ero tuli, en selviä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kuolemassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kuolemassa

Vieras
Auttakaa, please, mies erosi minusta ja tulen hulluksi. Hän eihalunnut minua enää. Minä en tarpeeksi kuulemma osannut tukea häntä, enkä auttaa, en osannut siivota, en tarpeeksi siis...olin hullu riiviö nainen ja kamala ämmä...ja nyt hän sai tarpeekseen...lupaili ensin häitä ym..mutta yhtäkkiä lakkasi soittamasta ja nyt on kohta kolme kuukautta kulunut ,tiedän että hänellä on uusi nainen /naisia joiden kanssa juhlia ravintoloissa ja harrastaaa upeeta seksiä, minä taas istun kotona yksin ja itken, en pääse mihinkään olen kuolemassa, tuntuu ettenkoskaan enää saa ketään..en pysty rakastamaan ketään muuta kun tätä miestä, mutta hän ei halua minua. Pelkään kuollakseni näkeväni hänet jossain ..olen tuskainen ja hulluksi tulossa itkusta , pelosta ja pettymyksestä. Miten selviän? miten te olette selvinneet?
 
Kyllä kuule siitä selviää. En olisi itsekkään uskonnut selviäväni. Eilenkin kävin lenkillä, puolimatkaa itkin ja suunnittelin itsemurhaa, mutta loppumatka menikin ihan ok, ja kun tulin kotiin, mieli oli taas paljon parempi. Eli suosittelen pitkiä kävelylenkkejä, näin minä olen selvinnyt. Ja paljon itkua, ja ystävien kanssa juttelua. Mutta älkää tukahduttako ystäviä liikaa, ne voivat kyllästyä jossain vaiheessa kuuntelemaan pelkkää valittamista. Sopikaa joku ilta, että aiheesta ei puhuta lainkaan, puhutte kaikista muista asioista, se tekee hyvää. Viinaa ei kannata juoda, se tekee entistä masentuneemmaksi. Täytyy antaa vain itselle aikaa, aikaa olla peiton alla sikiöasennossa ja lamaantua. Kyllä sieltä taas jossain vaiheessa täytyy nousta.
Tsemppiä kaikille sydänsuruisille.
 
tää tuntuu varmasti tässä vaiheessa pelkästään ärsyttävältä ja kliseiseltäkin, mutta aika oikeasti ja todella parantaa. Ero noudattelee onneksi useimmiten tiettyä (luonnon määräämää ?) kaavaa. Se on tavallaan kuin voimakas virta, jonka mukana on vain pakko pärskiä, kunnes saapuu tyyneen kohtaan ja pääsee rämpimään rantaan. Tuota virtaa vastaan on turha taistella, sen mukana on vain pakko uida. Nyt on vaan elettävä päivä kerrallaan ja keskityttävä hengittämään. Koska kun kipu ja tuska on pahimmillaan, joskus helpottaa, kun pakottaa itsensä miettimään pelkkää hengittämistä, sisään ja ulos...

Ja vaikka et sitä nyt usko eikä sinun vielä tarvitsekaan, niin tulee vielä semmoinen aamu, jolloin ei tunnukaan ihan yhtä pahalle. Ja maailma ei aukeakaan pelkästään synkkänä ja toivottomana vaan täynnä uusia mahdollisuuksia.

Mutta nyt, keskity hoivaamaan itseäsi. Käännä katseesi hetkeksi sisäänpäin ja yritä unohtaa mielikuvat miehestä toisen kanssa. Koska tärkeintä on ensisurun ja shokin jälkeen alkaa rakentaa omaa elämää. Se on hemmetin vaikeaa, mutta palkitsee. Opettele tekemään itse itsesi onnelliseksi ilman että onnelisuus riippuu toisesta ihmisestä. Hae iloa ja sisältöä elämään ystävistä, liikunnasta, harrastuksista.

Katso itseäsi peilistä ja totea, että hitto, sinä olet oikeasti hyvä tyyppi ja ansaitset viereesi ihmisen, joka arvostaa ja kunnoittaa sinua ja on kiitollinen siitä, että olet siinä. Loppujen lopuksi käykin niin, että se on miehesi, joka menetti enemmän kuin sinä.

