Heippa pitkästä aikaa!
Joku oli vauvan liikkeistä kysellyt/puhunut, mullahan tuntui ekat liikkeet muistaakseni 15+2, esikoinen siis kyseessä ja istukka etuseinämässä
19+0 tuntuikin sit jo kädelle liikkeet (olis tuntunu jo aiemmin jos olisin käteni ehtiny sohaseen mahalle
) ja ulospäin alko liikkeet näkyyn ehkä rv 21-22.
Noista sokerijutuista, niin kannattaa tosiaan kattella mikä ittellä nostaa sokereita. Mullakin ruisleipä nosti arvoja, vaikka sitä yleensä suositellaan diabeetikoille.. Sen kun jätti pois, niin arvot pysy normeissa. Myöhemmin koitin uudelleen, niin enää ei ruisleipäkään nostanut arvoja. Ja kaikki maitotuotteet kannattaa vaihtaa rasvattomaan versioon. Esimerkiks siis jos juo vaikka kevytmaitoa, niin kannattaa vähintään ykkösmaitoon vaihtaa. Itehän en voinut olla syömättä karkkia plus muita herkkuja, oli mieliteot niin kovia, mutta eipä ne mulla noihin arvoihin vaikuttanut. Tai vaikutti, jos olin huonosti syönyt ja olin nappassut jonkun suklaapatukan "välipalaks" jossain bussissa tms, mutta ne kirjattiinkin äitiyspolilla sit ylös, että sen takia arvoissa pieni heitto. Mullakaan ei juuri auttanut liikunta noihin arvoihin kyllä. Mulla pääasiassa kyllä arvot heittelikin siks, että oon aina ollut vähän huono syömään ja seurannan takia piti alkaa syömään säännöllisesti ja siihenhän ei keho eikä noi sokeriarvot ollu tottunut. Kaiken tän lopputuloksenahan sitten toi pikkumies synty 41+0 ja paino sen melkein 4,2kg. Mutta olis kuulemma ollut ilman raskausdiabetestakin ton kokonen, kun noilla "sokerivauvoilla" yleensä se paino kertyy sitten tohon keskivartaloon, mutta toi meitin pikkumies oli sit tosiaan niinsanotusti tasasesti iso mies
Ja pienenä lohdutuksena, ei tommosta 4,2kilosta ollut loppujen lopuks edes vaikea pusertaa pihalle
Eli ei semmosestakaan kannata stressata, että lapsi on liian iso ja sitä ei jaksa synnyttää
Ainoana "miinuksena" mulla oli se, että poika kun oli niin iso ja tuli vielä avosuutarjonnassa, niin sain kolmannen asteen repeämät.. Mutta sekin suurimmaks osaks johtui siis tarjonnasta. Ja olin kuvitellut synnytyksen sattuvan jokatapauksessa ton verran ja kuitenkin loppujenlopuks mulla oli koko alakerta ihan sohjona, että kuinka paljon vähemmän sit olis sattunut jos ei olis mikään mistään revennyt ollenkaan
Tulipas taas juttua, saatto vähän poiketa aiheestakin..
Mutta semmosena tsemppinä ton yritin kirjottaa, että ei kannata pelätä!
Ps. noista pahoista repeemistä huolimatta oon toipunut tosi hyvin, pystyin jo seisoon ja käveleen seuraavana päivänä synnytyksestäkin, eli se toipuminen on kyllä noissa alakerran asioissa aika nopeeta!
ringaa ja pikkumies huomenna 4vkoa! <3