Ero edessä. Miten teillä eronneilla toiminut huoltajuus, lastenhoito jos välimatkaa eron jälkeen vanhemmilla on n.300km?

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";24734523]Kyllä oletan että lasten isä tulee, hän on tietoinen mahdollisesta muutosta toiselle paikkakunnalle ja ei nyt ole sen kummemin vastustellut vaan ihan ollaan hyvässä hengessä jo asiasta juteltu.[/QUOTE]
Et sitten ajattele, että miehellä olisi viikonloppuisin lepoaikaa ja ehkä jotakin muutakin elämää. Todella itsekästä.

 

["aloittaja"]

Samaa mieltä. 300 km perjantaina koulun jälkeen ja toiset 300 km sunnuntai-iltana joka toinen viikonloppu alkaa olla koululaiselle aika raskasta. Pidennettyjä viikonloppujahan ei enää siinä vaiheessa ole mahdollista järjestää, kun lapset menevät kouluun. Alle kouluikäisten kohdalla voi, mutta sen jälkeen ei enää.

Näinhän se on. Ja totta tuo että pidennetyt viikonloput loppuu kun lapset aloittaa koulun. Siihen on onneksi vielä 3 vuotta joten ei tiedä, jos muutetaan lasten kanssa niin voihan se olla että heidän isä asuu tuossa vaiheessa samassa kaupungissa tai me ollaan koettu järjestely hankalaksi ja muutetaan takaisin miehen kotipaikkakunnalle.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aloittaja";24734523]Kyllä oletan että lasten isä tulee, hän on tietoinen mahdollisesta muutosta toiselle paikkakunnalle ja ei nyt ole sen kummemin vastustellut vaan ihan ollaan hyvässä hengessä jo asiasta juteltu.[/QUOTE]
Kannattaa tehdä tapaamissopimuksesta määräaikainen. Lasten koulun aloitus, sinun tai lasten isän uusi parisuhde...nämä ovat asioita, jotka tulevat aiheuttamaan muutoksia. Tapaamissopimusta kannattaa siis muutaman vuoden välein tarkistaa tai sopia alunperin, että elämäntilanteiden muuttuessa sitä tarkistetaan.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24734529]Et sitten ajattele, että miehellä olisi viikonloppuisin lepoaikaa ja ehkä jotakin muutakin elämää. Todella itsekästä.[/QUOTE]

Minä olen nyt neljä vuotta antanut sitä lepoaikaa ja muutakin elämää hänelle. Ei tarvitse tietty lapsia tulla tapaan joka viikonloppu/ ottaa lapsia sinne.
Mutta samalla lailla hällä olisi kai sitä omaa elämää ja lepoajan tarvetta vaikka asuisimme samalla paikkakunnalla?

 

["aloittaja"]

Kannattaa tehdä tapaamissopimuksesta määräaikainen. Lasten koulun aloitus, sinun tai lasten isän uusi parisuhde...nämä ovat asioita, jotka tulevat aiheuttamaan muutoksia. Tapaamissopimusta kannattaa siis muutaman vuoden välein tarkistaa tai sopia alunperin, että elämäntilanteiden muuttuessa sitä tarkistetaan.

Kiitos, enpäs ajatellutkaan tuota!

 

[Big Bang Theory]

tuo kyllä ihan totta, että miehellä ei olisi sitten kyllä lepoaikaa viikonloppuisin jos reissaa sitten viikonloput.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";24734536]
Mutta samalla lailla hällä olisi kai sitä omaa elämää ja lepoajan tarvetta vaikka asuisimme samalla paikkakunnalla?[/QUOTE]
No mieti nyt itsekin vähän miten viikonloppu mullistuu, jos pitää aja 300km jonnekin ja takaisin. Samalla paikkakunnalla lapsia voi nähdä viikollakin.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";24734536]Minä olen nyt neljä vuotta antanut sitä lepoaikaa ja muutakin elämää hänelle.[/QUOTE]
Eli äitimarttyroinnista tullut mitta täyteen? Olisiko pitänyt vetää rajoja vähän aikaisemmin?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24734551]No mieti nyt itsekin vähän miten viikonloppu mullistuu, jos pitää aja 300km jonnekin ja takaisin. Samalla paikkakunnalla lapsia voi nähdä viikollakin.[/QUOTE]

