Epi-no Delphine Plus - välilihan venytystreeni - kokemuksianne pikaisesti!

Minäkin ostin kyseisen laitteen ja on ollut melko ahkerassa käytössä. Raskausviikkoja on nyt 38+0, eli voipi putkahtaa ulos milloin hyvänsä. Tällä hetkellä olen saanut pallon läpimitaksi n. 8,2cm. Tavoite on se 10cm. Missään vaiheessa ei ole tullut takapakkia niin kuin useilla on näkynyt tulevan. Ainakaan vielä. Joka kerta saan isomman tuloksen. Paras asento minulle näkyy olevan kylkiasento, vaikka suunnittelin käyttäväni h-hetkellä jakkaraa. En vain saa palloa pysymään sisällä kun kokeilin sitä jakkaran kanssa. Kylkiasennossa ulos ponnistaminen myös tuntuu hallitummalta.

Kaikilla tuntuu olevan olevan oma metodinsa treenaukseen. Tässä vielä yksi mikä on minulla toiminut: eli ensin se 10 min jumppaosuus ja sitten pallo n. puoliväliin kädellä pitäen. Lasken pumppaukset. Joka pumppauksen jälkeen odotan että mittarin viisari tasautuu ennen kuin pumppaan lisää. Teen harjoituksen kolme kertaa peräkkäin. Esim. tänään pumppasin ekalla kerralla 11 kertaa, odottelin sen 3 minuuttia ja työnsin pallon kokonaan sisälle. Ponnistin sen ulos ja pidin kädellä vastaan että saisin kunnon venytyksen. Seuraavalla kahdella kerralla tein 12 pumppausta molemmilla ja toistin ponnistusharjoituksen. Sain tänään halkaisijan lukemaksi n. 8,2cm. Huomenna tai ylihuomenna teen ensin 12 pumppausta, ponnistan ja seuraavilla kahdella kerralla 13 pumppausta. Jne. Aloitin vaatimattomasta 5,5cm:tä.

Nyt on jo aika luottavainen olo. Olen itsekin ensisynnyttäjä, 41v sellainen. Eräs suuri syy lapsen teon lykkäämiseen on johtunut synnytyspelosta. Ensireaktioni positiiviseen raskaustestiin oli abortti. Onneksi en sitten lähtenyt siihen. Seuraavaksi suunnittelin sektiota ja kävin pelkopolillakin juttelemassa. Pelkäsin hulluna ponnistusvaihetta, sitä että repeän. Sitten löysin tämän ketjun ja tilasin saman tien Epi-non. Toivon että tästä ketjusta on apua muillekin synnytyspelkoisille.
 
Mukava kuulla kokemuksesta, Ikäneito73. Olisi kiva jos tulisit ketjuun kertomaan, miten synnytyksessä sitten meni. Itsekin hankin ihan vasta tämän laitteen, vasta kerran kokeillut jumppaosiota - rv35+2 menossa, eli ohjeen mukaan venytysharjoitukseen pitäisi vielä odotella hetki.

Tämän ketjun harjoituskokemukset on olleet hyödyllistä luettavaa, saa vähän lisäopastusta niiden virallisten ohjeiden päälle. Olen 38v ensisynnyttäjä, ja vähän ristiriitaisin tuntein raskauteen ja synnytykseen suhtaudun, vaikka perusteellisesti odotettu ja suunniteltu vauva onkin tulollaan. Taitaa minulle olla ihan psyykkisestikin tärkeä tällainen vempain, jolla voi edes jotenkin valmistautua ja tehdä jotain ongelmien ennaltaehkäisyksi.
 
Hei, Kasenja.

Minäkin aloittelin jo viikolla 36 kun olin niin kärsimätön. Siitä lähtien olen treenannut joka toinen päivä. Ajattelin että jos tulee stoppi venymiseen niin tihennän treenausta joka päiväksi.

