Entiset lapsettomat ja katkerat, hävisikö katkeruus heti lapsen saannin jälkeen?

Katkeruus on luonnollinen tunne, mutta se, että antaa sen kalvaa itseäsi ilman, että siitä pyrkii koskaan töitä tehden eroon, on surullista. Ja joillain, jos se menee oikein pahaksi, se karkoittaa lähipiirin, puolison, ystävät. Jäljelle jää vain se viha ja katkeruus. Ei siis missään nimessä kannata antaa katkeruuden vain syödä ja ihmetellä, koska se loppuu, vaan sen eteen on tehtävä töitä, oli kriisi mikä tahansa. Tai sitten voi menettää paljon... vielä sen lisäksi, mitä on jo menettänyt.

 

Mikä antaa lapsettomille oikeuden olla niin katkeria?? kokevathan monet ihan hirveitä kriisejä elämässä, menettävät lapsensa, menettävät vanhempansa, menettävät puolisonsa. menettävät sellaista konkreettista, mikä on ollut iso osa heidän elämäänsä. Lapseton joutuu luopumaan jotain, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Lapsettomat purkavat usein tätä katkeruuttaan ja puhuvat siitä, muut surun kohdanneet eivät kaada tuskaansa muiden päälle vaikka heidän surunsa on aivan yhtä todellinen ja kipeä. Ehkä kipeänpikin.

Mun äiti on kuollut mun ollessa teini. Tärkein asia mulle maailmassa. Olenko katkera kaikille heille, joilla on äiti. No en! Siskoni menetti liikenneonnettomuudessa 2 lasta. Onko hän katkera ja vihamielinen kaikille heille, joilla on lapsia? Ei ole. Musta on niin kummallista, että lapsettomat saavat olla katkeria ja se on ihan muka ihan luonnollista. Lapsettomuutta käytetään ikään kuin tekosyynä ja oikeutuksena olla kateellinen muille ja tekosyynä pitää omaa kriisiään aina muiden kriisejä isompina. Sori vaan, mutta mulla nousee niskavillat pystyyn katkerien lapsettomien jutuista. Muidenkin on kestettävä kriisit vihaamatta maailmaa. Kyllä lapsettomien pitäis pystyä siihen samaan.

Onpa tyhmästi kirjoitettu...sori.. :/ Että lapsettomat eivät menettäisi mitään, etenkin jos olet äiti, sinun pitäisi ymmärtää mitä he todella menettävät. Tiesin sen sillon ja nyt vielä enemmän.
Suurimpia kriisejä.

 

hei, mä olen ollut omaishoitajana 8 vuotta, mä olen ollut kahdesti masennuslääkityksellä, mun äiti kuoli traagisesti mun sielmien edessä mun ollessa teini, olen menettänyt myös muita perheenjäseniä. en ole olut lapseton, mutta hitto vieköön muuta kovaa olen elämässä kokenut. Ja taas on sitten lapsettoman kriisi tässä isompi. Niinhän se aina on. ..

Ja juu, minä en ole koskaan ollut katkera muille siitä, että he eivät ole käyneet läpi masennusta, heillä on äitinsä ja perheenjäsenensä, he eivät ole ehkä kokeneet ja nähneet mitään sellaista kun minä äitini kuollessa jne. Mutta ei tulisi mieleenkään olla katkera heille.

No kyllä sä suoraan sanottuna aika katkeralta kuulostat...
Hei, rakkaat ihmiset, kenenkään tuskan määrä ei vähennä toisen ihmisen tuskaa. Aina löytyy joku, joka on kokenut kamalampia. xxx:n kokemuksiakin voisi joku vielä hirveämpiä kokenut vähätellä. Mutta ei se poistaisi xxx:n kokemuksia.

Lapsettomuus sattuu aivan selittämättömällä tavalla. Katkeroituminen ei tietenkään kannata, mutta tuskinpa sitä kukaan tekee tahallaan... Syyllistämällä, vähättelyllä ja semmoisella ei ketään auteta ulos katkeruudesta. Ehkä empatialla ja kuuntelulla.

Tätä voin peesailla...

 

hei, mä olen ollut omaishoitajana 8 vuotta, mä olen ollut kahdesti masennuslääkityksellä, mun äiti kuoli traagisesti mun sielmien edessä mun ollessa teini, olen menettänyt myös muita perheenjäseniä. en ole olut lapseton, mutta hitto vieköön muuta kovaa olen elämässä kokenut. Ja taas on sitten lapsettoman kriisi tässä isompi. Niinhän se aina on. ..

Ja juu, minä en ole koskaan ollut katkera muille siitä, että he eivät ole käyneet läpi masennusta, heillä on äitinsä ja perheenjäsenensä, he eivät ole ehkä kokeneet ja nähneet mitään sellaista kun minä äitini kuollessa jne. Mutta ei tulisi mieleenkään olla katkera heille.

No kyllä sä suoraan sanottuna aika katkeralta kuulostat...
Hei, rakkaat ihmiset, kenenkään tuskan määrä ei vähennä toisen ihmisen tuskaa. Aina löytyy joku, joka on kokenut kamalampia. xxx:n kokemuksiakin voisi joku vielä hirveämpiä kokenut vähätellä. Mutta ei se poistaisi xxx:n kokemuksia.

Lapsettomuus sattuu aivan selittämättömällä tavalla. Katkeroituminen ei tietenkään kannata, mutta tuskinpa sitä kukaan tekee tahallaan... Syyllistämällä, vähättelyllä ja semmoisella ei ketään auteta ulos katkeruudesta. Ehkä empatialla ja kuuntelulla.

Tätä voin peesailla...

Samoin.

 

Mikä antaa lapsettomille oikeuden olla niin katkeria?? kokevathan monet ihan hirveitä kriisejä elämässä, menettävät lapsensa, menettävät vanhempansa, menettävät puolisonsa. menettävät sellaista konkreettista, mikä on ollut iso osa heidän elämäänsä. Lapseton joutuu luopumaan jotain, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Lapsettomat purkavat usein tätä katkeruuttaan ja puhuvat siitä, muut surun kohdanneet eivät kaada tuskaansa muiden päälle vaikka heidän surunsa on aivan yhtä todellinen ja kipeä. Ehkä kipeänpikin.

Mun äiti on kuollut mun ollessa teini. Tärkein asia mulle maailmassa. Olenko katkera kaikille heille, joilla on äiti. No en! Siskoni menetti liikenneonnettomuudessa 2 lasta. Onko hän katkera ja vihamielinen kaikille heille, joilla on lapsia? Ei ole. Musta on niin kummallista, että lapsettomat saavat olla katkeria ja se on ihan muka ihan luonnollista. Lapsettomuutta käytetään ikään kuin tekosyynä ja oikeutuksena olla kateellinen muille ja tekosyynä pitää omaa kriisiään aina muiden kriisejä isompina. Sori vaan, mutta mulla nousee niskavillat pystyyn katkerien lapsettomien jutuista. Muidenkin on kestettävä kriisit vihaamatta maailmaa. Kyllä lapsettomien pitäis pystyä siihen samaan.

Onpa tyhmästi kirjoitettu...sori.. :/ Että lapsettomat eivät menettäisi mitään, etenkin jos olet äiti, sinun pitäisi ymmärtää mitä he todella menettävät. Tiesin sen sillon ja nyt vielä enemmän.
Suurimpia kriisejä.

Sinunkin isälukutaitoasi voisi kehittää. Lue ketju. Ymmärrän, että kriisi on todellinen, mutta niin on moni muukin kriisi.On typerää olla ajattelematta, etteikö muiden kriisit olisi yhtä todellisia, ja ettäkö lapsettomuus vain, olisi kriiseistä kaikista todellisin ja vaikein. Katkeruus on luonnollista, mutta se, että se jatkuu loputtomiin, ei ole TERVETTÄ!

 

Mikä antaa lapsettomille oikeuden olla niin katkeria?? kokevathan monet ihan hirveitä kriisejä elämässä, menettävät lapsensa, menettävät vanhempansa, menettävät puolisonsa. menettävät sellaista konkreettista, mikä on ollut iso osa heidän elämäänsä. Lapseton joutuu luopumaan jotain, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Lapsettomat purkavat usein tätä katkeruuttaan ja puhuvat siitä, muut surun kohdanneet eivät kaada tuskaansa muiden päälle vaikka heidän surunsa on aivan yhtä todellinen ja kipeä. Ehkä kipeänpikin.

Mun äiti on kuollut mun ollessa teini. Tärkein asia mulle maailmassa. Olenko katkera kaikille heille, joilla on äiti. No en! Siskoni menetti liikenneonnettomuudessa 2 lasta. Onko hän katkera ja vihamielinen kaikille heille, joilla on lapsia? Ei ole. Musta on niin kummallista, että lapsettomat saavat olla katkeria ja se on ihan muka ihan luonnollista. Lapsettomuutta käytetään ikään kuin tekosyynä ja oikeutuksena olla kateellinen muille ja tekosyynä pitää omaa kriisiään aina muiden kriisejä isompina. Sori vaan, mutta mulla nousee niskavillat pystyyn katkerien lapsettomien jutuista. Muidenkin on kestettävä kriisit vihaamatta maailmaa. Kyllä lapsettomien pitäis pystyä siihen samaan.

Onpa tyhmästi kirjoitettu...sori.. :/ Että lapsettomat eivät menettäisi mitään, etenkin jos olet äiti, sinun pitäisi ymmärtää mitä he todella menettävät. Tiesin sen sillon ja nyt vielä enemmän.
Suurimpia kriisejä.

Sinunkin isälukutaitoasi voisi kehittää. Lue ketju. Ymmärrän, että kriisi on todellinen, mutta niin on moni muukin kriisi.On typerää olla ajattelematta, etteikö muiden kriisit olisi yhtä todellisia, ja ettäkö lapsettomuus vain, olisi kriiseistä kaikista todellisin ja vaikein. Katkeruus on luonnollista, mutta se, että se jatkuu loputtomiin, ei ole TERVETTÄ!

Kokeilepa sinäkin hioa sitä peräänkuuluttamaasi sisälukutaitoa. Aloituksessa kysyttiin kokemuksia asian kokeneilta. Aloittaja tekee siis asialle jotain, kun purkaa sitä saman kokeneiden kanssa. Sinä tulit tänne avautumaan ihan asian vierestä.

Kriisit muokkaavat ihmistä, ihan kaikki kriisit. Kukaan lapseton ei täällä ketjussa ole siinä katkeruudessa kieriskellyt, kaikki myöntävät että asia vaivaa heitä, kaikki haluavat toistensa kokemuksista ammentaen päästä eteenpäin. Kukaan ei ole ottanut muita kriisejä vertailuun ennen kuin sinä sen teit. Nyt vain haluttiin keskustella tästä nimenomaisesta elämän kriisistä asiasta tietävien kanssa.

 

Mikä antaa lapsettomille oikeuden olla niin katkeria?? kokevathan monet ihan hirveitä kriisejä elämässä, menettävät lapsensa, menettävät vanhempansa, menettävät puolisonsa. menettävät sellaista konkreettista, mikä on ollut iso osa heidän elämäänsä. Lapseton joutuu luopumaan jotain, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Lapsettomat purkavat usein tätä katkeruuttaan ja puhuvat siitä, muut surun kohdanneet eivät kaada tuskaansa muiden päälle vaikka heidän surunsa on aivan yhtä todellinen ja kipeä. Ehkä kipeänpikin.

