Esikoista yrittämään 2011

Tuo musta puku on kiehtonut itseä ehkä eniten, kun musta on mun kropalleni kaikista paras väri ja tommonen epämorsianlook kolahtaa muhun paremmin

Naamakirja on kyllä kaikkien juoruilijoiden mekka. Itsekin kyllä möllötän siellä silmät soppalautasina 24/7, mut lähinnä lukien muiden juoruja ja sitä "tiesitkö että se ja se jnejnejne" shaibaa naureskellen. Valtaosa omistakin kaverilistalla olevista on niitä, jotka päivittää tunnin välein et "meidän muksu teki nyt tätä ja tota" ja tunnin päästä taas raportoidaan vessakäymiset yms. Ei kait siinä, mä ainaki oon aatellu et lasten kans olis aika sen verran kortilla ettei olis aikaa kovin juoruamaan siitä arjesta sielä naamakirjassa.

Ja millimollille sen verran, et ei sun tarvi sitä äitis vuodatusta kestää siitä veljestä, koska homma nyt ei liity suhun millään tavalla. Ehkä äitis ei sitte viitti veljelles mennä saarnaamaan ja valittaa sitte kautta rantain sulle siitä, ku oot periaatteessa puolueeton taho tässä asiassa, ja se yrittää hakea sulta tukea siihen mielipahaan mikä sille on asiasta tullut? En oo varma muistanko oikein et olit ainut tyttö teiän sisaruskatraassa, nii voi olla et se kuvittelee saavansa tyttäreltään sitä naisellista sotatukea sulta, ku miehet ei välttämättä ymmärrä naisten mielenliikkeitä niin hyvin.

Kurjaahan tommonen on, ku omasaki elämäsä on tekemistä et sen saa pidettyä kasassa, nii pitäis sitte siinä alkaa puimaan vielä muitten ongelmia ja leikkimään Oprahia ja Dr.Philiä koko suvulle, kun oma napa pitäis olla se tärkein et saa oman henkisen kanttinsa kestämään edes ne uutiset et "hei meille tulee vahinkolapsi, ihan perseestä".

 

Paljon onnea Avocado vahvistuneesta plussasta !

Ja onnea Emby^lle menkoista!

Aika monet on menossa kohta naimisiin Se on ihanaa :heart: Mä halusin ehdottomasti valkoisen hääpuvun ja se mulla sitten olikin (tai luonnonvalkoinen), mutta mä tykkään kyllä muutenkin valkoisesta ihan tosi paljon Mutta on kyllä tosi kauniita värejä maailma pullollaan, niin onhan ihan ymmärrettävää, että haluaa jonkun muun värisen hääpuvun.

Millimolli: Oli kyllä varmaan aika kurja tilanne kuunnella sitä miehen siskoa ja anoppia :| Kyllä olis varmasti jo sun "vuoro" seuraavaksi raskautua teidän lähipiiristä! On kyllä hieno asia, kun on kädentaitoja tehdä vaikka mitä itse! Ja viitsimistä. Mä oon niin peukalo keskellä kämmentä ja laiskakin ihminen että en oo tehny muistaakseni mitään käsitöitä sitten yläasteen käsityötuntien :ashamed: Tai kyllä kai sitä pystyisi johonkin kun vaan viitsisi. Kai sitä pitäs ees sukkien kutomistaitoja vähän muistella jossain vaiheessa... Kun tykkään kuitenkin käyttää villasukkia ja lapasia

Destello: Kannattaisi varmaan ihan oikeasti käydä näyttämässä sitä kylkeä lääkärille!

 

Joo olen ainoa tyttö. Tuumin kyllä, että heitän naamakirjan jokeen ja puhelimen perässä. Nyt ko oon työttömänä niin oikein mässäilin ajatuksella, että ehdin tehdä vaikka mitä mitä en ole ennen ehtiny, niin paskan marjat ja vaapukat. Koko ajan pitäis olla jossaki maailmalla auttamasa muita ja tekemäsä niitte puolesta. Mie taian ens viikon istua yksin kotona valot kiinni ja puhelin kii. Ja olla aivan yksikseni enkä miettiä ollenkaan muiden ihmisten kuvioita.

Joo oli melko ihanaa ( huomatkaa sarkasmi!!!) Istua kuuntelemassa kuinka on aivan valloittavan superia, että jälleen yksi ihminen on raskautunut maailmassa. Kuinka sitten ristiäisissä sitä ja tätä, ja onko ummetusta ja pahoinvointia ja mulla oli ja ei ollu ja mikä on mitäkin.
Silläkään en aio kertoa siitä raskaudesta jos semmonen joskus tulee, koska mie en usko siihen, että minun kroppa ja sen toiminnot muuttuu yleiseksi omaisuudeksi vaan koska siellä on lapsi. Ei se, että sie kerrot kuinka sulla on nyt ummetusta ole yhtään sen hehkeämpää vaan sen takia että lapsi sen aiheuttaa.