Nimenomaan tämä on hyvä itseluottamuksen kannalta. Tuntee tekevänsä edes jotain ja ei sitten panikoi pään syntymisen kanssa, kun tietää miltä venyminen tuntuu. Minä ainakin tyhjensin pallon heti kun ensimmäisen kerran pungin sitä ulos. Pelästyin että repeän justiinsa, vaikka paikat vain venyivät. Olen iloinen, että saan venymisen lisäksi tuntumaa siihen tuntemukseen jo kotona. Olisin varmasti kauhuissani synnytystilanteessa jos en osaisi odottaa sitä kirvelevää tunnetta etukäteen. En tajua että miksei epi-no ole yleisemmässä käytössä. Minusta olisi tyhmää olla valmistautumatta synnytykseen niin hyvin kuin pystyy. Sillehän ei voi mitään että asiat voivatkin mennä huonoon suuntaan. Suurimmalla osalla kaikki menee kuitenkin hyvin.

Tänään sain pallon halkaisijaksi jo 8,8cm, että reilu sentti enää tavoitteeseen. Eipä se haittaa vaikkei sinne asti pääsekään, tämä on jo todella hyvä tulos :). Olen myös laittanut Ceridal voidetta vähän kaikkialle alapäähän, varmaan sekin auttaa paikkojen venymiseen :).

Raskausviikkoja on tällä hetkellä 38+4, eli laskettuun aikaan on vielä vähän matkaa, vaikka eipä sitä kuulemma kannata tuijottaa, sehän voi syntyä vaikka jo huomenna :).
 
Yhä täällä :).

Viimeisin treeni ei mennyt ihan putkeen. Pallo alkoi jo olla niin iso, etten saanut sitä pidettyä puolivälissä vaan se tuli väkisin ulos. Seuraavalla kerralla se jo luiskahti sisään ja taisi mennä liian syvälle kun painoi ikävästi kohdunsuuta. En saanut sitä punnerrettua ulos ennen kuin tyhjensin palloa vähän ja menin kyykkyasentoon. Hyödyllinen harjoitus siis. Aiemmin sain pallon ulos kevyellä työnnöllä, mutta varmasti vauvaakin saa puskea ulos ihan tosissaan. Edistystä siis tämäkin. Pallon halkaisijaksi tuli vähän reilu 9 cm, mutta mieheni hokasi, että laitteen mukana tullut asteikko ei ole luotettava optisen harhan vuoksi. Katse ohjautuu pallon pintaa pitkin viistosti ja antaa todellista isomman luvun. Tarkistettiin asia työntömitalla ja tällä hetkellä halkaisija olikin vain 8,5 cm. Ei paha sekään :).
 
Treenipäivitys jatkuu :).

Tänään meinasi tulla ensimmäisen kerran takapakkia treenaukseen. Viimeksi sain 16 pumppauksella halkaisijaksi 8,5 cm, mutta tänään sain 16 ja 17 pumppauksella alle sen. Pumppasin viimeisellä kerralla tästä suivaantuneena 20 kertaa ja sain tulokseksi 8,7 cm. Ilmeisesti pallon kasvaessa tilavuus meneekin enemmän pituussuuntaan. Viimeisellä kerralla pallo ei mahtunut kokonaan sisälle kun halusin harjoitella ponnistamista. Myös voi olla eroa pumppauksissakin, vaikka miten yrittäisi pumpata juuri samalla tavalla.

Pallossa oli tänään ja viimeksi vähän sitkeämpää töhnää harjoituksen jälkeen. Olisiko ollut sitä limatulppaa :). Lapsiveden menon jälkeen ei sitten varmaan kannata enää pumppailla. Vielä on matkaa tavoitteeseen. Reilu sentti, mutta on varmasti työn takana.

Mietin tänään, että on se hassua pitää vapaaehtoisesti paikkoja kipeinä ja hiertyneinä viikkotolkulla. Joku toinen kärsisi synnytysnirhaumat ennemmin. Pointti tässä onkin se tunne valmistautumisesta. Enkä tosiaan meinannut revetä.

