Mä en kyllä koskaan ole joutunut viemään purkkia (puhumattakaan mistään pilttipurkista!) neuvolaan! Aina on siellä käyty vessassa antaa näyte ja mittaamassa paino ennen huoneeseen siirtymistä. Täti sit ottaa sisään ja käy nopeesti stixaamassa sen. Myöskään klamydia-näytteitä ei oo tarvinnu erikseen viedä. Multa on katottu se klamydiakin ainakin 5 kertaa tän raskauden aikana, ihan kun naimisissa ja vielä tän mahan kanssa vieraissa kävisin
Vielä koomisempi ajatus on mun miehen pettämisestä, mun kaveritkin on nauraneet ettei ainakaan tuon kohdalla uskottomuutta tarvii pelätä
Mut hyvähän se on kattoa niiden suppareiden takia, vaikka hassulta tuntuukin et parin vkon välein otetaan täs tilantees klamynäytteet!
Mirkku, tuu sit kertoo heti kuinka meni!
EM: Tosi ymmärrettäviä noi tunteet, alussa muutenkin erittäin utopistista, puhumattakaan nyt sitten sun taustoista. Mähän kannan tätä mahaa jo, mutta siltikään en osaa käsittää sitä että alle 3kk päästä meillä on pieni tyttö tuhisemassa. Tuskin se ennen sitä sinappikakan haistelua konkretisoituukaan
Raskaus on kyllä jo enemmän kuin todellinen, kun on niin käsittämättömät kivut joka toinen hetki, mutta se itse palkinto ei vielä hahmotu. Koita kuitenkin nauttia, sitä paitsi se pikkunyytin vaatteiden teko on hyvä tapa todentaa asiaa
:hug:
Mulla nyt sitten napa pullahti ja siirryin raskausnapakoruun. Hyvältä tuntuu tuo, ei kiristä tai veny mitenkään. Katotaan miten pitkään vielä menee
Ahistaa ihan kamalasti ajatus töistä maanantaina, kun on ollu niin paljon noita suppareita jo nytkin... eilenkin illalla vaan nukuin ja itkin. Onneksi mies piti sylissä ja silitteli. En tiedä kyl miten jaksaisin jos se ei pitäis tätä kämppää järjestyksessä ja hoitais kaikkea. Melkein jo käy mielessä että pitäiskö mun vaan mennä jonnekin yksityiselle hankkiin se sairasloma. En pysty kunnolla edes nukkumaan näiden kipujen kanssa (supparit, liitoskivut ja tosi kovat krampit mahassa), ja vaik saisinkin unta jonkin verran, herään ihan uuvuksissa. Kävely tekee tosi kipeetä. Koulujuttuja jaksan viel jotenki himas, mut se töihin meno tuntuu niin hurjalta nyt. Vai oonko mä ihan turhasta hössöttäjä? TAYSissa ne sano että vuodelepoon ja että jatkuvasti täytyy seurata tilannetta, eikä missään nimessä töitä. Sit taas tääl kättärillä ovat sitä mieltä että kyl stressaava työ ja opinnot on ihan OK, vasta sit kun vuotoa/lapsivettä uudestaan katsotaan. Luotanko mä nyt tohon kättärin lääkäriin vai hankin jonkun toisen mielipiteen? Vauvaa en halua riskeerata, ja niin kyllästynyt kun tähän olotilaan oonkin, haluun että se pysyy masussa täysiaikaiseksi :/
DD ja potkurineiti 27+2 :heart: