:hug: Kohtalotoveri ilmottautuu :wave:
En jaksanut lukea vastauksia. Tiedän kokemuksesta mitä sieltä löytyy
Siis toki pahin kärki katkeruudesta hävisi ja tilanne on tasoittunut normaaliksi. Lapsi on nyt 2,5v. Mutta edelleen lapsettomuuden kokemus on osa identiteettiäni ja jaan sitä edelleen. Osaksi sen vuoksi, että lapsettomuudesta puhutaan julkisesti niin vähän.
Edelleen koen vihlaisun kun kuulen, että nainen, joka on sotkenut asiansa perinpohjin, ei koskaan käynyt töissä jne. ilmoittaa odottavansa 4. lasta 4. miehelle kun sattui näkemään kalsarit pyykkinarulla. Sanomattakin on selvää, että katkeruudesta ei kukaan ole ylpeä.
Uusi katkeruuden aihe minulla on se, etten saanut kokea "normaalin vauvan" vanhemmuutta. Meidän vauva huusi aina kun on hereillä täyttä kurkkua. Mutta se katkeruus on aivan eri luokkaa kuin lapsettomuuskokemus, joka osuu niin syvälle ihmisyyteen.
Nyt kun yritämme toista lasta niin tilanne on paljon helpompi. Jos toista ei tule niin se ei ole maailmanloppu ja elämän pilaaja. Surullista tietenkin, mutta olen jo äiti :heart: maailman ihanimmalle lapselle.
Kyllä se helpottaa. Muistan, että vauva-aikana oli tärkeää, että olin mukana suljetussa lapsettomien raskautuneiden nettiyhteisössä.
Mukavaa syksyä!