Paljon onnea kaikille plussanneille! Toivotaan, että teillä sujuu kaikki onnellisesti loppuun saakka ja saatte nyytit kainaloon asti
:heart:
Itse jouduin uudelle kiertoradalle tänään eli
kp 1, yk 3. KultaSienen kanssa samoissa lukemissa mennään. Tää kierto sujuikin sitten täsmälleen samoin kuin tätä edeltävä eli ovisplussa kp 19 ja kierron pituudeksi tuli 28 päivää. Luteaalivaihe siis on edelleen onnettoman lyhyt, 9 päivää, ja mietinkin tässä, pitäisikö tästä jo käydä lääkärille juttelemassa, vaikka yritystä onkin vasta pari kuukautta takana? Nettikeskusteluja kun lukee, niin löytyy aika ristiriitaista(kin) tietoa luteaalivaiheen pituuden vaikutuksesta. Yleisin tieto ja mielipide tuntuu olevan, että alle 12 päivän luteaalivaihe vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja alle 10 päivän alkaa olla jo lähes ellei täysin mahdotonta, mutta sitten taas joillekin on lääkäri sanonut, ettei asialla ole mitään merkitystä. Tiedä häntä sitten. Itse olisin taipuvainen uskomaan, että kyllä sillä jotain vaikutusta täytyy olla. Ilmeisesti lyhyt luteaalivaihe johtuu heikosta keltarauhasen toiminnasta, vaikka mulla ei siitä mitään muita oireita ole luteaalivaiheen lyhyyden lisäksi, mutta mistähän se keltarauhasen heikkous sitten johtuu? Positiivista tässä tietty on se, että ovulaatio oireiden ja testienkin perusteella ylipäänsä tapahtuu (vaikkakin myöhään) ja kierto on viime aikoina ollut varsin säännöllinen.
Jotenkin tämä tädin kylään kurvaaminen kyllä aina konkretisoi sen, kuinka paljon sitä lasta oikeasti haluaakaan, vaikka pettymys ja surkeilu mulla onneksi vielä näin lyhyen yrityksen jälkeen pysyy kohtuumitoissa. Ehkä eniten harmittaa nyt sen asian toteaminen, että kroppa ei toimi aivan niin kuin pitäisi raskautumista ajatellen.
Yksi juttu, joka tässä myös mietityttää (vaikkakaan ei ole suoranaisesti raskautumiseen vaikuttava asia) on se, että mulla on näkynyt jo kaksi kertaa peräkkäin papassa lieviä solumuutoksia. Seuraava kontrollipapa olisi heinä-syyskuussa ja jos silloin vielä näkyy muutoksia, niin vaatii tarkempaa selvitystä (tähystyksen, koepalojen oton?) Onkos täällä kellään kokemuksia solumuutoksista, jotka on joko parantuneet itsestään tai on hoidettu? Olen ymmärtänyt, että näitä voi tutkia ja hoitaakin (jos välttämätöntä) myös raskauden aikana, joten sinänsä ei pitäisi haitata raskautumisen yrittämistä ja toisaalta lievät muutokset eivät etene pahalaatuiseksi missään lyhyessä ajassa, mutta kyllähän tää silti mietityttää...
Tulipas pitkästi omanapailua tällä kertaa. Paljon oon taas taustalla tätä ketjua lueskellut ja myötäelänyt, vaikka itse ei tuu kovin useesti kirjoteltua...
Mukavaa viikonlopun jatkoa ihanille naisille