Voimia ja paljon sympatiaa sinulle, älä menetä uskoasi! Meitä saman kokeneita ja hengissä selvinneitä on maailma täynnä!
 
Jotain hyvääkin siitä seuraa ,jos olet ylipainoinen niin laihdut monta kiloa ja tulet entistä paremman näköiseksi.
Mieti myös ,että kukaan ei enää komentele sinua ja miehiä kyllä löytyy sellaisiakin ,jotka arvostavat sinua.
Olen itse kokenut saman ja voin vakuuttaa,että selviät siitä.
Tuntuuhan se kamalalta ja luulee että maailma kaatuu.
Jos näät hänet jossain ,niin kulje pystypäin ja näytä iloiselta ja älä ainakaan ala pyytämään takaisin.
Sinä olet ainutkertainen ihminen ja kukaan ei pysty sinusta ottamaan yliotetta.
 
Mä jättäisin sen viinipullon avaamatta. Vedä mieluummin vaikka tupakkaa. Kannattaako vielä menettää työpaikkansa jonkun miehen takia??? Eikö se tosiaan auta siinä tuskassa yhtään, kun ajattelee, että SE EI HALUNNUT mua enää. Siis halunnut olla mun kanssani enää. Jos toinen pystyy sanomaan niin, niin kauanko kannattaa itseään kiduttaa tommosen miehen takia?? Ei sille mitään voi, että pahalta tuntuu, mutta järjen käyttökin on sallittua. Itselleen voi ja saa sanoa ""mä pärjään!!!"" Itsekin vaikeasta suhteesta toipuneena tiedän kyllä mitä sydänsurut on. Näin jälkeen päin ei voi kuin ihmetellä kuinka hullu ihminen voi olla, että poraa semmosen nykyisen kaljupään perään.
 
No mieti asiaa siltä kannalta, että haluatko todella rakastaa miestä joka sanoo tollaisia asioita sinusta, eikö se ole itsepiiskaamista vain. Epätoivossa vain tuntuu, että ei voi rakastaa toista, mutta keskity siihen että hän ei sinusta välitä tarpeeksi etkä voi sitä muuttaa.
Ansaitset toki arvoisesi miehen. Nauti olostasi jolloin kukaan ei enää arvostele sinua ja hauku!
 
Tottakai sinä selviät, vaikka tällä hetkellä tuskasi on suuri. Itsekin olen itkenyt kahta eroa ja luulin etten koskaan enää löydä ketään. Meni aikaa ja löysin elämäni miehen :), elämä hymyilee taas. Hymyilee sinullekin, usko mua! Nyt on kuitenkin hyvä surra surut pois...ajan kuluessa myös arvet umpeutuu.

Paljon voimia sinulle :)!
 
Vähän kerrallaan. Pidä ensisijaisesti huoli itsestäsi. Ajattele vaikka aluksi niin että huolisiko se mies sut takaisin tuossa kunnossasi? Pidä huoli itsestäsi, koska sinä olet ainoa ihminen jonka kanssa varmasti elät loppuelämäsi. Syö tarpeeksi, ulkoile, nuku riittävästi. Juttele ystäviesi kanssa ja jos tuntuu tosi pahalta, niin kannattaa mennä psykologille juttelemaan.

Minäkin olen toipunut särkyneestä sydämestä. Ero tuli yllättäen, minä luulin että me molemmat oltiin onnellisia :-/
Jouduin surun takia niin syviin syövereihin, että en uskonut siitä selviäväni. Välillä tuntui että huomista ei kertakaikkiaan tule. Tuntui kuin olisin ajelehtinut kylmässä ja pimeässä myrskyisellä merellä ja epätoivoisesti yrittänyt pitää päätäni pinnalla. En halunnut kuolla, mutta välillä luulin että nyt kertakaikkiaan kuolen suruun.