Mun äiti on kuollut mun ollessa teini. Tärkein asia mulle maailmassa. Olenko katkera kaikille heille, joilla on äiti. No en! Siskoni menetti liikenneonnettomuudessa 2 lasta. Onko hän katkera ja vihamielinen kaikille heille, joilla on lapsia? Ei ole. Musta on niin kummallista, että lapsettomat saavat olla katkeria ja se on ihan muka ihan luonnollista. Lapsettomuutta käytetään ikään kuin tekosyynä ja oikeutuksena olla kateellinen muille ja tekosyynä pitää omaa kriisiään aina muiden kriisejä isompina. Sori vaan, mutta mulla nousee niskavillat pystyyn katkerien lapsettomien jutuista. Muidenkin on kestettävä kriisit vihaamatta maailmaa. Kyllä lapsettomien pitäis pystyä siihen samaan.

Onpa tyhmästi kirjoitettu...sori.. :/ Että lapsettomat eivät menettäisi mitään, etenkin jos olet äiti, sinun pitäisi ymmärtää mitä he todella menettävät. Tiesin sen sillon ja nyt vielä enemmän.
Suurimpia kriisejä.

Sinunkin isälukutaitoasi voisi kehittää. Lue ketju. Ymmärrän, että kriisi on todellinen, mutta niin on moni muukin kriisi.On typerää olla ajattelematta, etteikö muiden kriisit olisi yhtä todellisia, ja ettäkö lapsettomuus vain, olisi kriiseistä kaikista todellisin ja vaikein. Katkeruus on luonnollista, mutta se, että se jatkuu loputtomiin, ei ole TERVETTÄ!

Missä on SINUN sisälukutaitosi? Näytä se kohta jossa ap vertailee omaa lapsettomuuden suruaan muiden suruihin? Ei missään! SINÄ aloit tehdä vertailuja ja vähättelemään lapsettomuuden surua omien surujesi rinnalla. Kenenkään suru ei ole vähäteltävissä oleva asia! Eikä suruja voi verrata toisiinsa juuri siitä syystä että sama ihminen harvemmin kokee kaikkia mahdollisia suruja. Se nimenomaine suru jota ihminen kokee, on hänen surunsa ja juuri hänelle se elämän kaatava suru.

Lapsettomilla on ihan yhtälainen oikeus surra kuin kenellä tahansa muullakin ihmisellä. Ja silloin kun asioita surraan niin käydään yleensä läpi koko tunteiden kirjo, myös katkeruus!

 

[
Sinunkin isälukutaitoasi voisi kehittää. Lue ketju. Ymmärrän, että kriisi on todellinen, mutta niin on moni muukin kriisi.On typerää olla ajattelematta, etteikö muiden kriisit olisi yhtä todellisia, ja ettäkö lapsettomuus vain, olisi kriiseistä kaikista todellisin ja vaikein. Katkeruus on luonnollista, mutta se, että se jatkuu loputtomiin, ei ole TERVETTÄ!

Tuskin kukaan tuollaista väittää. Mutta siis kriisien "kokojen" ja "syvyyksien" vertailu on täysin turhaa. Vaikka sinä olisit mielestäsi kokenut miljoonakertaa kauheampia, ei se vähennä yhdenkään lapsettoman tuskaa.

 

En voi luomusti saada lapsia. Olen edelleen erittäin katkera ja kateellinen kaikille, jotka saavat lapset ilman vaikeita hoitoja. Minulla on kaksoset ja lisää haluaisin, mutta hoidot hirvittää.

 

Joo, tämä ketju oli lapsettomille, ei muille.
Ihan näin niinkuin sivuhuomautuksena, ap kaipasi nimenomaa kokemusta katkerilta lapsettomilta, jotka ovat lapsen saaneet.
En ymmärrä miksi toisten pitää tulla tähän ketjuun 'pätemään'.

Ehkä on hyvä, että joku herättelee huomaamaan, että elämässä on hyvin erilaisia kriisejä ja silti ihmisten on vaan opittava asennoitumaan oikein. Ei se ole lapsettomalle mitenkään eri juttu. heidänkin pitäisi oppia siinä missä muidenkin. Mutta lapsettomilla vaan on tää juttu käpertyä itsesääliin ja nostaa oma kriisinsä yli muiden. Oikeasti, kyllä joskus on hyvä meittiä ihan omaa persoonallisuuttaan sekä käytöstään ja tajuta, että joskus on hyvä kehittää myös itseään. kaikki me opimme elämästä, iloista, suruista, murheista, kriisesitä ja oppimme ksäittelemään asioita. On tietoisesti opeteltava jotta voi selvitä. Näin on mun mielestä lapsettomienkin tehtävä.

Oikein!Ei se lapsettomuus ole sen suurempi suru kuin vaikka elävän lapsen kuolema tai muu vastoinkäyminen. Elämä vain menee niin. Kaikki ei saa tasan karkkeja.

 

Mikä antaa lapsettomille oikeuden olla niin katkeria?? kokevathan monet ihan hirveitä kriisejä elämässä, menettävät lapsensa, menettävät vanhempansa, menettävät puolisonsa. menettävät sellaista konkreettista, mikä on ollut iso osa heidän elämäänsä. Lapseton joutuu luopumaan jotain, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Lapsettomat purkavat usein tätä katkeruuttaan ja puhuvat siitä, muut surun kohdanneet eivät kaada tuskaansa muiden päälle vaikka heidän surunsa on aivan yhtä todellinen ja kipeä. Ehkä kipeänpikin.

Mun äiti on kuollut mun ollessa teini. Tärkein asia mulle maailmassa. Olenko katkera kaikille heille, joilla on äiti. No en! Siskoni menetti liikenneonnettomuudessa 2 lasta. Onko hän katkera ja vihamielinen kaikille heille, joilla on lapsia? Ei ole. Musta on niin kummallista, että lapsettomat saavat olla katkeria ja se on ihan muka ihan luonnollista. Lapsettomuutta käytetään ikään kuin tekosyynä ja oikeutuksena olla kateellinen muille ja tekosyynä pitää omaa kriisiään aina muiden kriisejä isompina. Sori vaan, mutta mulla nousee niskavillat pystyyn katkerien lapsettomien jutuista. Muidenkin on kestettävä kriisit vihaamatta maailmaa. Kyllä lapsettomien pitäis pystyä siihen samaan.