Ai niin, raskausviikkoja tänään 39+1.
 
miss_piggy
Itehän en koskaan päässyt siihen 10cm, ja kun ponnistelua harjoittelin, niin pallo ei ollut ihan kokonaan sisällä. Taisin päästä vain lukemaan 8cm, silti ei ainuttakaan repeämää, vain yksi nirhauma häpyhuulessa, ja poika painoi kuitenkin 3970g :) Ei kannata stressata tuosta lukemasta ja hierryttää paikkoja. Itselleni treenailusta ei ainakaan aiheutunut mitään kipua/hiertymiä, sillä tarkoitushan ei olekaan "repiä" itseään vaan treenata sen verran kuin hyvältä tuntuu, ja pienikin venytys auttaa.
Niin ja itsehän olen siis myös "vanhempi" ensisynnyttäjä vm-81. Nyt poika pian 7kk :)
 
Kiitos vinkistä, Miss Piggy.

Olen tällainen treenihullu tanssinopettaja ja tottunut siihen, että treeni voi tuntua myös epämiellyttävältä. No pain, no gain ;). Olenkin tehnyt harjoitukset vain joka toinen päivä juuri siksi kun pallo on hiertänyt lähes alusta asti. Se on se ulosponnistusvaihe mistä paikat eivät pidä. Olisikohan liian vähän liukuvoidetta.

Helpotus tietää, että 8 senttiäkin riittää, taidanpa olla armollinen itselleni seuraavalla treenikerralla.

Eilisessä treenissä sain 20 pumppauksella 8,3 cm kun edellisellä kerralla sain 8,7 cm. Aiemmin pääsin samoilla pumppauslukumäärillä samoihin lukemiin. Vaikuttaakohan emättimen puristus ympärysmittaan? Ei sen kai pitäisi. Voi olla, että nyt on sitten tullut venymisen raja vastaan minun kohdallani. Jatkoin kuitenkin harjoitusta kun halusin saada edes sen edellisen kerran lukeman. Sain 22 pumppauksella 8,6 cm ja 24 pumppauksella 8,8 cm. Kyllä oli milli tiukassa :D. Pallo oli jo niin iso, etten edes yrittänyt tunkea sitä kokonaan sisään, että ponnistusharjoitukset taitavat jäädä. Huomisessa treenissä aion tehdä vain 20-21 pumppausta ja koettaa unohtaa lukemat.

Eilen alkoi vatsa toimimaan ja olin jo innoissani, että nytkö se alkaa? Vaan eipä vieläkään. Raskausviikkoja on 39 + 4. Toivoisin, ettei menisi kauheasti yli lasketun ajan. Ei huvittaisi punnertaa ulos mitään jättibabya. Viime neuvolakäynnillä pari päivää sitten hoitaja arvioi vauvan kooksi n. kolmea kiloa. Ehkä hän vain rauhoitteli kun panikoin SF-mitasta joka oli jo 35 cm.

EliEli, kannattaa ostaa laite ihan uutena. Epi-noa saa käyttää vain kahdessa raskaudessa ja sitten on vielä hygieniakysymys. Joissakin asioissa ei kannata säästää, nimim. sain kerran ruokamyrkytyksen kun söin pihiyksissäni vanhentunutta ruokaa.
 
Ikäneito, tuntuis vaan hassulta tuhlata 2kk palkka tälläseen laitteeseen, jos sen voi saada edullisemmin. Voi kai sitä ilmanki tietty synnyttää. Monet tässä ketjussa on vaan myyny omansa/ostanu toiselta, joten aattelin, että miksipä en minäki.. :)
 
Viimeksi muokattu:
Laitteen myymisestä: ohjeissahan tosiaan korostetaan, että vain henkilökohtaiseen käyttöön. Omalla riskillä tietysti voi käytetyn ostaa. Ja luulisi silikonin desinfioituvan ihan hyvin. Itsekin harkitsin käytetyn hankintaa, mutta ostin sitten kuitenkin uutena. Päätin tuhlata tähän, kun muuten olen raskaus/vauvantarvikehankinnoissa ollut saita kuin mikä. Laskettu aika mulla lokakuun alussa, mutta en ole vielä varma, myynkö Epiä, vai treenailenko vielä lantionpohjaa synnytyksen jälkeen. Ja mies on vähän spekuloinut toista lastakin - ehkä vempaimelle on käyttöä siis itselläkin sen käyttöajan sisällä...
 
