miracle :hug: Voimia sulle, rankkaa aikaa tuo odotteleminen ja toivominen.
Täällä oli juttua siitä miehen suhtautumisesta. Meidän kohdalla en ole ihan varma enää miten suhtautuu, koska pyrin välttämään turhaa hössötystä kotona. Kuumeilen siis lähinnä pääni sisällä ja palstalla =)
En jotenkin kehtaa kuumeilla ääneen liikaa, kun tuntuu et on sit nolompaa olla väsynyt ja turhautunut äiti. Näin ei kukaan pääse sanomaan et "mitä mä sanoin"...
Koska kyllähän sen tiedostan että työlästäkin tulee olemaan ja vapaus on käsite joka jää unholaan loppuelämäksi, toisenlaista sitoutumista ei ole olemassakaan kun lasten hankkiminen...
Samalla se tuntuu tällä hetkellä ainoalta oikealta asialta ja suorastaan "elämäntehtävältä", joka sekin on noloa tässä modernissa yhteiskunnassa jossa arvostetaan vain sitä itsenäisyyttä ja kunnianhimoa.
Mutta sen tiedän että avokilleni se olisi ok ja jopa tykkäisi, mutta on vähän varovainen hänkin asian suhteen, kun on suurista muutoksista kyse. Rupesi kylläkin miettimään että jospas mentäisiin naimisiin ensin ja sitten vasta hankittaisiin lapsia, jottei ulospäin näyttäisi siltä että lapsen takia avioiduttaisiin. Mutta se tietäisi lykkäystä vauvantekoon
Siksi meillä tämä tjottailu, et saa tulla jos on tarkoitus jo nyt tulla
Mutta jos ei niin yritetään ottaa kaikki irti tästä vielä vapaasta ja lapsettomasta elämästä (joka on tietysti minulle varsin hankalaa välillä :ashamed: )
Aurinkoa kaikille plussaa odotteleville! B) :flower: