ilmoitin asiasta ;) Oltiin just puuhailtu sopivasti edellisenä päivänä ja molemmat oli kyllä innoissaan mahdollisuuksista ja hyvinhän siinä sit kävikin =)

Tervetuloa uusille kuumeilijoille myös! Toivotaan pikaista raskautumista itse kullekin ;)
 
Onnea Vinku85!!

Tervetuloa uudet kuumeilijat!

Miwwi Niin totta tuo että nuorena ihan paniikissa miettiny että voiko tulla raskaaksi jostain ihan mitättömästä kun nyt huomaa että eihän se niin yksinkertasta olekaan :D

Me jutellaan kans miehen kanssa avoimesti kaikesta, mut ei se hirveesti mistään mun kiertopäivistä tiedä. Kyllä se aina välillä kyselee, että onko semmonen olo että vois menkat alkaa vai... :) Nyt on ihan jännät paikat kun puolentoista viikon päästä pitäis alkaa menkat. Saattaa olla että en malta oottaa ja testaan jo ensviikon lopussa kun dpo 11! :D

Mulla on ollu nyt pinna ihan hirveän kireellä ja möksähtelen ja suutun ihan tyhmistä asioista... Onkohan tää jotakin oman hormonitoiminnan palautumista ku välillä vollotan ihan valtoimenaan ihan tyhmistä asioista.

Rento ja tjot-meininki varmasti vaikuttaa jonkin verran raskautumieen, mutta ei mun mielestä tästä intoilusta kannata ainakaan huonoa omaatuntoa tuntea. Musta tää on ihan hauskaa (ainakin vielä) tää jännäily ja laskeskelu. Monesti kun jotain asiaa ei ajattele ja odota niin aika kuluu nopeammin ja raskautuminenkin tuntuu tapahtuneen nopeammin kuin että olisi laskenut päiviä ja odottanut testin tekoa kuin kuuta nousevaa. Eli jokainen tyylillään, minä sillä malttamattomalla tyylilläni :D
 
:hug: Voimahali Nallukkanille! Tiedän niin tuon tunteen, mutta ota se siltä kannalta, että ei kannata turhaan tuottaa itselleen pettymyksiä. Se yksi, tyhjänpäiväinen viiva siinä testissä vetää mielen niin matalaksi, että sitä kannattaa vältellä viimeiseen asti! Otat vaikka itsellesi ensi torstain viralliseksi testipäiväksi (ja salaa annat itsellesi luvan testata jo keskiviikkona) niin on sitten joku päivä tähtäimessä mihin odottaa. Mä olen paraskin puhuja näissä.. Lasken jo taas päiviä koska voin aloittaa oviksen testaamisen (kp 7)...

Meillä puhutaan kaikesta tosi avoimesti! Siksi olinkin hirmu yllättynyt kun tajusin syksyllä, että kumpikaan ei ollut uskaltanut ottaa omaa vauvakuumettaa puheeksi. Nyt mies jopa kyllästymiseen asti kyselee kiertopäivistä, ovulaatiosta, hedelmöittymisestä ja kiinnittymisestä. Hiukan ottaa kyllä nuppiin kun hän utelee oviksen jälkeen tuntemuksisani, mutta sallin sen hänelle :heart: Täytyy varmaan vaan olla tyytyväinen, että hän on yhtä innostunut kuin minäkin.

Tänään kuulin taas uuden vauvauutisen työkaverilta... Nyt se kateus nosti kyllä päätään enemmän kuin aiempien uutisten kohdalla. Ehkä se onnellisuuden myötäeläminen on vaikeampaa kun uutisin kertoja ei ole niin läheinen ihminen. Mä haluun kans raskaaksi!!
 
Piikikäs: Joo noista tilastoista. Joku matemaatikko laskekoon näistä nyt sitten sen yhteenlasketun "todennäköisyyden" raskautua per kierto. :D Siis jos joka kierrossa on noin 25% mahdollisuus raskautua, jo hedelmöittyneistä munasoluista kiinnittymättä jää noin 20% ja hedelmällisyysongelmista kärsii noin 20% pareista. Eli tosiaan ihan ilman hedelmällisyysongelmiakin on täysin luonnollista joutua monia kiertoja odottelemaan ennen tärppiä.

