Oon pysyny tältä palstalta poissa kun on voimat kovin vähissä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Nyt en ees halua lukea näitä sivuja, koska muistuttaa siitä mitä nyt olisi jo pitänyt tapahtua - meillä pitäisi olla sylissä pieni vauva. :'(
Tilanne on siis se, että torstaina iltapäivänä olin 2cm auki ja kärsin ihan kamalista suppareista. Perjantaina suppareita tuli tosi tiheästi aamuyöllä, joten lääkärin käskystä palasin sairaalaan. Edistystä ei ollut juurikaan tapahtunut, käskettiin kävellä ympäriinsä. No, käveltiin 3 kertaa tunnin sarjat ympäri sairaalaa. Tuloksena ehkä 2,5cm. Supparikäyrä välillä ylitti kaavion rajat, ja kärsin todella, mutta mitään ei vaan tapahtunut. Sain luvan tulla kotiin porealtaaseen, yrittämään levätä (en aio ottaa kipulääkkeitä, luomuna mennään). Hetken päästä meni limatulppa ja varmaan desi vereslimaista vuotoa, ajattelin et jotain ees tapahtuu nyt.. Lauantaiyönä suppaili sitten vielä pahemmin, 1,5min-2min välein ja selkä ja reidet tulessa. Soitin lääkärille, käski tulemaan näytille. VIELÄKÄÄN EI IHAN KOLMEA SENTTIÄ!!!!!! SIIS KAIKESTA HUOLIMATTA! Sunnuntaiaamuyöllä pääsin jälleen kotiin, kieltäydyttyäni nukahtamislääkkeistä ja muista kipulääkkeistä. Vaihtoehtona oli jäädä sairaalaan makaamaan, mutta kuulemma vuodelepo nyt vain lisäisi tulevan sektion mahdollisuutta. Lähdimme siis kotiin. Mua supistaa edelleen jatkuvasti, kivut on niin hirveät että on paha edes kävellä, ja edistys on olematonta. Tää latenssivaihe kestää IKUISUUDEN. Tuntuu että teen jonkun maailmanennätyksen tässä. Onneksi on mies, joka ymmärtää miten pahalta tuntuu ja miksi on vaikea lopettaa itkemistä. Mä en vaan enää jaksa. Kaikki kyselee kokoajan mitkä on fiilikset, joko se sieltä tulee, ja yrittää lohduttaa ettei enää voi mennä kauaa... multa vaan on ihan voimat loppu. Tätä vuodatusta tuskin kukaan lukee, oli pakko purkaa vaan jonnekin. Päätin jo, etten enää luota näihin suppareihin. Menen sairaalaan vasta kun vedet menee. Luomuna kun kuitenkin mennään, niin ei haittaa vaikkei ehtisi enää lääkkeitä antamaan.
DD joka liian väsynyt muistamaan edes viikkojaan nyt.