Mutta elämä jatkuu. Aurinko paistaa vaikket sitä juuri nyt näekään. Aurinko antaa voimaa, valoa ja lämpöä, elämää ja jonain päivänä sinäkin taas huomaat sen.

Minua auttoi se että juttelin ystävieni kanssa, mutta kirjoitin myös paljon ajatuksiani. Yhtenä päivänä mieleeni tuli yhtäkkiä yksi huono asia siitä miehestä! Ihanaa! Koska ihmismieli tekee helposti kepposet ja välillä tuntui kuin KAIKKI olisi ollut niin ihanan hyvin AINA. Mutta eihän näin ollut. Ero tulee jos molemmat eivät ole onnellisia. Ja lisäksi, AIVAN varmasti exässäsi on jotain vikaa, ainakin se että hän ei nähnyt kaikkea sitä ihanaa mitä sinussa on! Jokaisessa meissä on piirteitä jotka ärsyttävät ja ajan kanssa tulet huomaamaan että exäsi ei kuitenkaan ollut se maailman paras mies sinulle.

Koska ethän sinä oikeasti halua sellaista miestä joka on sinua noin moittinut? Sinä et ole hullu riiviö nainen etkä kamala ämmä, älä sellaisia usko vaikka hän niin sanoikin. Et sinä halua sellaista miestä joka käyttää tuollaista kieltä naista kohtaan. Opettele uskomaan että sinä olet maailman paras sinä, ja ihan varmasti -sitten joskus pitkän ajan kuluttua- huomaat että maailmassa on todellakin paremmin sinulle sopivia miehiä montakin. Sellainen löytyy, joka arvostaa sitä mitä juuri sinä olet, jota osaat tukea ja auttaa juuri oikealla tavalla, ja joka vaikka siivoaa kanssasi ennemmin kuin siitä moittii. Sellainen löytyy, joka haluaa juuri sinut ja joka saa sinusta esiin parhaat puolesi.

Mutta älä huoli, ei niistä tarvitse vielä välittää. Ajan kanssa sitten. Nyt pidä vain huoli itsestäsi. Minua helpotti myös se, että kun exä tuli mieleeni, päätin aktiivisesti olla ajattelematta häntä ja aloin ajatella jotain muuta, jotain mukavaa. Käytä tällä hetkellä kaikki se rakkaus, jota sinulla olisi annettavaa, ihan itseesi. Hemmottele ja huolehdi, rakasta ja hyväksy, kannusta ja auta. Itseäsi. Päivä kerrallaan. LUPAAN että yhtenä päivänä ei tunnukaan ihan niin pahalta enää.

*Tsemppihali*
 
Totta kai selviät, minäkin olen selvinnyt, aikaa se vei, kuukausia, viinaa tai toisia miehiä en siihen halunnut sotkea.

Ja mulla kävi vielä niin klassisesti, että nyt se säälittävältä ja onnettomalta tuntuva mies, joka silloin tuntui maailman ihanimmalta, ihastui ystävääni, ajattelin kuolevani, myos häpeästä, ajattelin, että olisi vaikka tullut homoksi mutta ei ihastuisi ystävääni. No, heidän seurustelunsa kesti muutaman kuukauden, mies sai lapsen toisen naisen kanssa ja ovat nyt hekin eronneet. Näiden naisten välissä hän yritti lämmitellä myos meidän suhdettamme. Ei kiitos, olin siinä vaiheessa jo vahvoilla, en halunnut alentua ystäväni ja tämän miehen tasolle.

Se on hirveää, se raastava tunne joka tuntuu loputtomalta, mutta sinä olet tunteva ihminen, ole siitä ylpeä. Elämään mahtuu kaikenlaista.
 