Ja treenistä vielä. (Kiva lukea sinun kokemuksista, Ikäneito73!)

Olen tähän asti kokeillut vain lantionpohjan jumppaosiota, ja sitäkin harvakseltaan. Se on tuntunut hankalalta. Ohje selittää, että palloa "vedetään ylöspäin" lihaksilla. En minä sitä mihinkään saa hilattua. Kun käytän lantionpohjan lihaksia, pallo ikään kuin rusentuu paikoilleen. En ole varma, teenkö jotain väärin. Painelukema kuitenkin nousee rusennuksen aikana, ero jännitetyn ja rennon välillä on vaihdellut 2.0 - 3.5 välillä.

Tänään sitten ensimmäinen kunnon treeni. Sillä mittataulukolla kun katsoin, ihmettelin päässeni heti aluksi 7 cm halkaisijaan. Kun sitten kuitenkin mittasin ihan mittanauhalla ympärysmitan ja sillä sain 18.5-19.0 cm, totesin, että silmämäärä valehtelee, halkaisija olisi siis jotain 5.75 - 6.0. Mutta eipä noilla lukemilla tässä vaiheessa niin väliäkään vielä.

Minulla oli jotenkin sellainen tunne, että pallo kutistui siinä 10 minuuutin venytysrupeaman aikana. Johtuu varmaan siitä, että paikat venyi vähän, kuten tarkoituskin on, ja lihaset rentoutui. Tuskin venttiilikään falskasi. Ulos valauttaminen onnistui helposti.

Toisen ulostyöntöharjoituksen tein lyhyemmällä venytysajalla, alle 5 min. Siinä kokeilin eri asentoa. Eka kerran olin makoillut, nyt kokeilin seisaalla oloa. Ei juuri eroa tuntemuksissa. Siihen hain myös tuntumaa, mitä lihaksia sitä oikeastaan käyttää palloa ulos puskiessaan. Ilmeisesti syviä vatsalihaksia. Huomasin ainakin niillä pusertavani.

Muita huomioita: tungin pallon oletettavasti liian syvälle, kun se ei muuten tuntunut pysyvän paikallaan. Huomenna kokeilen ohjeenmukaista ½ palloa sisällä.

Nyt siis rv 36+4. Yritän treenata joka päivä tästä eteen päin.
 
miss_piggy
Kannattaa koittaa asentona myös kontillaan olemista, itsellä ainakin se oli toinen asennoista joissa treenailu onnistui ihan hyvin. Mulla oli myös tuota apteekin Ceridal-öljyä, jota sitten laitoin alapäähän treenien jälkeen. Itse treenailin 2 kertaa päivässä. Yleensä aamupäivällä ja illalla.
Jos tuntuu, että pallo tulee ulos, niin kädellä voi laittaa vähän vastaan ja pitää palloa paikoillaan. Sillä laillahan huomaa parhaiten,että tekee jotain oikein kun tarkkailee painemittaria ja jännittää lantionlihakset ja sitten rentouttaa. Siinä huomaa sen mittarin viisarin liikkuvan ja tietää että ainakin ne lihakset on löytyneet :)

Itse ostin käytettynä tuon laitteen, ja möin myös omani eteenpäin. Desinfioin sen hyvin ennen myyntiä ja pesin muutenkin aina käytön jälkeen lämpimällä vedellä ja saippualla ne osat jotka nyt pystyi myymään.