Mulla nipsii vattaa ja pinna vaan kiristyy. Alkaa ahdistamaan muiden ihmisten ongelmat, just ko alkais itte saamaan itteensä kuiville vesille.

Kaveri just soitti, päätin lähteä sen kanssa kaupungille ostoksille ja syömään. ( Nii meillä o aivan kaikki kaupat aina auki täällä ! ) Se ei halua lapsia varmaan koskaan nii on tiedossa rentouttavia hetkiä, kun ei tarvi ajatella koko asiaa.

 

Onnea Avocado ja Line! Täällä ollaan nyt tehty oikein kartoitusta mahdollisesta ovulaatiosta ja ¨makkarissa puuhailtu nyt joka päivä menkkojen jälkeen. :'D
Hääpuvusta: Itsehän valitsen entisen vanhojentanssimekkoni uuteen kuntoon kursittuna Se on väriltään violetti.

 

KP1/27 näemmä Yk 11 ja Vitutus maksimissaan

Että näin. Ostin Anna-Kaisa Hakkaraisen kirjan : Ihmeet tapahtuvat muille, lapsettomuuspäiväkirja
Sama alkaa jo varautumaan asiaan. Mies ei oikein käsitä minun logiikkaa ko en halua loppuikää olla tässä kaivossa ja oottaa asiaa mitä ei ehkä koskaan tapahdu. Vuosi on mun takaraja. Sen jälkeen lopetan kokonaan. Sanoin, että sama odottaa maailmanloppua se o yhtä todennäköinen. FIFTY-FIFTY mahikset: Joko tapahtuu tai sitten ei. Näin se vaan menee.

 

Vitutus on hieno tunne.. sit ihan multimaksimushuipetumassa tuntuu siltä, et koko kroppa räjähtää. Vittu että on hienoa olla nainen. Perkele.

 

Niimpä. Mulla on semmonen olo, että jos tuo mies vielä kerranki kysyy mikä mulla on niin mie täräytän paistinpannulla päähän joko sitä tai itteeni. Miksi en vaan saa olla rauhassa, huomenna on jo helpompaa.

 

millimolli, Älä ny sentäs
Mua vituttaa toi "Mitäs nyt?" palsta.. Huudan täällä miekkoselle kaikki mielipiteeni ja kiukuttelen yksikseni.. Saatanan trollit ko tulee vinkumaan joka asiasta. Hankkis elämän!!! Ja sit ottaa päähän toi äijä.. hää oli EasyDietillä pari viikkoa ja nyt on sen pikkuhiljaa lopettanu, ni johan maistuu kalja ja pizzat ja kebut taas. Siis JUMALAUTA!! MIKÄ JÄRKI?!?! Kilot tulee karisten takas ja tuplana.. Rrrrkkeletanatu.. :kieh:

 

KP 1

 

Täytyy myöntää, että olen täysin samaa mieltä yrityskertojen suhteen kuin Millimolli. Saman verran meillä yrityskertoja takana. Ja miun mies myös. Aina kun sanon et "En mie taida koskaan kyetä raskautumaan" Niin hää on heti "Äläs nyt höpise" ... Tosi raivostuttavaa. Niin ja mie toivon, ettei tarvitse lukea enää näitä "KP 1/jotain" vaan että kaikki plussais nyt yks kaks

 

En saa unta.. Jotenkin viimE viikko on ollu tosi raskas. Näiden uutisten vuoksi. Luin sen lapsettomuuskirjan ei menny kauan.

Päässä soi vaan mamban yksin.. En tahdo nähdä ihmisiä en kestä niitä enkä ymmärrä on yksinäisyys ystäväni se viihtyy mun vierelläni...

En jaksa oikeastikaan olla iloinen muiden puolesta enää. Se vain nyt on mahdotonta.
Päätin lopettaa päivien laskemisen, niin toivon että mun kohdalle ei merkittäis mitää kp enää. Aion silti pysytellä listalla mutta josko piinaviikoy ois helpompi ko unohtais kalenterin. En tiedä.

Mahaa kipristää ja vihloo, taas se perinteinen olotila ko tuntuu että joku tukkii puukkoa tonne riemureikään, hip hip

 

Onnea Avocado plussasta!!