Kuka tietää mitä ovia aukeaa? Kun löydät itsesi, löydät muitakin. Kaikki palaa aikanaan -myös hyvä seksi. Sitä voit harjoitella itsekin tulevaa varten! Tuo lenkki on hyvä ensiapu. Puske itsesi ulos ja opettele pitämään hyvä ryhti. Jumppaa, jos se ei muuten pysy. Kroppa nimittäin kertoo pääkopallesi, että jaksat ja voit hyvin. Siitä tulee hyvän kierre. Se näkyy olemuksessasi, ja keräät miehiä kuin hunaja mehiläisiä. Tämä ei tapahdu äkkiä, mutta älä anna negatiivisten ajatusten vallata mieltä, se ajaa sinut masennukseen. Sinulla on kaikki edessä, ja lue nuo muutkin neuvot, siellä on paljon viisautta. Et ole nyt kiinnostunut muista, mutta hyviä -sinulle sopivia- tyyppejä on paljon. Anna heille mahdollisuus tutustua upeaan sisimpääsi. Halaus ja voimia!
 
En minäkään selviä.

Olen herkkä ihminen isolla H:lla ja sitten satuinkin haksahtamaan mieheen, jonka kanssa kaksi vuotta seurusteltuani olin tullut loukatuksi kaikin mahdollisin tavoin mitä vaan voi kuvitellakaan. Ero tuli ja minä rakastan sitä paskiaista edelleen, vaikken voisi koskaan elää hänen kanssaan. On-off-suhteemme loppumisesta on nyt kuukausi ja minä olen vajoamassa pohjamutiin oikein huolella.

En saa elämästä kiinni vaikka yritän liikaakin. Kun tulen töistä kotiin, purskahdan itkuun kun en kestä seinien kaatumista päälleni. Nukun painajaisten keskellä jos nukun ja aamuisin olen aina kuolemanväsynyt. Yritän selvitä ihan vaan sen takia, että saisin pitää työpaikkani.

Yritän vältellä paikkoja joissa voisin törmätä exääni, eli lähes koko kaupunkia. En voi mennä baariin, koska siellä viimeistään näkisin hänet jonkun naisen kanssa.
Lenkille olen yritäänyt raahautua 3 kertaa viikossa ja kyllähän se vähän helpottaa. Kuten joku sanoi, sinne lenkkipolulle lähtee aina itsemurhamielialan vallassa mutta tulee pois hieman onnellisempana.

Viinan juonti kuulostaa houkuttavalta ratkaisulta, mutta on huonoin vaihtoehto. Känninen uho, epätoivo, ripustautuminen, yhdenyön säädöt, krapula ja morkkis...Ne vievät vain alaspäin. Nimim. kokemusta on. Ja kännissä tai krapulan usvamaisessa olotilassa tulee oltua niin heikko, että soittaa exälle tai laittaa jonkun säälittävän tekstarin, jota myöhemmin vain katuu.

Minä erehdyin kuppilaan viime lauantaina, tosin naapurikaupungissa, mutta lopputulos on se, että olen masentunut, itkuinen ja yliherkässä tilassa. Eilinen meni hikisenä nukkuessa ja miettiessä, mitä tuli tehtyä. Tapasin jonkun miehen, mutten jaksa olla kiinnostunut, olen vielä niin kiinni menneisyydessä, että mies toimisi vain terapeuttina.

Olen ylpeä jos selviän huomiseen. Ja sitten taas huomiseen. Voi olla, etten jaksa, mutta pakko yrittää. Olen liian heikko edes tappamaan itseäni.
 
Vaikka onkin nyt todella hatara olo, ei kannata tappaa itseään!

KUKAAN IHMINEN EI OLE SEN ARVOINEN, ETTÄ SINUN PITÄISI HÄNEN TAKIAAN ELÄMÄSTÄSI LUOPUA.

Ei kukaan!

Maailmassa on vain yksi ainoa Sinä. Olet ainutlaatuinen! Jatka elämääsi ihan vaan päivä kerrallaan, se riittää. Anna ajan kulua. Se ei vie muistoja pois, eikä muuta mennyttä, mutta se opettaa elämään muuttuneen menneisyytesi ja nykyisyytesi kanssa. Ja jonain päivänä huomaat, että se mies ei ollutkaan täydellinen, ei täydellisesti sinulle sopiva, ei edes toisiksi paras maailmassa.