Mutta itselleni ei ainakaan synnytyksestä jäänyt mitään traumoja, vaikka se aikansa ottikin. Lapsivesi meni siis kotona yöllä klo 03, poika syntyi seuraavana iltana klo 18:48. Synnytys-asentoina käytin konttaus-asentoa, puolimakaavaa-asentoa, kyljittäin mutta paras minulle oli synnytysjakkara. Kannattaa palloakin testailla eri asennoissa, jotta löytyisi se itselle paras.
Tuntuu nyt kyllä ihan oudolta että on edes koskaan synnyttänyt. Ihanko oikeasti tuo mötkäle mahtui tulemaan minun alapäästäni :D Mutta vaikka pallo auttoikin, niin en valehtele ja sano että synnytys oli täysin kivuton. Se vaihe, kun pojan pää tuli ulos, tuntui kaikesta epi-harjoittelusta ja epiduraalista huolimatta. Mutta äkkiä se kiristävä tunnekin unohtuu kun käärö on sylissä.
 
Kiitos asentovinkistä, miss piggy!

Toinen treenipäivä. Takapakkia - lasken tän kyllä vielä tekniikan hakemisen piikkiin enemmänkin. Ympärysmitta sentin vähemmän kuin eilen, n. 17½ cm. Silmämääräisesti pallon halkaisija 6+cm taulukossa (eilen 7cm) - todellinen hakaisija siis tuon ympärysmitan perusteella vain n. 5.5+cm.

Ulostyöntöharjoituksesta ei tällä kertaa kannata puhua, kun oli koko ajan tekeminen että pallo pysyi edes osittain sisällä...

Ensimmäinen venytys 10 minuuttia makoillen, nyt yritin parhaani mukaan pitää ohjeenmukaiset ½ palloa sisässä. Kädellä jouduin auttamaan ja silti hirveää säätöä, tuntui että jos vähänkin liikahti, pallo liuskahtaa ulos.

Toinen venytys 5 min: kokeilin vähän etsiä asentoa - seisoen, polviseisonnasta (molemmat ihan ok) ja kontilta (pallo luiskahtaa heti ulos). Päädyin kuitenkin lopulta kylkimakuulle. Tosi hankala se puolen pallon mitoittaminen. Ehkä ongelma poistuu, kun pallon koko kasvaa sen verran, että juuttuu kunnolla kiinni.
 
Viimeksi muokattu:
Treenit jatkuneet. Nyt olen saanut juonesta kiinni. Totesin sen pallon paikallaan pitämisen vaikeuteen ratkaisuksi sen, että teen aina ensimmäisen venytysharjoituksen makuulla (useimmiten kylki-), jolloin pystyn paremmin pitämään palloa 1/2-2/3 syvyydessä. Toisen venytyksen teen seisaaltaan (aika hyvä on, jos pitää toista jalkaa sängyllä) tai kontillaan, ja pallo saa sitten ollakin syvemmällä. Toivottavasti se on turvallista... Minusta se ulostyöntämisen harjoitus on toimiva vain, kun pallon joutuu ylhäältä asti puskemaan ulos. Silloin joutuu ensin hakemaan niitä työntölihaksia ja suuntaa, ja sitten erikseen rentouttamaan alapäätä, kun se levein kohta tulee ulos. Toistaiseksi teen venytyksiä vain kaksi päivässä, peräkkäin, ensin 10 min ja sitten 5 min. Kunhan saan vielä jonkin verran kasvatettua pallon kokoa, siirryn pelkkiin lyhyisiin venytyksiin, esim 4x4min.

Edistymistä on, mutta aika hitaasti:
ke 18½ & 20 cm ympärysmitta (max 6½ cm halkaisija)
to 18 & 20½ cm ymp. (max. 6.7 cm halk.)
pe 19 & 21+cm ymp. (max. 6.75 cm halk.)

Toisaalta kai tällainen rauhallinen venyminen on parempikin. Motivaatiota harjoitteisiin tuli kyllä kokoarviosta, jossa lapsesta veikattiin yli nelikiloista.
 