Nyt on hyvä tällai coolina jutella, mutta luulen tuntevani itseäni sen verran, että jos/kun jossain vaiheessa se vauvakuume taas iskee, niin olen viimeisen päälle laskemassa päiviä milloin mihinkin. Olen muutenkin luonteeltani sellainen kamala suunnittelija ja laskeskelija. :D

Ninkku: Lohduttavaa kuulla, että on joku muukin, jonka mies ei ole innosta hihkuva vauvakuumeilija. Käytiin aiheesta juuri viime viikonloppuna jonkin verran keskustelua. Suhteen alussa toki selvittelin miehen kannat avioliittoon, lapsiin yms. ja silloin käsitin, että mies kyllä lapsia haluaa. Nyt viime aikoina kun olen yrittänyt asiasta puhua, niin koko hommasta onkin tullut kielteisempi kuva ja aloin jo stressata, että nytkö se mies on kääntänyt kelkkansa, eikä halua lapsia ollenkaan. Selittelee kovasti, että ei hällä tuollaista naisellista vauvakuumetta tai tarvetta lasten hankintaan ole, voisi elää ilmankin mutta kuuluuhan ne tavallaan asiaan. Jutustelutuokiosta tajusin, että miehellä ilmeisesti jyskyttää takaraivossa luulo/kuvitelma, että olisin tässä juuri nyt tällä sekunnilla niitä lapsia haluamassa ja siksi on kovin toppuuttelevainen. Koitin kyllä asiaa selventää, mutta vähän epävarma fiilis jäi. Mietin vain, että jos tässä nyt kuitenkin esim. vuoden sisään se kuume herää (miehen mittapuulla tämä lienee sama kuin nyt just tällä sekunnilla x)), niin millainen käännytystyö miehen kanssa pitäisi tehdä. Tyyppi on kuitenkin jo 6v minua vanhempi (juu, stressaan sitä, että siitä tulee kauhean vanha isä :D) ja silti tuntuu ajattelevan, että lapset joskus tulevaisuudessa. Ei häntä kuulemma houkuta se, miten lapset hankaloittavat elämää. Pläh. Nooo, turha tätä toisaalta etukäteen on stressata. Katsoa tilanne uudestaan siinä vaiheessa, kun minulla sitä kuumetta on.
 
Verna: Meillä meni vauva-aiheiset keskustelut aikanaan aina niin, että kun yritin yhtään udella miehen kantaa asiaan, niin hän suivaantui ja rupesi paasaamaan siitä miten ei ole rahaa ja mikään ei onnistu, ja mitenkä "ei nyt sori vaan voi tietää tarkkaa päivämäärää kun haluaa lapsia" :headwall: Todellisuudessa kun olisin vaan oikeasti halunnut joskus kuulla mihen puhuvan ja ehkä vähän haaveilevan asiasta kanssani. Meillä taas on niinpäin, että minä olen se vanhempi osapuoli (tosin vain vuodella). Sen lisäksi olen mieheni ensimmäinen seurustelukumppani, joten hän ei ole kamalasti varmaan yksikseen asioita lähtenyt ennen tapaamistamme pohtimaan.
 
Ninkku: Juu no puit sangen hyvin sanoiksi. Mäkin haluaisin sen keskustelun lisäksi välillä vähän haaveilla/söpistellä yhdessä perhe-elämästä. Mutta ei se taida miehen top-haaveisiin nyt tällä erää vielä kuulua. :x

Ehkä mun kuumeilua hillitsee sekin, kun töissä saa päivittäin yllin kyllin vauvojen kanssa olla tekemisissä. Vauvoista mennyt se "uutuuden viehätys" jo ohi. Heh. Nyt ei ole halua saada vauva vain siksi että pääsisi söpöä nyyttiä hoitamaan vaan nimenomaan siksi, että se olisi sitten oma. Ja toisaalta noiden työpaikan vauvojen hoito on siinäkin mielessä ihanaa, että jos onkin joku temperamenttisempi tapaus kyseessä, niin tietää ettei sitä huutoa tarvitse kuunnella 24/7 vaan töistä pääsee kotiin. :p Uusia opiskelijoita on vaan niin hauska katsoa, kun näkee siinä yli-ihastumisessa itsensä jokunen vuosi sitten.
 
Onnea plussanneille! :)

Mä oon nyt ollut täällä taustalla, kun äitini oli käymässä meillä, niin ei ole ehtinyt kirjoitella. Oon kylläkin lukenut päivittäin. Tänään otin viimeisen terolutin. Nyt vain sitten odotetaan punaista joko plussan tai menkkojen muodossa. :D
 
Täällä myös plussa! :heart::heart::heart:
Ei oikein vielä ite tajua. Aikasemmin viikolla testasin jonkun haamujen esiäidin ja eilen sitten haalean plussan. Pakko oli tehdä vielä yksi testi aamulla, se oli jo vahvempi kuin eilinen, vaikkei nyt kuitenkaan lähellekkään sen kontrolliviivan värinen. Mutta lienee ihan normaalia, menkkojenkin olisi pitänyt alkaa tänään/huomenna. Että marraskuulle sitten laskettuaika jos vaan kaikki menee hyvin. :)

Tupakointi loppu siihen eiliseen viivaan, hiukan tekee mieli, mutta joka kerta kun miettii että miksi "kärvistelen", teen sen enemmän kuin mielelläni.
 