Minä en olisi tässä tilanteessa ellen olisi jo miettinyt. Minä en yksinkertaisesti viihdy lainkaan miehen kotipaikkakunnalla ja se on oikeasti minua ahdistava paikka.
Minä voin kyllä myös kulkea lasten kanssa junalla, olen valmis viemään lapsia sillon tällöin ihan hälle vaikka kotiovelle saakka. Tiedän että hän on myös valmis tulemaan lasten takia tänne.
Mitä tulee siihen että näkisi lapsia viikolla niin tuskin kovinkaan paljoa vaikka asuttais naapureina. Niin paljon on noita mieluisampia harrastuksia kun perhe että ne menee jatkossakin edelle.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aloittaja";24734546]Kiitos, enpäs ajatellutkaan tuota![/QUOTE]
Ollos hyvä vaan. Kannattaa myös siihen sopimukseen kirjata, millä tavoin tilanne hoidetaan silloin, jos sä olet esim sairaana juuri sinä viikonloppuna, kun lasten isän pitäisi tulla kotiisi ja sun mennä kotoa pois. Entä voiko lasten isä tulla flunssaisena teille? Entä tuoda uuden tyttöystävänsä mukanaan? Kannattaa miettiä tosi tarkkaan, mitä kaikkia variaatioita tuo järjestely mahdollisesti tulee sisältämään.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24734557]Eli äitimarttyroinnista tullut mitta täyteen? Olisiko pitänyt vetää rajoja vähän aikaisemmin?[/QUOTE]

On tässä nyt paljon muustakin kyse kuin tuosta. Raja tuohonkin on vedetty jo paljon aiemmin mutta ei ole toiminut.

 

["aloittaja"]

Ollos hyvä vaan. Kannattaa myös siihen sopimukseen kirjata, millä tavoin tilanne hoidetaan silloin, jos sä olet esim sairaana juuri sinä viikonloppuna, kun lasten isän pitäisi tulla kotiisi ja sun mennä kotoa pois. Entä voiko lasten isä tulla flunssaisena teille? Entä tuoda uuden tyttöystävänsä mukanaan? Kannattaa miettiä tosi tarkkaan, mitä kaikkia variaatioita tuo järjestely mahdollisesti tulee sisältämään.

Niin. Se on totta. Paljon olisi pohdittavaa. Hankalaa tämä eroaminen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aloittaja";24734601]Niin. Se on totta. Paljon olisi pohdittavaa. Hankalaa tämä eroaminen. [/QUOTE]
Mä erosin kuopuksen isästä, kun poika oli vielä vauva. Välimatkaa meillä ei ole kuin ehkä joku 8 km, mutta exä kävi päivittäin meillä poikaansa tapaamassa. Ensimmäiset ongelmat syntyivät, kun exä löysi uuden naisystävän. Me tehtiin määrätietoisesti työtä sen eteen, että minä ja tämä uusi vaimo ystävystyisimme niin, että hän ei kokisi mustasukkaisuutta siitä, että exä käy meillä poikaansa tapaamassa. Ja että tämä uusi vaimo voi tulla mukaan. Vaikka usein käytinkin tilaisuuden hyväkseni ja lähdin tekemään esikoisen kanssa kaksin jotain kivaa, niin aina se ei ollut mahdollista.

 

[Kerpele]

...Mutta joka tapauksessa, eiköhän se siitä Pääasia että lapsilla on kuitenkin rakastavat ja huolehtivat vanhemmat... Eikä heitä rasitettaisi liikaa tuon välimatkan takia

 

["aloittaja"]

Mä erosin kuopuksen isästä, kun poika oli vielä vauva. Välimatkaa meillä ei ole kuin ehkä joku 8 km, mutta exä kävi päivittäin meillä poikaansa tapaamassa. Ensimmäiset ongelmat syntyivät, kun exä löysi uuden naisystävän. Me tehtiin määrätietoisesti työtä sen eteen, että minä ja tämä uusi vaimo ystävystyisimme niin, että hän ei kokisi mustasukkaisuutta siitä, että exä käy meillä poikaansa tapaamassa. Ja että tämä uusi vaimo voi tulla mukaan. Vaikka usein käytinkin tilaisuuden hyväkseni ja lähdin tekemään esikoisen kanssa kaksin jotain kivaa, niin aina se ei ollut mahdollista.

Minun omat vanhemmat ovat eronneet kun olin pieni ja heille kummallekkin tuli aika pian uudet kumppanit. He samalla lailla ystävystyivät toistensa kumppaneiden kanssa ja ovat nykyään neljästään kaikki hyvissä väleissä joten tämän asian olen nähnyt läheltä ja on ihan tiedossa. Jos mies uuden ottaa niin tottakai haluan tutustua häneen, haluan tietää millaisen ihmisen kanssa lapseni ovat tekemisissä. Ja onhan se kaikille helpompaa ettei ole minkäälaisia sotakirveitä kenelläkään esillä. Riidellä en halua nyt mistään, haluan vain nyt eron ja aloittaa elämään omaakin elämää.

 

["aloittaja"]

...Mutta joka tapauksessa, eiköhän se siitä Pääasia että lapsilla on kuitenkin rakastavat ja huolehtivat vanhemmat... Eikä heitä rasitettaisi liikaa tuon välimatkan takia

Aivan. Kyllä se siitä.

