On ne miehet kyllä niin ihania. :heart: Toi yks kysy eilen et miks oon allapäin, kun murjotin vauva-asiaa. En oo vaan kehdannut sanoa näin pienellä yk:illa että musta on vaikeeta, kun tarvii odottaa ja välil tuntuu tosi toivottomalta. Sit kun vähän vihjasin, sano et hänestä on tuntunut ihan samalta. On ollut myös tosi maassa. Lohdutettiin siinä sitten toisiamme. Hassua, kun itse oon jo jollain tapaa heittänyt kirveen kaivoon et hyvä jos vuodessa raskaaksi tulen, ja sit kun näin rakkaan surun, tuli niin luonnostaan hänen lohduttamisensa, ja vakuuttaminen et kyl me jaksetaan yhdessä, ja kyl meillekin se onni siunaantuu. Oon vaan kokoajan uskonut et oon tässä tuskassani yksin, tajuamatta että miehestä tuntuu samalta.
Eli jatkossa muistan että voin avautua miehellekin, enkä vaan aina palstasisarille
Teistä kaikista on kyllä ollut uskomaton apu, tuki ja voimavara! Niin niinä jänninä päivinä, kuin tylsinä välipäivinäkin. Kiitos siitä. Kiva kun tällä palstalla on yksi osio, missä ei tuomita tai haukuta heti. Tuetaan jatkossakin toisiamme ja puhallellaan niitä plussapuhuireita suuntaan jos toiseenkin
=)