Onpa tyhmästi kirjoitettu...sori.. :/ Että lapsettomat eivät menettäisi mitään, etenkin jos olet äiti, sinun pitäisi ymmärtää mitä he todella menettävät. Tiesin sen sillon ja nyt vielä enemmän.
Suurimpia kriisejä.

Sinunkin isälukutaitoasi voisi kehittää. Lue ketju. Ymmärrän, että kriisi on todellinen, mutta niin on moni muukin kriisi.On typerää olla ajattelematta, etteikö muiden kriisit olisi yhtä todellisia, ja ettäkö lapsettomuus vain, olisi kriiseistä kaikista todellisin ja vaikein. Katkeruus on luonnollista, mutta se, että se jatkuu loputtomiin, ei ole TERVETTÄ!

Missä on SINUN sisälukutaitosi? Näytä se kohta jossa ap vertailee omaa lapsettomuuden suruaan muiden suruihin? Ei missään! SINÄ aloit tehdä vertailuja ja vähättelemään lapsettomuuden surua omien surujesi rinnalla. Kenenkään suru ei ole vähäteltävissä oleva asia! Eikä suruja voi verrata toisiinsa juuri siitä syystä että sama ihminen harvemmin kokee kaikkia mahdollisia suruja. Se nimenomaine suru jota ihminen kokee, on hänen surunsa ja juuri hänelle se elämän kaatava suru.

Lapsettomilla on ihan yhtälainen oikeus surra kuin kenellä tahansa muullakin ihmisellä. Ja silloin kun asioita surraan niin käydään yleensä läpi koko tunteiden kirjo, myös katkeruus!

Eipä tähän muuta tarvikaan sanoa.

 

Minulla ne katkeruuden tunteet laimenivat jo raskausaikana, pikkuhiljaa. Ilmeisesti hormonitoiminta teki minusta äärimmäisen onnellisen, en vain osannut murehtia tai olla kateellinen muille. Vauvan ollessa aivan pieni, en juurikaan ehtinyt ajatella muiden lapsensaamista.

Nyt vauvan ollessa isompi, on katkeruus ja kateellisuus nostanut taas päätään, etenkin kun olemme miehen kanssa alkaneet puhua toisesta lapsesta. Kuukautiseni eivät ole alkaneet, eivätkä todennäköisesti alakaan ilman ylimääräisiä hormoneja. Lapsettomuus johtuu minusta. V*tuttaa ja ärsyttää tämä toimimaton kroppa. Ärsyttää, että joudun lopettamaan imetyksen, jotta pääsemme uusiin hoitoihin. Tavallaan jää edelleen paitsi monesta muille luonnollisesta ja normaalista asiasta.

Ei minulla ole mitään poppakonsteja noiden tunteiden häätämiseksi, valitettavasti. Minulla on auttanut, kun olen ajatellut, etten voi tietää miten kukakin on tullut raskaaksi (jos asiasta ei ole erityisesti puhuttu). Niillä ihan tutuillakin pariskunnilla on voinut olla vaikka mitä ongelmia, eihän meidänkään hedelmöityshoidoista tiedä kuin lähin perhe.

Olen myös hyväksynyt sen, että nämä negatiiviset tunteet kuuluvat asiaan. Ja mikä tärkeintä, meillä on jo yksi ihana lapsi! Ihan sama millä keinolla me hänet saimme, hän on täällä ja tästä hetkestä nauttimin

Pakkoko se toisen yrittäminen on aloitettava noin aikaisin, ettei esikoista kerkeä imettämään. Pian huudat täällä kun hermot menee lapsien kanssa.
Nauti ihmeellä nyt lapsestasi ja keskity häneen. Kerkeät saada toisen myöhemminkin ja yksikin on rakas ja hyvä.

Enhän sanonutkaan, että olen heti lopettamassa imetyksen. Enkä sanonut, minkä ikäinen vauva on. Aion imettää vuoden ikään asti, mikä on suositus, ja sitten pikkuhiljaa vierottaa. Haluamme kuitenkin miehen kanssa lapset suht pienellä ikäerolla, ja meidän taustallamme yritys on aloitettava ennemmin kuin myöhemmin. Jos tilanne olisi toinen, ja raskautuminen helpompaa antaisin luultavasti lapsen vieroittaa itse itsensä.

Sitä on varmasti viiden lapsen äitinä aika vaikea ymmärtää, että hoitoihin on varattava aikaa, ensin hormonitoiminnan tasaantumiseen, sitten piikityksiin, jne. Kuitenkin mahdollisuuksia raskautumiseen on vain kerran kuukaudessa, ja jos kierto on pitkä, ei niitä yrityksiä mahdu kovin montaa vuoden sisään.

OK! Itselläni on omasta halusta pitkähköt ikäerot lapsillani kun en ole halunnut peräperää itseni takia. Ja esikoinen siis kuollut vauvana että jotain tiedän.

 

Mikä antaa lapsettomille oikeuden olla niin katkeria?? kokevathan monet ihan hirveitä kriisejä elämässä, menettävät lapsensa, menettävät vanhempansa, menettävät puolisonsa. menettävät sellaista konkreettista, mikä on ollut iso osa heidän elämäänsä. Lapseton joutuu luopumaan jotain, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Lapsettomat purkavat usein tätä katkeruuttaan ja puhuvat siitä, muut surun kohdanneet eivät kaada tuskaansa muiden päälle vaikka heidän surunsa on aivan yhtä todellinen ja kipeä. Ehkä kipeänpikin.

