Hei taas!
ElinaMaria: Ihana saada sinut takaisin tänne!
Itselle viikko sitten, juuri oviksen aikaan, käydyt keskustelut tästä ohisektorikierrosta ottivat aika koville. Kaikenlaisia kysymyksiä pyöri mielessä ja tuntui kuin se pienen pienikin mahdollisuus onnistua olisi otettu pois. (Tällä hetkellä odotan vain menkkoja ja uuden yk:n alkamista..tulisi jo!) Epätietoisuus on tässä kaikessa aika vaikea pala, kun ei voi mitään muuta kuin vain yrittää ja toivoa. Jos gynekäynnissä oli jotain hyvää, niin ainakin tieto siitä, ettei syytä km löytynyt ja kaikki oli "kunnossa". Tällä hetkellä on hyvin hyvin vaikea kohdata vauvamahoja, toisten nyyttejä tai taaperoita, vihoviimeisintä on edelleen se joidenkin vanhempien valitus, miten he ovat kotinsa vankeina, eivät voi mennä minnekään tai tehdä mitään jne -ihan kuin ihmiselle ei olisi annettu maalaisjärkeä päähän. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että lapsi on ihme, todella iso lahja. Vaikeita hetkiä on edelleen luvassa, ensimmäisestä keskenmenneestä oli tarkoitus kertoa näihin aikoihin, eipä vain ole enää mitään kerrottavaa.
Kannan huonoa omaatuntoa myös siitä, etten ole jaksanut ja pystynyt tukemaan miestäni keskenmenojen aikaan oikein mitenkään. Sen sijaan hän on ollut se, joka on pitänyt minua pystyssä, tukenut, lohduttanut, kuunnellut ja auttanut saamaan elämästä uudelleen kiinni. Tässä on taas tajunnut, miten paljon rakastan häntä. Se on vain niin ihana, kaikista tärkein ja rakkain <3
Jotain hyvääkin; olen tehnyt empiirisiä tutkimuksia kn ja huomannut, että tässä varmassa negakierrossa se on _ihan_ erilainen kuin plussatessa.. hyvä tietää siis
Häät ovat huomenna ja mua taitaa jännittää enemmän kuin itse morsianta. Viimeistelen puhettani, toivottavasti saan kaikelta liikutukseltani edes jotain sanottuakin.
Mukavaa ja aurinkoista päivää kaikille!