Taukopäivän jälkeen 7.25 cm halkaisija (ymp. 23 cm), hyvä. Siirryn ensi viikolla 10 + 5 minuutin kahden venytyksen systeemistä 3x5min tai 4x4min harjoitusrupeamaan. Ja jatkan siis sitä, että ennen venytysharjoitusta teen sen lantionpohjan jumpan.
 
Treenipäiväkirjaa taas...

Tämän viikon edistyminen venytyksessä:
ti 21½ - 22 - 23 cm ympärysmitta (max 7.25 cm halkaisija)
pe 22- 23½ cm ymp. (max. 7.3 cm halk.)
su 23 - 24 - 25cm ymp. (max. 8 cm halk.)

Matkustelujen ja flunssan takia tullut taukopäiviä useampia kuin ajattelin.

Harjoitukset olen tällä viikolla tehnyt tyyliin 10 min lantionpohjan jumppa + venyttelytreenit 3-4 x 3-5 min. Samalla kaavalla aion jatkaa seuraavalla (kolmannella) harjoitteluviikolla.

Kahdessa viikossa siis nyt 9 treenikertaa, edistyminen pallon halkaisijassa 5.5 cm -> 8 cm, ympärysmitassa 16-18cm -> 25 cm. Tuntuu, että joustavuutta on tullut lisää alakertaan (juurikin joustoa, ei niinkään väljyyttä). Itsestä tuntuu tärkeältä, että on oppinut rentouttamaan oikeita paikkoja oikeaan aikaan - ei ole tullut nirhaumia.

Raskausviikot nyt 38+3, toivottavasti ehdin tässä harjoituksia vielä tehdä ja flunssastakin toipua ennen tositoimia.
 
Moi taas.

Nyt on synnytys takana.

En koskaan päässyt pallolla kuin 8,8 cm:n halkaisijaan. Siitäkin oli apua. Synnytys ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Otin selvää synnytysasennoista, että missä asennoissa repeää eniten ja missä vähiten. Vähiten repeämiä oli kylkiasennossa, missä ajattelin sitten synnyttää. Toiseksi eniten oli jakkaralla ja eniten selällään jalat telineissä.

Synnytyksen kulku meni niin, että laskettuna aikana alkoi supistukset. Jotain kirkasta nestettäkin hulahti lattialle. Laskin koko päivän supistuksia ja illalla niitä oli kaksi tuntia alle kymmenen minuutin välein. Synnytyssairaalasta käskivät tulla aamulla tarkistettavaksi kun oli epäilys lapsiveden menosta. No eihän se ollut lapsivettä, mitä lieneekään, eikä kohdunsuukaan ollut avautunut lainkaan. Sain kinuamalla kipulääkettä, että pystyisin nukkumaan edes muutaman tunnin. Sekin päivä meni supistellessa, mutta sain kuitenkin nukuttua lääkkeen ja kauratyynyn avulla. Seuraavana päivänä supistuskivut siirtyivät selän puolelta lantion sivulle ja muutenkin muuttuivat eri tuntuisiksi. Soitin taas synnytyssairaalaan, mistä kehotettiin tulemaan tarkastukseen saman tien. Viivyttelin kotona ja itkeskelin kun tuntui ettei synnytys käynnisty millään. Hormonit ja väsymys. En edes ottanut kassia mukaan kun ajattelin että kotiin pitää taas palata. Supistukset tulivat harvakseltaan, vain parinkymmenen minuutin välein. Tarkastuksessa kohdunsuu olikin 3-4 cm auki. Sain valita että menenkö kotiin vielä odottelemaan vai jäänkö osastolle. Jäin mieluummin osastolle, kun supistukset alkoivat tulla kipeämmiksi. En olisi halunnut istua taksissa tuskissani. Siitä se sitten lähti pikkuhiljaa käyntiin. Siirryin synnytyssaliin ja sain ilokaasua, mikä ei auttanut enää tietyn pisteen jälkeen, sekä spinaalipuudutuksen, mikä ei vienyt kipua kokonaan pois, ja viimein epiduraalin joka vei kaiken kivun. Samalla sain oksitosiinia. Vietin salissa 12 tuntia. Avautuminen oli hidasta ja sitten vauva ei lähtenyt laskeutumaan. Supistuksetkin alkoivat heiketä kun kohtu ei enää jaksanut. Pysyttelin pystyasennossa ja työntelin vauvaa aina supistuksen tullessa, että se laskeutuisi. Sitten se yhtäkkiä olikin laskeutunut, ja odoteltiin sitä ponnistuspakkoa. Eipä tullut. Kätilö uhkasi imukupilla. Päädyttiin siihen että ponnistan aina supistuksen tullessa. Epiduraali ei enää vaikuttanut tässä vaiheessa, mutta supistukset olivat enää niin laimeita niin ne ei olleet kivuliaita. Minut laitettiin selälleen juuri niihin kammottaviin jalkatukiin, koska siitä sai parhaiten voimaa ponnistuksiin. Työntelin vauvan puolessa tunnissa ulos. Sain kaksi nirhaumaa, joista toiseen laitettiin yksi ommel. Tyttö oli 3585g ja 53cm. Pään ympärys 34cm.