Mun äiti on kuollut mun ollessa teini. Tärkein asia mulle maailmassa. Olenko katkera kaikille heille, joilla on äiti. No en! Siskoni menetti liikenneonnettomuudessa 2 lasta. Onko hän katkera ja vihamielinen kaikille heille, joilla on lapsia? Ei ole. Musta on niin kummallista, että lapsettomat saavat olla katkeria ja se on ihan muka ihan luonnollista. Lapsettomuutta käytetään ikään kuin tekosyynä ja oikeutuksena olla kateellinen muille ja tekosyynä pitää omaa kriisiään aina muiden kriisejä isompina. Sori vaan, mutta mulla nousee niskavillat pystyyn katkerien lapsettomien jutuista. Muidenkin on kestettävä kriisit vihaamatta maailmaa. Kyllä lapsettomien pitäis pystyä siihen samaan.

Onpa tyhmästi kirjoitettu...sori.. :/ Että lapsettomat eivät menettäisi mitään, etenkin jos olet äiti, sinun pitäisi ymmärtää mitä he todella menettävät. Tiesin sen sillon ja nyt vielä enemmän.
Suurimpia kriisejä.

Sinunkin isälukutaitoasi voisi kehittää. Lue ketju. Ymmärrän, että kriisi on todellinen, mutta niin on moni muukin kriisi.On typerää olla ajattelematta, etteikö muiden kriisit olisi yhtä todellisia, ja ettäkö lapsettomuus vain, olisi kriiseistä kaikista todellisin ja vaikein. Katkeruus on luonnollista, mutta se, että se jatkuu loputtomiin, ei ole TERVETTÄ!

Missä on SINUN sisälukutaitosi? Näytä se kohta jossa ap vertailee omaa lapsettomuuden suruaan muiden suruihin? Ei missään! SINÄ aloit tehdä vertailuja ja vähättelemään lapsettomuuden surua omien surujesi rinnalla. Kenenkään suru ei ole vähäteltävissä oleva asia! Eikä suruja voi verrata toisiinsa juuri siitä syystä että sama ihminen harvemmin kokee kaikkia mahdollisia suruja. Se nimenomaine suru jota ihminen kokee, on hänen surunsa ja juuri hänelle se elämän kaatava suru.

Lapsettomilla on ihan yhtälainen oikeus surra kuin kenellä tahansa muullakin ihmisellä. Ja silloin kun asioita surraan niin käydään yleensä läpi koko tunteiden kirjo, myös katkeruus!

Kiitos, ihan juurikin näin. *halaus*

Ja teille jotka ihmettelivät enkö tee katkeruudelleni mitään, niin mitäs tämä kirjoittaminen ja muilta kokemusten kyseleminen on kun juuri sitä työstämistä ja yritystä päästä katkeruudesta kokonaan eroon.

Ja uskon että ajan myötä pääsenkin, asia on vielä niin tuoreessa muistissa. Ihmetytti vaan se että sisäinen katkeruus (jota tosiaankaan en kenellekään ole koskaan huudellut ) ei hellittänytkään samantien kun tulin hoidoilla raskaaksi ja sain lapsen.

 

En oikeastaan koskaan ole ollut katkera. Olin hyvin surullinen, kun useampi lääkäri sanoi, etten tule koskaan saamaan lapsia. Tuntui, että vauvoja pursusi joka puolella. Ymmärrän hyvin sen tuskan. Suru, jota ei saa surra, varsin pian oppii olemaan puhumatta asiasta koska kukaan ei ymmärrä sitä surua jasitä saa vastaansa syyttelyjä siitä, että ylipäätään suree lapsettomuutta. Mutta myöhemmällä iällä sain lapsia ihan luomusti. Surua ei tientenkään enää ole ja käyn läpi samoja lapsiperheen asioita kuin muutkin. Mutta osaan tietysti ymmärtää sellaisia henkilöitä, jotka ovat tahattomasti lapsettomia.

 

Mikä antaa lapsettomille oikeuden olla niin katkeria?? kokevathan monet ihan hirveitä kriisejä elämässä, menettävät lapsensa, menettävät vanhempansa, menettävät puolisonsa. menettävät sellaista konkreettista, mikä on ollut iso osa heidän elämäänsä. Lapseton joutuu luopumaan jotain, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Lapsettomat purkavat usein tätä katkeruuttaan ja puhuvat siitä, muut surun kohdanneet eivät kaada tuskaansa muiden päälle vaikka heidän surunsa on aivan yhtä todellinen ja kipeä. Ehkä kipeänpikin.

Mun äiti on kuollut mun ollessa teini. Tärkein asia mulle maailmassa. Olenko katkera kaikille heille, joilla on äiti. No en! Siskoni menetti liikenneonnettomuudessa 2 lasta. Onko hän katkera ja vihamielinen kaikille heille, joilla on lapsia? Ei ole. Musta on niin kummallista, että lapsettomat saavat olla katkeria ja se on ihan muka ihan luonnollista. Lapsettomuutta käytetään ikään kuin tekosyynä ja oikeutuksena olla kateellinen muille ja tekosyynä pitää omaa kriisiään aina muiden kriisejä isompina. Sori vaan, mutta mulla nousee niskavillat pystyyn katkerien lapsettomien jutuista. Muidenkin on kestettävä kriisit vihaamatta maailmaa. Kyllä lapsettomien pitäis pystyä siihen samaan.

Onpa tyhmästi kirjoitettu...sori.. :/ Että lapsettomat eivät menettäisi mitään, etenkin jos olet äiti, sinun pitäisi ymmärtää mitä he todella menettävät. Tiesin sen sillon ja nyt vielä enemmän.
Suurimpia kriisejä.

Sinunkin isälukutaitoasi voisi kehittää. Lue ketju. Ymmärrän, että kriisi on todellinen, mutta niin on moni muukin kriisi.On typerää olla ajattelematta, etteikö muiden kriisit olisi yhtä todellisia, ja ettäkö lapsettomuus vain, olisi kriiseistä kaikista todellisin ja vaikein. Katkeruus on luonnollista, mutta se, että se jatkuu loputtomiin, ei ole TERVETTÄ!