Voimia teille kaikille surun syövereissä kärsiville sellaiselta, joka oli vielä syvällä mustassa alkuvuodesta, mutta joka on noussut takaisin elämään yhtä, kamalan raskasta ja vaativaa kokemusta rikkaampana, mutta voittajana!
 
Hei!

Mietipä, oliko tuo suhde KUITENKAAN kaikilta osin hyvä!? Epäilen, ja jossakin vaiheessa huomaat kaikki puutteet... viimeistään silloin, kun rinnallasi on se OIKEA ja silloin ajattelet, että tämä exä joutikin mennä.
 
Niinpä. Odotan ja toivon, että joku päivä minua rakastetaan ja minä rakastan niin paljon, että kaikki tämä sadan vuoden yksinäisyys sitä edeltävine paskasuhteineen kompensoituu ja unohtuukin osittain.

Kaipa siellä jossain syvällä minussa versoo ihan älyttömän pieni optimismin kipinä. Muutoinhan olisin jo vetänyt purkin unilääkkeitä. Eilen ei olisi ollut sekään kaukana, jos sellaisia nappuloita nyt yleensä käyttäisin. Mietin ainoastaan, että jäisikö minua kaipaamaan kukaan muu kuin Suomen valtio ja työnantaja...
 
Eikö siinä ole jo hyvä alku ; ) Mä nousin petetystä miehestä elävän kirjoihin. Ei méne hyvin vieläkään suhteessa, mutta itse olen itseni herra. Katson elämääni eri lailla, ja kypsyin vuodessa enemmän kuin kymmenessä. Elämä on kuitenkin älyttömän kova juttu, olethan terve ja kykenevä vaikka mihin. Opiskele nyt tuntojasi, mutta ole armollinen itsellesi. Arvosta niitä hyviä juttuja mitä sinussa on. Jokainen uusi päivä on ok ja parempi kuin edellinen.Jaksa vain!
 
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lähdet ulos. Laitat itsesi upeimmillesi ja lähdet kavereiden kanssa viettämään iltaa. Otat rohkeasti kontaktia muihin miehiin ja vähitellen huomaat että sinulle on vientiä ja että maailmassa ON muitakin miehiä. Ja pidä huoli että kun törmäät exääsi näytät upealta ja onnelliselta, etkä itkuiselta ja räjähtäneeltä. Etpä ainakaan pääse ajattelemaan että olet hänen tasonsa alapuolella, vähän ajan päästä saatat jopa ihmetellä mitä hänessä näit.
 
Hatara, tiedän tasan tarkkaan, miltä tuntuu. Itse tukahdutin tuskani eilen viinillä ja nyt on kamala olo. Minua myös pitää pystyssä vain se, että säilytän työpaikkani, mutta alkaa näyttää siltä, ettei silläkään ole mitään väliä. Onneksi on sellainen työ, ettei tarvitse koko ajan tehdä jotain, vaan voi sitten myöhemmin kuroa tämänkin päivän kiinni.

Eilen oli niin paha olla, että itkin ja suurin piirtein huusin suoraa huutoa pahaa oloani. Ei tämmöistä kestä.
 