Kätilö kiitteli ponnistusvoimaani ja sitä että osasin ponnistaa oikeaan suuntaan. Koko tapahtumasta jäi positiivinen kuva. Oli yllättävää, miten kivuliasta oli se avautumisvaihe ja että ponnistusvaihe oli täysin kivuton. Vähän tuntui venytystä välilihassa, mutta siihen olin jo tottunut epi-nolla treenatessani. Suosittelen kyllä epi-noa, siitä oli muutakin kuin henkistä apua :).
 
Hyvä kuulla synnytyksestä, Ikäneito73! Onnea lapsesta, ja rohkaisevaa kuulla, että epi-no on hyödyksi.

Jokos muuten EliEli pian pääset itse harjoittelemaan?

Täällä rv 39+3, eikä vielä synnytyksestä merkkejä. Treenit menneet ihan hyvin.

Tämän viikon edistyminen:
ti 23 - 23 - 25 cm ympärysmitta (max 8 cm halkaisija)
ke 23 - 24½ - 25 cmymp. (max 8 cm halk.)
pe 24- 25 - 26 cm ymp. (max 8.25 cm halk.)
la 22 - 23 - 24½ cm ymp. (max 7.6 cm halk.)
su 25 - 26 - 28 cm ymp. (max 9 cm halk.)

Harjoitukset edelleen 10 min jumppaosio + venytystreeni 3 x 3-5min. Tuntuu, että voisi olla hyvä lyhentää venytysaikaa, mutta lisätä kertoja, joten ehkä ensi viikolla 4 x 2-3 min.

Nyt kolmannella viikolla ehdin viidet treenit tehdä, joten en mitenkään ylitunnollisesti ole näitä edes tehnyt, mutta edistymisen tuntee silti. Tällä viikolla ympärysmitta kasvoi 25 -> 28 cm, halkaisijassa 8 cm -> 9 cm. Olen lukemaan jo ihan tyytyväinen, mutta koska itsellä on riskinä isokokoinen vauva, ei haittaisi jos pääsisin siihen 10 cm halkaisijaankin. Mutta tärkeimmäksi tässä vaiheessa koen sen lihastyöskentelyn harjoittelemisen ja rentouttamisen taidon, sekä asentojen hakemisen. Kyykistely tuntuu ponnistaessa tosi luonnolliselta, mutta synnytyksessäpä sitä ei tiedä, onko jaloissa voimaa tai ovatko kaikki asennot muuten mahdollisia, joten kokeilen vähän kaikenlaista.

Samaa olen lukenut, mitä Ikäneito mainitsi, että kylkimakuulta olisi repeämäriski pienin. Itseäni kuitenkin ainakin harjoituksissa helpottaa, kun saa jalat tukevasti maahan, joten siinä mielessä ehkä synnytysjakkara olisi kätevä. Selinmakuu ei ole ihan kamala, mutta sen kyllä huomaa, että häntäluu painuu silloin tielle, ja siinä on vaikeampi pienillä asennonmuutoksilla auttaa edes pallon ulostuloa (saati lapsen, olettaisin). Hmh. Tilanteen mukaan kuitenkin joutuu sitten menemään.
 
