kiitos kaikille myötätunnosta, halit tulivat tarpeeseen :heart:
nyt jo parempi mieli, kun saatiin ton ukon kanssa muuri väliltämme sulatettua. vielä kyllä pitäs ihan jutella, ettei asia jää villasella painettuna.
yhtäkkiä sitä vaan kyseenalaisti koko eletyn elämänsä tähän saakka, nykyiset murheet ja pelko tulevaisuudesta. plus siihen vielä tunne oman itsensä arvottomuudesta. jostain luinkin alkuraskaudessa et saattaa nousta sellasia ajatuksia, että oma persoona katoaa ja sä olet vain raskaana muille ihmisille.
Talviksen koiruus on ihana :heart:
imetysliiveistä sen verran, et mulla on ainakin ollu jo kaks hasardiostosta... ekat ostin lindexiltä ja kokoa 80C. muuten ihan jees, mutta kun kaarituki puuttuu ja siinä se vahvike on jotenkin sivussa ni sehän alkoi sitten painamaan niin että sattuu!
noh, H&M liivit sitten kokoa 85D ja koko ihan ok, ei purista mutta yks lysti onko mulla liivejä ollenkaan. luotan siihen että ne ois sitten ne yöliivit mitkä ei paina tms. on se vaikiaa!
seksistäkin oli juttua ollut...
puoleen väliin asti oli niin väsynyt ja pää pöntössä ettei oikein käyny mielessäkään... sitten kun siltä alko tuntumaan ni tiedosti oman kroppansa niin vahvasti, ettei enää kehdannutkaan (valas-syndrooma ).
on se sellasta säätämistä noitten asentojen kanssa et tuntuu ku ois ekaa kertaa asialla
huokailinkin miehelle aiemmin et millonkohan sitä saa seuraavan kerran seksiä kun nyt ei jaksa vaivautua ja synnytyksen jälkeen olet ensin kipeenä ja sit imetys pitää huolen, ettei pahemmin tee mieli.
liikkumisesta sen verran että tekis kovasti mieli, mutta käytännössä ei uskalla ku parin kilsan kävelylenkkejä korkeintaan. johonkin kun alkaa painamaan ni sitte se kipu vaan yltyy ku pitäs kuitenkin jaksaa kävellä viel kotiinkin :/
täällä alkaa myös olee
autoilun kanssa ongelmia.
lyhyenä ihmisenä penkin pitää olla ihan edessä ja nyt maha ottaa rattiin kiinne... pakko siis penkkiä vähän taaemmas, mutta sitte ei ole kovin turvallinen kuski -olo, kun ylettää nippa nappa polkimille :|