Sinä selviät ihan varmasti!! Minäkin selvisin. Mutta haluan sanoa jotain mitä vielä kukaan ei ole tässä ketjussa sanonut. Ensin tulee suru, sitten viha, sitten masennus ja sittein viimein raukkaus elämään ja aurinko alkaa jälleen paistamaan. Masennusta et voi välttää eikä kuuluukkaan välttää. Se kuuluu asian läpikäymiseen. Siinä vaiheessa viimeistään käänny asiantuntijan puoleen. Minulla meni kaun selviämiseen. Olin suhteessa 13 vuotta. Liian paljon muistoja. Mutta tänä päivänä se mies on mulle kuin ilmaa, harmi vaan että se paskiainen on mun lasten isä. Pakko tavata joskus. Jos suo nimitellään nyt jo tuolla lailla saa mies mennä. Löytyy sellaisiakin joiden ei tarvi nimitellä ja arvostelle. Minulla on erosta 6 vuotta aikaa ja elän edelleen yksin. Olen halunnut elää. Nyt voisin ajatella uutta suhdetta mutta olen tosi varovainen, vain hyvä kelpaa... eikä sitä ole tullut vastaan. Elämä on aivan ihanaa vaikka ei ole puolisoakaan. Olen todella nauttinut näistä vuosista kun mua ei olla haukuttu, nälvitty ja pahoinpidelty. Mulla on paljon ystäviä jotka kantavat. Toki mulla on lapset ja ne täyttää mun elämän. Pärjään vallan hyvin yksinkin. Saa elää just niinkuin itse haluaa ja nukkua rauhassa yönsä eikä tarvi pelätä että joku pääsee haavoittamaan minua. Siihen viinaan en koskisi. Se ei todellakaan auta. Pysähdyttää asian läpikäymisen siksi ajaksi. Nopeammin selviät raittiina. Minä en juonut kertaakaan ja selvisin. Olisi kamalaa jos olisi vielä jotain muita sotkuja sen kaiken edellisen lisäksi. Ehkä se ei ollutkaan sulle se oikea kun nuin ilkeästi arvosteli lähtöhetkellä vielä... silloin kun on pahintaa elämä näyttää vain harmaita ja mustia värejä. Nyt elämääni kuuluvat iloiset värit, keltainen, oranssi, punainen... Sen kokemuksen kautta minusta tuli paljon vahvempi ihminen. Ja nainen selviää jos vaan haluaa selvitä. Muista ulkoilla vaikka tärisisit peiton alla. Ja pidä yhteyttä ystäviisi. Terapeutille voit mennä vaikka kolme kertaa viikossa puhumaan, ja he ovat ammatti-ihmisiä ja kuuntelevat. Ystävälle se voi olla liian rankkaa.

Itke niin kaun kuin itkettää, se helpottaa. Onneksi sulla on työ. Ajattele jos olisit kotona 24 h vuorokaudessa jauhamassa samaa asiaa.... työ on helpotus. Huolehdi itsestäsi ja ulkonäöstäsi. Sekin piristää. Kaikkea hyvää voimia surun läpikäymiseen!!
 
Tuo kuulostaa jo sairaalta. Ihmisellä pitäisi olla sen verran omaa elämää, että ei tule noin riippuvaiseksi toisesta ihmisestä. Mene terapiaan, on aivan järjetöntä tuhlata elämänsä parkumalla miehen perään, joka kaikesta päätellen ei halua naiseltaan muuta kuin seksiä ja siivouspaveluja.
 
""Rakkaussuhteen päättyminen saattaa olla tuskallisin tunne jota koskaan koet"" (Bruce Fisher:Kun suhteesi päättyy, Jäälleenrakennus). Lainaus erittäin hyvästä kirjasta, joka auttoi ymmärtämään ja eteenpäin. Todella on totta, että aika auttaa, se voi olla pitkä aika ja anna itsellesi lupa surra ja vihata. Olen nyt jossain surun 4 vaiheessa eli olen päästänyt irti, mutta olen aika masentunut ja alakuloinen. Aikaa on kulunut jo 10 kuukautta ja tiedän, että menee vielä kauan kunnes olen kokonaan irti enkä tunne mitään exääni kohtaan. Tämä aika on ollut hirveän raskasta, mutta uskon että joskus vuosien kuluttua huomaan, että olen kasvanut paljon. Itse saan apua kirjoista, muiden vastaavan kokeneiden seiviämiskertomuksista, terapiasta, ystäviltä.Tässä yksi hyvä linkki. 186 neuvoa http://www.positiivarit.fi/aarteisto/uteluarkisto/index.asp?id=10178
Voimia kaikille kanssakärsijille.
 
Hei ,tyttö hyvä!
Miehiä tulee ja menee
Ei sun tarvitsee hävetää ja murehtiaa
Se että hän lähti ei ole sinun vika
pyyhii kyynelet laita meikkiä ja menoksi!
Elämää on elämistä ja iloa varten ei kannattaa yhden miehen takia pilataa omaa elämää
Sinä olet Nainen älä kerjää miehiltää
Onnea sinulle!
 

Yhteistyössä