Esikoispoikamme Joakimin syntymä
Rv 41+4, minulla oli aika ä-polille yliaikaiskontrolliin klo. 8.30, se jäi sitten väliin.
Torstain ja perjantain välisenä yönä 30.3 herään yöllä n. klo 03.15 siihen että housuun lorahtaa jotain nestettä. Ajattelen ensin, että se on vain todella vetistä valkovuotoa, nousen kuitenkin ylös käydäkseni vessassa. Silloin housuun lorahtaa lisää, herätän miehen ja sanon että "no nyt ne lapsivedet sitten meni"...Kävelen nopeasti vessaan ja juuri kun pääsen pöntön luo lorahtaa kunnolla ja vesi vaan valuu reisiäni pitkin. Mies nousee sängystä ja tulee vessan luo, hymyilee. Pyydän miestä tuomaan puhtaat alushousut ja siteen.
Supistukset alkavat n. 03.35 tuntuvina mutta epäsäännöllisinä (5-8min), päätämme keittää rauhassa "aamukahvit". Vatsani myllää ja suoli tyhjenee kolme kertaa ennen lähtöä. Ajattelen että hyvä, ei tarvi paskoa synnytyksessä. Neljän jälkeen, lähes puoli viideltä sanon miehelle että eiköhän aleta lähteä sairaalaan päin, mies on samaa mieltä.
Pääsemme TYKSiin sisälle n. klo 05.00, kätilö ja kätilöharjoittelija ottavat meidät ystävällisesti vastaan, laittavat käyrille 30 minuutiksi. Käyrille piirtyy supistuksia epäsäännöllisinä. Kätilö ja kätilöharjoittelija tulevat takaisin, käyrä näyttää hyvältä. Ottavat näytteen että onko lapsivettä, emätin näytteen streptokokkia varten? ja kokeilevat kuinka paljon kohdun suu on auki, no joo sen samat 1cm kun viimeksi ä-polilla. Kätilö kysyy "olenko tietoinen että kun lapsivedet on menneet ei kotiin enää päästetä, vastaan että olen tietoinen..."
Siirtävät minut osastolle odottamaan synnytyksen alkamista koska ei ollut aktiivisesti käynnissä, pääsen osastolle n. 07.00. Mies joutuu lähtemään kotiin ja tulee takaisin klo 10.00. Yritän nukkua tässä välissä mutta en pysty supistuksilta, odotan aamupalaa joka tarjoillaan n. 07.30. Kahvi on pahaa, onneksi join kotona.
Mies tulee klo. 10.00. Siitä se odottelu vasta alkaakin. Menen käyrille, viljapussi on kaverini...Kätilö on mukava ja kätilöharjoittelija tuttu. Supistuksia piirtyy, mutta epäsäännöllisesti...
Klo 12.00 tulee lounas, syön. Alan olla kipeä, viljapussi on kaverini. Naurattaa, hymyilyttää.
Klo 13-13.30 yritän pallotella jumppapallolla, se helpottaa hetken. Vieläkin naurattaa.
Klo 14 menen suihkuun, mies tulee seuraksi ja viihdyn siellä. Suihku auttaa jonkun aikaa.
Ennen klo 15, katsotaan kohdunsuun tilanne, auki n. 3,5-4cm. Supistaa n. 3min välein. Kätilö sanoo että nyt pääset synnyttämään, ja vie meidät synnytyssaliin.
Klo 15. pääsemme synnytyssaliin, meidät ottaa vastaan aivan ihana kätilö Ritva, olen kipeä eikä juuri naurata...Ritva opettaa ilokaasun käytön, en opi sitä heti...Kun opin, oi sitä naurua ja sekoilua. Puhun ihan pölhöjä, mies ikuistaa tämän ja ottaa videokuvaa. Istun kiikkustuolissa ja vedän ilokaasua, suuta kuivaa...juon hulluna. Ilokaasu auttaa kestämään, miestä ja itseä naurattaa.
