Meidän luokalla rahaa kerätään ensisijaisesti tempauksilla, jos niihin ei jostain syystä halua osallistua voi maksaa sitten sovitun summan rahaa tilille. Suurin osa, siis liki kaikki osallistuvat, mutta aina ei joku päivä sovi kaikille. Tuokin maksu on tietysti vapaaehtoinen, eikä katsota, kuka on maksanut ja kuka ei.
Meillä jos leivotaan kyseessä on esim. joulujuhlien kahvitukset, joissa pullia ostaa koko koulu, mihinkään myyjäisiin emme leivo. Ja esim. kouludiskon järjestäminen, kun järjestelyihin osallistuvat myös lapset luo yhteishenkeä. Se myös tarkoittaa sitä, että lapset oppivat, että asiat eivät tule heille kuin tarjottimella. Yhden illan panostus ei ole mikään maailman loppu. Esim. meillä kouludisko toi pienessä koulussa yli 600 euron tuoton, kaikilla oli kivaa, niin vanhemmilla kuin lapsillakin. Ja diskoilevat lapsetkin olivat tyytyväisiä.
Minä näen rahankeräyksen myös toisella tasolla, sillä toimin myös koulun vanhempainyhistyksessä, ja me pyöritämme melkoisen isoa budjettia myös mekin. Tavanomaista rahankeräystä meillä on stipendien hakeminen, arpojen myyminen joulujuhlissa ja vanhempainjuhlien järjestäminen. Näillä rahoilla pystymme maksamaan esim. koulun talviliikuntapäivän, teatterinäytöksen, luokkaretkien bussit, hankkimaan kouluun kirjoja ja esim. tänä vuonna digikamerat. Maksamme joka vuosi stipendejä, yksi vuosi uusimme koulun näyttämön äänentoistolaitteet. Näitä rahareikiä on jatkuvasti, mutta sillä että viitsii nähdä vaivaa, saa todellakin paljon aikaiseksi.
Tiedän myös, että kaikilla ei ole varaa edes niihin pieniltä tuntuviin summiin. Perheessä voi olla vaikka 5 alakoululaista, ja jos pyydetään 25 euroa per lapsi - kyseessä ei enää olekaan pieni summa.
Minusta on ilo tarjota lapsille pientä ekstraa, erityisesti niille, joiden perheissä näitä retkiä ei olisi milloinkaan varaa tehdä - tai niille, joiden vanhemmat eivät arvosta kulttuuria, eivätkä koskaan itse veisi lapsiaan teatteriin. Juuri siksi peruskoulun pitää olla maksuton myös niiden retkien osalta - ja tästä asiasta on myös laki.