Ihanaa lukea, että edes joillakin tuo elämä eron jälkeen sujuu. Ja ihanaa lukea, että kaikki lähivanhemmat eivät ole niin hankalia kuin meidän lähiäiti. Meillä lapsella on kyllä melko laajat tapaamiset, kuten aiemmin jo tuolla kirjoitin, mutta tämä on ihan hirvittävän ja raastavan tappelun tulos, kun lähiäiti ei olisi suostunut tapaamisiin ollenkaan (halusi kostaa yksin jäämisen isälle näin - vaikka itse ensin lähti vieraan miehen mukaan).
Mutta tämä on ollut ihan järjettömän raastavaa, siis tämä lähiäidin asenne. On sanomattakin selvää, että lapsi tässä on kärsijänä. Me aikuiset kun kuitenkin selvitään. Mutta kun lapsi ei ymmärrä kaikkea, niin kärsiihän se tästä ainaisesta tappelusta.
On ihan käsittämätöntä, miten lähiäiti yrittää manipuloida lasta. Kertoo lapselle, miten isi ei osta lapselle sitä ja tätä (isi maksaa jo elarit). Ja miten isi on huono, kun isi ei tee sitä ja tätä. Ja sitten soittelee puhelimella perään ja kyselee lapselta, että tulehan jo äidin luo kun äidillä on ikävä. Ja sitten kertoo lapselle, että isi ei päästä sinua vielä äidin luo (ei päästä koska noudatetaan tapaamissopumusta). Joo, siis lapsi viihtyy isällään, eli tapaamisissa ei ole kyse siitä että lapsi viihtyisi huonosti, vaan siitä lähiäidin pahasta olosta, mitä ero ylipäätään ja ero lapsesta hänelle tuo.
Meidän lähiäiti vaan ei näe lapsen parasta, vaikka sanookin koko ajan toimivansa lapsen edun nimissä. Tosipuheissa häntä ohjailee oma etu, halu ja omat tarpeet.