 

["aloittaja"]

Ainoa asia mistä saattaa vielä riita tulla tässä on se kumman haltuun meidän kissa päätyy. Vai pitääkö sillekkin sopia tapaamiset?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aloittaja";24734651]Minun omat vanhemmat ovat eronneet kun olin pieni ja heille kummallekkin tuli aika pian uudet kumppanit. He samalla lailla ystävystyivät toistensa kumppaneiden kanssa ja ovat nykyään neljästään kaikki hyvissä väleissä joten tämän asian olen nähnyt läheltä ja on ihan tiedossa. Jos mies uuden ottaa niin tottakai haluan tutustua häneen, haluan tietää millaisen ihmisen kanssa lapseni ovat tekemisissä. Ja onhan se kaikille helpompaa ettei ole minkäälaisia sotakirveitä kenelläkään esillä. Riidellä en halua nyt mistään, haluan vain nyt eron ja aloittaa elämään omaakin elämää.[/QUOTE]
On kuitenkin muistettava, että miehesi uusi ei välttämättä halua tutustua sinuun lainkaan eikä häntä voi siihen pakottaa. Silloin mies on aika hankalassa tilanteessa, jos joka toinen viikonloppu - tai edes kerran kuukaudessa - pitäisi matkustaa sun kotiisi ja olla siellä vieläpä yötä. Mustasukkaisuus ja inho sinua ja lapsiasi kohtaan voi saada melkoiset mittasuhteet tämän uuden naisen mielessä. Kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan ja siihen on hyvä tavalla tai toisella varautua.

 

["vieras"]

onko pakko erota, hae ap itsellesi kiireesti apua. Tee kaikkesi ettet hajota lastesi perhettä.
Mene puhuun ongelmista mielenterveystoimistoon tai diakonille tai perheneuvolaan. Älä jää paikallesi vaan toimi.

 

["vieras"]

No hyvin selvalta kuulostaa, haluat muuttaa, joten muutat. Miksi sinun pitaa asua paikkakunnalla, jossa et halua asua. Kun sina voit paremmin, voivat lapsetkin. Ja alla kouluikaiset lapset matkustavat mielellaan, eika se ole raskasta heille. Kouluikaiset sitten varmaan eivat enaa nae isaansa niin usein. Ja tuskin matkustavat joka viikonloppu ja lomilla ovat pidenpaan ym.

Tsemppia uuteen elamaan!

 

["aloittaja"]

On kuitenkin muistettava, että miehesi uusi ei välttämättä halua tutustua sinuun lainkaan eikä häntä voi siihen pakottaa. Silloin mies on aika hankalassa tilanteessa, jos joka toinen viikonloppu - tai edes kerran kuukaudessa - pitäisi matkustaa sun kotiisi ja olla siellä vieläpä yötä. Mustasukkaisuus ja inho sinua ja lapsiasi kohtaan voi saada melkoiset mittasuhteet tämän uuden naisen mielessä. Kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan ja siihen on hyvä tavalla tai toisella varautua.

Niin joo. sä oot liian fiksu pala mulle.
Mutta tuollainen on varmaan tilanne jota nyt ei etukäteen voi suunnitella ja sitten jos tuollainen tilanne tulee eteen niin sen mukaan on sitten elettävä.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24734677]onko pakko erota, hae ap itsellesi kiireesti apua. Tee kaikkesi ettet hajota lastesi perhettä.
Mene puhuun ongelmista mielenterveystoimistoon tai diakonille tai perheneuvolaan. Älä jää paikallesi vaan toimi.[/QUOTE]

:O Anteeksi? Nyt menin sanattomaksi.

 

[Samassa jamassa]

Matkoista huolimatta minä olen sitä mieltä että Onnellinen äiti = Onnelliset lapset. Se on TÄRKEÄ asia jota ei kannata unohtaa. Ajattele itseäsi masentuneena, ahdistuneena ja surullisena miehesi paikkakunnalla. Kuinka monta vuotta sellaista jaksaisit ja kuinka onnellisia lapset olisivat sellaisen äidin kanssa?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24734682]No hyvin selvalta kuulostaa, haluat muuttaa, joten muutat. Miksi sinun pitaa asua paikkakunnalla, jossa et halua asua. Kun sina voit paremmin, voivat lapsetkin. Ja alla kouluikaiset lapset matkustavat mielellaan, eika se ole raskasta heille. Kouluikaiset sitten varmaan eivat enaa nae isaansa niin usein. Ja tuskin matkustavat joka viikonloppu ja lomilla ovat pidenpaan ym.

Tsemppia uuteen elamaan![/QUOTE]

kiitokset sinulle. Ja ainahan me voidaan muuttaa lasten kanssa takaisin jos homma ei toimikkaan.

 

[etrange]

Mua jotenkin järkyttää nää perhetilanteet, joissa äiti vaan kuvittelee ottavansa lapset ja lähtevänsä kauas lasten isästä. Ilmeisesti näissä tapauksissa on miehet niin pihalla kaikesta, etteivät ymmärrä että heilläkin on oikeuksia. Voisihan se mieskin hakea huoltajuutta, jolloin olisi äidin matkustettava tuolta kotipaikkakunnaltaan lasten luoksi, ellei sit tajuaisi jäädä samalle paikkakunnalle.