Pahoittelut menkoista millimolli & epa_88 :hug:

ON: Tänään kp48 ja tänään 2vkoa ekasta ovisplussasta eli tosiaan menkkojen pitäis alkaa nyt alkuviikosta...? Vielä ei oikeen mitään menkkamaisia kipuja eikä muutakaan.. Voiko olla, että menkat ei alakkaan vaikka ovis on bongattu pari viikkoa sitten? Oon vähän ehkä vielä ymmälläni näistä kiertoasioista kun on niin hiton pitkä kierto... : / Mulla ihmeen hyvä fiilis, oon ihan onnessani kun enää tää viikko töitä ja sit kuukauden kesäloma! Ajattelin käydä yhden vauvakirjan ostamassa lomanalkajaisiksi loppu viikosta, niin saan ajan mukavasti kulumaan Oon muuten ihan varma, että mun huono tuuri johtuu siitä, kun ostin jo vuosi sitten kaks potkupukua tulevalle vauvalle... Mut oli pakko ostaa kun olivat alennuksessa ja niin söpöt

 

Ilmeisesti en ookkaan ainut ketä vituttaa vaihteeks ihan satanolla.

Tuntuu et mistään ei tuu mitään, väsyttää, ärsyttää ja flunssa ei vieläkään oo hellittäny ja joka ikinen lihas mikä musta löytyy, on kipeä.

Ehkä se voi olla, et itekki ressaa sitä plussaamista niin paljon, ettei siitä nyytin tulosta tuu mitään. Koko ajan sitä oottaa et "joko nyt?" mut sit kuitenkin aina joutuu pettymään tuloksen nähdessään. Kuvittelee vaan oloja, et joo kyllä nää nyt on sitte niitä raskausoireita ja ihan varmasti sielä jotain on mut enpä usko. Tällä hetkellä usko niin miinuksen puolella ettei varmaan koskaan oo ollu. Mieteinki tuossa yöllä kun en unta saanut taaskaan, et helpottuiskohan koko homma jos vain jättäisi miettimättä päiviä, viikkoja ja kuukausia ja antaisi vain mennä tjottailumeiningillä? Jos sitä keskittyisi vaikka siihen elämiseen ja siitä nauttimiseen, ja yrittäisi elää sosiaalista elämää? Mulle tuli ajatus, et mun keho menee lukkoon kaikesta siitä ylenpalttisesta toiveilusta ja tuntuu et yrittäisin puristaa itestäni viimesetki mehut pihalle tän asian takia. Vaikkei yritystä ookkaan paljoa takana, niin kuitenkin se ressaa kun on niin paljon muutakin mitä pitäis keritä hoitamaan, ja oon kuitenki asettanu sen nyytin etusijalle vaikkei ollut edes tarkoituksena tehdä siitä mitään "päämäärää" lähitulevaisuudelle. Nyt tuntuu ettei mulla oo sitä päämäärää ilman sitä nyyttiä.

Niimpä, Emby sen sanoi.. On niin hienoa olla nainen, perkele.

 

Avocadolle ONNEA!! :heart: Täällähän satelee plussia ihan kunnolla Ihania uutisia. Toivottavasti itsekin pääsisi joskus hehkuttamaan...

Täällä eilen puuhailtu makkarin puolella ja nyt saa riittää vähäks aikaa. Kokee petipuuhat muuten inflaation. Sanoinkin miehelle, että ens kierrossa ei aloteta puuhailuja niin aikasin, vaan säästetään voimia ovisviikonlopulle. En tiedä, irtosiko tuolta mitään, mutta koko illan jomotti vasenta munista. Eiköhän siellä vain yrittänyt joku irrota, mut jää kuitenkin sinne hengailemaan...

 

Niin ja Embylle onnea ja tsemppiä yritykseen!!

 

Destello mie ainakin lopetan laskemasta päiviä. Tästä ei tule vittuakaan tästä hommasta tällä tyylillä. Nyt oikeasti ekaa kertaa ko menkat alko nii alko itkettään ja meni hermot totaalisesti. Ei kiinnosta nähä ihmisiäkää yms.

Kaiken lisäks tää yhdeksän kuukauden matematiikka saa nyt luvan loppua... Eli aina lasketaa yhdeksän kuukautta eteenpäin. Mie aion nyt kesän lopussa hakea joko kouluun tai töihin aivan normaalisti. Piste.