Missä on SINUN sisälukutaitosi? Näytä se kohta jossa ap vertailee omaa lapsettomuuden suruaan muiden suruihin? Ei missään! SINÄ aloit tehdä vertailuja ja vähättelemään lapsettomuuden surua omien surujesi rinnalla. Kenenkään suru ei ole vähäteltävissä oleva asia! Eikä suruja voi verrata toisiinsa juuri siitä syystä että sama ihminen harvemmin kokee kaikkia mahdollisia suruja. Se nimenomaine suru jota ihminen kokee, on hänen surunsa ja juuri hänelle se elämän kaatava suru.

Lapsettomilla on ihan yhtälainen oikeus surra kuin kenellä tahansa muullakin ihmisellä. Ja silloin kun asioita surraan niin käydään yleensä läpi koko tunteiden kirjo, myös katkeruus!

Eipä tähän muuta tarvikaan sanoa.

En vertaa hänen suruaan omiin. en vain voi puhua muiden suruista omalla kokemuksella. Tiedän, mitä on elää kriisien kanssa ja olen oppinut sen keskellä käsittelemään katkeruutta niin etten ole sortunut muista ikävästi ajattelemaan. Totta kai tällöin puhun kohtaamistani kriisesitä, sillä osaan oman kokemukseni pohjalta sanoa, että kriiejä voi käsitellä ilman, että kaataa vihaa muiden niskaan tai ajattelee muista ikävästi. En kirjoittanut kokemistani verratakseni AP: kokemaa omaani ja nostaakseni omat kriisini yli hänen, vaan kertoakseni, että kriiseissä voi elää ilman, että on katkera muille ja että minä ainakin olen näin onnistunut tekemään enkä epäile, etteivätkö muutkin ihmiset siihen pysty. Sen eteen vain on tehtävä töitä. Meidän kaikkien vuorollamme. Jos vaan odottelee, että asiat paranee ilman, että pysähtyy miettimään myös omaa käytöstään ja ilman itsepohdiskelua ja tsemppausta, ei varmasti asiat itsekseen parannu.

AP kysyi, onko normaalia, että tuollaiset tunteet jatkuu sen jälkeen kun on lapsen saanut. Musta on ihan oikein potkia huomaamaan, että on mentävä joskus itseensäkin. Ja että oma käytös johtuu kyllä siitä, mitä juuri oman pään sisällä on. Kannattais siis työstää asioita ja hakea siinä apua jos asia käy ongelmaksi ja ylivoimaiseksi.

 

:hug: Kohtalotoveri ilmottautuu :wave:

En jaksanut lukea vastauksia. Tiedän kokemuksesta mitä sieltä löytyy

Siis toki pahin kärki katkeruudesta hävisi ja tilanne on tasoittunut normaaliksi. Lapsi on nyt 2,5v. Mutta edelleen lapsettomuuden kokemus on osa identiteettiäni ja jaan sitä edelleen. Osaksi sen vuoksi, että lapsettomuudesta puhutaan julkisesti niin vähän.

Edelleen koen vihlaisun kun kuulen, että nainen, joka on sotkenut asiansa perinpohjin, ei koskaan käynyt töissä jne. ilmoittaa odottavansa 4. lasta 4. miehelle kun sattui näkemään kalsarit pyykkinarulla. Sanomattakin on selvää, että katkeruudesta ei kukaan ole ylpeä.

Uusi katkeruuden aihe minulla on se, etten saanut kokea "normaalin vauvan" vanhemmuutta. Meidän vauva huusi aina kun on hereillä täyttä kurkkua. Mutta se katkeruus on aivan eri luokkaa kuin lapsettomuuskokemus, joka osuu niin syvälle ihmisyyteen.

Nyt kun yritämme toista lasta niin tilanne on paljon helpompi. Jos toista ei tule niin se ei ole maailmanloppu ja elämän pilaaja. Surullista tietenkin, mutta olen jo äiti :heart: maailman ihanimmalle lapselle.

Kyllä se helpottaa. Muistan, että vauva-aikana oli tärkeää, että olin mukana suljetussa lapsettomien raskautuneiden nettiyhteisössä.

Mukavaa syksyä!

Hyvin usein hoidoilla saadut lapset ovat itkuisia. Ehkä äideiltä puuttuu jokin vaisto lohduttaa, ymmärtää, tulkita. Heillä on myös usein masennusta mutta sitä toki on muillakin.
Ehkä kaikkien ei vain ole tarkoituskaan saada lapsia, ennen he jäivätkin lapsettomiksi ja osasivat silti rakastaa toisten lapsia, ilman katkeruutta.
Aina ei mene tasan ne nallekarkit.

 

:hug: Kohtalotoveri ilmottautuu :wave:

En jaksanut lukea vastauksia. Tiedän kokemuksesta mitä sieltä löytyy

Siis toki pahin kärki katkeruudesta hävisi ja tilanne on tasoittunut normaaliksi. Lapsi on nyt 2,5v. Mutta edelleen lapsettomuuden kokemus on osa identiteettiäni ja jaan sitä edelleen. Osaksi sen vuoksi, että lapsettomuudesta puhutaan julkisesti niin vähän.

Edelleen koen vihlaisun kun kuulen, että nainen, joka on sotkenut asiansa perinpohjin, ei koskaan käynyt töissä jne. ilmoittaa odottavansa 4. lasta 4. miehelle kun sattui näkemään kalsarit pyykkinarulla. Sanomattakin on selvää, että katkeruudesta ei kukaan ole ylpeä.

Uusi katkeruuden aihe minulla on se, etten saanut kokea "normaalin vauvan" vanhemmuutta. Meidän vauva huusi aina kun on hereillä täyttä kurkkua. Mutta se katkeruus on aivan eri luokkaa kuin lapsettomuuskokemus, joka osuu niin syvälle ihmisyyteen.

Nyt kun yritämme toista lasta niin tilanne on paljon helpompi. Jos toista ei tule niin se ei ole maailmanloppu ja elämän pilaaja. Surullista tietenkin, mutta olen jo äiti :heart: maailman ihanimmalle lapselle.

