Uskaltaiskahan tänne keskusteluun hypätä mukaan
Meidän tilannetta lapsen yrittämisen suhteen ei olla vielä lyöty lukkoon... Mutta puheita ja haaveita on ollut viimeiset kuukaudet aktiivisemmin, ainakin mun puolesta
En olisi kyllä 2 vuotta sitten ajatellut haaveilevani tällä hetkellä perheenlisäyksestä, mutta niinhän se elämä kulkee.
Yhdessä olemme olleet siis vähän alle 1,5 vuotta, asuttu yhdessä 7 kk. (Kuulostaapa lyhyeltä ajalta, vaikka tuntuu että oltais oltu yhdessä jo paljooon pidempään!) Olen meistä kahdesta se vanhempi (mutta en kuitenkaan aina se aikuisempi
). Miehellä on koulu ja työ, itselläni myös vakityö, joka ei ole elämäni ura todellakaan
Jotenkin itsellä on sellainen olo, että esikoista olisi se oikea aika yrittää nyt. Täytän tänä keväänä 27v, ja en haluaisi lasten hankintaa ainakaan lykätä montaa vuotta.
Alkujaan mies ehkä hieman säikähti vauva-puheitani, mutta nyt mielipide on "No miksipäs ei."
Toisina päivinä mietin ruusunpunaiset lasit silmillä kuinka ihanaa arkea vauvan kanssa olisi ja kuinka parisuhteemme suorastaan alkaisi kukoistamaan yhteisen lapsen myötä, toisinaan kuvitelmat arjesta ahdistaa ja pelkään että pilaan parisuhteemme hätäilemällä lasta
Vaikka pelko olisi kuinka turha tai asiaa kuinka harkitsisi! Jotenkin tuntuu vain välillä niin suurelta hypyltä tuntemattomaan. Melkein toivoisin, että vauva vaan putkahtaisi, eikä tarvisi suunnitella.
Ja sen jälkeen tajuan, ettei niitä lapsia saada sormia napsauttamalla...
Onko kellään ollut näin sekavia ajatuksia äitiydestä, vai onko tälläinen sekoilu varma merkki ettei olekaan oikea aika?
Mukava ainakin lueskella teidän muiden suunnitelmien etenemistä