 

millimolli Kyllähän se kannattaa varmasti siirtää ajatuksia hieman muualle, nii sitä ei tuu sitte ressattua niin paljoa. Itelläkin koko ajan työnhaku päällä ja koulukin kiinnostais todella paljon, ja ajattelinkin et vois hakea kouluunkin työnhaun ohella. Vaikka kuukauden oonki vasta työttömänä ollut, nii silti. Ei sitä jaksais millään vaan olla kotona, kun sitä tulee sitten kehiteltyä itellensä vaikka mitä aihetta mistä vois alkaa panikoimaan ja murehtimaan.

Vieläku sais ton sosiaalisen elämän kuntoon nii sitä vois jopa olla ihan tyytyväinen oloonsa.

 

Moi!

Tsemppiä Epa, millimolli ja Destello!

Mä kyllä tiedän ton vitutuksen tunteen erittäin hyvin, tuklihan noita kiertoja kahlattua. Mua henkisesti auttoi se, että olin pari kiertoa nyt aika lailla laskematta päiviä jne. En piitannut oviksista ja muista vaan kunhan merkkasin kalenteriin jännäpäivät niin tiesi sentään milloin odottaa menkkoja.

Tämä on tietty helppo nyt sanoa, mutta yritin tarkoituksella hankkia muuta ajateltavaa, kuten nyt ne häät jne. Sekin oli yksinkertaisesti vähän pakko: pää siinä hajoaa jos hullunlailla odottaa jotain, jonka saapumisesta ei voi olla ihan varma. Sovittiin miehen kanssa, että ei stressata kok lapsenteosta vaan otetaan enemmänkin irti ilo niistä ajoista kun ollaan vielä kahden. Että kyllä se lapsi sieltä jotenkin saadaan, vaikka kolmen vuoden päästä adoptiolla.


No, jaksamista teille ja toivottavasti vitutus hellittää!


ON:
Tänä aamuna digissä Raskaana Gravid 1-2.
Kai se on pakko todeta, että paksuna ollaan. Huh. Ei oikein meinaa uskoa, kun mitään kummempia oireita ei ole vielä ilmaantunut...
Aika epäuskoinen fiilis, ja heti keksin uusia huolenaiheita, kuten miten lomanaukkailu on voinut vaikuttaa lapseen ja entäs ekana testipäivänä syömäni sushiateria (= merilevä) ??? Valvoin melkein koko yön ja mietin talousasioita, terveysasioita, keskenmenoja ja tuulimunia.. Että kyllä niitä huolenaiheita riittää plussanneellakin. Mutta onhan se huikeaa, ja hyvää kannattaa odottaa.
Mies saapui aamulla lomalta ja sain kerrottua uutiset. Otti oikein hyvin, vaikutti yhtä häkeltyneeltä ja rauhoitteli mun huolia.

Tsemppiä kaikille!
Taidan nyt sitten siirtyä virallisesti tuonne yrittäjiin... Tulkaa pikaisesti perässä! Kesähän on tunnetusti hyvää tärppiaikaa!

 

Destello joo mulla alko nyt neljäs viikko tätä työttömyyttä. Alkaa kiipimään korvista ulos ja kunnolla. Ei jaksa. Kokoajan kotona istua ja märehtiä tätä yhtä asiaa. EI kenenkään pää voi kestää.

Sitten tämä, että en iki kuuna päivänä uskonut, että toisten vauvauutiset alkaa kirvelemään. Haluan vältellä joka paikkaa missä on vauvoja tai odottavia. En halua vain joutua katsomaan kateellisena vierestä. Alkaa sieppaamaan. Muuten en ole koskaan ollut kateellinen kenellekään mistään ja nyt. Tilanne on aivan toinen.

Taidan nyt suunnata mollin sivuile kattomaan ilmotuksia. Pojat o meillä kaks viikkoa niin joutuu vähä väkipakolla tokenemaan asiasta irti.

 

millimolli Mulla onneks menee aika ihan kiitettävästi avokin firmalla, ku oon aamusta iltaan asti täällä auttelemassa noiden autonraatojen kans, ja kotiin mennessä odottelee huomionkipeä koira. Siitä puolesta hyvä, mut toisaalta taas näissä hommissa on mahdollisuus vaan miettiä asioita samalla ku tekee töitä, ja aina ne ajatukset lipsuu tavalla tai toisella raskautumiseen. Viikonloppuna oli ihan kamalaa käydä kisoissa, kun vähintään joka toinen nainen joka vastaan käveli oli joko lapsen kans, tai isolla mahalla.

Ennen en ees aatellu koko asiaa, ku oon vakaasti ollu sitä mieltä etten mä mitään lapsia ees välttämättä halua, mut nyt on ajatukset muuttunu ja tosiaan, minäkin oon kateudesta lähes pahoinvoiva kun nään odottavia äitejä tai niitä, joilla on se muksu jo vierellä.