Mä en oikein ymmärrä tuota laitetta. Jos läpimitta on max 10cm niin ympärysmitta on siinä 30cm.. Vauvan päänympärys on keskinmäärin 35cm niin onko tuosta laitteesta hyötyä kun 5cm jää vajaaksi? Selittäkää mulle tyhmälle nyt joku :) Hankkisin sen ehdottomasti jos siitä hyötyä on....
 
Nanoca - ei ole tarkoitus, että venytään etukäteen ihan samaan kuin vauvan päänympärys. Se 30 cm tai vähän pienempikin riittää. Itse synnytyksessä, kun vauvan pää hitaasti alkaa painaa ja venyttää välilihaa, saavutetaan se lisävenyminen. Ilmeisesti siinä vaiheessa hormonit yms vielä avittaa lisää.
 
No lopulta omaa synnytyskertomusta. Epi-non hyödyt jäi vähän kysymysmerkiksi, mutta ei kyllä harmita yhtään harjoittelu. Harjoitteet (ja tavoitteeseen n. 9 cm halkaisijaan pääseminen) lisäsivät itsevarmuutta, ja kun synnytyksessä tuli vähän ongelmaa, en heti huolestunut. Lisäksi ensisynnyttäjänä osasin kuitenkin tuntemuksen perusteella piankin kätilölle todeta, että tunnen kyllä ettei lapsi hievahda alaspäin ponnistelusta huolimatta. Kätilö ja lääkäri ottivat tuntemukseni tosissaan, ja pääsivät nopeasti jyvälle virhetarjonnasta.

Minulla siis synnytys jouduttiin käynnistämään, ja sittenkin (tai osin siitä johtuen?) supistustoiminta oli vähän heikonlaista. Kaikenkaikkiaan jouduttiin käyttämään enemmän lääkkeitä ja toimenpiteitä kuin olin toivonut: oksitosiinitippa, jatkuvasti käyrällä – en siis juurikaan päässyt käyttämään "asentohoitoa" avautumisvaiheen kipuihin ja epiduraalinkin lääkärin neuvosta otin. Epiduraali sinänsä oli ihan tilanteeseen sopiva kivunlievitys, eikä estänyt seisoaltaan ponnistamista sen pakolisen puolen tunnin makuutuksen jälkeen. Loppuvaiheen ponnistusta jouduin sitten puoli-istuvasta äheltämään, kun lopulta päädyttiin ensin imukuppiin - ponnistusvaiheessa lapsi ei edennyt synnytyskanavassa - ja sitten mentiin hätäsektioon, kun todettiin ettei hievahda edes imukupilla, ja lapsen sydänäänet ja mikroverinäyte antoivat viitteitä, että alkaa olla kiire. Sektio onnistui hyvin, ja sekä minä että lapsi selvittiin hyvin ja toipuminenkin on ollut nopeaa.

Pidän varmaan laitteen itselläni vielä siltä varalta, että toinen lapsi sattuisi alkunsa saamaan parin vuoden sisällä. Sektio lisää tietysti riskiä siihen, että seuraavakin synnytys olisi keisarileikkaus. Mutta kokemus tästä synnytyksestä itsellä oli vahvasti se, että mitä hyvänsä voi tapahtua. Siksi seuraavallakin kerralla (jos nyt sellaista tulee), tykkään kyllä valmistautua kaikin mahdollisin tavoin, myös Epi-no -treenillä.
 
Myyn oman Epi-non, asianmukaisesti puhdistettu ja pidetty. Hp. 40e sis. postikulut. Itse en revennyt synnytyksessä, ainoastaan sain pienen vuotamattoman nirhauman, johon kaksi tikkiä. Sovitaan yv:llä tarkemmin kaupat!
 
  • Tykkää
Reactions: EliEli

Yhteistyössä