Kyllä se helpottaa. Muistan, että vauva-aikana oli tärkeää, että olin mukana suljetussa lapsettomien raskautuneiden nettiyhteisössä.

Mukavaa syksyä!

Hyvin usein hoidoilla saadut lapset ovat itkuisia. Ehkä äideiltä puuttuu jokin vaisto lohduttaa, ymmärtää, tulkita. Heillä on myös usein masennusta mutta sitä toki on muillakin.
Ehkä kaikkien ei vain ole tarkoituskaan saada lapsia, ennen he jäivätkin lapsettomiksi ja osasivat silti rakastaa toisten lapsia, ilman katkeruutta.
Aina ei mene tasan ne nallekarkit.

Missäs tuollainen tutkimus on tehty? Täyttä potaskaa sanon minä, hoidot ei vaikuta kyllä äidinvaistoon yhtään, eikä myöskään vauvan itkuisuuteen.

 

Tää on NIIIN just tätä, lapsettomia pitää aina vaan taputella päälaelle ja ymmärtää ja antaa heidän olla ilkeitä ja just niin kuin edellä joku sanoi, pahansuopia. Ehkä näille ilkeille ihmisille oo tarkotettu lapsia ihan hyvästä syystä. Ehkä se työtön 4 lapsen äiti on aidosti rakastava ja hyväsydämminen vaikkei ansiotyössä ole koskaan ollutkaan. Ja taas tämä uurastaja läpsensä mätä. Ei se pankkitili sitä osoita, onko hyvä vaiko huono vanhempi niin kuin joku katkera taas edellä tilitti.

 

Tää on NIIIN just tätä, lapsettomia pitää aina vaan taputella päälaelle ja ymmärtää ja antaa heidän olla ilkeitä ja just niin kuin edellä joku sanoi, pahansuopia. Ehkä näille ilkeille ihmisille oo tarkotettu lapsia ihan hyvästä syystä. Ehkä se työtön 4 lapsen äiti on aidosti rakastava ja hyväsydämminen vaikkei ansiotyössä ole koskaan ollutkaan. Ja taas tämä uurastaja läpsensä mätä. Ei se pankkitili sitä osoita, onko hyvä vaiko huono vanhempi niin kuin joku katkera taas edellä tilitti.

Öh, missä kohtaa ap oli ilkeä?

 

Mites kun minä olen sekundaarisesti lapseton sekä menettänyt lapsen. Saanko minä muka olla katkera, mutta pelkästään lapseton ei? Kuitenkin minulla on ajoittain katkeruuden tunteitakin toisten helppoa raskautumista kohtaan. Tavallaan nämä kaksi asiaa ovat kietoutuneet toisiinsa. Eihän tunteilleen voi mitään!

Sulla on kyllä jo kova kohtalo. Aina herättää lapsensa menettäneet ihmiset, kuten itsekin. Siis jo elävän.

 

hei, mä olen ollut omaishoitajana 8 vuotta, mä olen ollut kahdesti masennuslääkityksellä, mun äiti kuoli traagisesti mun sielmien edessä mun ollessa teini, olen menettänyt myös muita perheenjäseniä. en ole olut lapseton, mutta hitto vieköön muuta kovaa olen elämässä kokenut. Ja taas on sitten lapsettoman kriisi tässä isompi. Niinhän se aina on. ..

Ja juu, minä en ole koskaan ollut katkera muille siitä, että he eivät ole käyneet läpi masennusta, heillä on äitinsä ja perheenjäsenensä, he eivät ole ehkä kokeneet ja nähneet mitään sellaista kun minä äitini kuollessa jne. Mutta ei tulisi mieleenkään olla katkera heille.

No kyllä sä suoraan sanottuna aika katkeralta kuulostat...
Hei, rakkaat ihmiset, kenenkään tuskan määrä ei vähennä toisen ihmisen tuskaa. Aina löytyy joku, joka on kokenut kamalampia. xxx:n kokemuksiakin voisi joku vielä hirveämpiä kokenut vähätellä. Mutta ei se poistaisi xxx:n kokemuksia.

Lapsettomuus sattuu aivan selittämättömällä tavalla. Katkeroituminen ei tietenkään kannata, mutta tuskinpa sitä kukaan tekee tahallaan... Syyllistämällä, vähättelyllä ja semmoisella ei ketään auteta ulos katkeruudesta. Ehkä empatialla ja kuuntelulla.

Tätä voin peesailla...

Samoin.

Madicken04 sentään ei ole katkera, vaikka kaksi vammaista lasta. Moni voisi jo olla katkera. Hänellä sentään nämä lapset joka päivä, vammaisina. Lapsettomalla ei ole mitään riippaa. Lapsettomilla ei myöskään ole tuskaa elävän lapsen kuolemasta, heillä on vain toive jostain. Itsekin toivon Lottopottia ja taas tein kolme riviä mutta en toki masennu vaikken taas sitä saakkaa.

 

Minäkin olen katkera ihmisille joilla on lapsia tai jotka ovat raskaana. Itse olen tällähetkellä raskaana, ja laskettuaika on ihan näillä nurkilla. En ole koskaan kärsinyt lapsettomuudesta, mutta yhden myöhäisen keskenmenon olen kokenut viikolla 20. Se jätti arvet, jotka ei nyt näytäkkään haalistuvan millään Aina kun näen jonkun raskaana olevan, niin mietin juurikin samalla tavalla kuin sinä ap, eli noillakin on onnistunut varmasti heti, tai että olikohan toikin vahinko! Vaikka siis en tunnekkaan näitä ihmisiä.
Enkä vaan voi näille tunteille mitään. Minusta on kamalaa kun olen tälläinen