Klo 18-18.30 Pyydän epiduraalin, anestesia lääkäri tulee nopeasti. Epiduraalin laitto ei onnistu heti, koska menee ensin verisuoneen. Mies näkee kun anestesialääkäri pyörittelee silmiään ihmeissään, vetää piikin ulos ja yrittää uudelleen, toinen kerta todensanoo...Ekat supistukset tämän jälkeen on yhtä helvettiä, ei auta mitään. Noin 20min päästä, oi sitä helpotusta. Tässä vaiheessa kädessäni on kanyyli josta menee antibioottia ja suolaliuosta...
Klo 20 jälkeen tai jotain... Vauva laitetaan STAN-seurantaan. Avautumisvaiheeni junnaa, joudutaan laittamaan oksitosiinitippa.
Tämän jälkeen oikeastaan kaikki ihan hämärää eikä mitään tietoa kellonajoista...Sattuu, huudan, kiroilen ja haluan lisää epiduraalia...Jossain vaiheessa minulle laitetaan kipupumppu josta laskee koko ajan 6ml...
Vauvan sydänäänet heittelee STAN-laitteessa, kätilö väläyttää sanan SEKTIO jossain vaiheessa...Ei ei ei sektiota, haluan alatiesynnytyksen. Minua käsketään vaihdella asentoa kyljelleen, seisomaan, tyynylle ja säkille nojailemaan... STAN-tikku asennetaan uudelleen, toimii jo paremmin.
Nousen ylös nojailemaan "mersuun", se auttaa vähän...huudan ja kiroilen niin että käytävät kaikuu. Menee ehkä tunti niin sanon että on ihan kauhea PASKAhätä-tunne...Kätilö käskee sängylle ja tarkistaa tilanteen... Hyviä uutisia, sanoisin että olet auki sellasen 10-, nyt aletaan ponnistamaan...Ei minä haluan synnytysjakkaraan, kätilö kieltäytyy...Ymmärrän kyllä miksi. Ei siis auta kun laittaa jalat tukiin ja aloittaa hommat.
Ekat ponnistukset harjoittelen, huudan niinkuin varmaan muutkin ensisynnyttäjät, en osaa, en pysty, ei se tule sieltä ikinä... Jossain kohtaa ponnistan ja huudan että MITÄ SIELTÄ TULEE!! Johon mies lisäsi naureskellen taivas varjele...kätilö ja harjoittelija naurahtavat itseni lisäksi ja vauvan pää tulee ulos. Nyt selviää syy miksi vauvan sydänäänet laskivat, napanuora on kaulan ymäpärillä, kahteen kertaan...Olen ihan shokissa, tuntuu että vehje repeää...Saan ponnistella ihan pienesti ja vauva on ulkona 38minuutin ponnistuksen jälkeen. Voi sitä riemua ja itkua!! En ole ikinä kokenut mitään sellaista, itkusta ei tule loppua. Vauvaa stimuloidaan vähän koska oli hieman säikähtänyt, tokenee hyvin.
Mies leikkaa napanuoran kun vauva on rinnallani, se on tosi sitkeä. Minulle näytetään myös istukka, hyi miten ruma ja iso.
Minut ommellaan ja ei satu enää mihinkään.
Terve poika syntyi 31.3.2012 klo. 5.28 mitoin 3315g/50cm
Pisteet 8/9/9
Aika osastolla/synnyttämässä n.26 h
1.vaiheen kesto: 13:50
2. vaiheen kesto: 00:38
3. vaiheen kesto: 00:12
Koko synnytyksen kesto 14 h 40 min
Napanuora: Kaulan ympärillä 2 kertaa, löysätty.
Minulle tuli 2.asteen repeämiä emättimeen ja välilihaan, yhteensä 4 tikkiä. Verta menetin 1 litran.
Rankka siis oli mutta sen arvoinen! Ja kyllä, aion synnyttää uudelleen jos niin suodaan. Paljon tapahtui ja paljon varmaan jää kertomattakin mutta eiköhän tässä ollut jo luettavaa.