  • Tykkää
Reactions: Ninkku ja Piikikäs
Hei! Täältä liittyisi yksi esikoista kuumeileva joukkoon :wave:

Olen 26-vuotias ja mies 30. Yhtä ollaan pidetty kohta 4,5 v. Eletään toistaiseksi susiparina, eli edes kihloja ei olla vaihdettu, muutoin sitten löytyy yhteisenä koti ja koira.

Ollaan pyöritelty tätä lapsiasiaa vuoden verran ja hieman ennen joulua tehtiin päätös pillereiden lopettamisesta. Meillä on sellainen mutka matkassa, että mies on testosteronikorvaushoidossa ja alkoi hiljattain saamaan teston piikkeinä. Nyt minulla on taas se ihana mies joka jaksaa mennä ja voi hyvin, mutta tuo korvaushoito vaikuttaa niin, että heikentää siittiöiden toimintaa. Ennen piikkien aloittamista meillä ei edes liiemmin ollut vauvakuumetta, siksi päädyttiinkin siihen hoitomuotoon. Heti kun ne aloitettiin meikäläisellä iski järkyttävä vauvakuume mikä ei ole ottanut laantuakseen. Aina sitä haluaa sitä mitä ei voi saada :kieh:

Eletään kuitenkin toivossa, että siellä jokunen oma siittiö vielä eläisi ja voisi hyvin. Toivotaan myös, että kun piikin vaikutus laantuu (ennen seuraavaa annosta) niin ne siittiöt tekis jonkun superhyökkäyksen ja päräyttäis mut paksuks :D Helpommin sanottu kun tehty... Sovimme, että mikäli ei natsaa syksyyn mennessä, niin loppuvuodesta hakeudutaan hoitoihin jotta saatais ne hännäkkäät liikenteeseen!

Nyt on takana yk 1 ja negatiivinen rt tehty tänään. Meneillään kp27/ ?, eli jännään täällä ensimmäisen luomukierron pituutta. Takana n 10 vuotta Diane Novan syömistä. Täytyy muuten tätä ensimmäistä luomukiertoa kommentoida sen verran, että perhana kun tekee kipeetä! Oletetun ovulaation jälkeen viikko mahakipua, nippailua ja vihlontaa tuolla alavatsan seudulla. Jännityksellä odottelen vuotopäiviä, teininä oli niin pahoja kipuja että taju lähti välillä!

Onnea plussanneille, kyllä me muutkin vielä tullaan perässä!:D
 
Uusille tervetuloa!! Ja tottakai ripakopallinen onnitteluja plussanneille.

Täällä meneillään kp53 ja samalla dpo 13. En ole testannut nyt sitten toissapäiväisen päiväpissa negan jäljiltä. Odotan nyt vaan menkkoja. Maha on niin turvoksissa. Ilmat vaivaa ja rinnat aristaa. Väsyttää niin että silmät on kierossa mutta toki tämä flunssakin syö voimia.

On taas niin surullinen olo omasta epäonnistumisesta että ei kyllä läheisille voi mennä vauvoja katselemaan. Ettei tirahda itkuun. Kuulostan varmasti aivan pöllölle mutta niin se vaan on. Sitten kun menkat on ohitettu ja ovulaatiota odotellaan on pienen pieni toivon kipinä. Muuten kyllä aika pessimistinä mennään.

Mukavaa vkonlopun alkua. Jään tänne lueskemaan teidän juttuja :)
 
Onnea Cattibrie! :flower:

Täällä on ollut hieman epäselvää ton oviksen kans (en tikuttanut), kun tiistaina tuli sellaista limaa jota on ennenki tullut oviksen aikoihin ja yleensä sen muutaman päivän jatkunut, no toi ei jatkunut, vaan oli sen yhden kerran. Eilen sit sama juttu. En tiiä et onko ovis vai ei, mut ainaki on pupuiltu senki eestä jos ois sattunu olemaan. :LOL: Tänään sit sattunut ihan järkkynä oikeanpuoleiseen munasarjaan, mikälie kivun syynä?
 
Täällä vähän stressataan. Minulla on siis ensimmäinen luomukierto pillereiden jälkeen menossa. nsimmäinen pilleritön päivä oli 13.2., ja olen ajatellut että 15.2. olisi kp 1 (tarkalleen en osaa sanoa, koska pillerien kanssa vuoto alkoi aina jo liuskan toisella pilleriviikolla). Nyt siis olisi menossa kp 18, jos ei sitten jopa kp 1 :( Viime sunnuntaina alkoi satunnainen vihlonta vasemmalla alavatsassa. Tänään tuli pari tippaa punaista housuihin ja sormenpäähän aivan vähän kun oikein pitkälle työnsin sormen. Voiko olla jo kuukautiset alkamassa? Onko kellään kokemusta näin lyhyestä kierrosta/ tietääkö joku onko se huono enne hedelmällisyyttä ajatellen?
 

Yhteistyössä