En vielä lukenut koko ketjua, mutta voi kuinka helpottavaa etten ole ainoa. Toista lasta yritimme 2 vuotta ja ehdimme käydä jo hoidoissakin. Lapsi sai tauolla alkunsa luomusti, mutta kuoli vastasyntyneenä peittyvästi perinnölliseen sairauteen. Aloimme yrittämään pian kolmatta lasta, ja voi sitä katkeruuden ja vihan määrää mitä tunsin tarpoessani vauvansa menettäneenä jälleen lapsettomuuden suossa. Nyt vihdoin odotamme perheeseemme kolmatta lasta syntyväksi lokakuussa, mutta tunteet eivät ole ikävät hävinneet minnekään. Minäkään en yhtään haluaisi olla tällainen kurja katkera akka, mutta minkäs teet. :'( En voi olla ärsyyntymättä ihmisistä, jotka aikatauluttavat raskautensa ja saavat vielä vauvansa terveenä kotiinkin. En voi sietää raskaana olevia naisia. En pysty olemaan vastasyntyneiden lähellä. Ja en ikinä koskaan milloinkaan puhu näistä tunteista kenellekään muille kuin miehelleni. En halua loukata muita sillä, että minusta on tullut tällainen kuin olen. Onneksi pystyn ja osaan sentään olla korrekti ja kohtelias vaikeissakin tilanteissa. :ashamed:

 

hei, mä olen ollut omaishoitajana 8 vuotta, mä olen ollut kahdesti masennuslääkityksellä, mun äiti kuoli traagisesti mun sielmien edessä mun ollessa teini, olen menettänyt myös muita perheenjäseniä. en ole olut lapseton, mutta hitto vieköön muuta kovaa olen elämässä kokenut. Ja taas on sitten lapsettoman kriisi tässä isompi. Niinhän se aina on. ..

Ja juu, minä en ole koskaan ollut katkera muille siitä, että he eivät ole käyneet läpi masennusta, heillä on äitinsä ja perheenjäsenensä, he eivät ole ehkä kokeneet ja nähneet mitään sellaista kun minä äitini kuollessa jne. Mutta ei tulisi mieleenkään olla katkera heille.

No kyllä sä suoraan sanottuna aika katkeralta kuulostat...
Hei, rakkaat ihmiset, kenenkään tuskan määrä ei vähennä toisen ihmisen tuskaa. Aina löytyy joku, joka on kokenut kamalampia. xxx:n kokemuksiakin voisi joku vielä hirveämpiä kokenut vähätellä. Mutta ei se poistaisi xxx:n kokemuksia.

Lapsettomuus sattuu aivan selittämättömällä tavalla. Katkeroituminen ei tietenkään kannata, mutta tuskinpa sitä kukaan tekee tahallaan... Syyllistämällä, vähättelyllä ja semmoisella ei ketään auteta ulos katkeruudesta. Ehkä empatialla ja kuuntelulla.

Tätä voin peesailla...

Samoin.

Madicken04 sentään ei ole katkera, vaikka kaksi vammaista lasta. Moni voisi jo olla katkera. Hänellä sentään nämä lapset joka päivä, vammaisina. Lapsettomalla ei ole mitään riippaa. Lapsettomilla ei myöskään ole tuskaa elävän lapsen kuolemasta, heillä on vain toive jostain. Itsekin toivon Lottopottia ja taas tein kolme riviä mutta en toki masennu vaikken taas sitä saakkaa.

Voi elämä... Ehkä mustavalkoisin ja tietämättömin teksti minkä olen lukenut...
Helppohan se on juu tosiaan sanoa, kun omia lapsia siunaantunut viisi. Se tekee tekstistäsi vielä kylmemmän. Ja juuri tuo vertaaminen muiden tuskaan...huh..

 

Mikä antaa lapsettomille oikeuden olla niin katkeria?? kokevathan monet ihan hirveitä kriisejä elämässä, menettävät lapsensa, menettävät vanhempansa, menettävät puolisonsa. menettävät sellaista konkreettista, mikä on ollut iso osa heidän elämäänsä. Lapseton joutuu luopumaan jotain, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Lapsettomat purkavat usein tätä katkeruuttaan ja puhuvat siitä, muut surun kohdanneet eivät kaada tuskaansa muiden päälle vaikka heidän surunsa on aivan yhtä todellinen ja kipeä. Ehkä kipeänpikin.

Mun äiti on kuollut mun ollessa teini. Tärkein asia mulle maailmassa. Olenko katkera kaikille heille, joilla on äiti. No en! Siskoni menetti liikenneonnettomuudessa 2 lasta. Onko hän katkera ja vihamielinen kaikille heille, joilla on lapsia? Ei ole. Musta on niin kummallista, että lapsettomat saavat olla katkeria ja se on ihan muka ihan luonnollista. Lapsettomuutta käytetään ikään kuin tekosyynä ja oikeutuksena olla kateellinen muille ja tekosyynä pitää omaa kriisiään aina muiden kriisejä isompina. Sori vaan, mutta mulla nousee niskavillat pystyyn katkerien lapsettomien jutuista. Muidenkin on kestettävä kriisit vihaamatta maailmaa. Kyllä lapsettomien pitäis pystyä siihen samaan.

Johtuisko se siitä että lapsettomissa ITSESSÄÄN on vika kun lasta ei kuulu? Olisiko se siis tämä HUONOMMUUDEN TUNNE joka tekee katkeraksi ja erottaa tämän asian mm. liikenneonnettomuuskuolemasta? Toki liikenneonnettomuuskuolemakin voi olla oma syy mutta joku ero näissä tietenkin on oltava.

Vai onko se ero sittenkin se että kun menettää lapsensa kuolemalle niin se suru ja menetys on niin totaalisen murskaava ettei siinä enää pysty edes olemaan katkera ja kateellinen muille?

 

En voi luomusti saada lapsia. Olen edelleen erittäin katkera ja kateellinen kaikille, jotka saavat lapset ilman vaikeita hoitoja. Minulla on kaksoset ja lisää haluaisin, mutta hoidot hirvittää.

Kaksi lasta on oikein hyvä ja vielä kaksoset. Nauti heistä,