Huoh.

 

Miulla on sama juttu kuin Destello siulla. Menin mie minne tahansa niin joko tulee vastaan lauma äitejä isoine mahoineen tai sitten näen joka puolella onnellisia perheitä. Siinä vaiheessa alkaa mahaa koskea ja tulee todella surullinen olo ja ajatukset pyörii vaan sen ympärillä, että "Mitäs jos en raskaudu koskaan.. Pitäisikö harkita adoptiota?" Sitten yritän lieventää oloani purkamalla tuntemuksiani miehelleni, joka rauhoittelee parhaansa mukaan että kyllä mekin sitten joskus.

Se vaan, että onko se joskus kuukauden, vuoden, kolmen vuoden, viiden vuoden ja kuinka monen vuoden päästä :/

 

..on joku sisäpiiri liittoteoria tsydeemijuttu, että kiusataan noita yrittelijöitä isoilla massuilla ja vastasyntyneillä. Aivan varmasti on. Kyllä..

..täällä kärsitään ihanasta migreenistä.. kyl tietää menkkojen alkaneen ja vielä toispuoleisesti.. hyi hel.. :|

 

Mircea Näinpä juuri, kiteytit asian aika hyvin tuohon tekstiin. Vaikka mulla on kaks keskenmenoa takana jo, ja todistettu et ilmeisesti mulla keho toimii edes jotenkin (pillereiden aikana tapahtuneita "vahinkoja"), niin kuitenkin sitä miettii et no entäs nyt, ku oikeasti haluaisin ja yritys on kovaa. Entä jos ei onnistukaan? Entä jos ne mun parhaat päivät meni jo, vaikka nuori olenkin. Entä jos aikaa menee paljon ja mahdollisuudet raskauteen pienenee päivä päivältä?

Kysymyksiä olis niin valtavasti, melkein yhtä paljon kuin toiveitakin. Taisin mainita aikaisemmin et näissä asioissa ei auta kuin toivoa parasta, ja pelätä pahinta. Sehän siinä niin kamalaa onkin, toivo ja pelko on loppupeleissä vain hailakalla viivalla toisistaan erotettuja tunteita

 

Olin mutkan anoppilassa missä päiviteltiin taas vauvauutisia. Mulla palo vähä käpy. Sanoin suoraan, että ei niitä lapsia ole noin vaan tehä. Ja siinä ei omat toiveet vaikuta mitään. Niitä tulee tai ei tule. piste.

Loppuajan olinki omissa mietteissä. Tuntuu vaan nii katkeralta, että ihmeet tapahtuvat muille.

 

Kotiuduttu. Pahuksen reissaus, no joo, tuol suunnal on kiva käydä, mutta kun nyt sattu reissu et piti molempina öinä nukkua eri paikas :F Vaiha siin sit kesken reissun osotetta. Plääh. Ja jostain syystä se oon minä joka saa pakata kaiken. Toiseen suuntaan jos lähetään viettää viikonloppua niin sieltä tullaan niin kärttysinä takas et jostain syystä ei kovin usein käydä.

Mähän en oo juuri laskenu päiviä, jos oon kaivannu ko. tietoa, tullu kattomaan palstalta. Peittojaki välil heiluteltu tasan vaan koska sattu huvittamaan. Ja täällä sitä vieläki ollaan. Nyt sentää ajotuksen pitäs olla kohdillaan jos testeihin usko ja aika omalle painolleen täälläki pääsee asiat jos testi on negaa (katotaan jaksanko tänään valvoa testatakseni vai teenkö aamusta). Mähän oon välil ollu jopa palstailematta (kai se lasketaan siihen 'älä stressaa äläkä vauvakuumeile' neuvoon monikakaramutsilta?).

Olis mul tääl siivoilua, ompelua ja ties paljoko keskeneräsiä projekteja. Jos ei tuu plussaa, etin ne adhd lääkkeeni mitkä on olleet sivussa koko talven ku mitää välil edes voinu tehdä ku käsien iho jatkuvasti rikki. Jos sais jotain aikaiseksi.

Niin ja ois sitä puvun valmistustakin. Mä en valkosta tahdo, koska mun on aika mahdottoman vaikea edes sopivaa valkoista kangasta itelle löytää. Miehelle delegoitu tilojen etintä, kai se joskus ne löytää ja kutsut vois räätälöidä

millimolli: mul on se oma paikka kotona sängyn kulmauksessa Valtaan vinon pinon tyynyjä, läppäri syliin ja tarvittaes peitto päälle jos meinaa tulla vilu